Brother Christmas toi sairaalassa kipsattavana olleelle 4-vuotiaalle Neelalle suklaata ja leikki hänen kanssaan. Kuva: Milka Alanen
Brother Christmas toi sairaalassa kipsattavana olleelle 4-vuotiaalle Neelalle suklaata ja leikki hänen kanssaan. Kuva: Milka Alanen

Ari Koponen, 34, auttaa nimellä Brother Christmas vähävaraisia ympäri vuoden.

Kun tuntematon perheenäiti alkoi itkeä ulko-ovella saadessaan yllättäen 300 euron lahjakortin ruokakauppaan, Ari tiesi olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Ari tunnetaan Brother Christmasina, joka auttaa kaikkia apua tarvitsevia. Hänet palkittiin viime vuonna Vuoden vapaaehtoisena, Suomen Sotaveteraaniliiton ansiomitalilla ja kutsulla Linnan juhliin.

– Ajattelen, että tämä on vähän sellaista Robin Hood -hommaa. Pyydän yrityksiltä ja yksityisiltä ja annan heikommille.

”Moni puhuu, että pitäisi auttaa, muttei tee mitään.”

Ari on 34-vuotias perheenisä, jolla on vaimo, kaksivuotias poika ja kuusivuotias tyttö. Vuosi sitten joulukuun alussa koti-isä ajatteli, että voisi se hyvä joulu olla muillakin kuin omalla perheellä. Hän kehitti Brother Christmas -hahmon ja laittoi someen pyynnön auttaa.

– Ärsyttää sellainen jahkailu. Moni puhuu, että pitäisi auttaa, muttei tee mitään.

Sinä jouluna hän vei ruokaa, lahjakortteja ja muita lahjoja seitsemälle perheelle.

Tänä jouluna apua sai 114 perhettä. Välissä Ari on vienyt lapsia lätkämatseihin, jakanut makkaraa leipäjonossa ja yllättänyt perheitä Lintsi-päivällä. Arin laskelmien mukaan viime vuonna apua sai noin 3 500 ihmistä.

– Tästä tuli päätyö, ei rahallisesti mutta ajallisesti. Viikossa käytän tähän ehkä 50 tuntia, joulun alla vielä enemmän.

Rankkoja kohtaloita

Ari auttaa muita, koska saa siitä yksinkertaisesti hyvän mielen.

– En ole ikinä tuntenut rahan lahjoittamista järjestöille omaksi jutukseni. Kun näen itse, että apu menee perille ja ketkä sitä apua saavat, se avartaa omaa ajatusmaailmaa. En esimerkiksi aiemmin ymmärtänyt, kuinka paljon Suomessa on perheitä, joilla ei ole rahaa ruokkia lapsiaan tai pitää kodissa lämpöjä.

”Kun näen itse, että apu menee perille ja ketkä sitä apua saavat, se avartaa omaa ajatusmaailmaa.”

Ari näkee rankkojakin kohtaloita: kerran hän auttoi perhettä muuttamaan hometalosta lähemmäs sairaalaa, jossa perheen verisyöpää sairastavaa lasta hoidettiin. Hän seuraa perheen elämää edelleen. Tammikuussa hän menee häihin, joissa onnea varjostaa suru. Sulhanen on sairastunut parantumattomasti ja Ari kannustaa lahjoittajia kartuttamaan parin häämatkakassaa. Matka Yhdysvaltoihin on sulhasen suurin haave.

– Se voi mahdollisesti olla heidän viimeinen matkansa.

– Tämän työn olen oppinut arvostamaan, mitä itselläni on. Kaksi tervettä lasta, hyvä tukiverkosto ja kaikki rakkaimmat lähelläni.