Paula Kotan on unelmatyössään luksus-spassa. Kuvat: Celia Peterson
Paula Kotan on unelmatyössään luksus-spassa. Kuvat: Celia Peterson

Dubaita alettiin 40 vuotta sitten rakentaa kiiltokuvaksi ja aikuisten puuhamaaksi. Se tarjoaa unelmia, joiden perään lähtivät myös suomalaiset Paula, Tarja ja Päivihelena.

Dubai. Sinne 28-vuotias lentoemäntä Paula Kotan halusi asumaan.

Listalla oli monta plussaa: kansainvälisyys, työmahdollisuudet ja aurinko. Kun Paula oli 2009 käynyt työmatkallaan Dubaissa, hän oli ihastunut Arabiemiraattien kaupungin vapaamieliseen tunnelmaan ja turvallisuuteen. Maisema oli yhtä pilvenpiirtäjää, luksushotellia – ja rakennustyömaata.

– Pidän siitä ajatuksesta, että Dubaissa kaikki on mahdollista, Paula sanoo.

Mutta ensin oli päästävä sisään unelmien kaupunkiin. Dubaihin voi tulla asumaan vain työviisumin turvin, ja hyvän työpaikan saamiseksi tarvitaan verkostoja ja Lähi-idän tuntemusta. Kaksi vuotta Paula seurasi avautuvia työpaikkoja, loi kontakteja, kirjoitti työhakemuksia. Sitten sinnikkyys palkittiin.

Tervetuloa, ihan kaikki!

Pörheät persialaiskissat Tonton ja Snoopy pyörivät jaloissa, kun Paula, nyt 34, surauttaa laten kahvikuppiinsa kotinsa keittiössä Springsissä, muutaman kilometrin päässä Dubain keskustasta. Hän päästää kissat muurin rajaamalle pihalle ja jättää oven raolleen. Kissat voivat päivän mittaan kulkea sisään ja ulos, sillä tänään puutarhuri ei aio myrkyttää rikkakasveja nurmikolta.

– Kun muutimme tähän mieheni Bulentin kanssa, ovelle ilmestyi heti puutarhuri tarjoamaan palveluksiaan. Hän käy kuutena päivänä viikossa, ja hinta on vain 200 dirhamia (45 euroa) kuussa, Paula kertoo.

Kaikilla on puutarhuri, sillä Dubaihin ei muuteta kastelemaan oman pihan nurmikkoa vaan tekemään töitä.

"Työ menee kaiken edelle. Eikä täällä tiedetä, mikä burnout tai masennus. "

– Normaali työaika on yli 50 tuntia viikossa, aamukahdeksasta iltaseitsemään. Työ menee kaiken edelle. Eikä täällä tiedetä, mikä burnout tai masennus. Työpaikoilla on tulos tai ulos -meininki, Paula sanoo ja hörppää aamukahvistaan.

Työtahti on kiihkeä, koska sellainen on kaupunkikin. Dubai on suuruudenhulluuden keidas, joka elää turismista, palveluista ja kiinteistöbisneksestä. Kaupungissa elettiin 400–600-luvuilla helmenkalastuksesta ja laivanrakennuksesta, mutta se alkoi kasvaa vasta 1960-luvun lopulla, kun alueelta löytyi öljyä. Vuonna 1996 asukkaita oli alle 800 000, mutta vuonna 2007 jo tuplat, 1,55 miljoonaa. Neljän miljoonan asukkaan rajan uskotaan rikkoutuvan ensi vuonna.

Hiekkaerämaahan on noussut muun muassa 16-kaistainen moottoritie, kymmeniä pilvenpiirtäjiä, lentokenttiä, maailman korkein rakennus, maailman suurin ostoskeskus, maailman suurin suihkulähde. Ideoiden takana on Dubain hallitsija, 66-vuotias sheikki Mohammed bin Rashid Al Maktoum, joka ymmärsi jo 2000-luvun alkupuolella, ettei rikkauksia voi loputtomasti haalia öljyllä. Hän halusi luoda kaupungin, jonne ihmiset haluaisivat tulla kaikkialta maailmasta ihonväriin ja uskontoon katsomatta.

