Liisa (vas.) ja Lotta Nieminen tapaavat pari kertaa vuodessa. ”Tuntuu,
että eri maissa asuminen on lisännyt läheisyyttä – tai ainakin vähentänyt riitelyä.” Kuva: Jouni Harala
Liisa (vas.) ja Lotta Nieminen tapaavat pari kertaa vuodessa. ”Tuntuu, että eri maissa asuminen on lisännyt läheisyyttä – tai ainakin vähentänyt riitelyä.” Kuva: Jouni Harala

Graafikko Lotta tekee uraa New Yorkissa ja hänen siskonsa Liisa palkattiin pariisilaiseen muotitaloon.

Isosisko, 28-vuotias graafinen suunnittelija, listattiin bisneslehti Forbesissa maailman merkittävimpien nuorten joukkoon. Pikkusisko, 25, elää muotisuunnittelijan haavetta ja työskentelee ranskalaisessa muotitalossa. Jotain outoja poikkeuslahjakkuuksia?

– En mä lahjakkuudesta puhuisi, ­sanoo isosisko.

– Ei missään tapauksessa, vahvistaa pikkusisko.

Ei sitten. Mutta poikkeuksellisen ­aikaansaavat ja kosmopoliitit siskokset he ainakin ovat: Lotta ja Liisa Nieminen, asuinpaikat New York ja Pariisi.

Prinsessa ja pomo

Niemisten perheessä kannustettiin lapsia kokeilemaan kaikkea. Lotan ja Liisan äiti on kuvataiteilija, isä johtaa nykyään musiikkitaloa Lissabonissa, joten taiteellisiin ammatteihin oli kotona malleja.

– Mikään työ ei olisi ollut vanhempien mielestä tyhmää, he olisivat kannustaneet kyllä. Mutta mietin silti, onko minut salakavalasti aivopesty haluamaan luovaan työhön, Lotta muistelee.

Lotan opiskelualaksi valikoitui graafinen suunnittelu, Liisan aluksi matematiikka ja myöhemmin vaatesuunnittelu. Liisa oli pienenä perheen hörhelöprinsessa, jolla oli päällään yhtä aikaa kaikki kotoa löytyneet korut ja suurin osa ­mekoista. Lotan lahja taas oli päättäväisyydessä ja ihmismassojen liikuttelussa.

– Lotta sai, mitä halusi. Hän päätti kuusivuotiaana perustaa mökille ranskalaisen kahvilan, joten isä rakensi baaritiskin, äiti leipoi, minä olin palkaton tarjoilija, ja meidät myös pakotettiin asiakkaiksi, Liisa nauraa.

– Minä käärin rahat, Lotta toteaa.

Ehkä myös kiinnostus graafiseen alaan oli idullaan pikku-Lotassa. Lapsuuden­kodista löytyy pino Lotan taiteilemia kutsuja, lehtiä ja koristeellisia kortteja.

– Ja anteeksipyyntöjä, kauniisti paperille kirjoitettuna: ”Rakas Liisa, anteeksi että kuristin.”

Lontoo, New York, mitä näitä on

Neljä vuotta sitten Lotta ja Liisa muuttivat molemmat ulkomaille. Lotta haki suunnittelijan paikkaa New Yorkista, ­meni haastatteluun, sai työn ja kävi Suomessa tyhjentämässä asuntonsa. Liisa lähti harjoitteluun Lontooseen. Niemisten siirtoja ei harkita pitkään etukäteen.

– Tuntuihan se hullulta jättää kiva vaki­työ ja asunto Helsingissä, mutta ajattelin, että miksei tässä ehtisi tehdä tällaistakin. Kun ei ota itseään liian vakavasti, ei nolota, vaikka pitäisi isot läksiäiset ja ­palaisi viikon päästä kotiin, Lotta sanoo.

Lotta ei palannut, vaan jäi New Yorkiin ja ryhtyi freelanceriksi. Mukaan tuli ­kuvittamista, näyteikkunoiden suunnittelua ja muuta kiinnostavaa. Liisa taas haki Lontoossa harjoittelun jälkeen töihin vaate­kauppaan ja päätyikin miestenvaatemerkin tuotepäälliköksi.

– En puhunut englantia niin hyvin, ­että olisin tajunnut, mikä se tarjottu työ täsmälleen oli. Mutta palkka kuulosti korkealta, pomo selvästi luotti minuun, ja tiesin, että selviäisin siitä. Ei kehity, jos tekee vain sitä mitä osaa, Liisa nauraa.

Lottakin muistelee sanoneensa joskus puhelimessa, että ”kyllä, olen tehnyt vastaavaa aikaisemmin” ja samalla googlanneensa, että mistähän se mahtaa puhua.

Aika hengästyttävältä kuulostaa. Rohkeita päätöksiä, intuitioon luottamista ja ylisuuria haasteita maailman metro­poleissa.

– Helppous ei ehkä vain ole minulle niin suuri nautinnon aihe. Suomessa olisi mukavaa, asunto löytyisi helposti – mutta ei se riitä, Liisa pohtii.

Liisa viihtyi Lontoossa, mutta vaatesuunnittelu oli vielä kokematta. Mahdollisuuksia aukeni Pariisissa, ja nyt hän kaavoittaa ja suunnittelee Lanvinin muotitalolla, kuutena päivänä viikossa.

– Sä teet kyllä tosi paljon töitä, Lotta huomauttaa.

– Alussa on pakko. Vaatesuunnittelu on ala, jossa työllistyminen on tosi vaikeaa. Haluan olla töissä sellaisella merkillä, jota arvostan, Liisa toteaa.

Luota intuitioon

Lottakin tekee paljon töitä. Helposti lipsahtaa maanisen työskentelyn puolelle, vaikka kuinka arvostaisi vapaa-aikaa.

Pitäisikö sitten puhua ahkeruudesta, jos lahjakkuus ei ole menestyksen syy?

– Eniten tarvitaan taipumusta innostua ja uppoutua. Ahkeruutta, ilman muuta, ja avoin luonnekin auttaa, Lotta miettii.

– Rohkeus ja intuitioon luottaminen ovat tärkeitä. On vaikeaa elää niin, että kuuntelee intuitiotaan. Suunnitelman mukaan meneminen olisi helpompaa, mutta sitten ei näkisi niin paljon mahdollisuuksia, Liisa lisää.

Menestystä ei Niemisten mielestä kannata tavoitella sen itsensä vuoksi. Liisalle sopisi tulevaisuudessa isompikin rooli muotitalossa, mutta maineen kasvamisesta ei ole niin väliksi:

– Minun nimeni ei tule esiin missään, ja se sopii minulle. Lotta nauttii enemmän huomiosta...

– No joo, mutta enemmän jokin Forbesin listasijoitus on vain hyvä merkki kuin mitään muuta. Se tarkoittaa, että joku muukin on tykännyt työstäni kuin minä.

Lisää nuorista, lahjakkaista suomalaisista maailmalla:

Anna-Julia Kontio, 23, elää hevostytön unelmaa Sveitsissä: "Tarvitaan tuuria ja rahaa"

Huippututkija Miro Erkintalo, 28: "En ole erityisen lahjakas, teen vain paljon töitä"

 

Jenni Parikka on tehnyt pitkään töitä vaikeasta kokemuksesta toipumiseen ja haluaa muistuttaa, että elämä voi olla taas onnellista. 

Narsistit ovat hyviä manipuloimaan. Heille on tyypillistä, että he ottavat yhden piirteistäsi ja paisuttelevat sitä. Jos esimerkiksi pidät puolesi, narsisti saattaa sanoa, että olet hankala ihminen eikä sinun kanssasi pysty keskustelemaan. Lopulta alat uskoa narsistin valheisiin. Valheet vaikuttavat minäkuvaasi ja voivat olla vahingollisia koko loppuelämän ajan.

Näin Jenni Parikka kuvailee narsisteja.

Hän eli parisuhteessa yhden kanssa ja on muutaman vuoden ajan tehnyt aktiivisesti työtä kokemuksesta toipumisen eteen. Samalla hän on auttanut muita. Hän on kirjoittanut kirjan Voima Narsistin kohdanneelle (Books on Demand). Parikan pääsanoma naristin kohdanneille on, että elämä voi olla taas kevyttä ja onnellista. 

– Kova työ siinä on, mutta se on mahdollista, hän kannustaa muita saman kohtalon kokeneita. 

Avun hakeminen on vahvuutta

Parikan mukaan apua on saatavilla. 

– Minusta tuntuu, kuin seisoisin jättiläisten olkapäillä, hän kuvailee kiitollisuuttaan kaikkeen saamaansa apuun. 

Narsismin uhreille hän antaisi seuraavat kaksi ohjetta:

  1. Poista hänet elämästäsi heti. Jos täysi blokki ei ole mahdollista, välttele hänen seuraansa niin pitkälle kuin mahdollista. 
  2. Toipuminen on prosessi, josta ei selviä yksin. Hae apua. Apua on saatavilla ja sen hakeminen on valtavaa vahvuutta. 


Mistä narsistin tunnistaa? 

Parikan mukaan topimusprosessista tekee hankalan se, ettei narsismia ole helppo tunnistaa. On olemassa narsistisia ihmisiä, jotka ovat itsekkäitä ja manipuloivia. On myös heitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö. 

”Kun narsismia lorahtaa liikaa, se on todella sairasta.”

– Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Terveeseen itsetuntoon tarvitsee hitusen narsismia, mutta jos sitä lorahtaa liikaa, se on todella sairasta, Parikka kuvailee. 

Lisäksi Parikka mainitsee, että narsistit ovat sosiaalisesti taitavia ihmisiä. He valitsevat uhrikseen helposti alistuvia ihmisiä. Sen lisäksi heillä on oma "hovinsa", joka pitää heitä mahtavina ihmisinä. Narsisti on lähipiirilleen niin mukava, ettei kukaan heistä tahdo uskoa hänen sairastavan narsismia. 

Narsistit näyttävät todella itsevarmoilta ja hyväsydämisiltä ihmisiltä, mutta todellisuudessa heillä on huono itsetunto. Narsismi on heille suojaviitta, he tarvitsevat muiden alas polkemista oman itsetuntonsa nostamiseen. 

– Itselläni meni eron jälkeen pari vuotta, ennen kuin ymmärsin sattuman kautta, ettei rakastamani ihminen ollut sitä, mitä oli esittänyt, Parikka kertoo. 

Tietoinen läsnäolo auttaa vanhojen muistojen käsittelyssä

Vaikka Parikka on työstänyt toipumistaan aktiivisesti jo usean vuoden ajan, haavat eivät ole poistuneet kokonaan. 

– Narsistin kohtaaminen on jotain todella musertavaa, eikä sitä kokemusta saa ikinä pois itsestään. Haava paranee ja välillä se pulpahtelee pintaan, Parikka kertoo. 

Välillä jotkut pienet asiat saattavat muistuttaa vanhoista kokemuksista. Myös keho saattaa reagoida muistoihin voimakkaasti. Tietoinen läsnäolo auttaa tällaisissa tilanteissa. 

– Jos jokin muistuttaa minua entisestä, tunteet tulevat pintaan. Silloin minun täytyy tajuta, että nuo asiat eivät ole todellisuutta, vaan menneisyyttä. Minun täytyy tehdä valinta lähdenkö mukaan vai en, Parikka kuvailee vaikeiden tilanteiden hallintaa. 

Tärkeää on myös antaa kipeiden tunteiden tulla pintaan ja tuntua. 

– Anna tunteiden tulla. Ne kyllä menettävät tehoaan heti, kun vain pääsevät esiin. Nousevat muistot voivat olla todella voimakkaita ja niiden käsittelemiseen voi tarvita myös ammattilaisen apua hän neuvoo.

Fatbardhe Hetemaj on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton. – Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti.

Fatbardhe Hetemaj, 32, odottaa viikonlopun Maailma kylässä -festivaalia, jolloin hänen perheestään kertova Kotimaa Kosovo-Suomi –dokumentti saa ensi-iltansa.

Dokumenttia tehtiin puolitoista vuotta ja se nosti naiselle pintaan monia muistoja. Hetemaj´n neljän sisaruksen vanhemmat saapuivat Kosovosta Suomeen vuonna 1992, jolloin Fatbardhe oli 7-vuotias.

– Ehkä arkielämässä oli pelon jälkeen vaikeinta tasapainoilla kahden kulttuurin välillä. Meidän kulttuurissa olin tottunut koskettamaan ihmisiä. Täällä on tietty etäisyys.

”Ala-asteella ihmettelin, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin.”

– Ala-asteella ihmettelin myös, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin ja sitten minulle suututtiin, kun olin luvannut niin monelle. En ymmärtänyt yhtään, että pitäisi olla vain yhden kanssa kerralla, vaan otin kaikki siipieni suojaan. Olen aina ollut tällainen paljon puhuva, Fatbardhe kertoi eilen Mummotunnelin kesän VIP-avajaisissa.

Hetemaj'n sisarusnelikko on kuuluisa saavutuksistaan. Molemmat veljet pelaavat ammatikseen jalkapalloa, Perparim Italiassa ja Mehmet Seinäjoella. Fatbardhe on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton.

– Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti. Olemme yhä tosi läheisiä.

Fatbardhe viettää itse sinkkukesää.

– Kaikki väittävät, että minulla on kumppanin suhteen kovat kriteerit. Minun pitää tuntea, että kyseessä on minun ihminen ja toki kumppanin pitää miellyttää myös silmää. 

– Haluan kuitenkin painottaa, että elämäni on hyvää näinkin. Olen huomannut, että lapsettomia suojellaan, eikä heiltä kysellä henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta sinkuilta udellaan tosi henkilökohtaisesti, että miksi miestä ei ole löytynyt. Se ärsyttää joskus.

Kotimaa Kosovo-Suomi, TV1 ma 28.5