Liisa (vas.) ja Lotta Nieminen tapaavat pari kertaa vuodessa. ”Tuntuu,
että eri maissa asuminen on lisännyt läheisyyttä – tai ainakin vähentänyt riitelyä.” Kuva: Jouni Harala
Liisa (vas.) ja Lotta Nieminen tapaavat pari kertaa vuodessa. ”Tuntuu, että eri maissa asuminen on lisännyt läheisyyttä – tai ainakin vähentänyt riitelyä.” Kuva: Jouni Harala

Graafikko Lotta tekee uraa New Yorkissa ja hänen siskonsa Liisa palkattiin pariisilaiseen muotitaloon.

Isosisko, 28-vuotias graafinen suunnittelija, listattiin bisneslehti Forbesissa maailman merkittävimpien nuorten joukkoon. Pikkusisko, 25, elää muotisuunnittelijan haavetta ja työskentelee ranskalaisessa muotitalossa. Jotain outoja poikkeuslahjakkuuksia?

– En mä lahjakkuudesta puhuisi, ­sanoo isosisko.

– Ei missään tapauksessa, vahvistaa pikkusisko.

Ei sitten. Mutta poikkeuksellisen ­aikaansaavat ja kosmopoliitit siskokset he ainakin ovat: Lotta ja Liisa Nieminen, asuinpaikat New York ja Pariisi.

Prinsessa ja pomo

Niemisten perheessä kannustettiin lapsia kokeilemaan kaikkea. Lotan ja Liisan äiti on kuvataiteilija, isä johtaa nykyään musiikkitaloa Lissabonissa, joten taiteellisiin ammatteihin oli kotona malleja.

– Mikään työ ei olisi ollut vanhempien mielestä tyhmää, he olisivat kannustaneet kyllä. Mutta mietin silti, onko minut salakavalasti aivopesty haluamaan luovaan työhön, Lotta muistelee.

Lotan opiskelualaksi valikoitui graafinen suunnittelu, Liisan aluksi matematiikka ja myöhemmin vaatesuunnittelu. Liisa oli pienenä perheen hörhelöprinsessa, jolla oli päällään yhtä aikaa kaikki kotoa löytyneet korut ja suurin osa ­mekoista. Lotan lahja taas oli päättäväisyydessä ja ihmismassojen liikuttelussa.

– Lotta sai, mitä halusi. Hän päätti kuusivuotiaana perustaa mökille ranskalaisen kahvilan, joten isä rakensi baaritiskin, äiti leipoi, minä olin palkaton tarjoilija, ja meidät myös pakotettiin asiakkaiksi, Liisa nauraa.

– Minä käärin rahat, Lotta toteaa.

Ehkä myös kiinnostus graafiseen alaan oli idullaan pikku-Lotassa. Lapsuuden­kodista löytyy pino Lotan taiteilemia kutsuja, lehtiä ja koristeellisia kortteja.

– Ja anteeksipyyntöjä, kauniisti paperille kirjoitettuna: ”Rakas Liisa, anteeksi että kuristin.”

Lontoo, New York, mitä näitä on

Neljä vuotta sitten Lotta ja Liisa muuttivat molemmat ulkomaille. Lotta haki suunnittelijan paikkaa New Yorkista, ­meni haastatteluun, sai työn ja kävi Suomessa tyhjentämässä asuntonsa. Liisa lähti harjoitteluun Lontooseen. Niemisten siirtoja ei harkita pitkään etukäteen.

– Tuntuihan se hullulta jättää kiva vaki­työ ja asunto Helsingissä, mutta ajattelin, että miksei tässä ehtisi tehdä tällaistakin. Kun ei ota itseään liian vakavasti, ei nolota, vaikka pitäisi isot läksiäiset ja ­palaisi viikon päästä kotiin, Lotta sanoo.

Lotta ei palannut, vaan jäi New Yorkiin ja ryhtyi freelanceriksi. Mukaan tuli ­kuvittamista, näyteikkunoiden suunnittelua ja muuta kiinnostavaa. Liisa taas haki Lontoossa harjoittelun jälkeen töihin vaate­kauppaan ja päätyikin miestenvaatemerkin tuotepäälliköksi.

– En puhunut englantia niin hyvin, ­että olisin tajunnut, mikä se tarjottu työ täsmälleen oli. Mutta palkka kuulosti korkealta, pomo selvästi luotti minuun, ja tiesin, että selviäisin siitä. Ei kehity, jos tekee vain sitä mitä osaa, Liisa nauraa.

Lottakin muistelee sanoneensa joskus puhelimessa, että ”kyllä, olen tehnyt vastaavaa aikaisemmin” ja samalla googlanneensa, että mistähän se mahtaa puhua.

Aika hengästyttävältä kuulostaa. Rohkeita päätöksiä, intuitioon luottamista ja ylisuuria haasteita maailman metro­poleissa.

– Helppous ei ehkä vain ole minulle niin suuri nautinnon aihe. Suomessa olisi mukavaa, asunto löytyisi helposti – mutta ei se riitä, Liisa pohtii.

Liisa viihtyi Lontoossa, mutta vaatesuunnittelu oli vielä kokematta. Mahdollisuuksia aukeni Pariisissa, ja nyt hän kaavoittaa ja suunnittelee Lanvinin muotitalolla, kuutena päivänä viikossa.

– Sä teet kyllä tosi paljon töitä, Lotta huomauttaa.

– Alussa on pakko. Vaatesuunnittelu on ala, jossa työllistyminen on tosi vaikeaa. Haluan olla töissä sellaisella merkillä, jota arvostan, Liisa toteaa.

Luota intuitioon

Lottakin tekee paljon töitä. Helposti lipsahtaa maanisen työskentelyn puolelle, vaikka kuinka arvostaisi vapaa-aikaa.

Pitäisikö sitten puhua ahkeruudesta, jos lahjakkuus ei ole menestyksen syy?

– Eniten tarvitaan taipumusta innostua ja uppoutua. Ahkeruutta, ilman muuta, ja avoin luonnekin auttaa, Lotta miettii.

– Rohkeus ja intuitioon luottaminen ovat tärkeitä. On vaikeaa elää niin, että kuuntelee intuitiotaan. Suunnitelman mukaan meneminen olisi helpompaa, mutta sitten ei näkisi niin paljon mahdollisuuksia, Liisa lisää.

Menestystä ei Niemisten mielestä kannata tavoitella sen itsensä vuoksi. Liisalle sopisi tulevaisuudessa isompikin rooli muotitalossa, mutta maineen kasvamisesta ei ole niin väliksi:

– Minun nimeni ei tule esiin missään, ja se sopii minulle. Lotta nauttii enemmän huomiosta...

– No joo, mutta enemmän jokin Forbesin listasijoitus on vain hyvä merkki kuin mitään muuta. Se tarkoittaa, että joku muukin on tykännyt työstäni kuin minä.

Lisää nuorista, lahjakkaista suomalaisista maailmalla:

Anna-Julia Kontio, 23, elää hevostytön unelmaa Sveitsissä: "Tarvitaan tuuria ja rahaa"

Huippututkija Miro Erkintalo, 28: "En ole erityisen lahjakas, teen vain paljon töitä"