Ja he tulivat, Paulan lisäksi miljoonat muutkin. Dubaissa on väkeä yli 220 maasta ja alkuperäisiä arabiemiraatteja vain noin 15 prosenttia. Palveluammateissa ja rakennustyössä näkee eniten aasialaissyntyisiä, länsimaalaisia taas asiantuntijoina ja pomoina. Kodin- ja lastenhoitajat, vartijat ja autokuskit ovat palkkakuilun pohjalla, sillä minimipalkkaa ei ole säädetty. Palkat vaihtelevat paljon, joskus jopa etnisen taustan mukaan, ja esimerkiksi insinöörin palkkahaitari Dubaissa on 2 000 eurosta 7 500 euroon kuussa. Vaikka maailma talouskriiseilee, täällä palkat nousivat viime vuonnakin.

Dubain talous kasvaa viidenneksi nopeiten maailmassa, ja täällä on uskomattomat mahdollisuudet edetä uralla.

Paulan, Bulentin ja kissojen koti sijaitsee ulkomaalaisten suosimalla asuinalueella Springsissä.
Paulan, Bulentin ja kissojen koti sijaitsee ulkomaalaisten suosimalla asuinalueella Springsissä.

Luksusöverit velkarahalla

Kello on varttia vaille kahdeksan, kun Paula astuu porokuvioidun eteismaton yli ja sulkee ulko-oven. Tuulet ovat kuorruttaneet auton aavikon hiekalla, mutta nyt ei ehdi viedä autoa pestäväksi. Paula hyppää rattiin ja hurauttaa paria viivasuoraa tietä pitkin vartin matkan työpaikalleen.

Paula aloitti ensimmäisessä dubailaisessa työpaikassaan amerikkalaisen Starwood-hotelliketjun yritysmyyntipäällikkönä vuonna 2011, mutta viime vuodet hän on ollut lifestyle manager Talise Spassa, jonka omistaa itse sheikki Mohammedin Dubai Holding -yhtiö.

– Dubaissa on extreme spa-kulttuuri. Täällä täytyy muuttua koko ajan, seurata trendejä, luoda uutta, Paula kertoo.

Näin aamusta span hämärillä käytävillä on hiljaista. Kuten muuallakin Dubaissa, tässäkin spassa halutaan tarjota superlatiivikokemuksia. Spa valittiinkin viime vuonna Lähi-idän parhaaksi. Erilaisia hoitoja on kymmeniä hieronnoista infrapunasaunaan ja rantajoogaan, uusimpana alphasphere deluxe -rentoutushuone, maailman ainoa. Hoitojen jälkeen voi levähtää katossängyssä span puutarhassa. Suihkulähteet solisevat, palmuissa sirkuttavat pikkulinnut, ja silmä lepää tekojoen rannoilla. Joskus iltaisin, työpäivän jälkeen, Paulakin pysähtyy katselemaan niitä.

– Silloin tuntee kaikki tuoksut, ja tulee sellainen luksuksen häivähdys. Mutta kaikkeen tottuu. Tämäkin tuntuu ihan normaalilta työpaikalta.

Spa on ollut unelmien työpaikka.

– On minulle tarjottu töitä maailman hienoimmastakin hotellista Burj Al-Arabista, mutta kieltäydyin.

Valtaosa dubailaisista pitäisi Paulan päätöstä mielipuolisen hulluna.

– Tullessani ura merkitsi minulle todella paljon. Nyt mietin toisin. Hieno työpaikka ja ylennykset eivät välttämättä tuo onnea. Moni sinnittelee huonossa työpaikassa ja elää täysillä vain viikonloppuisin. En halua siihen tilanteeseen.

Dubaihin on tultu nimenomaan uran ja rahan takia. Bangladeshilainen lastenhoitaja lähettää rahat perheelleen kotiin, suomalainen manager kerää pesämunaa itselleen.

"Mutta ihmisellä voi olla täältä lähtiessä enemmän velkaa kuin oli tullessa."

– Mutta ihmisellä voi olla täältä lähtiessä enemmän velkaa kuin oli tullessa. Dubaissa voi kuluttaa mielettömät määrät rahaa. Ihmiset ovat todella ulkonäkökeskeisiä, ja merkkituotteille tulee sokeaksi. Täällä elämä tuntuu väliaikaiselta, ja siitä halutaan ottaa kaikki irti, Paula kuvailee.

Moni vaihtaa työpaikkaa usein: onhan jossain aina tarjolla hienompi, rahakkaampi tai ainutlaatuisempi tehtävä. Työkaverit ja ystävät vaihtuvat, tavarat laitetaan Dubain kirppissivulle myyntiin ja lähdetään eteenpäin. Kaikki on väliaikaista.

– Siksi yritän olla hamstraamatta mitään. Panostan mittatilaus- ja merkkivaatteisiin, jotka kestävät vuosia. Elämäntyylistä riippuu, paljonko saa säästettyä.

Väliaikaista kaikki on vain

Väliaikaisuus näkyy myös ihmissuhteissa. Harva löytää Dubaista puolison, ja tiukassa työtahdissa vanhakin parisuhde on kovilla.

– Minä olen saanut enemmän kuin lähtiessäni toivoin. Olen onnistunut urallani, mutta vielä tärkeämpää on se, että tapasin elämäni rakkauden, Paula sanoo.

Kesällä 2013 Paula oli lähdössä Dubaista lomalle Suomeen, kun lentokoneen viimeiselle tyhjälle paikalle, Paulan viereen, istui eräs hollantilais-turkkilainen myyntijohtaja.

– Ajattelin ensin, että kunpa siihen ei tulisi ketään. Mutta kun Bulent istui siihen, niin ajattelin, ettei se niin haittaakaan, Paula nauraa.

Pariskunta meni naimisiin lokakuussa. Viikonloput kuluvat Arabiemiraattien spaissa ja ravintoloissa. Yhteisiä reissuja on tehty niin Malediiveillekin kuin tietysti Suomeenkin. Välillä kutsutaan ystäviä grillaamaan, välillä tehdään kotona kolmen ruokalajin illallinen vain kahdelle.

– Minä olen onnellisin kotona viikonloppuisin, kun laitamme ruokaa ajan kanssa.

Bulentin ja Paulan mielessä pyöriikin yhä enemmän seuraava unelma: perhe, oma yritys ja koti lähempänä molempien sukulaisia ja ystäviä.

– Näen perhettäni harvoin, teen todella pitkiä työpäiviä ja omaa aikaa on vähän. Lisäksi perheen perustaminen on täällä naiselle hankalaa. Äitiysloma on vain 45 päivää, mutta päivähoitoon otetaan vasta puolivuotiaita. Kun työpäivät ovat kymmentuntisia, pitäisi palkata lastenhoitaja, Paula pohtii.

"Minä olen onnellisin kotona viikonloppuisin, kun laitamme ruokaa ajan kanssa."

– Olen elänyt täällä elämäni hienoimpia hetkiä, mutta aikansa kutakin.

 


Olivian, Emilian, Tarjan ja Aaronin takapiha on hienohiekkainen ranta.

 

Kotiin lomakohteeseen

Joillekin Dubai ei merkitse oman uran nousukiitoa, vaan puolison uran tukemista.

– Anssi tuli töistä kotiin ja sanoi, että nyt meillä olisi mahdollisuus muuttaa Dubaihin, Tarja Rönnemaa, 43, muistelee vuoden 2011 kevättä.

Pari yötä Tarja mietti. Olivathan he aina puhuneet ulkomaille muuttamisesta, mutta Suomeen jäisi kiva koti Espoossa, oma työpaikka koulutusalan suunnittelu- ja esimiestehtävissä, sukulaiset ja ystävät. Kuopus Emiliakin oli alle vuoden.

Toisaalta Tarja oli lomaillut Dubaissa kolmesti, ensimmäisen kerran jo vuonna 1994, ja tykännyt kaupungista.

"Olihan se jännä muuttaa lomakohteeseen. Tosin turistina Dubai tuntui eksoottisemmalta."

Lopulta päätös oli helppo, olihan Tarja äitiysvapaallaan vapaa lähtemään. Nokialla talousjohtajana työskentelevä Anssi muutti kesällä, muu perhe seurasi perässä muutaman kuukauden päästä.

– Olihan se jännä muuttaa lomakohteeseen. Tosin turistina Dubai tuntui eksoottisemmalta. Mutta minä olen aika sopeutuvainen.

Tarja ryhtyi heti asettumaan kodiksi. Hän hakeutui Suomi-kouluun opettajaksi ja varapuheenjohtajaksi, etsi aktiivisesti ystäviä ja tekemistä. Kun perheen arki alkoi asettua ja kaikki tuntui sujuvan hyvin, päätös oli selvä: Dubai voisi olla perheen koti pidempäänkin. Anssin työsuhde Dubaissa on vakituinen, ja kesällä 2013 Tarja irtisanoutui omasta työstään.

