Näyttelijä ja muusikko Jemina Sillanpää, 30, tunnistaa tuntemattomatkin ihmiset.

Kuva Panu Pälviä

Näyttelet pääosan ahdistavassa psykologisessa trillerissä Ja saapuu oikea yö. Miten irrottauduit tunnelmasta?
Olin välillä syvissä vesissä roolihahmoni kanssa, mutta onneksi minulla on sellaisen varalta jippoja. Juoksulenkki puhdistaa mielen, ja kuntosalitreenin jälkeen tunnen itseni vahvaksi. Joskus annoin rankan työpäivän purkautua kotimatkalla hysteerisenä nauruna. 

Minkälaiset elokuvat vievät sinulta yöunet?
Olen aika hyväuninen, mutta Alfred Hitchcockin Psyko valvotutti nuorena tyttönä. Pienenä juoksin kesken pois Lahden kaupunginteatterissa esitetystä Mio, poikani Mio -näytelmästä.

Soitat viulua, ja sinulla on folkbändi yhdessä siskosi ja isäsi kanssa. Millaista on perheyhtyeen kiertue-elämä?
Se on mahtavaa! Olemme viettäneet siskoni Selinan kanssa aikaa yhdessä niin paljon, että osaamme melkein lukea toistemme ajatuksia. Jos lavalla tulee moka, tiedämme heti, mitä laulamme seuraavaksi. Meidän ei tarvitse edes katsoa toisiamme.

Onko sinulla näyttelemisen ja laulamisen lisäksi muita kykyjä?
Valokuvamuisti voidaan kai lukea sellaiseksi. Tunnistan päiväkotikavereita, vaikken ole nähnyt heitä pariin vuosikymmeneen. Tykkään myös seurailla ihmisiä. Se voi kuulostaa vähän sairaalta mutta liittyy ammattiini. Saatan olla junassa kuuntelevinani musiikkia, mutta oikeasti tarkkailen muita. Ja jos törmään näkemiini ihmisiin myöhemmin, muistan heidän kasvonsa ja luulen heidän olevan tuttaviani.

Sävellät ja sanoitat bändisi kappaleet. Mistä aiheesta kirjoitit viimeksi laulun?
Laululla ei ole vielä nimeä, mutta se on balladi, joka kertoo puhumattomuudesta. Tajusin vasta nyt, että kappale varmaankin syntyi tämän uuden leffan tekemisen myötä. On yö, ja kahden ihmisen välille on tullut muuri, jota ei ole ollut ennen.

Olet tekemässä läpimurtoasi valkokankaalla. Miten ajattelit saavuttaa tavoitteesi urallasi?
Olen jo tämän vuoden aikana toteuttanut unelmiani. Yksi niistä oli tämä päärooli. Lisäksi sain ohjata Kansallisteatterissa esityksen Unelmien aikataulu, ja syksyllä levyni tulee ulos. Haluaisin pitää kiinni niistä asioista, jotka minulla jo on. Näyttelijänä minua kiinnostavat epätasapainoisten ihmisten roolit, sillä koen itse olevani hyvin tasapainoinen. Haluaisin tehdä sellaisia rooleja, jotka ovat niin kaukana minusta itsestäni, etten osaa edes nimetä niitä.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla