"Miellän itseni kansantaiteilijaksi, esiinnyn yleisön ehdoilla. Jos ideani ei toimi, muutan sitä", Roope Salminen kertoo. Kuvat: Kaisu Jouppi
"Miellän itseni kansantaiteilijaksi, esiinnyn yleisön ehdoilla. Jos ideani ei toimi, muutan sitä", Roope Salminen kertoo. Kuvat: Kaisu Jouppi

Tv-kasvo Roope Salminen eli uusperheessä onnellisen lapsuuden, mutta se loppui 17-vuotiaana parhaan ystävän kuolemaan.

Näyttelijä Roope Salminen, 27, tiirailee kattoterassilta avautuvaa aurinkoista näkymää Helsingin keskustassa kuin Hämähäkkimies konsanaan. Roopen paidassa komeileekin Hämiksen kuva. Hän on fanittanut hahmoa 15-vuotiaasta asti.

– Samastun Spidermaniin, koska hän on vähän kömpelö, hyvää tarkoittava teini-ikäinen, joka ei aina oikein hallitse voimiaan.

Roopen oma supervoima lienee viihdyttäminen, sillä viime vuosina hän on menestynyt niin näyttelijänä, laulajana kuin juontajana. Maaliskuussa loppuneen Putouksen jälkeen Roope piti lomaa vain neljä päivää. Kevät ja kesä kuluvat paitsi televisiossa Enbuske, Veitola & Salminen -show’ssa, myös keikkaillessa ympäri Suomen sekä muusikkona että näyttelijänä.

”Nautin adrenaliiniryöpystä, jonka esiintyminen antaa.”

– Minulla on aina ollut tarve olla esillä ja saada huomiota. Nautin adrenaliiniryöpystä, jonka esiintyminen antaa.

Uusperhe-elämää

Intohimo esiintymiseen kulkee verissä, sillä Roopen isä on näyttelijä Eppu Salminen ja äiti näyttelijä Minna Turunen. Vanhemmat erosivat Roopen ollessa yksivuotias, ja Roope jäi asumaan isänsä luokse.

Roopen äitipuoli, näyttelijä Riitta Havukainen, on ollut Roopen elämässä siitä lähtien kun Roope oli neljävuotias. Riitta ja Eppu erosivat vuonna 2011. Nykyään Epulla on kolme pientä lasta uuden puolisonsa, käsikirjoittaja Kaisa Kuikkaniemen kanssa.

– Kutsun Riittaa äidikseni, hän on minulle edelleen hyvin läheinen. Häntä sekä sisaruksiani Katariinaa ja Santtua on aina tosi kiva nähdä.

”Kun on kasvanut aikuiseksi yhdessä ja samassa perheessä, sisko on sisko.”

Roope ei ole koskaan ajatellut, että verisukulaisuus määrittäisi häntä ja hänen välejään sisaruksiinsa. Hän pitää Riitan tytärtä Katariinaa sataprosenttisena siskonaan, vaikkei heillä ole biologisesti samoja vanhempia.

– Minulle biologisella suvulla ei ole mitään merkitystä. Kun on kasvanut aikuiseksi yhdessä ja samassa perheessä, sisko on sisko.

Biologiseen äitiin Roopen suhde on kinkkisempi. Viime vuoden lopulla Roope julkaisi bändinsä kanssa Sinulle mutsi -kappaleen.

Kappaleessa hän paljasti, ettei ole tavannut äitiään viiteen vuoteen.

Biisissä Roope laulaa näin:

Vaikka kuinka toteutan mun unelmia /

mun arvokkaimmat pokaalit on mustelmia /

Ja mä lasken päivii kun en mä tienny et näin
yksin taas jäisin /

Ku ei täs pitäny käydä näin, niinhän sä väitit /

ja äijilki on välillä ikävä äitii.

– Biisi on tarkoitettu toiveikkaaksi, ei katkeraksi, Roope huomauttaa.

Roope isänsä Eppu Salmisen kanssa vuonna 2008. "Eppu on ollut hyvä isä kaikille lapsilleen. Siitä kertoo sekin, että hän on painanut uusia muksuja sitä mukaa, kun ehtii."
Roope isänsä Eppu Salmisen kanssa vuonna 2008. "Eppu on ollut hyvä isä kaikille lapsilleen. Siitä kertoo sekin, että hän on painanut uusia muksuja sitä mukaa, kun ehtii."

Mimmit eivät parveilleet ympärillä

”Lapsuuteni oli aivan mainio ja tasapainoinen. En voisi parempaa edes kuvitella. Faija osasi luoda meille lapsille turvallisen elinympäristön, mistä olen onnellinen.

Lapsuuteni rakkain paikka oli Saimaan rannalla sijaitseva Suviranta, Näyttelijäliiton mökkikollektiivi. Se oli vapaamielinen, ihana paikka. Siellä teimme tuttavaperheiden kesken safkaa ja lämmitimme saunaa. Vietimme siellä kesät leikkien yhdessä sisarusteni kanssa.

Lapsena viihdyin kyllä paljon myös yksin. Minulla oli skidinä vilkas mielikuvitus ja omat ideani olivat mielestäni hyviä. Oikeastaan ärsytti leikkiä jonkun kanssa, joka ei tajunnut minua. Minä halusin olla omien ajatusteni kanssa. En nähnyt yksinäisyyttä ongelmana, vaan nautin siitä.

En ole ikinä ollut suosittu koulussa. Ala-asteella minulla oli ärrävika, jota koetin peitellä. Sen vuoksi olin epävarma ja ujo. Minulla ei ollut juurikaan frendejä. Minua tuupittiin ja jätettiin ulkopuolelle leikeistä, mutta on ihmisiä kiusattu koulussa paljon pahemminkin kuin minua.

Yläastetta kävin musiikkipainotteisessa koulussa, jolloin tutustuin enemmän omanhenkisiini ihmisiin. Silloinkaan en kyllä ollut mimmien suosiossa. Totta kai jokainen teini-ikäinen kundi haluaisi olla suosittu, mutta ei se minua jäytänyt sisältä. Keskityin muihin juttuihin.

”Edelleen olen tällainen majavahampainen honkkeli enkä ole naisten suosiossa.”

Edelleen olen tällainen majavahampainen honkkeli enkä ole naisten suosiossa. En edes muista, milloin minua on viimeksi tultu iskemään. Mutta se ei häiritse minua pätkääkään. En ole ikinä määrittänyt itseäni ulkopuolisten mielipiteiden perusteella,enkä tee sitä naistenkaan kohdalla.

Jo lukiossa totuin siihen, että minusta puhuttiin kuluneena naamana. Ei ihme, sillä kävin Kallion ilmaisutaidon lukion ja tungin itseni mukaan kaikkiin mahdollisiin esityksiin. Rikoin koulun silloisen ennätyksenkin, sillä suoritin näyttelijäntyön kursseja enemmän kuin kukaan muu ennen minua.”

Isälle kiitos läpimurrosta

”Saan usein kuulla, että olen päässyt tälle alalle faijan kautta. Se on ihan ymmärrettävä ajatus, eikä se tunnu pahalta. Jos itse katsoisin itseäni ulkopuolelta, minäkin ajattelisin noin.

En kuitenkaan ole saavuttanut menestystä kuuluisan faijan takia, vaan olen saavuttanut asemani kovalla työllä.

Isälleni olen silti velkaa läpimurtoni. Olin päässyt pienempien töiden kautta juontamaan Uuden musiikin kilpailua ja julkaissut yhden räppibiisin, kun minua kysyttiin mukaan Tähdet, tähdet -ohjelmaan. Aluksi kieltäydyin. Isä kuitenkin soitti minulle ja sanoi, ettei normaalisti puuttuisi urapäätöksiini, mutta tässä kohtaa oli pakko. Hän tiesi, että pärjäisin ohjelmassa ja pääsisin näyttämään kykyni. Onneksi kuuntelin häntä.

Perhetaustani takia en ole koskaan osannut pitää esiintyjän ammattia ihmeellisenä. Seurasin jo lapsena vierestä, kuinka isäni ja tätini Krisse Salminen tekivät vuosikausia töitä ennen kuin heistä tuli tunnettuja. Kun menestys sitten koitti, mitkään kultaiset portit julkkisten salattuun maailmaan eivät auenneet.

Julkisuus itsessään ei tunnu miltään, minulle se on työ muiden joukossa. Ainut hyöty siitä on, että pääsen halutessani Teatteri-ravintolan vip-puolelle juomaan olutta. Mutta ei se olut siellä maistu yhtään kummemmalta kuin Kallion baareissa.

”Edelleen olen tällainen majavahampainen honkkeli enkä ole naisten suosiossa.”

Isä on innoissaan siitä, että saan elättää itseni sillä, mistä diggaan. Hän kyllä aina myös muistuttaa, että jäitä hattuun. Hän kyselee niitä perusjuttuja: juhlinko liikaa, syönkö tarpeeksi ja onko minusta tullut kusipää. Vastaan hänelle aina rehellisesti.

Nykyään tapaamme harvemmin, koska hän viettää parhaillaan välivuotta Korsikalla vuoristossa, jonne on kahden päivän matka. Välimatkasta huolimatta olemme isän kanssa tosi läheisiä. Hän on ollut tukenani aina, myös silloin, kun minulla on ollut hankalampaa.”

”Jo lukiossa totuin siihen, että minusta puhuttiin kuluneena naamana”, Roope Salminen kertoo.
”Jo lukiossa totuin siihen, että minusta puhuttiin kuluneena naamana”, Roope Salminen kertoo.

Ystävän kuolema pysäytti

”Kymmenen vuotta sitten, 17-vuotiaana, paras ystäväni Joonas kuoli yllättäen. Ystäväni kuolema oli lapsuuteni loppu.

Meitä oli alun perin kolmen kopla: minä, Joonas ja Sasu Paakkunainen, jonka kanssa perustimme lukiossa minulle edelleen rakkaan improvisaatioryhmä Kolinan. Joonaksen kuoleman jälkeen minusta tuntui, että meillä kahdella oli ikään kuin vastuu muista, enkä antanut itselleni lupaa olla hajalla. Ajattelin Joonaksen vanhempia ja tunsin heidän puolestaan suurta surua. Vasta jälkeenpäin olen myöntänyt itselleni, miten iso asia tämä oli myös minulle.

”Perheeni ja ystäväni halusivat auttaa, mutta eivät he voineet tehdä puolestani mitään.”

Kuoleman kohtaaminen oli iso herätys. En ollut osannut ajatella, että 17-vuotiaana voisi kuolla, joten oloni oli outo ja yllättynyt. Asiaa oli vaikea käsitellä, sillä olin muutenkin samaan aikaan elämässäni syvällisten kysymysten äärellä. Pohdin uskontoa sekä sitä, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Mietin myös, mitä tekisin elämälläni, kun lukio on ohi.

Ystäväni kuoleman jälkeen sulkeuduin: kävin koulua kuin zombi, jätin tyttöystäväni, ajoin hiukseni pois ja pelasin kaikki illat videopelejä. Asuin jo omillani, sillä 16-vuotiaana muutin omaan asuntoon lähemmäs koulua. Perheeni ja ystäväni halusivat auttaa, mutta eivät he voineet tehdä puolestani mitään. Olin kai masentunut.

”Enää en ajattele Joonasta joka päivä, mutta joka viikko kyllä.”

Enää en ajattele Joonasta joka päivä, mutta joka viikko kyllä. Hänkin haaveili näyttelijänurasta. Usein mietin, mitä kaikkea me olisimme voineet saavuttaa yhdessä. Jokaisessa Putouksen suorassa lähetyksessä muistelin häntä: hän olisi ollut siitä kaikesta innoissaan.