– Kyllähän se kirpaisi. Olen tehnyt töitä tai opiskellut aina. Esikoisemme Olivia oli yhden, kun jo palasin töihin. Tykkäsin työstäni paljon. Mutta kun pääsin kirpaisun yli, ajatus kotona olosta alkoikin tuntua tosi hyvältä.

Tarja nauttii nykyään eniten juuri lasten kanssa olemisesta. Perhe on myös kasvanut, sillä vuosi ja kolme kuukautta sitten Dubaissa syntyi Aaron-poika.

Arki kuin Suomessa

Rönnemaat eivät ole päättäneet, kauanko aikovat Dubaissa olla.

– Koetan ajatella elämää eteenpäin vuosi kerrallaan. Sen tiedän, ettemme jää tänne lopullisesti.

Kodiksi he ovat kuitenkin asettuneet. Perhe asui aluksi 1,5 vuotta vuokra-asunnossa, joka oli valmiiksi kalustettu aina sohvatyynyjä myöten. Koti-ihmistä se ahdisti. Lopulta Tarja löysi kerrostalokodin Palmusaarelta, yhdestä Dubain maamerkeistä. Asunto oli Suomen hintatasoa, mutta samalla rahalla sai merenrannan, isot huoneet ja palvelut kävelyetäisyydellä.

– Anssi ei itse asiassa edes käynyt katsomassa sitä. Asunto ja sen remontointi ja sisustaminen ovat minun projektejani, Tarja nauraa kotisohvalla, takanaan avarat ikkunat ja Palmusaaren kerrostalomaisema.

Vuodenvaihteessa 2013 perhe muutti kerrostalon kolmanteen kerrokseen. Tarja on päässyt laittamaan kotia mieleisekseen. Asunnon alkuperäiset kelta-puna-kultasävyt saivat väistyä: lattiaan on laitettu parketit, seinät maalattu vaaleiksi, keittiö täysremontoitu ja sisustus on simppelin pohjoismaalaista. Tytöt valitsivat huoneidensa seinille tietysti pinkkiä.

"Vaikka moni on täällä vain 2–3 vuotta, en usko, että nämä ystävyyssuhteet enää häviävät."

Myös ystävät tekevät kodin. Sydänystäviä on löytynyt muista työkomennuksella olevista suomalaisperheistä, mutta myös muunmaalaisista.

– Koska useimmat äidit ovat kotona ja ilman vanhaa ystäväverkostoa ja sukua, syntyy täällä tiiviimpiä ystävyyssuhteita kuin Suomessa. Luulin etukäteen, että näin nelikymppisenä saisin enää vain hyvänpäiväntuttuja, mutta olenkin saanut ihan sydänystäviä. Vaikka moni on täällä vain 2–3 vuotta, en usko, että nämä ystävyyssuhteet enää häviävät.

Kun puoliso on paljon poissa ja arki kotona olevan vastuulla, ystävät ovat henkireikä. Vakiotreffeillä leikkipaikalla käy useita äitejä lapsineen. Suomi-koulun väen kanssa on käyty luistelemassa Dubai Mallissa ja pidetty laskiaisrieha dyyneillä.

– Haluan pitää suomalaisia perinteitä yllä täälläkin.

 

 


Ensin ostokset, sitten ehkä jätskille, lupaa Tarja lapsille.


Kesän kääntöpuoli

Dubailaisten pitkät työpäivät näkyvät Rönnemaan perheessä. Anssi lähtee aamulla ennen seitsemää viemään Olivian kouluun ja palaa illalla välillä kahdeksalta, välillä keskiyöllä. Töitä on tehtävä myös viikonloppuisin, ja työmatkoja on todella paljon.

– Tosin Anssi on aina tehnyt paljon töitä, joten olen tottunut olemaan lasten kanssa omillani. Minulla ei ole omaa aikaa, mutta en osaa sitä nyt kaivatakaan.

Apuna on parina päivänä viikossa kodinhoitaja, kuten monilla muillakin lapsiperheillä Dubaissa. Perheessä asui vuoden ajan filippiiniläinen kotiapulainen, mutta Tarja ei tuntenut oloaan mukavaksi.

– Haluan itse hoitaa lapseni.

Muidenkin palveluiden ostaminen on halpaa. Ruuat voi tilata kotiin, eikä kotihierontakaan paljon maksa. Mutta Tarjan arkipäivät kuluvat kuten kotiäideillä Suomessakin. Kaupassa on käytävä, ruoka laitettava ja siivottava, vaikka takapihalla onkin Persianlahden valkohiekkainen ranta ja horisontissa häämöttää maailman hienoin hotelli Burj Al-Arab.

"Huhtikuusta syyskuuhun on aivan liian kuuma, että ulkona voisi tehdä mitään. Ulkona voi olla 47 astetta lämmintä."

Herätyskello pirahtaa arkiaamuisin kello 6, jotta Tarja ehtii tehdä Olivialle eväät kouluun. Päivän aikana Tarja tekee kotitöitä, opettaa 5-vuotiaalle Emilialle esikoulun alkeita ja hoitaa Aaronia. Välillä käydään ostoskeskusten leikkipaikoilla, ja iltapäivällä on vielä Olivian harrastukset. Päivässä Tarjalle voi kertyä ajoa jopa 150 kilometriä.

– Täällä koulut ja harrastukset ovat ajomatkan päässä.

Ja on ikuisessa kesässäkin kääntöpuolensa.

– Huhtikuusta syyskuuhun on aivan liian kuuma, että ulkona voisi tehdä mitään. Ulkona voi olla 47 astetta lämmintä.

Suomesta on ikävä vuodenaikoja ja luontoa.

– Täällä on vain rakennettua luontoa, puistoja, tai sitten aavikkoa.

Tarja haluaa pitää kiinni suomalaisesta elämästä ja identiteetistä.

– Kotona neljän seinän sisällä elämme täällä kuin Suomessa. Lomilla ja viikonloppuisin taas saamme vivahteen luksusta, kun lähdemme rannalle tai syömme hyvissä ravintoloissa. Olimme juuri koko perhe viikonlopun Dubaissa hotellissa, ja se tuntui ihan oikealta lomalta!

– Ja onhan Dubaissa se kysymys, kenelle tämä on luksusta, kenelle ei. Matalapalkka-alalla työskenteleville ei. Täällä on mahdollisuus ylelliseen elämäntyyliin, mutta minä pidän enemmän perusarjesta. On kiinnostava elää kaupungissa, joka ei ole valmis vaan kehittyy koko ajan.

"onhan Dubaissa se kysymys, kenelle tämä on luksusta, kenelle ei."

Tarja nauttii myös siitä, että Dubaissa oppii avarakatseiseksi kuin huomaamatta: Lapset kasvavat maailmassa, jossa ihonvärillä ei ole aidosti mitään merkitystä. Esikoisella on ystävä, jonka perheessä on kaksi äitiä ja seitsemän sisarusta, koska isä on moniavioinen.

 


Dubain miljoonakaupunki kuhisee Päivihelena Hallanoron parvekkeen alapuolella.

 

Vuosi unelmaa

Hnnnggggggh! Levypaino kiertyy 48-vuotiaan Päivihelena Hallanoron kyljeltä toiselle napakkaan tahtiin. Taulu-tv:ssä tsäksättää musiikkikanava, Päivihelenan selän takana aukeavat isot ikkunat Marina Promenadelle, jonka satamaan on tänäänkin kiinnitetty kymmeniä luksusjahteja. Pari jalkakyykkyä, ja Päivihelenan päivittäinen treenitunti on ohi.

Päivihelena kiipeää portaat rivakasti 19. kerrokseen ja avaa oven 70 neliön kaksioonsa.

– Tyypillinen expatin koti, Päivihelena esittelee.

Täällä Päivihelena on asunut pian vuoden. Baarikeittiö on pieni, makuuhuoneeseen mahtuu muhkea parisänky ja olohuoneeseen on aseteltu sopuisasti neljän hengen ruokapöytä, divaani ja sohva sekä Päivihelenan tärkein hankinta: Arne Jacobsenin ruskea munatuoli.

– Hankin tämän pojalleni niin kuin tuliaiseksi. Tykkään itsekin istua tässä ja katsoa ulos.

"Minulle tuli tunne, että tämä on tehtävä."

Ulos kelpaakin katsella: asunnon itäseinä on pelkkää ikkunaa, ja viereiset pilvenpiirtäjät tuntuvat vyöryvän sisään kotiin. Maisema viehättää Isku Interiorin Lähi-idän-sisustussuunnittelujohtajaa. Sen ääressä divaanilla Päivihelena pitää etäpäivinä kotitoimistoa, avaa läppärinsä ja alkaa suunnitella vaikkapa kouluhanketta.

Päivihelena on Dubaissa vuoden työkomennuksella. Tai kahden vuoden, jos hän niin haluaa. Ulkomailla asuminen on tuttua niin Yhdysvalloista kuin Japanistakin, mutta tällä kertaa hän on yksin. Suomeen jäivät ex-mies ja parin yhteinen 12-vuotias poika.

– Suomessa ei ole juurikaan tarjolla sisustusarkkitehdin johtotehtäviä, joten olen kiitollinen, että paikkaa tarjottiin minulle. Minulle tuli tunne, että tämä on tehtävä.

Ihanasti yksin

Päivihelenalle Dubai kuulosti unelmalta. Arkkitehtia viehättivät kaupungin ilme ja työ, jollaista ei pääse tekemään missään muualla maailmassa. Toisaalta lähdön syyt olivat omassa elämässä. Takana oli tuore avioero, ja Päivihelena lähti Dubaihin omien sanojensa mukaan myös luomaan nahkansa.

– Täällä en ole kukaan, voin luoda identiteettini uudestaan.

Miljoonakaupungissa se onnistuu hyvin. Kukaan ei tunne kadulla, naapureilla on oma elämänsä, työhön on helppo uppoutua. Läppärihommia on viikonloppuisinkin, ja muu aika kuluu helposti joko rantalenkillä, olohuoneen matolla HIIT-treeniä hikoillen tai alakerran kuntosalilla. Vapaapäivinä Päivihelena voi maata iltapäivään asti sängyssä ja kuunnella Jonne Aaronia ja Samuli Edelmannia Spotifystä.

– Täällä verkostoituu helpoiten työn tai järjestöjen kautta, mutta minä olen halunnut tilaa ympärilleni.

"Parin löytäminen on täällä vaikeaa, sillä kun elämää pidetään kulutushyödykkeenä, se näkyy myös irtosuhteina."

Sinkkujen Dubaissa on vilkas yöelämä, mutta sielläkään Päivihelenaa ei nähdä.

– Työ vaatii sen verran energiaa, etten voi humputella tuolla ympäriinsä. Ajattelen myös niin, että rinnalleni kuuluu suomalainen mies. Parin löytäminen on täällä vaikeaa, sillä kun elämää pidetään kulutushyödykkeenä, se näkyy myös irtosuhteina.

Television pistoketta Päivihelena ei ole edes laittanut seinään, puhelimen Whatsapp ja läppärin Skype riittävät viihdykkeeksi. Niillä voi pitää yhteyttä päivittäin poikaan ja ystäviin.

– Kyllä eronnut yksin elävä nainen on täällä vähän hämmentävä asia. Joskus joudun palvelutilanteessa pitämään kaksin verroin puoliani, koska minulla ei ole puolisoa asioimassa puolestani. Mies on täällä perheenpää, ja kulttuuri kunnioittaa lähtökohtaisesti miehen auktoriteettia.

Työelämässäkin on omat jipponsa, jotka täytyy tuntea.

– Naisia kunnioitetaan, ja minun kohdellaan neuvotteluissa arvostaen. Vastavuoroisesti minun tulee ottaa tiettyjä asioita huomioon: En tapaamisissa kättele miestä, ellei hän tee kättelyyn aloitetta. En pue vaatetta, jossa on syvään uurrettu kaula-aukko, peitän olkapäät, hameeni on yli polven. Neuvotteluihin mennään suomalaisella tarkkuudella, mutta vastapuoli saattaa olla rukoushetkessä ja neuvottelu alkaa 45 minuuttia myöhemmin tai seuraavana päivänä.

Dubailainen verkkainen tyyli tehdä asioita ei rassaa, koska Päivihelena tietää palaavansa Suomeen.

– En tullut kasvattamaan juuria tänne enkä muuttamaan näitä ihmisiä. Näin ajattelin Japanissa ja Yhdysvalloissakin.

 


Päivihelena matkustaa töihin raitiovaunulla. Ilmastoiduilla pysäkeillä kestää olla lähes 50 asteen kuumuudessakin.


