Jenni Vartiainen palasi vappuna keikoille kahden vuoden tauon jälkeen. Fanit saivat nähdä uuden, entistä rennomman Jennin. Kuvat: Liisa Valonen
Jenni Vartiainen palasi vappuna keikoille kahden vuoden tauon jälkeen. Fanit saivat nähdä uuden, entistä rennomman Jennin. Kuvat: Liisa Valonen

Viime kiertueensa jälkeen Jenni Vartiainen uupui niin, että levy-yhtiö määräsi hänet pakkolomalle. – Yritin täyttää kiertueen jälkeistä tyhjiötä väkisin, vaikka olin ihan lopussa.

Vappuna Tavastian lavalla liehui 250 pinkkiä ilmapalloa. Takahuoneessa Jenni Vartiainen, 34, asetteli ylähuuleensa viiksiä pinkeissä hiuksissaan. Bändin pojat heiluivat ympärillä Tom of Finlandin henkisesti tummaan nahkaan ja verkkopaitoihin pukeutuneina. Jenniä oksetti ja jännitys tuntui polvissa asti. Keikan vetäminen puolentoista vuoden tauon jälkeen kauhistutti: osaisiko hän enää koko hommaa?

Puolitoista tuntia myöhemmin lavalta palasi onnesta hehkuva nainen. Jenni poksautti skumppapullon auki, siirtyi discoon ja tanssi yleisön seassa aamuun asti.

Jenni palasi pitkältä keikkatauolta ulkoisesti erilaisena: blondatut hiukset, reiteen ulottuvat mustat saappaat ja Turvasana-sinkku häkellyttivät fanit. Sehän laulaa nyt seksistä! Todellisuudessa Jenni on naurattanut kaveriporukkaa jo vuosia kaksimielisillä biisintyngillä. Ystävät kuvailevatkin häntä kainalopierumuijaksi.

– Keikoillani käyvät ihmiset tietävät kyllä, että minussa on myös kepeämpi puoli, joka heittää kaksimielistä läppää. Oli vääjäämätöntä, että se puoli tulee esiin jossain vaiheessa. Olen elänyt pitkään suorituskeskeistä elämää, asettanut tavoitteita aina uusi porkkana mielessä, mutta nyt haluan hullutella ja nauttia, Jenni sanoo haukotellen ja hakee toisen kupin kahvia.

Riehakas vappu vaatii vielä veronsa.

Pakkoloma pakotti rauhoittumaan

Heti edellisen Terra-kiertueen jälkeen kainalopierumuijasta ei ollut tietoakaan. Kaksi vuotta kestäneen kiertueen aikana Jenni oli tehnyt ennätysmäärän keikkoja. Lomat hän oli uhrannut niihin työasioihin, joita ei ollut ehtinyt keikkojen välissä hoitaa.

Myös yksityiselämässä asiat olivat menneet uusiksi. Viimeisen keikkansa jälkeen Jenni ajoi suoraan mökkeilemään. Hän yritti asennoitua lomailuun: lämmitti saunaa, vilkuili lukemattomia kirjoja. Olo oli kuitenkin levoton, ajatukset pyörivät kehää. Mitä seuraavaksi?

Aiemmin Jenni oli aina kiertueen jälkeen palannut koulun penkille, mutta nyt hän oli jo valmistunut.

”Olen ihminen, jolla on levollinen olo, kun kalenteri on täysi.”

Heti maanantaina Jenni soitti levy-yhtiöön ja sopi palaverin. Palaverin tulos oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin hän oli ajatellut. Jenni määrättiin puoleksi vuodeksi lomalle. Hän ei saisi tehdä ennen helmikuuta mitään.

– He näkivät, että yritin täyttää kiertueen jälkeistä tyhjiötä väkisin jollakin, vaikka olin lopussa. Itkin helpotuksesta, kun minut pakotettiin lomalle.

Jo ennen kiertueen päättymistä Jenni oli huomannut itsessään uupumisen merkkejä. Väsymys ei enää lähtenyt nukkumalla. Myös läheiset olivat olleet huolissaan ja kehottaneet Jenniä hiljentämään tahtia.

– Jokin lakipiste väsymyksessä tuli vastaan. Olen ihminen, jolla on levollinen olo, kun kalenteri on täysi. Jo kiertueen lopussa asetin itselleni tiedostamattani uusia paineita. Kolmen levyn jälkeen olin päättänyt, että käännän kaikki työskentelymetodini päälaelleen ja luon jotain aivan uutta. Sekin vain lisäsi stressiä.

Väsymyksen kesyttämistä

Lomalla Jenni katseli ihmeissään kotiaan, johon hän oli muuttanut kesken kiertueen muutamaa vuotta aiemmin. Viimeiset muuttolaatikot odottivat yhä purkamista, sisustus oli sekin jäänyt kesken. Eniten totuttelua vaati opetella vain olemaan.

– En tiennyt, mitä kohti olin menossa ja siitä tuli alakuloinen fiilis. Meni aikaa, että osasin antaa sille tunteelle tilan. Että okei, nyt on kuoppa ja kaikki on persiistä, mutta en suostu pelkäämään sitä.

Väsymystä kesyttäessään Jenni opetteli kuuntelemaan itseään. Hän meditoi, erakoitui aina välillä mökille, uskoutui ystävilleen ja haastoi toimintamallejaan. Miksi pakottaa itsensä lenkille, jos on väsynyt? Onko työhuoneella pakko roikkua aina se kahdeksan tuntia päivässä?

”Pyrin siihen, että toisia kohdatessani en ainakaan myrkytä ilmapiiriä tai kiukuttele.”

Jenni uskalsi alkaa luottaa myös kehoonsa. Kun sairastelu ja äänihuulten turvotus venyttivät töiden aloittamista toiset puoli vuotta, Jenni ei kiirehtinyt, vaan halusi antaa myös kropalleen toipumisaikaa.

Vapaudestaan Jenni oppi nauttimaan täysillä kuitenkin vasta kolmen kuukauden jälkeen. Hän kävi kulttuuririennoissa ja keikoilla, kokkaili kotona läpi pisimmätkin reseptit.

– Olen ollut koko elämäni touhukas, halunnut tehdä paljon asioita ja kehittää itseäni. Kun pysähdyin, huomasin, että voin saavuttaa asioita ja kehittyä, vaikka ottaisin rennomminkin. Kaikille tunteille on annettava tilansa.

Tauolta palattuaan Jenni on yrittänyt pitää kiinni vapaapäivästä aina aika ajoin ja olla uhraamatta kalenteriin merkattuja lomia tekemättömille töille.

Jenni on joutunut hyväksymään, että hänellä on vahva oman tilan tarve. Siihen ei kuitenkaan ole aina mahdollisuutta viikkoja kestävillä kiertueilla.

– Olen nyt onnistunut säännöstelemään paremmin, mikä määrä sosiaalista elämää tai yksinoloa on kerralla sopiva määrä. Jaksan paremmin antaa muille, kun otan oman aikani. En aina onnistu täydellisesti, mutta pyrin siihen, että toisia kohdatessani en ainakaan myrkytä ilmapiiriä tai kiukuttele.


”En tiedä, pystyisinkö säännölliseen arkeen enää itse”, Jenni sanoo.
”En tiedä, pystyisinkö säännölliseen arkeen enää itse”, Jenni sanoo.

Sosiaalista puoltaan Jenni ruokkii sopimalla kiirepäivinäkin lounastreffit jonkun ystävän kanssa. Monet lähipiiristä työskentelevät luovilla aloilla ja elävät ilman säännöllisiä työaikoja.

Jenni kuitenkin ihailee ihmisiä, jotka pystyvät elämään vuodesta toiseen säännöllistä arkea.

– En tiedä, pystyisinkö säännölliseen arkeen enää itse. Olen tottunut luomaan rutiinini ja päivärytmini omin päin.

Tauon jälkeen rutiinien luominen vei kuitenkin vähän aikaa ja vaati itsekuria.

– Pahin pelkoni on vääränlainen rutinoituminen. Etten enää seikkailisi tai voisi kokea edes lomilla äärimmäistä spontaaniutta. Niissä tilanteissa tunnen kuitenkin olevani elossa.

Hajalla ihmisten edessä

Viime vuosien myllerrysten aikana Jenni on tukeutunut paitsi ystäviinsä myös vanhempiinsa, jotka ovat muuttaneet Kuopiosta Helsinkiin lähelle tytärtään.

– En jää yksin märehtimään ongelmiani, vaan tukeudun läheisiini. Minulle on tärkeää, että lähelläni on ihmisiä, joiden eteen voin mennä ihan paskana. Vahvana olo on välillä uuvuttavaa.

Suurin osa Jennin nykyisistä ystävistä on löytynyt vasta aikuisiällä. Ajatus tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa keskusteluun heittäytyvästä Jennistä voi tuntua oudolta niistä, jotka vaalivat hänestä kuvaa salaperäisenä supertähtenä. Jennistä kuvaus ei vastaa todellisuutta. Hän sanoo tutustuneensa aina helposti ihmisiin.

Tauonkin aikana Jenni löysi uusia ystäviä muun muassa matkoilta, jonne hän ei ole pelännyt lähteä yksin.

– Minulla on itse asiassa aika laaja tuttavapiiri. Vasta aika on kuitenkin näyttänyt, kenen kanssa on syntynyt luottamus ja yhteys, joka on edennyt ystävyydeksi. Minulla ei ole yhtä isoa kaveripiiriä, vaan useita toisistaan erillisiä. Jos vaikka pitäisin juhlat, moni vieraista ei varmasti tuntisi toisiaan.

”Minulle on kehittynyt tarkka tutka uusien tyyppien suhteen.”

Jenni arvelee, että luottamus ystäviin on asia, jonka ansiosta hän on voinut elää viime vuodet suhteellisen normaalia elämää ja aikuistua rauhassa kasvukipuineen.

– Minulle on tärkeää tietää, että minulla on ystäviä, joille voin puhua vapaasti asioitani ja luottaa, että se myös jää vain meidän välillemme. Muunlaisia ihmisiä lähipiirissäni ei enää olekaan. Totta kai luottamukseni on joskus myös petetty, mutta olen oppinut siitä. Minulle on kehittynyt tarkka tutka uusien tyyppien suhteen. Jos tapaan uuden ihmisen, tunnustelen jonkin aikaa fiilistäni.

Osa ystävyyssuhteista on myös hiipunut ajan myötä. Jenni uskoo silti, että jokaisen ihmisen tapaamisella on ollut jokin tarkoitus.

Taukoonkin mahtui monta merkityksellisiä kohtaamista, joista osa päätyi myös Jennin uusiin lauluihin.

 


Moni Jennin nykyisistä ystävistä on löytynyt aikuisiällä, mutta hänelle on tärkeää, että lähipiiriin kuuluu myös ihmisiä, jotka tunsivat hänet ennen laulajan-uraa. Yksi sellainen on lukiokavereista koostuva tyttöporukka.

Säveltämisen lisäksi Jenni uskalsi nyt ottaa kappaleistaan täyden sanoitusvastuun. Hän kuvailee itseään pöytälaatikkokirjoittajaksi, joka katselee elämää lauluntekijän lasien läpi.

– Iän myötä tuntuu luontevalta, että omat ja ystävien elämäntilanteet nousevat kappaleiden aiheiksi, mutta on muidenkin tekemissä sanoituksissa ollut aina jotakin henkilökohtaista mukana. En ole ennenkään pelännyt tai hävennyt isoja aiheita, mutta rohkeutta on tullut nyt enemmän.

Rakkaudessa Jenni suhtautuu skeptisesti ajatukseen, että jokaista varten olisi olemassa yksi oikea ihminen.

–Ajatus yhdestä oikeasta ihmisestä on kieltämättä romanttinen, mutta epärealistinen. Ajoitus ja elämäntilanne vaikuttavat siihen, eteneekö juttu. Rakkautta pitää myös vaalia kaikissa ihmissuhteissa. Sen minkä annat, saat myös takaisin, Jenni uskoo.

Stoppi juoruille

Juoruilua ja pahoja puheita Jenni ei ole ihmissuhteissaan sietänyt koskaan, mutta niistä hän sai osansa jo lapsena. Kuopiossa varttunut vilkas tyttö oli kova harrastamaan ja osoittautui monissa harrastuksissa poikkeuksellisen lahjakkaaksi ja kunnianhimoiseksi. Taitoluistelu vei eniten aikaa. Siellä Jennin määrätietoisuus koettiin toisinaan myös uhkaksi.

– Luistelupiireissä monet vanhemmat väheksyivät muiden lasten suorituksia. Lapsi aistii tällaiset tilanteet herkästi, Jenni muistaa.

Jenniä helpotti se, että urheilussa oli selkeät mittarit, joilla osaamista arvosteltiin, eivätkä pahat puheet tuloksia muuttaneet. Omille vanhemmilleen Jenni on kiitollinen siitä, että he kuskasivat häntä harrastuksiin ja olivat aina tukena.

”Minullekin tultiin vasta sanomaan päin pläsiä, että uudet hiuksesi ovat ihan hirveät. Mitä käytöstavoille on tapahtunut?”

Myöhemminkään elämässä vanhemmat eivät ole koskaan kyseenalaistaneet Jennin valintoja. Vanhemmiltaan Jenni uskoo saaneensa myös mallin keskittyä jo nuorena muiden puheiden kuuntelemisen sijasta omiin suorituksiin.

Se kasvatti nahkaa tulevaa varten, kun Jenni valittiin 19-vuotiaana Gimmel-yhtyeeseen.

– Muistan kuinka olin shoppailemassa ja teinilauma seurasi minua tuntikausia. Ahdistuin ja linnoittauduin lopulta päiviksi kotiin. Olin myös järkyttynyt, miten paljon Helsingissä ihmiset puhuivat paskaa toisistaan.

Tauon jälkeen Jenni on taas saanut maistaa julkisen työn varjopuolia.

– Ymmärrän työhöni liittyvän kritiikin, mutta en henkilökohtaista loanheittoa, jota tulee sosiaalisen median joka tuutista. Minullekin tultiin vasta sanomaan päin pläsiä, että uudet hiuksesi ovat ihan hirveät. Mitä käytöstavoille on tapahtunut?

”Rauhoittuminen on mielenmaisema.”

Uudesta rentoudestaan huolimatta Jennin voi yhä jäädyttää hetkessä liian tungettelevilla kysymyksillä. Erityisesti häntä ärsyttää vyötärön syynäys ja raskausutelut.

– Aivan kun nainen olisi yleistä omaisuutta, joka olisi tilivelvollinen koko yhteiskunnalle, onko hänellä perhehaaveita.

Rauhoittumista tai aloilleen asettumista Jenni ei kuitenkaan enää elämässä pelkää. Päinvastoin.

– Rauhoittuminen on mielenmaisema. Kunhan elämässä on turvallisuuden tunne ja harmonia, rauhan voi saavuttaa vaikka olisi fyysisesti liikkeessä. Ja kaikesta voi oppia. Vaikeiden hetkien jälkeen ymmärrän, että tarvitsin kaiken sen sonnan, jotta voin oppia ja ammentaa siitä. Ja mennä taas eteenpäin.

Jenni Vartiainen

Laulaja on syntynyt 20.3.1983 Kuopiossa.

Julkaissut kymmenen vuotta kestäneen soolouransa aikana kolme albumia ja on yksi myydyimmistä suomalaisista naisartisteista.

Julkaisi hiljattain Turvasana-kappaleen kahden vuoden hiljaiselon jälkeen. Kiertää kesän festareita ja syksyn konserttisaleja.

Valmistunut ammattikorkeakoulusta laulunopettajaksi.

Brittihovissa on hämmentävä kihlajaissuma. Erikoisesta hääeleganssistaan parhaiten tunnettu prinsessa Eugenie avioituu Jack Brooksbankin kanssa loppuvuodesta, mutta ihaninta tässä uutisessa on kosintatapa. Se oli kuin elokuvista.

Prinssi Andrew'n ja tämän entisen kohuvaimon Sarah Fergusonin nuorempi tytär prinsessa Eugenie, 27, astelee pian kohti alttaria.

Hovi tiedotti eilen, että Eugenie ja yökerhonomistaja Jack Brooksbank, 29, ovat sinetöineen seitsemän vuoden suhteensa.

Nuoripari meni kihloihin aiemmin tässä kuussa vieraillessaan Nicaraguassa. 

BBC:n haastattelussa kaksikko paljastaa, että kosinta oli juuri prinsessalle sopiva, siis vähintäänkin täydellinen.

Herra Brooksbank oli polvistunut kosimaan rakastettuaan tulivuori (!) taustanaan. Juuri ennen kosintaa kaksikko oli katsellut järvelle ja ihastellut sen ylle lankeavaa auringonlaskua.

– Järvi oli niin kaunis. Ja se auringonlaskun kajo oli erilainen kuin mikään ennen näkemäni. Olin juuri sanonut ääneen, että tämä on uskomattoman hieno hetki. Ja sitten hän täysin yllättäen kosi! Se oli täydellistä, prinsessa Eugenie kertoi BBC:n haastattelussa. 

Täydellinen kosinta viimeisteltiin täydellisellä sormuksella, jossa komeilee punertava Padparadscha-safiiri timanttiryppään keskellä. Häät pidetään loppuvuodesta, jolloin prinssi Harryn ja Meghan Marklen keväthäistä on ehtinyt kulua jo tovi.

No, prinsessa Eugenie ansaitsee onnensa. Edellisen kerran, kun hän nousi laajemman yleisön tietoisuuteen vuonna 2011, tilanne oli vähemmän mairitteleva.

Prinssi Williamin ja Katen häissä prinssin serkkujen Beatricen ja Eugenien vitsailtiin näyttävän aivan Tuhkimon pahoilta sisarpuolilta Anastasialta ja Drusellalta. 

Onneksi näissä 2000-luvun moderneissa prinsessasaduissa myös pahat sisarpuolet löytävät onnen!

Prinsessa Beatricen ja hänen siskonsa prinsessa Eugenien kuninkaallinen häätyyli herätti hilpeyttä vuonna 2011. Kuva: MV Photos
Prinsessa Beatricen ja hänen siskonsa prinsessa Eugenien kuninkaallinen häätyyli herätti hilpeyttä vuonna 2011. Kuva: MV Photos

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä: