Liisa (vas.) ja Lotta Nieminen tapaavat pari kertaa vuodessa. ”Tuntuu,
että eri maissa asuminen on lisännyt läheisyyttä – tai ainakin vähentänyt riitelyä.” Kuva: Jouni Harala
Liisa (vas.) ja Lotta Nieminen tapaavat pari kertaa vuodessa. ”Tuntuu, että eri maissa asuminen on lisännyt läheisyyttä – tai ainakin vähentänyt riitelyä.” Kuva: Jouni Harala

Graafikko Lotta tekee uraa New Yorkissa ja hänen siskonsa Liisa palkattiin pariisilaiseen muotitaloon.

Isosisko, 28-vuotias graafinen suunnittelija, listattiin bisneslehti Forbesissa maailman merkittävimpien nuorten joukkoon. Pikkusisko, 25, elää muotisuunnittelijan haavetta ja työskentelee ranskalaisessa muotitalossa. Jotain outoja poikkeuslahjakkuuksia?

– En mä lahjakkuudesta puhuisi, ­sanoo isosisko.

– Ei missään tapauksessa, vahvistaa pikkusisko.

Ei sitten. Mutta poikkeuksellisen ­aikaansaavat ja kosmopoliitit siskokset he ainakin ovat: Lotta ja Liisa Nieminen, asuinpaikat New York ja Pariisi.

Prinsessa ja pomo

Niemisten perheessä kannustettiin lapsia kokeilemaan kaikkea. Lotan ja Liisan äiti on kuvataiteilija, isä johtaa nykyään musiikkitaloa Lissabonissa, joten taiteellisiin ammatteihin oli kotona malleja.

– Mikään työ ei olisi ollut vanhempien mielestä tyhmää, he olisivat kannustaneet kyllä. Mutta mietin silti, onko minut salakavalasti aivopesty haluamaan luovaan työhön, Lotta muistelee.

Lotan opiskelualaksi valikoitui graafinen suunnittelu, Liisan aluksi matematiikka ja myöhemmin vaatesuunnittelu. Liisa oli pienenä perheen hörhelöprinsessa, jolla oli päällään yhtä aikaa kaikki kotoa löytyneet korut ja suurin osa ­mekoista. Lotan lahja taas oli päättäväisyydessä ja ihmismassojen liikuttelussa.

– Lotta sai, mitä halusi. Hän päätti kuusivuotiaana perustaa mökille ranskalaisen kahvilan, joten isä rakensi baaritiskin, äiti leipoi, minä olin palkaton tarjoilija, ja meidät myös pakotettiin asiakkaiksi, Liisa nauraa.

– Minä käärin rahat, Lotta toteaa.

Ehkä myös kiinnostus graafiseen alaan oli idullaan pikku-Lotassa. Lapsuuden­kodista löytyy pino Lotan taiteilemia kutsuja, lehtiä ja koristeellisia kortteja.

– Ja anteeksipyyntöjä, kauniisti paperille kirjoitettuna: ”Rakas Liisa, anteeksi että kuristin.”

Lontoo, New York, mitä näitä on

Neljä vuotta sitten Lotta ja Liisa muuttivat molemmat ulkomaille. Lotta haki suunnittelijan paikkaa New Yorkista, ­meni haastatteluun, sai työn ja kävi Suomessa tyhjentämässä asuntonsa. Liisa lähti harjoitteluun Lontooseen. Niemisten siirtoja ei harkita pitkään etukäteen.

– Tuntuihan se hullulta jättää kiva vaki­työ ja asunto Helsingissä, mutta ajattelin, että miksei tässä ehtisi tehdä tällaistakin. Kun ei ota itseään liian vakavasti, ei nolota, vaikka pitäisi isot läksiäiset ja ­palaisi viikon päästä kotiin, Lotta sanoo.

Lotta ei palannut, vaan jäi New Yorkiin ja ryhtyi freelanceriksi. Mukaan tuli ­kuvittamista, näyteikkunoiden suunnittelua ja muuta kiinnostavaa. Liisa taas haki Lontoossa harjoittelun jälkeen töihin vaate­kauppaan ja päätyikin miestenvaatemerkin tuotepäälliköksi.

– En puhunut englantia niin hyvin, ­että olisin tajunnut, mikä se tarjottu työ täsmälleen oli. Mutta palkka kuulosti korkealta, pomo selvästi luotti minuun, ja tiesin, että selviäisin siitä. Ei kehity, jos tekee vain sitä mitä osaa, Liisa nauraa.

Lottakin muistelee sanoneensa joskus puhelimessa, että ”kyllä, olen tehnyt vastaavaa aikaisemmin” ja samalla googlanneensa, että mistähän se mahtaa puhua.

Aika hengästyttävältä kuulostaa. Rohkeita päätöksiä, intuitioon luottamista ja ylisuuria haasteita maailman metro­poleissa.

– Helppous ei ehkä vain ole minulle niin suuri nautinnon aihe. Suomessa olisi mukavaa, asunto löytyisi helposti – mutta ei se riitä, Liisa pohtii.

Liisa viihtyi Lontoossa, mutta vaatesuunnittelu oli vielä kokematta. Mahdollisuuksia aukeni Pariisissa, ja nyt hän kaavoittaa ja suunnittelee Lanvinin muotitalolla, kuutena päivänä viikossa.

– Sä teet kyllä tosi paljon töitä, Lotta huomauttaa.

– Alussa on pakko. Vaatesuunnittelu on ala, jossa työllistyminen on tosi vaikeaa. Haluan olla töissä sellaisella merkillä, jota arvostan, Liisa toteaa.

Luota intuitioon

Lottakin tekee paljon töitä. Helposti lipsahtaa maanisen työskentelyn puolelle, vaikka kuinka arvostaisi vapaa-aikaa.

Pitäisikö sitten puhua ahkeruudesta, jos lahjakkuus ei ole menestyksen syy?

– Eniten tarvitaan taipumusta innostua ja uppoutua. Ahkeruutta, ilman muuta, ja avoin luonnekin auttaa, Lotta miettii.

– Rohkeus ja intuitioon luottaminen ovat tärkeitä. On vaikeaa elää niin, että kuuntelee intuitiotaan. Suunnitelman mukaan meneminen olisi helpompaa, mutta sitten ei näkisi niin paljon mahdollisuuksia, Liisa lisää.

Menestystä ei Niemisten mielestä kannata tavoitella sen itsensä vuoksi. Liisalle sopisi tulevaisuudessa isompikin rooli muotitalossa, mutta maineen kasvamisesta ei ole niin väliksi:

– Minun nimeni ei tule esiin missään, ja se sopii minulle. Lotta nauttii enemmän huomiosta...

– No joo, mutta enemmän jokin Forbesin listasijoitus on vain hyvä merkki kuin mitään muuta. Se tarkoittaa, että joku muukin on tykännyt työstäni kuin minä.

Lisää nuorista, lahjakkaista suomalaisista maailmalla:

Anna-Julia Kontio, 23, elää hevostytön unelmaa Sveitsissä: "Tarvitaan tuuria ja rahaa"

Huippututkija Miro Erkintalo, 28: "En ole erityisen lahjakas, teen vain paljon töitä"

 

Anne Mattilan Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin.

Vain elämää -ohjelman yhdeksäs kausi on tähän mennessä osoittautunut varsin positiiviseksi yllätykseksi. Vaikka monen katsojan mielestä ohjelma on vuosi vuodelta menettänyt tenhoaan, tänä syksynä startannut kausi on saanut vanhatkin fanit innostumaan uudelleen.

Yksi syy on se, että tällä kertaa ohjelmaan on kutsuttu mukaan varsin kiehtovia tyyppejä. Introverttiuteen taipuvainen taiteilijajoukko tuntuu pitkästä aikaa tuoreelta. Tällä kaudella huomio on myös aiempaa tiukemmin musiikissa – ei niinkään hassuissa oheisaktiviteeteissa tai monisanaisissa avautumisissa.

Jokaisessa Hirvensalmen illallispöydän äärellä istuvassa artistissa on omat hyvät puolensa. Joukosta yksi nousee kuitenkin ylitse muiden. Ehkä hieman yllättäen, porukan ihastuttavimmaksi tyypiksi kohoaa iskelmälaulaja Anne Mattila, 34.

Me Naisten Alina Koskela kirjoitti aiemmin kolumnissaan rakastuneensa tällä kaudella Vain elämää -ohjelmaan. Samalla hän myös hullaantui itselleen entuudestaan tuntemattomasta Annesta.

– Anne Mattila on tuttu hahmo iskelmäsukupolvelle, mutta kaltaiselleni nuorisolaiselle hän oli kauden vierain ja luotaantyöntävin hahmo. Vähänpä tiesin, sillä hänestä tuli hetkessä parikymppisen katsojan suosikki, Koskela kirjoittaa.

Ja kyllä Annesta kelpaakin hullaantua! Annen Vain elämää -päivän kunniaksi listasimme 6 asiaa, jotka tekevät hänestä varsin ihastuttavan tyypin:

1. Koko Suomen luottoystävä!

Ainakin kaksi Vain elämää -pöydän ympärillä tänä vuonna istuvaa artistia on löytänyt Annesta itselleen lyhyessä ajassa sydänystävän. Toinen heistä on Evelina ja toinen Lauri Ylönen.

– Sä olet aito ja helposti lähestyttävä ihminen. Olen löytänyt sun kanssa sielunkumppanuuden, jota en ihan osannut odottaa. Me ollaan puhuttu paljon musiikin ulkopuolisista asioista, taiteesta ja arkkitehtuurista, se on ollut hienoa, Lauri kertoi Annelle tämän viikon jaksossa.

Emme ihmettele, että Lauri on löytänyt juuri Annesta itselleen loistokaverin. Ruudunkin läpi Anne onnistuu säteilemään fiiliksiä, jotka saavat haaveilemaan kahvikupposesta ja keskusteluhetkestä Annen omassa taidekahvilassa. Hänen rauhallinen tyylinsä ja pitkän uran synnyttämä tuttuutensa saavat uskomaan, että tähän tyyppiin voi todella luottaa.

2. Hän osaa nauttia elämän pienistä iloista…

Oman Vain elämää -päivänsä alussa Anne nähdään yksinään maalailemassa innostunut hymy kasvoillaan ikkunanpokia. Hän kertoilee samalla, että puuha on aivan mahtavan rentouttavaa. Päivänsä aktiviteetiksi hän on valinnut lehmien kanssa telmimistä ja traktorilla ajelua.

Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Miten ihanan tavallista! Annen kyvyssä arvostaa elämän pieniä asioita on jotain varsin hurmaavaa.

3. …ja on kiistatta monilahjakas

Sen lisäksi, että Anne on samastuttava kotoilija, hän on myös piinkova ammattilainen. Musiikillisen menestyksensä lisäksi hän on niittänyt mainetta taidemaalarina. Hänen nikkarointitaitonsa vaikuttaisivat nekin olevan omaa luokkaansa:

– Olen taulukehyksiä äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista ja vaarini vanhan ladon seinälaudoista. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman, Anne kertoi Me Naisille vuonna 2014.

4. Rauhallinen oman tiensä kulkija

Vain elämää -ohjelmassa Anne ei ole koskaan suuna päänä laukomassa mielipiteitään. Sen sijaan hän osallistuu keskusteluun rauhallisella itsevarmuudella. Hän ei turhia hötkyile ja tekee asiat juuri omalla tavallaan.

Samalla metodilla hän kertoo myös edenneensä urallaan. Hän kertoo, ettei ole koskaan suostunut tanssimaan muiden pillin mukaan.

– Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla. Olen aina tehnyt selväksi, että tämä on minun ura ja elämä, ja teen asiat niin kuin teen, hän sanoo.

5. Salattu elämä vasta kiehtova onkin!

Anne on paljastanut tekevänsä musiikkia myös muille artisteille. Hän tekee biisit salanimellä, jota ei suostu kertomaan.

– Olen tehnyt albumillisen biisejä yhdelle laulajalle. Se ei ole iskelmää, Anne kertoo.

Salanimen varjolla Anne pystyy kuulemma kirjoittamaan kappaleita vapaammin.

”Kunnioitan muita, mutta minua ei ohjailla.”

– Silloin voi kirjoittaa asioista, joista ei itse uskaltaisi laulaa

Millaista musiikkia Anne muille tekee? Millaisia ovat lyriikat, joita Anne ei rohkenisi itse laulaa? Millainen on rauhallisen maalaistalon plikan mystinen, rouheampi puoli? Kiinnostaa!

6. Hänestä huokuu viisaus ja aurinko

Annen hurmaavuutta on loppupeleissä melko vaikea selittää. Jotain sympaattista hänessä vain yksinkertaisesti on. Alina Koskela kuvailee Annen mahtavuutta kolumnissaan osuvasti:

– Mattila huokuu vilpitöntä aurinkoisuutta ja viisautta, jota saamme varmasti kuulla paljon kauden aikana. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokainen meistä olisi vähän enemmän Anne.

Niin totta!

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Pariskunta kertoo Facebookissa hakeneensa yhdessä eroa. Heillä on kaksi sijaislasta.

Poliitikkopariskunta Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon avioliitto on tullut päätökseen.  Antti kirjoittaa Facebookissa, että päätös on pitkän harkinnan tulos. Myös Satu on julkaissut omalla tilillään samansuuntaisen päivityksen. 

– Arvaan, että tämä tieto on ikävä uutinen monelle, jotka ovat niitä kanssamme eri tavoin myötäeläneet. Toivomme kuitenkin ymmärrystä ratkaisullemme. Voin vakuuttaa, että emme ole luovuttaneet helpolla, vaan aina yrittäneet jatkaa yhdessä eteenpäin, Antti kirjoittaa.

Asiasta ensin kertoneen Iltalehden mukaan Satu kirjoitti omassa päivityksessään olevansa kiitollinen 12 yhteisestä vuodesta ja kertoi, ettei eroon liity dramatiikkaa. Pariskunta meni muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin Hämeenlinnassa.

Vastoin Antin ja Satun toiveita avioliitto oli pitkään lapseton. Haaveet adoptiosta kaatuivat vaalirahakohuun. Nykyään he ovat sijaisvanhempia kahdelle lapselle

Antti lupaa päivityksessää, että erosta huolimatta lastenkasvatus jatkuu. 

– He ovat meille hyvin rakkaita, ja jatkoaskelia teemme heidän etuaan silmällä pitäen, hän viittaa sijaislapsiin päivityksessä.

Hän toeaa, etteivät erot ole koskaan helppoja ratkaisuja, eikä kukaan toivo naimisiin mennessään liiton päättyvän.

– Takki on juuri nyt aika tyhjä, enkä pysty nyt viisaita sanoja oikein sen enempää löytämään.

Juttua muokattu ja täydennetty 21.9.2018 kello 18.15 Antti Kaikkosen Facebook-päivityksen ilmestyttyä.