Bileitä ja vesipiippuja

Päivihelena herää aamuisin kello 5, kun moskeija kajauttaa ilmoille päivän ensimmäisen rukouskutsun. Sängyn pohjalta voi aistia kaupungin heräilyn.

– Niinä hetkinä kuulun tähän kaupunkiin.

"Kun näkee, miten halpatyömiehiä kuljetetaan pilvenpiirtäjärakennuskohteista aavikolle parakkeihin, se vetää hiljaiseksi."

Muuten Päivihelena ei halua uppoutua liian syvälle Dubaihin. Hän ihmettelee kaupunkia ulkopuolisen silmin.

– Tässä maassa ei ole pakolaispolitiikkaa: maahan ei vastaanoteta pakolaisia. Mutta halpatyövoiman käyttö on näkyvää. Kun näkee, miten halpatyömiehiä kuljetetaan pilvenpiirtäjärakennuskohteista aavikolle parakkeihin, se vetää hiljaiseksi.

Vaikka väkeä on kaikkialta maailmasta, kaupunki on erittäin turvallinen, sillä kuri on tiukka. Julkiset hellyydenosoitukset on kielletty, poliiseja on paljon, mietojenkin huumeiden hallussapidosta saa vankeutta, julkisilla paikoilla ei saa olla humalassa, ja rangaistukset pohjautuvat islamilaiseen sharia-lakiin.

Yleistunnelma ei kuitenkaan ole ahdistava. Yökerhoissa bailataan, vesipiiput pulputtavat ja ravintoloissa istutaan pitkään hyvän ruuan äärellä.

– Kaupungin turvallisuuden aistii arjessa. Ja Dubai on myös yllättävän suvaitsevainen. Voisi kuvitella asuvansa Yhdysvalloissa, sillä esimerkiksi pukeutumiselle ei ole rajoitteita niin tiukasti kuin lähivaltiossa ja muualla Arabiemiraateissa.

Ja onhan Dubai aikuisten puuhamaa: kuluttamisen, hetkeen tarttumisen, aitojen Vuittonien, Ferrarien ja hulppeiden hummeri-illallisten kehto.

– Minulle arjen luksusta on, että talossamme on uima-altaat, kuntosali, vartiointi ja se sijaitsee hyvällä paikalla. Ja kun katselen luksusautoja ja -veneitä, pääsen itse osalliseksi tästä vauraudesta. Hallitsija on luonut tänne puitteet tyydyttämään turismia, täällä Tuhat ja yksi yötä -satu on tehty todeksi.

Sen sadun Päivihelena on kuitenkin nyt lukenut loppuun. Tammikuun alussa hän irtisanoutui työstään.

– Äitinä kuulun poikani lähelle. Olen kiitollinen, että sain kokea tämän yltäkylläisyyden, mutta kaikesta kauneudestaan huolimatta Dubai on vain läpikulkupaikka.

Paradise on earth

Unelmien perässä Dubaihin – tällaista suomalaisnaisten elämä siellä on

Unelmien perässä Dubaihin, kuvottavaa luettavaa. Yhteiskunta, joka on yksi maailman eniten ihmisoikeuksia polkeva maa. Siirtotyöläisten orjuuttaminen, vangitsee ihmisiä ilman oikeudenkäyntejä, käyttää kidutusta, alistaa naisia, rajoittaa tietoliikennnettä, kuolemanrangaistus etc... Ja kaikki tämä Allahin armosta Sharia-lakia noudattamalla.
Lue kommentti
TATTI2016

Unelmien perässä Dubaihin – tällaista suomalaisnaisten elämä siellä on

En usko etta koskaan olet kaynyt Dubaissa tai tavannut yhtaan ainutta Arabiemiraattien kansalaista. Taalla oikeudenkaynnit ovat kylla ja Sharia lakia ei todellakaa noudateta samalla tavalla kuin esim. saudi arabiassa. Pukeutuminen on vapaata ja kaupunki on myos todella turvallinen asua. Naisia kohdellaan paremmin kuin suomessa, autetaan ja kunnioitetaan. Ainakin itse tykkaan kun metrossa on naisille omat vaunut joissa on siistia ja ei tarvitse tunkea miesten valiin seisomaam, en myoskaan valita...
Lue kommentti

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla