Vapulle hyvä olo koostuu perusasioista: "Kohtuullisesti kaikkea ruokaa, lisäksi vähän liikuntaa, ja mielellään unta vähän nykyistä enemmän. Sitten toimisi aineenvaihduntakin paremmin.""Meillä on aina halailtu paljon. Pussailen omatkin lapseni hengiltä", Vappu sanoo.
Vapulle hyvä olo koostuu perusasioista: "Kohtuullisesti kaikkea ruokaa, lisäksi vähän liikuntaa, ja mielellään unta vähän nykyistä enemmän. Sitten toimisi aineenvaihduntakin paremmin.""Meillä on aina halailtu paljon. Pussailen omatkin lapseni hengiltä", Vappu sanoo.

Juontaja-ruokakirjailija Vappu Pimiä ja hänen isänsä Markku Pimiä uskovat, että jos ihmiset söisivät enemmän yhdessä, avioeroja olisi vähemmän.

Takana huonosti nukuttu yö, kainalossa vauva ja edessä päivän kestävät ruokaohjelman tv-kuvaukset. Onneksi on isä.

– Papan kulta! Markku Pimiä kaappaa syliinsä tyttärensä Vappu Pimiän kuopuksen, yhdeksänkuisen Selman, ja rutistaa.

Vappukaan ei jää vaille huomiota. Jos aikaa on enemmän, vanhempien ruokapöydässä Helsingin Pirkkolassa odottaa valmiiksi katettu aamiainen. Jos Vapun pitää juosta, mukaan lähtee isän lounasevääksi valmistama lohikeitto.

– Kirkkaaseen liemeen tehty, Markku selventää.

– Vappu ei tykkää kermaisesta, kuten en minäkään.

Keittolohi on tietysti itse pyydetty. Selman ruokalistalla on tänään hirviliemessä keitettyjä ja soseutettuja kasviksia.

– Minä en Selmalle pilttejä anna. Paljon parempaa, kun itse tekee, Markku sanoo.

– Niin, annat vaikka makkarakastiketta! Vappu huomauttaa.

Joskus on lipsahtanut sitäkin. Samoin kuin isosisko Violalle, 3, suklaakeksejä ennen lounasta ja papan omenahilloa lusikalla suoraan purkista.

– Isä sanoo, että on kohdellut ihan samalla tavalla meitä kuin nyt minun lapsiani, mutta paskan marjat! Nyt annetaan kyllä kaikki periksi, Vappu puuskahtaa.

Mutta hemmotteluksi voi ehkä laskea senkin, että kun Vappu palaa illansuussa töistä, mukaan isän luota lähtevät paitsi lapset myös lämmin, satavuotiseen juureen tehty ruisleipä.

Makkaroita merillä

Markku Pimiä ei muista oman isänsä koskaan laittaneen ruokaa. Markun ruokainnostus heräsi 15-vuotiaana, kun hän pääsi töihin rahtilaivalle.

– Mitä ihania, ihmeellisiä ruokia siellä sai! Ensimmäinen muisto meriltä on, että sai syödä lihaa, jota kotona oli harvoin.

”Kotona oli aika erikoisia ruokia. Söimme esimerkiksi kesäkurpitsaa, josta kaverini eivät olleet kuulleetkaan.”

Makuelämykset vain paranivat satamissa ympäri maailmaa.

– Ihania pihvejä Brasiliassa, hemmetin isoja taskurapuja Vancouverissa Kanadassa, chiliruokia Meksikossa, makkaroita ja chimichurria Etelä-Amerikassa...

Kolme vuoden merielämän jälkeen Markku Pimiä pääsi ensin harjoitteluun ravintolaan ja sitten ravintolakoulu Perhoon opiskelemaan kokiksi. Siellä päntättiin perinteistä, ranskalaista keittotaitoa, mutta mieltymys eksoottisiin herkkuihin jäi – ja siirtyi lapsille.

– Kotona oli aika erikoisia ruokia. Söimme esimerkiksi kesäkurpitsaa, josta kaverini eivät olleet kuulleetkaan. Isä innostui milloin mistäkin, ja jossain vaiheessa hän alkoi tuoda Suomeen oliiviöljyä, vaikkei sitä silloin käyttänyt täällä kukaan. Sitä oli kotona joka paikassa. Käytimme sitä tukkaöljynäkin, Vappu muistaa.

Isän töiden vuoksi perhe kävi vuosittain Portugalissa, josta he toivat tuliaisina kassikaupalla ruokaa. Kun 14-vuotias Vappu palasi kielikurssilta Englannista, hän täytti reppunsa Lontoossa eksoottisilla kastikkeilla ja lemon curdilla. Hän oli jo varhain alkanut viihtyä kodin keittiössä isän seurana ja teki omia kokeilujaan.

Kellarin aarreaitta

Pimiöillä ruoka on aina valmistettu alusta asti itse – yhtä ajanjaksoa lukuun ottamatta. Kun Vappu ja pikkusisarukset olivat pieniä, Markku työskenteli Saarioisella valmisruokien edustajana, rakensi perheelle taloa ja vanhemmat maksoivat isoa pankkilainaa.

”Oltais varmaan kuoltu ilman niitä työsuhde-etuna saatuja valmislaatikoita”, Vappu muistelee äitinsä sanoneen.

Mutta kun eineskaudesta selvittiin, ruoka tulikin suoraan luonnosta: metsästämällä, kalastamalla, sienestämällä, marjastamalla… Ne taidot Markku Pimiä haluaa opettaa lapsenlapsilleenkin.

– Ei ole sitten vierasta, mistä ruoka tulee. Vanhin lapsenlapsistani, kuusivuotias, putsaakin jo kalat itse. Sitäkään eivät ihmiset enää osaa, Markku huokaa.

– Isällä on tälläkin hetkellä oikea paja keittiössä: vanhasta pyykkikorista viritelty teline hirvenlihan kuivaamiseen.

– 196 kiloa, Markku tarkentaa.

– Siitä tulee kuivalihaa, jauhelihaa, fileetä, soppalihaa, luista espagnole-kastiketta... ja Pirkkolan kaikille koirille luita!

Varastoiminen ei ole ongelma, sillä Markun kellarissa on neljä pakastinta. Sitä paitsi aina joku kolmesta lapsesta käy sunnuntaisin vanhempiensa luona syömässä.

Pöydän ääressä puhutaan

Yhdessä syöminen onkin yksi tärkeimpiä asioita, joita Vappu on isältään oppinut.

– Ruokapöydässä kaikilla on tekemistä, joten on helppo jutella isoista tai vaikeistakin asioista. Esimerkiksi oma avioeroni on puitu ruokapöydän ääressä.

– Ja tulevista lapsenlapsista on kerrottu, Markku lisää.

Joskus on myös riidelty. Vappu ja isä tunnustavat ottavansa helposti yhteen, ja silloin huudetaan ihan kunnolla.

– Olemme hyvin samanlaisia. Isässä ärsyttävät samat piirteet, joita on itsessänikin, Vappu sanoo.

”Isä on aina ollut kova murehtimaan. Pelkään, tuleeko minusta samanlainen.”

Vihanpitoa kestää muutaman tunnin tai puoli päivää, muttei koskaan yön yli. Isoissa asioissa isä on aina Vapun puolella.

– Isä on aina ollut siinä. Jos elämässä on ollut vaikeaa, olen kertonut sen isälleni avoimesti.

Viimeisen vuoden aikana murheena on ollut lähinnä se, kuinka hoitaa korkeintaan kahden tunnin pätkissä nukkuva kuopus ja omat työt. Yrittäjänä Vapun on ollut vaikea jättäytyä äitiyslomalle kokonaan.

– Välillä olen kiikuttanut Selman itku silmässä vanhemmilleni, kun olen ollut niin väsynyt.

– Kyllä minä huolehdin paljon, miten Vappu pärjää ja jaksaa, Markku miettii.

– Isä on aina ollut kova murehtimaan. Pelkään, tuleeko minusta samanlainen, Vappu sanoo.

Juuri nyt murehdittavaa on aika vähän. Anopin avulla toteutettu vauvan unikoulu tuntuu purreen, ja Vappu jaksaa paremmin kuin aikoihin. Hän myös odottaa toiveikkaana ensi kesää, jolloin aikoo vetäytyä tyttäriensä kanssa mökille ja pitää ensimmäisen kunnon kesäloman vuosiin.

Terapiaa metsässä

Vaikka Markku huolehtii yhä paljon jälkikasvustaan, osat ovat myös vähän vaihtuneet. Tyttärestä on tullut ruokakirjailija ja ruuan ammattilainen, jolta isä kysyy vinkkejä. Viime aikoina Markun keittiössä on syntynyt erityisesti meksikolaisia ruokia Vapun ohjein.

Vappu on hankkinut puolisonsa Teemun kanssa kesäpaikan Salosta ja kestittää vanhempiaan siellä usein. Siellä Vappu kuvasi myös toisen ruokakirjansa.

– Salossa majaillessani olen ulottanut lonkeroitani joka suuntaan. Kananmunat ostan vanhalta rouvalta, joka pitää kanoja lemmikkinään, karitsat lammastilalta, ja nyt olen löytänyt hyvän ankkatilan.

”Allergiat ymmärrän, mutta nämä ton-ton-dieetit ovat menneet aivan överiksi.”

Vappua harmittaa, että suomalaiset eivät löydä hyvien pientilojen tuotteita ja ostavat siksi esimerkiksi lampaan vakuumipakattuna ja Uudesta-Seelannista tuotuna.

– Tietoisuus eläinten oloista ja teurastusongelmista on hyvä asia, mutta sen varjoon on jäänyt tiloja, joissa omistaudutaan eläimille ja pidetään niistä huolta.

Vappu on suhtautunut lapsuudestaan asti ruuanlaittoon intohimoisesti, ja häntä korpeavat puskista nousseet, itseoppineet ruokagurut.

– Allergiat ymmärrän, mutta nämä ton-ton-dieetit ovat menneet aivan överiksi. Hieman huvittavaa, että ihmiset, jotka eivät vähän aikaa sitten välittäneet yhtään elintavoistaan, ovat yhtäkkiä ruokaprofeettoja. Viljat, sokeri ja maitotuotteet ovat muka pahinta ikinä.

Vappu luottaa itse siihen, että parhaiten pärjää, kun syö mahdollisimman puhdasta ja prosessoimatonta, lähellä tuotettua ja kauden mukaista ruokaa. Hän myös uskoo, että suomalainen keho on tottunut erilaiseen ruokaan kuin vaikkapa eteläeurooppalainen tai intialainen.

– Syön itsekin joskus chia-siemeniä, mutta onhan se hullua, että syödään jotain perulaisia gojimarjoja, vaikka olisi suomalaista mustikkaa metsät täynnä.

– Itse kyllä pyllistelin mustikkametsässä viime kesänäkin. Se on sitä paitsi äärimmäisen terapeuttista.

Arjen nautintoja

Terapeuttista on myös hyvä ruoka.

– Suhtautuminen ruokaan polttoaineena on ihan kamalaa. Yritän hakea arkeen pieniä iloja. Ruokaa pitää kuitenkin laittaa joka päivä. Miksei tehdä siitä nautintoa?

Markku on samaa mieltä. Kun omat lapset muuttivat pois kotoa, hän ryhtyi kokkaamaan entistä aikaavievämpiä ruokia.

– Ruuanlaitto on niin mukavaa. Yhdessä syöminen tuottaa mielihyvää, ja tietysti se, kun muut kehuvat sitä ruokaa, entinen keittiömestari fiilistelee.

Markulla on vinkki heille, joiden mielestä ruuan valmistaminen vie liikaa aikaa.

– Käytän kaiken ajan hyväksi. Kun tsiigaan telkkaria, kuorin vaikka perunoita valmiiksi kellariin odottamaan. Sitten on aina jotain valmista.

Kuten isänsä, Vappu on kotonaan vastuussa kaikesta ruuanlaitosta, mutta pöytään istutaan koko perhe yhdessä. Se saattaa olla ainoa hetki, kun puolison kanssa puhutaan muustakin kuin lasten asioista.

– Jos ihmiset söisivät enemmän yhdessä, avioeroja olisi vähemmän, Vappu sanoo.

Hauska ruokamuisto?

Vappu: Varhaislapsuuden kesinä mökillämme Turun saaristossa tuli aivan valtavasti kampelaa. Muistan, kuinka söimme sitä suoraan savustuspöntöstä. Myöhemmin Portugalin-reissuilla istuimme illat pitkät ihanissa ravintoloissa, ja kun alkoi nukuttaa, vanhemmat laittoivat meille kaksi tuoli vastakkain ja kantoivat myöhemmin nukkuvina autoon.

Markku: Työskentelin 70-luvun alussa keittiömestarina Hotelli Vaakunassa, ja koomikko-näyttelijä Spede Pasanen toi mukanaan kokonaisen peuran, jonka pyysi valmistamaan illalliseksi. Siitä tuli niin hyvää, että minut kokkina palkittiin konjakilla.

Yhdistävä ruokajuttu?

Vappu: Laitamme ruokaa maistelemalla ja kokeilemalla. Keittokirjat ovat inspiroitumista varten. Meidän pitää myös isän kanssa aina syödä ruoka kuumana. Ja salaatti viimeisenä.

Markku: Niin ja HP-kastike on yhteinen paheemme. Vappu kyseli sitä jo pienenä aina pöydässä.

Eri mieltä keittiössä?

Vappu: Isä käyttää liikaa suolaa, ihan sydäntään ajatellen.

Markku: Rasvan käytöstä. Paistan kalatkin aina voissa ja runsaassa öljyssä, Vapulle riittää vähempikin.

Vappu ja Markku Pimiä

Vappu Pimiä

37-vuotias juontaja, radiotoimittaja ja keittokirjailija.

Asuu Helsingissä miehensä Teemun sekä tyttäriensä, kolmivuotiaan Violan ja yhdeksänkuisen Selman kanssa.

Tv:ssä parhaillaan Mitä tänään syötäisiin -ohjelmassa. Vapun reseptikirja II ilmestyi syksyllä.

Markku Pimiä

65-vuotias keittiömestari ja yrittäjä. Eläkkeellä, mutta työskentelee yhä kotona omassa maahantuontifirmassaan.

Asuu Helsingissä vaimonsa Railin kanssa.

Harrastaa metsästystä ja kalastusta.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.