Nykyään minulla on hyvin pragmaattinen suhde kuolemaan. Ajattelen, että elämää pitää elää nyt ja olla siitä kiitollinen. Minun on vaikea kuvitella, että ystäväni olisi odottamassa minua jossain pilven reunalla. Käyn kyllä edelleen silloin tällöin hänen haudallaan juttelemassa, mutten usko hänen kuulevan. Se on minulle omaa terapiaa.

Tiedän, etten koskaan pääse kokonaan yli ystäväni kuolemasta. Hän oli minulle tosi tärkeä ihminen. Toki voisi olla niinkin, että hän olisi nyt pahin kilpailijani, joka panisi muijaani. Silti tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin.”

Torjutuksi tulemisen opetukset

”Se, että olen urallani nyt tässä pisteessä, oli pitkään vain unelmaa. Seitsemän vuoden ajan hakkasin päätäni seinään ja hain Teatterikorkeakouluun vuosi toisensa jälkeen.

Jatkuva torjutuksi tuleminen oli surullista, mutta käänsin sen voimaksi. Aina pari päivää pääsykokeiden jälkeen minua otti päähän, mutta sitten ajattelin, että paskat, menen omia reittejäni.

Torjutuksi tuleminen opetti myös sen, ettei ketään pitäisi kannustaa sanomalla, että kyllä se siitä, ensi kerralla onnistuu. Ei toiselle voi luvata jotain, mitä ei välttämättä koskaan tapahdu.

”Luovuttaminen ei ollut koskaan minulle vaihtoehto.”

Luovuttaminen ei ollut koskaan minulle vaihtoehto. En edes osaisi tehdä mitään muuta: minulla ei ole matikkapäätä enkä ole hyvä urheilija. Ehkä oli jopa parempi, että menestyksen saavuttaminen vei aikaa.

Olisin pahempi kusipää, jos olisin saanut asiat helpommin. Olen nähnyt ympärilläni niitä, jotka ovat saaneet jo nuorena paljon, eivätkä he välttämättä osaa arvostaa tätä ammattia. Itselle ei tulisi mieleenkään tulla soundcheckiin myöhässä ja diivailla keikkajärjestäjille.

Toivon olevani esimerkki siitä, että tässä maassa pärjää, jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Omaan itseensä ja tekemiseensä pitää uskoa, mutta samaan aikaan olla rehellinen itselleen. Unelmat ovat tärkeitä, mutta pelkästään niihin uskominen ei riitä. Niiden eteen pitää tehdä ihan hitosti duunia.”

Roope Salminen

Syntyi 11.12.1989. Asuu Helsingissä avopuolisonsa Sara Siepin kanssa.

Roope ja Ernest Lawson kiertävät parhaillaan Suomea Roope & Erkku Live -improvisaatiokiertueensa kanssa.

Roope Salminen & Koirat -bändin Snadi Rundi -kiertue jatkuu elokuuhun asti. Uusi sinkku Tanssi se pois (feat. Ellinoora) ilmestyi juuri.

Enbuske, Veitola & Salminen MTV3:lla torstaisin.

Tarja Smura mietti pitkään, suostuako mukaan Kaunis elämä -ohjelmauutuuteen. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen
Tarja Smura mietti pitkään, suostuako mukaan Kaunis elämä -ohjelmauutuuteen. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen

Vuoden 1993 Miss Suomi Tarja Smura nähdään ensi viikolla alkavassa Kaunis elämä -sarjassa. Julkisuuteen palannut Tarja on 47-vuotiaana menossa uravalmennukseen. – Olen elämässäni vedenjakajalla.

Kun vuoden 1993 Miss Suomi Tarja Smuraa, 47, pyydettiin Kaunis elämä -ohjelmaan, ei hän mitenkään riemusta kiljuen lupautunut mukaan. Osallistuminen entisten missien Vain elämää -fiilistelyksi kuvailtuun uutuussarjaan vaati pähkäilyä.

– En sanonut ei, mutta en sanonut kylläkään. Harkitsin osallistumista tarkkaan. En halunnut altistaa itseäni taas kaikelle sille arvostelulle, Tarja sanoo.

Ja sitten oli se arkinenkin puoli: Tarja on neljän lapsen äiti. Nuorimmista Raphael on 6-vuotias, Gabriel kohta 12 ja Samuel pian 11.  Tytär Angela, 20, asuu jo omillaan.

– Irrottautuminen arjen pyörittämisestä perheessä, missä puoliso tekee vuorotyötä – sanotaanko, että siinä on omat järjestelynsä! Sitten piti vielä miettiä garderoobikin kuntoon, Tarja nauraa kotonaan Tampereella.

– Mutta onneksi lähdin. Yhdeksän päivän kuvaukset olivat ikimuistoinen reissu, yksi elämäni parhaista. Oli ihmeellistä, miten me kahdeksan naista sulauduimme ryhmäksi eikä välillämme ollut mitään nokkapokkaa. Tuntui kuin olisi perheeseen tullut.

”Esikoiseni nauroi joillekin vanhoille haastatteluilleni: ’Oletko oikeasti ajatellut noin?'”

Uravalmennukseen

Tarjalle ohjelmanteko oli nostalgiatrippi missivuosiinsa. Kuvauksia varten piti kaivaa esiin läheisten väsäilemät leikekirjat ja albumit.

– En muistanut, miten paljon minusta silloin kirjoitettiin. Lehtileikepinoja löytyi metritolkulla äitini luota sekä autotallin perukoilta! Esikoiseni Angela, perheemme ihana järjen ääni, nauroi joillekin vanhoille haastatteluilleni: ’Oletko oikeasti ajatellut noin?' Tarja kertoo.

– Nuorena ajattelin mustavalkoisesti, nykyään katson monta asiaa pehmeämmin. Näin kai se menee. Mutta jotain tuttua siinä nuorenkin Tarjan perusvireessä oli: nostin jo silloin 23-vuotiaana missinä esille yhteiskunnallisia epäkohtia ja vanhusten huonoa hoitoa.

Tarja Smura kruunattiin Miss Suomeksi helmikuussa 1993. Kuva: Sanoma-arkisto / Erkki Raskinen.
Tarja Smura kruunattiin Miss Suomeksi helmikuussa 1993. Kuva: Sanoma-arkisto / Erkki Raskinen.

Missiaikojensa jälkeen Tarja opiskeli sosionomiksi, työskenteli muun muassa sovitteluohjaajana ja vaikutti kunnallispolitiikassa. Nyt hän kuvailee olevansa vedenjakajalla, ehkä uuden uran alussa.

– Olen menossa uravalmennukseen ja miettimässä, mitä seuraavaksi haluaisin tehdä. Jos voisin heilauttaa Helinä-keijun taikasauvaa, vetäisin omaa kypsempien naisten keskusteluohjelmaa, jossa käsiteltäisiin niitä elämän rankempiakin aihealueita. Olisin hyvä toimittaja.

Apua psykoterapiasta

Niitä rankempia vaiheita Tarja on kokenut omassakin elämässään. Oli missivuoden kohut ja keväällä 2012 vaikea avioero 16 vuotta kestäneestä liitosta. Nuorin lapsi oli tuolloin vain seitsemän kuukauden ikäinen. Tarjan terveys romahti niin, että hän joutui sairaalahoitoon.

”Eron jälkeen minun piti rakentaa elämä uusiksi, mutta en kunnolla käsitellyt kokemaani.”

– Kaikille tapahtuu ikäviä asioita ja kertyy painolastia. Eron jälkeen minun piti rakentaa elämä uusiksi, mutta en kunnolla käsitellyt kokemaani. Olen aina huolehtinut muista ja halunnut olla saatavilla lapsilleni, mutta samalla olen laiminlyönyt itseni. Jos ei oikein tunne itseään, tulee eläneeksi vain kumppaninsa näköistä elämää.

Viime syksynä Tarja haki apua synkkiin fiiliksiinsä psykoterapiasta. Terapiamuoto on toiminut hänelle hyvin.

– Vasta nyt käyn analyyttisemmin läpi elettyä elämää ja tutustun itseeni. Tunnen, että uhrautuja-Tarja on väistymässä, ja tilalla löytyy tervettä itsetuntoa. Tämä matka itseeni on vähän kuin välitilinpäätös, Tarja kuvailee.

– Tunnen oloni energiseksi ja koen, että nyt on minun vuoroni tehdä vaihteeksi jotain omaa.

Kurvit kunniaan!

Kaunis elämä -kuvaukset tuntuvat osuneen hyvin tuohon elämäntilanteeseen. Nekin saivat Tarjan analysoimaan kokemuksiaan ja niiden vaikutusta itseen.

– Huomasin myös nauttivani siitä, että olen taas enemmän esillä. Naiseuteni ei ole himmentynyt iän mukana tai karissut kilojen myötä. Olen näyttävä nainen ja tiedän, että jos kannan itseni ylpeydellä, päät kyllä kääntyvät vieläkin, Tarja tuulettaa.

– Kurvit kunniaan, naisellisuus ei todellakaan ole kilosidonnaista!

Tarja Smura

  • Vuoden 1993 Miss Suomi syntyi Lohjalla 19.6.1970. Asuu Tampereella puolisonsa Markus Haapasalon kanssa. Neljä lasta.
  • Mukana uutuussarjassa Kaunis elämä, Ava-kanavalla 20.2. alkaen.
  • Työskennellyt sosiaalialalla mm. sovitteluohjaajana ja vaikuttanut kunnallispolitiikassa.

Jääkiekkoilija Patrik Laine osoittaa, ettei ole häpeä olla mammanpoika, että rutiinit tekevät hyvää ja että omista tyylivalinnoista kannattaa pitää kiinni, vaikka some sanoisi mitä.

Alkujaan tamperelainen, nykyään Kanadassa asuva 19-vuotias Patrik Laine on kiistatta yksi Suomen kiekkolupauksista.

Winnipeg Jetsin riveissä pelaava Patrik on tehnyt NHL-urallaan 59 maalia. Viimeiseen 30 vuoteen NHL:ssä vain kaksi pelaajaa on pystynyt parempaan alle 20-vuotiaana!

Viime viikkoina Patrikin menestys on hieman takkuillut, mutta hei. Ei maalinteko ole ainoa syy, jonka takia Patrikia kannattaa fanittaa. Hän on muutenkin ehdottomasti tyyppi, josta monien kannattaisi ottaa mallia.

Listasimme seitsemän asiaa, jotka sinunkin pitäisi oppia Patrik Laineelta:

1. Jos äiti haluaa auttaa, sitä kannattaa arvostaa.

Patrik muutti viime syksynä NHL-uransa perässä Winnipegiin – yhdessä äitinsä Tuijan kanssa. Jenkkimedia The Players' Tribunen mukaan Tuija tekee joka päivä pojalleen ruuat valmiiksi ja kuskaa paikasta toiseen. Lehden mukaan äidin kanssa asuminen on Paten mielestä etuoikeus.

– Kyllä, asun äitini kanssa. Mutta sinäkin asuisit äitisi kanssa, jos voisit, Patrik heittää jutussa.

Vuosi sitten Patrik fiilisteli äitiään joukkueensa Winnipeg Jetsin verkkosivuilla. 

”Kyllä, asun äitini kanssa. Mutta sinäkin asuisit äitisi kanssa, jos voisit.”

– Hän on mahtava. Hän rakastaa katsoa pelejäni, eikä ole vielä missannut yhtäkään, hän kertoi.

2. Rutiinit tekevät hyvää.  

– Päiväohjelmani on yksinkertainen: herää, syö äidin kanssa, mene harjoituksiin, harjoittele ja treenaa, mene kotiin, pelaa Pleikkaria, Patrik kertoo The Players' Tribunelle.

Niin yksinkertaista huipulle pääseminen on! 

3. Omistautuminen on tärkeää – lajissa kuin lajissa.

Tärkeintä rutiineissa on se, että niissä pysyy päivästä ja vuodesta toiseen. Sillä tavalla Patrik on päässyt huipulle – myös PlayStationin pelaamisessa.

”Pelaan todennäköisesti liikaa, mutta se on ihan ok.”

– Pelaan todennäköisesti liikaa, mutta se on ihan ok. – – NHL:ssä ainoastaan Barkie [Aleksander Barkov] on yhtä omistautunut kuin minä. Siis Call of Duty -pelissä, hän kertoo.

4. Jokainen meistä tarvitsee myös lomaa.

Viime keväänä monet toivoivat näkevänsä Paten Suomen MM-jääkiekkojoukkueessa. Hyvän kauden pelannut tyyppi tuotti kuitenkin pettymyksen faneilleen, kun hänen seuransa tiedotti, ettei häntä nähdä Leijonien riveissä. Somessa Patrikia moitittiin.

Patrik kuitenkin viis veisasi muiden närkästyksestä ja lähti lomalle tyttöystävänsä kanssa. Pate tietää, että kyllähän meistä jokaisen pitää muistaa välillä relata.

 

A post shared by Patrik Laine (@patriklaine) on

5. Hyvät teot ovat elämän suola.

Viime vuonna Patrikin ensimmäinen kausi Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloissa alkoi hienosti. Menestys kuitenkin otti heti alkuvuodesta hieman takapakkia, kun Pate sai aivotärähdyksen.

Kun Patrik ei päässyt kaukaloihin laukomaan, hän päätti ilahduttaa pikkuista faniaan Lucas Bydakia. Lukas oli aiemmin kutsunut suosikkipelaajansa 8-vuotissyntymäpäivilleen.

– Haluan olla kuin sinä. Haluan, että tulisit jääkiekkosyntymäpäiväjuhliini, 8-vuotias kirjoitti.

Patrikilla oli peli juuri synttäreiden aikaan, joten hän ei valitettavasti päässyt itse juhlaan. Sairauslomalla Patrik kuitenkin yllätti faninsa ja vieraili hänen luonaan lahjojen kera.

6. Ole ylpeä tyylivalinnoistasi.

Patrik on kasvattanut partaansa jo viime vuoden puolelta saakka, mikä on herättänyt varsin paljon nälvintää somessa. The Players' Tribunen jutussa Pate toteaa saaneensa kuulla naamakarvoistaan kommentteja myös joukkuekavereiltaan.

Mutta haukut eivät ole lannistaneet häntä. Parta on pysynyt visusti kasvoilla ja kasvanut kasvamistaan.

– Nyt, kun joukkueellamme menee hyvin, pidän parran onnenkaluna, Patrik kertoo.

Mahtava asenne!

 

A post shared by Patrik Laine (@patriklaine) on

”Ole ystävällinen ja aja partasi”, tämänkin jouluisen kuvan alla kommentoidaan.

7. Älä vähättele itseäsi.

Patrik on tunnettu siitä, että hän tietää oman arvonsa – joidenkin mielestä jopa liian hyvin. Helsingin Sanomien haastattelussa Patrikilta kysytiin, mitä hän ajattelee siitä, että joidenkin mielestä hän pitää itseään turhankin hyvänä.

– En mä luule ittestäni liikoja vaan mä tiedän, miten asiat on. Niinku mä oon aikasemmin sanonut, niin kyllä mä tiedän itte, kuinka hyvä mä oon, se on ihan selvä homma. Ei mua yhtään haittaa sanoo sitä, että tämmönen mä oon. Joku voi ajatella, että se on ylimielisyyttä tai mitä onkaan, mutta mulle on ihan sama, mitä muut ajattelee, Patrik totesi.