Tähän kuvateksti.
Tähän kuvateksti.

Ylimielisenä aatelisena pidetty David Lagercrantz sai harteilleen valtavat paineet, kun hänet valittiin jatkamaan Stieg Larssonin Millennium-
kirjasarjaa.

Jos haluaa löytää tämän hetken hypetetyimmän kirjailijan, ei tarvitse matkustaa kuin Suomenlahden yli Tukholmaan. Siellä, Södermalmin hienostokaupunginosassa, kohukirjailija David Lagercrantz asuu ja kirjoittaa.

Kotikulmilla sijaitsee myös hänen kirjojensa kustantajan konttori. 52-vuotiaan kirjailijan ääni kumisee 1880-luvulla rakennetuissa seinissä jo ennen kuin häntä itseään näkyy missään.

Ulkona on helle ja toimistotiloissa ilma paksua. David nostaa puhuessaan kätensä päänsä taakse ja antaa kainaloiden hikiläikkien näkyä.

Suupielessä orastaa hymynkare. Jännitystä ei näy lähimaillakaan. Se ei ole ihme: David on kolunnut viime aikoina niin paljon puhetilaisuuksia, että hän harkitsee uransa laajentamista luennoitsijaksi.

– Voisin verrata elämääni Julia Robertsin hahmon elämään Nothing Hill -elokuvassa. Vaikka ei tämä tietenkään ihan sitä luokkaa ole, hän nauraa.

Vertaus jatkuvan tarkkailun alla olevaan tähtinäyttelijään ei kuitenkaan tunnu liioittelulta. Vuonna 2011 David julkaisi jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićin elämäkerran, joka nousi nopeasti Ruotsin myydyimmäksi kirjaksi kautta aikojen.

Jättihuomiota David sai todenteolla vuonna 2013, kun hänen ilmoitettiin jatkavan Stieg Larssonin postuumisti julkaistua Millennium-kirjasarjaa. Larsson itse kuoli yllättäen sydänkohtaukseen viisikymppisenä. Se mikä ei tapa julkaistaan 26 maassa yhtä aikaa tänään.

Aatelinen rikostoimittaja

Bestsellerin kirjoittamisesta David ei ole koskaan haaveillut. Omat vaatimuksensa hän peri isältään Olof Lagercrantzilta, joka tunnettiin aikoinaan yhtenä Ruotsin merkittävimmistä kirjallisuuskriitikoista, Dagens Nyheterin päätoimittajana ja arvostettuna vasemmistolaisintellektuellina.

– Häntä ei kiinnostanut, mikä kirja myy ja mikä ei. Jos kirja ei ole hyvä, se ei yksinkertaisesti ole.

Nuorta Davidia kiinnosti eniten urheilu, vaikka perheessä vallitsikin lähes elitistinen taiteilijakulttuuri. Lagercrantzit ovat aatelissuku, ja se näkyi myös Davidin lapsuudenkodissa. Hienoihin illallisjuhliin kutsuttiin koko Tukholman kerma.

– Isäni oli aina varjo elämässäni. Tunsin nuorena suurta painetta työskennellä kovempaa, jotta eläisin sukuni tason mukaan, David kertoo.

– Meidän suvussamme on karrikoiden kahdenlaisia ihmisiä: menestyjiä ja mielenterveysongelmaisia.

Davidin sisko, näyttelijä Marika Lagercrantz, toisteli veljelleen jo lapsena, että heillä olisi vain nämä kaksi vaihtoehtoa elämässään.

– Siinä välillä ei olisi mitään. Perheessäni keskinkertaisuus ei kelpaa.

Isä kannusti poikaansa kirjoittamaan ja tähtäämään akateemiselle uralle.

– Kirjoittaminen oli isälleni hienoin asia, mitä ihminen voi tehdä. Pakenin sitä pitkään.

Teini-ikäisenä Davidia kutsuttiin ruipeloksi. Hän aloitti aatelispojalle epätavallisen harrastuksen: kehonrakennuksen. Samaan aikaan David halusi kuitenkin olla kuin kirjailija, vaikka sanojen suoltaminen paperille olikin vaikeaa.

– Olen aina ollut tavallaan skitsofreeninen. Samaan aikaan kun haluan olla yhdenlainen, toivon myös jotakin muuta.

Lopulta kirjoittamisesta tuli Davidille helpompaa, kun hän päätti opiskella toimittajaksi. Kulttuurikriitikon poika pakotti itsensä pois isänsä tieltä ja ryhtyi iltapäivälehden rikostoimittajaksi.

– Tulen hienostuneesta perheestä ja olin melkoinen snobi. Toimittajana en pystynyt olemaan oma itseni, koska töissä moni vihasi taustaani valtavasti.

– Minun piti lähes väkivalloin yrittää saada itseni sopeutumaan joukkoon. Tietenkin onnistuin siinä. Halusin olla hyvä poika ja tehdä niin kuin minulta toivottiin.

Kun David sai 90-luvulla ensimmäisen tyttärensä, hän päätti lopettaa toimittajan työt kokonaan.

– Aloin miettiä, minkälainen ihminen haluan olla häntä varten. Ymmärsin, että haluan olla kirjailija. En halunnut sensuroida kirjoittamistani ja itseäni.

 


 

Rahanahne haudanryöstäjä

Stieg Larssonin manttelinperijää Davidista ei helposti tullut. Uusi Millennium-kirja on vuosien taistelun tulos, joka kuohuttaa yhä. Alun perin Stiegin sarjan jatkajaksi uumoiltiin hänen elämänkumppaniaan Eva Gabrielssonia, jolla on hallussa miehensä muistiinpanoja uutta teosta varten. Erimielisyyksien takia suunnitelma kaatui.

Kun Millenium-sarjan kustantaja ilmoitti, että David kirjoittaa teoksille jatkoa, moni ajatteli sen olevan valtava virhe.

Uudella teoksella on Stieg Larssonin perikunnan, eli isän ja veljen, siunaus. Stiegin avopuoliso ja elämänkumppani Eva Gabrielsson on kuitenkin tuominnut uuden romaanin. Hän on lukuisissa haastatteluissa herjannut Davidia ja kirjan kustantavaa Norstedtiä. Moni muukin on julkisesti parjannut uuden teoksen tekijöitä haudanryöstäjiksi.

– Eva Gabrielssonin suhtautuminen ja viha saavat minut surulliseksi. Mielestäni on kuitenkin populistista väittää tätä haudanryöstöksi. Minä en yritä ryöstää mitään vaan päinvastoin tuoda uutta valoa hänen hahmoilleen ja kirjoilleen, David sanoo.

– Moni on sanonut, että Stiegin tarinan pitäisi antaa levätä rauhassa. En ole koskaan kohdannut kirjailijaa, joka toivoisi tarinoidensa lepäävän rauhassa. Kirjailija haluaa, että hänen kirjojaan luetaan!

Kustantamoa ja Davidia on syytetty myös ahneudesta. Sille väitteelle David tuhahtaa, vaikka muuten kirjasta aiheutunut keskustelu on hänen mielestään vain tervetullutta pöhinää.

– Lähdin tähän mukaan intohimosta, en rahasta.

Kirjassa on Davidin mielestä ennen kaikkea kyse sen päähenkilöstä Lisbeth Salanderista. Hän on Davidille nero, jota yhteiskunta kohtelee kaltoin. David vertaa hahmoa omien kirjojensa tosihenkilöihin matemaatikko Alan Turingiin ja jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovićiin.

– Olen kiinnostunut lahjakkaista ihmisistä, jotka rikkovat rajoja. En halua itsekään noudatella konventioita vaan tehdä asiat omalla tavallani.

Itsevarmuus on saanut monet tekemään johtopäätöksiä Davidin persoonasta. Häntä on kuvailtu yläluokkaiseksi hahmoksi, joka tietää paikkansa yhteiskunnassa. Häntä on kritisoitu aatelisesta taustasta ja hänen osuvuutensa Stieg Larssonin työn jatkajaksi on kyseenalaistettu siksi, että he ovat peräisin eri yhteiskuntaluokista.

– Ruotsissa aatelisuus ei tarkoita paskaakaan. Olen kuin kuka tahansa muukin, David sanoo.

– Ihmiset ovat kuvailleet minua koppavaksi kundiksi, joka leijuu maan yläpuolella. Joskus makaan sängyssä kuolemanpeloissani ja ajattelen, etten ole tarpeeksi hyvä. Silloin ne puheet saavat minut raivostumaan.

 


 

Huippusalainen projekti

Kritiikistä huolimatta David on ollut alusta saakka innoissaan uudesta teoksesta. Ensimmäinen tapaaminen kustantajan kanssa oli erittäin salainen, koska siihen aikaan David teki töitä toiselle kustantamolle.

– Tapaamisen jälkeen kävelin lähes kuumeisena kotiin. Tiesin, että tästä tilaisuudesta kieltäytymistä katuisin koko loppuelämäni.

Toki pelko ja ahdistus ovat kietoneet itsensä mukaan kirjoittamiseen.

– Kaikki on ollut ihan hullua. Olen kauhuissani miettinyt, miten suoriudun Stiegin kirjojen tasolle. Välillä olen ollut masentunut ja pitänyt itseäni surkeimpana kirjailijana koskaan. Luulen kuitenkin, että se pelko on saanut minut kirjoittamaan paremmin. Sen jälkeen tulee aina tunne, että pystyn tähän, David kertoo.

Sarjan neljännen osan julkaisua on verrattu Da Vinci -koodi -kirjan jälkeen julkaistuihin Dan Brownin teoksiin, jotka ovat nousseet maailmanlaajuisiksi spektaakkeleiksi.

David kirjoitti oman teoksensa tietokoneella, jossa ei ollut internetyhteyttä, jottei sisältö paljastuisi kellekään. Kaikki teokseen liittyvät tapaamiset sovittiin koodisanojen avulla. Kääntäjille Davidin lopputuote lähetettiin paperisina kirjeinä, jotka kuljetti perille henkilökohtainen kuriiri.

– Homma oli vainoharhaista, kuin suoraan salapoliisiromaanista. Oli mystistä kirjoittaa kirjaa niissä olosuhteissa, koska kirja on tavallaan myös salapoliisiromaani, jossa paetaan NSA:ta ja tarkkailevaa silmää. Elin todellisuudessa, josta kirjoitin, David kertoo.

Lepopaikka saaristossa

Millenium-kirjan julkaisuun liittyy valtavasti paineita. Davidin vaimo ja kolme lasta ovat toisinaan huolissaan hänen jaksamisestaan.

– Tietenkin tämä vaikuttaa minuun. Vaimoni huomaa sen parhaiten. Päivittäin tapahtuu niin paljon, että illalla aivoni saattavat olla ihan tulessa.

– Joskus noustessani aamulla sängystä saan toivoa, että olen nukkunut edes pari tuntia.

Parhaiten David rentoutuu viettäessään aikaa perheensä kanssa. Tänä kesänä hän tyhjensi mielensä kuten jokaisena kesänä aiemminkin: lomalla Suomen saaristossa. Perheellä on lomamökki Inkoon lähellä.

David on äitinsä puolelta suomenruotsalainen. Hänen isoisänsä on suomalainen filosofi Olof Ruin.

– Suomessa olen vapaa kaikesta, myös kirjailijana olemisesta. Mökillä luen, juon viiniä ja leikkaan nurmikkoa. Käyn myös soutamassa lasten kanssa.

Vuosittain perhe järjestää mökillään juhlat, joihin kutsuu kaikki lähisaarten lapset. Perinteeseen kuuluvat pienet teatteriesitykset, aarteenmetsästys karamelleineen ja Davidin lausumat tarinat.

– Koko perheemme rakastaa Suomea. Lähdemme sinne hengittämään.

Perheen kanssa vietetty aika oli nyt erityisen merkityksellistä. Uusi kirja vie Davidin Euroopan- ja Yhdysvaltojen-kiertueille, jotka kestävät melkein jouluun asti. Kirjan julkaisua David odottaa malttamattomana.

– Haluan, että kirja luetaan! Toivon pääseväni jo eteenpäin, sillä tiedän tehneeni parhaani.

Se mikä ei tapa julkistetaan kovien odotusten alla, mutta David ei usko, että se johtaa katastrofiin. Sen sijaan Eva Gabrielsson on uumoillut, että edesmennyt Stieg lähettää salamaniskun kirjan julkaisutilaisuuteen.

– Kaikella kunnioituksella häntä kohtaan, mielestäni kenellekään ei pitäisi toivoa salamaniskua, David sanoo.

– Jos tämä päättyy huonosti, olen varmasti äärimmäisen masentunut ja oikea sotku perheelleni. Tapahtui mitä hyvänsä, taistelen ja kirjoitan seuraavan kirjan.

Mikä Suomessa on vialla, David?

Lue vastaus menaiset.fi/davidlagercrantz

 

David Lagercrantz

Kirjailija-toimittaja syntyi 4.9.1962 Solnassa.

Naimisissa toimittaja Anne Lagercrantzin kanssa. Asuu vaimonsa ja kahden nuorimman lapsensa kanssa Tukholmassa. Vanhin tytär asuu Lontoossa.

Aloitti uransa toimittajana Expressen-lehdessä. Lopetti toimittajantyöt 1993.

Kirjoittanut elämäkerrat ruotsalaisesta vuorikiipeilijästä Göran Kroppista, keksijä Håkan Lansista ja jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicista sekä romaanin matemaatikko Alan Turingista.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.