Ville Niinistö haluaa pitää kiinni nöyryydestä ja poikamaisesta pilkkeestä. ”Se on voima, josta ammennan. Olen läheistenikin mukaan pohjattoman positiivinen ihminen.”
Ville Niinistö haluaa pitää kiinni nöyryydestä ja poikamaisesta pilkkeestä. ”Se on voima, josta ammennan. Olen läheistenikin mukaan pohjattoman positiivinen ihminen.”

Ministeriaikoina Ville Niinistö oli burnoutin partaalla, kun avioliitto veti viimeisiään. Ero tuli niin kotona ja kuin töissä – mutta niin tuli myös onni. Siihen tarvittiin nöyrtymistä ja omien virheiden myöntämistä.

Tavallista pidemmät yöunet. Ne ovat aamu-unisen oppositiojohtajan luksusta, josta Ville Niinistö, 39, on nautiskellut tänään, kun lapset ovat äidillään.

Ville on avannut silmänsä vasta yhdeksän jälkeen, laittanut kahvit tulemaan ja taistellut yön aikana levottomasti pystyyn nousseet hiuksensa alas. Kahvikuppi kädessään hän tarkistaa kalenterin, lueskelee viestejä ja lähtee aamupäiväksi perustuslakivaliokuntaan. Täysistunto ja tunti pari sometusta. Normipäivä.

Iltapäivällä on pakko päästä ihmisten pariin. Kerran Ville pinkaisi vastaanottokeskukseen, joskus hän vetää kuulokkeet korvilleen ja kävelee teknoa kuunnellen yleisötilaisuuteen. Nyt suuntana on vakiokahvila.

”Olen hyvin tarkka, miten paljon nykyään teen töitä.”

– Vasta ministerivuosieni ja avioeroni jälkeen tajusin, että haluan tehdä politiikkaa uudella tavalla ja olla helposti lähestyttävissä. Ei politiikka ole vain eduskunnassa ja kabineteissa, Ville sanoo.

– Olen myös hyvin tarkka, miten paljon nykyään teen töitä. Tiedän rajani, koska jouduin oppimaan ne kantapään kautta.

Idylli piti, pahalta tuntui

Neljä vuotta sitten Villeä ahdisti. Hän oli edustustilaisuudessa vaimonsa Maria Wetterstrandin kanssa, kun joku kehui, miten upea perhe heillä on.

Tarina kuulostikin nykyajan sadulta. Ruotsalainen Maria ja turkulainen Ville törmäsivät Espoon kaupunginvaltuustosalissa, rakastuivat, menivät salamana kihloihin, odottivat ensimmäistä lastaan jo naimisiin mennessään ja saivat nopeasti toisenkin. Kuin ohimennen he molemmat kipusivat puoluejohtajiksi, toinen vielä ministeriksikin.

Ja sen pituinen se. Se mikä näytti ulospäin mahdottomalta, oli sitä oikeastikin.

Sen kevään Ville oli avioeron ja burnoutin partaalla. Olo oli yksinäisempi kuin koskaan, koska hän ei voinut puhua kurjista tunteistaan. Päälle vyöryivät myös työt, kun Ville kuvitteli, että ministerinä hänen täytyy tehdä kaikki itse – eikä tilannetta helpottanut, että puoluejohtajan olisi pitänyt nostaa kriisissä olleet vihreätkin.

– Se oli tosi tiukka paikka. Lapset olivat pieniä, oli ruuhkavuodet, avioeron pohtiminen, töissä hirveä kiire. Halusin suorittaa kaiken, sillä minulla on vähän sellainen luonne.

– Olin palamassa loppuun, koska en osannut olla armollinen itselleni. En nukkunut ja olin kaikille kovempi ja kiukkuisempi ihminen kuin oikeasti olen.

Kun pari ilmoitti erostaan samana kesänä, päällimmäinen tunne oli helpotus. Ville oli tuskaillut päässään jo kaksi vuotta, voiko pienten lasten isä lähteä. Ei. Onko hän valmis eron julkiseen pyöritykseen? Ei. Voiko tähän jäädäkään? Ei.

Viimeinen ei oli painavin.

”Tunsin syvää syyllisyyttä, että edes ajattelin eroa.”

– Minulla on sellainen velvollisuudentunto, että ero on väärin. Tunsin syvää riittämättömyyttä ja syyllisyyttä, että edes ajattelin sitä. Mutta kun ahdistusta kesti niin kauan, olen tyytyväinen, että pystyimme tekemään vaikean päätöksen.

Eronnut = epäonnistunut?

”En olisi ikinä uskonut teistä”. Sitä Ville kuuli useimmiten ulkopuolisilta.

Ei sitä olisi tarvinnut kertoa Villelle. Samaa mietti hänkin, sillä helpotuksesta huolimatta ero oli elämän pahin pettymys. Eihän kukaan naimisiin mennessään kuvittele, että niin käy vielä meillekin.

– Totta kai se tuntui suurelta epäonnistumiselta, kun en pystynyt korjaamaan yhtä elämäni tärkeimmistä asioista. Se oli rankkaa, ja toipuminen kesti kauan.

Samalla Villestä tuli leimattu. Kun otsassa lukee ”eronnut”, se luetaan helposti yhteiskunnassa epäonnistuneeksi. Ville inhoaa sanaa ja kutsuu itseään yhteishuoltajaksi.

Ero on monen silmissä edelleen myös normiydinperheen rikkomista ja itsekkyyttäkin, kun oma onni ajaa muiden edun ohi. Esimerkiksi psykologi Kari Kiianmaa arvosteli äskettäin Helsingin Sanomissa, että lapsiperheistä lähdetään liian heppoisin perustein.

– Tuossa ajatusmallissa kaikilla pitää olla ydinperhe, kaksi lasta ja tuulipuku, ja niissä pysytään, meni syteen tai saveen. Jos eroat, olet huono ihminen, Ville puuskahtaa.

– Eikö olisi onnellisempaa, kun hyväksyisimme, että ihmiset järjestävät perhe-elämänsä eri tavoin ja tukisimme heitä?

Villen oma järjestely oli mahdollisimman mutkaton: hän osti oman asunnon samasta korttelista, ja nyt Linnean, 8, ja Eliaksen, 11, kahta kotia erottaa vain sisäpiha. Väliä juostaan vuoroviikoin, ja jos tulee pipi, itkemään voi mennä kumman tahansa vanhemman syliin.

– Lapset sopeutuivat muutokseen hyvin, koska heillä oli vahva perusturvallisuus. Olimme molemmat olleet aina paljon läsnä. Kun Linnea syntyi, olin ensimmäinen mieskansanedustaja, joka oli pitkällä vanhempainvapaalla.

Hyvästit unelmatyölle

Eron myötä muuttui kaksi asiaa: Villestä tuli taas oma vitsaileva itsensä – ja hän alkoi olla aamuisin myöhässä. Joko Linnean jalat olivat spagettia tai sitten isän valitsema mekko oli ihan väärä. Kokouksissakin totuttiin, että ministeri Niinistöä saa odottaa.

Lasten ja hyvän tuulensa suojelemiseksi Ville vähensi työtaakkaansa ja opetteli delegoimaan. Hän tajusi, että piti valita asioista tärkeimmät.

– Sekaisin ollut elämäni oli totta kai heijastunut myös töihin. Olen yksi harvoista miesjohtajista, jotka ovat sanoneet ääneen, että jos kotona on vaikeaa, pitää pyrkiä laittamaan oma elämä järjestykseen ja rajoittamaan töitä. Sen jälkeen työtäkin jaksaa paremmin.

Pian Ville oivalsi toisenkin asian. Kun hän ei ollut töissä äkäpussi ja antoi muiden hoitaa tonttinsa, tulokset paranivat.

– Olin ajanut asioita, joiden ajattelin olevan ihmisille hyväksi, mutta vasta silloin aloin ajatella, miten kohtelen ihmisiä ympärilläni. Ihmiset oppivat vastoinkäymisten kautta, ja minä nöyrryin, kun tajusin, että olen johtanut väärin.

– Kun ihmiset voivat hyvin ja heidän omaa intoaan tukee, he tekevät työnsä paremmin. Olen edelleen kova neuvottelija ja tuloksen tekijä, mutta olen parempi aistimaan, miten ihmiset voivat.

Töissä alkoi olla superkivaa. Ympäristöministeriössä Villen ympäröi innostunut joukko, joka oli kumisaappaat valmiina lähdössä pelastamaan soita. Myös hallituksen sisällä työ alkoi toimia, kun suhteet hitaasti lämpenivät.

”Olin luvannut lapsilleni harkita akvaariota, kun en ole enää kiireinen ministeri.”

Yhtenä sunnuntai-iltana silloinen pääministeri Alexander Stubb soitti. Fennovoima oli tulossa hallituksen asialistalle alkavalla viikolla. Ville tiesi, mitä se tarkoitti. Kolme vuotta aiemmin hän oli neuvotellut vihreät hallitukseen sillä ehdolla, ettei ydinvoimalupa-asiaa tuoda hallitukseen.

Unelmaduuni päättyi siihen.

Viimeisenä iltana ministeriössä itkettiin ja halailtiin. Seuraavana aamuna kansanedustaja Niinistö asteli paikalleen oppositioon.

– Yhtäkkiä en enää vastannut mistään. Olin hämilläni seuraavat viikot siitä, että minulla oli aikaa olla tunti lounaalla eikä kukaan soittanut minulle sadasta asiasta.

Kotona Ville nukkui paremmin kuin kolmeen vuoteen ja toipui ylikuormituksesta. Sydän oli kevyt, sillä vaihtoehtoa lähdölle ei ollut. Lapset innostuivat, josko vihdoin he saisivat sen lemmikkikalan.

– Olin luvannut harkita akvaariota, kun en ole enää kiireinen ministeri. Se on edelleen hankkimatta, mutta muuten lapset pitävät siitä, että minulla on enemmän aikaa heille, Ville naurahtaa.

24/7 uudella tavalla

Oppositiojohtajana Villen työnkuva on muuttunut nopeasti. Nyt se tarkoittaa muun ohella aktiivista läsnäoloa sosiaalisessa mediassa.

Työ vaatii henkistä hereillä pysymistä 24/7, mutta Ville voi päättää, milloin hän avaa Facebookin, mitä siellä sanoo ja keille vastaa. Työtä voi myös tehdä kotisohvalla, raitiovaunussa, kesken kokouksen tai lasten leikkejä sivusta seuraten.

– Oppositiojohtajana velvollisuuteni on olla valveilla koko ajan, mutta nautin siitä. Tunnen työni merkityksellisemmäksi kuin pitkiin aikoihin, koska tänä aikana moni tuntuu kaipaavan inhimillisyyttä ja toivoa. Ministeriaika oli enemmän oravanpyörässä juoksemista.

”Mitä enemmän olen käynyt läpi kriisejä, sitä paremmin olen tajunnut, että pitää olla oma itsensä.”

Ville on myös tajunnut, että paras keskustelu syntyy, kun karsii turhat roolit ja koukerot. Vaikeista asioista yksinkertaisesti puhuminen on vaikeinta. Se tarkoittaa, että osaa asiansa niin hyvin, että osaa selittää sen ymmärrettävästi muillekin.

– Uskallan heittää jo asioistakin rennosti, koska osaan ne. En enää jännitä laittaa itseäni peliin, vaikka siinä voi saada turpaan. Mitä enemmän olen käynyt läpi kriisejä, sitä paremmin olen tajunnut, että pitää olla oma itsensä.

Työ on kantanut tulosta: yli 40 000 seuraa Villeä Facebookissa. Hän on siellä poliitikoista seuratuin, suositumpi kuin entinen somekuningas Stubb.

Villelle määrä ei ole itseisarvo vaan mahdollisuus kuulla yhä useampia.

– Minulla on tuhansia ihmisiä, joiden kanssa keskustelen ja joilta opin. Some on nykyajan tori.

Toiselle kierrokselle?

”Hyvä Tinder-kuva.”

”Komea!”

”<3”

Facebook kerää myös toisenlaisia kommentteja. Suorimmat naiset pyytävät treffeillekin. Se on Villestä vähän kiusallista.

– Vastaan sellaisiin treffipyyntöihin aina kiitos ei. On kiusallista, että joku haluaa tutustua minuun vain julkisuuteni vuoksi.

Ville tuli varovaiseksi jo eron jälkeen. Miehen jokaista liikettä kytättiin ja Ville toivoi salaa, että jos hän jutteli lapsensa koulukaverin äidin kanssa ulkona, seurassa olisi myös mies. Niin kenellekään ei tulisi vääriä käsityksiä. Ei, hän ei ole liittomme kolmas pyörä eikä uusi rakkaani.

”Minulla ei ole enää mitään suorituspaineita tehdä perhettä tai hankkia lapsia.”

Edelleen Ville inhoaa tilanteita, joissa hänet saatettaisiin kuvata naispuolisen kaverin seurassa. Siksi esimerkiksi moni elokuvaensi-ilta, johon voisi lähteä suoraan töistä, on jäänyt väliin.

– En jaksa selitellä, että hänkin on vain kaveri. Kaikki tulkitaan niin helposti väärin. Sitä, miten pitäisi elää, pakotetaan edelleen konservatiivisiin muotteihin.

Myöntää Ville treffeillä jonkin kerran eron jälkeen käyneensä. Vakavaan suhteeseen hän ei kuitenkaan sano kaipaavansa. Hänellä on jo perhe, vähän erimuotoinen kuin ennen, ja elämä on onnellista juuri tällaisena.

Perheeseen voisi olla ulkopuolisena myös vaikea sujahtaa: Ville ja nykyään politiikan konsulttina työskentelevä Maria ovat niin hyvissä väleissä, että viettävät joulut yhdessä ja kävivät vastikään lasten kanssa Tansaniassa safarilla. Molemmat ovat edelleen tervetulleita myös toistensa sukujuhliin.

– En olisi kyllä nuorena miehenä uskonut, että olen joskus todella onnellinen maailman parhaasta ex-vaimosta. Minulla ei ole enää mitään suorituspaineita tehdä perhettä tai hankkia vielä lapsia. Minulla on jo perhe.

Perheen klovni

Ville täyttää kesällä 40 vuotta. Luku kuulostaa kamalan keski-ikäiseltä eikä lainkaan omalta itseltä.

Yhtäkkiä Ville kurtistaa otsaansa ja kurkkaa silmälasiensa yli. Siitä kulmasta yhdennäköisyys presidentti Sauli Niinistöön, Villen setään, on valtava.

– Kato tää on meidän Niinistöjen huolestunut ilme, hän vitsailee.

”Olen opettanut lapseni tanssimaan, sillä olen rave-sukupolven veteraani.”

Hän hassuttelee lastensakin kanssa ja kantaa perheen klovnin titteliä. Kun lapset ovat hänellä, he pelaavat Singstaria, katsovat Melodifestivalenia tai tanssivat.

– Minähän heidät olen tanssimaan opettanut, sillä olen rave-sukupolven veteraani. Jos biittiä on vähintään 120, syke on hyvä.

Kun lapset ovat äidillään, työpäivä venyy. Sen päälle Ville saattaa kipaista olutravintolassa. Viikonloppuisin hän rentoutuu konemusiikkiklubeilla Kalliossa tai kotikaupungissaan Turussa.

Biitin vastapainoksi Ville haluaa totaalihiljaisuutta. Tärkeitä henkireikiä ovat muutaman päivän reissut saaristoon tai kansallispuistoon. Niille reissuille ei kännykälläkään ole asiaa. Silloin Ville vain on.

Ville Niinistö

  • Syntyi 30.7.1976 Turussa.
  • Asuu Helsingin Töölössä ja Turun keskustassa.
  • 11-ja 8-vuotiaat lapset avioliitosta Ruotsin vihreiden entisen puheenjohtajan Maria Wetterstrandin kanssa. Pari erosi vuonna 2012.
  • Vihreiden puheenjohtaja kesästä 2011.
  • Ympäristöministeri 2011–2014.
  • Siviiliammatiltaan ulkopolitiikan tutkija.
  • Harrastaa jalkapalloa, luonnossa vaeltamista, kalastusta ja laitesukellusta.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.