Jone Nikulan ja tanssija Hanna Karttusen liitto perustuu täyteen luottamukseen. Se on tärkeää suhteessa, jossa toinen on maailmalla enemmän kuin kotona.

Radiotoimittaja Jone Nikula ja hänen vaimonsa, tanssija Hanna Karttunen kävelevät kaupungilla käsi kädessä kuin vastarakastuneet. Jone on tulossa töistä Radio Rockista. Selässä on kustantajalta haettu repullinen uunituoreita kirjoja, historiikki, jonka Jone on kirjoittanut joka vuosi juontamastaan 20-vuotiaasta Tuska-festarista. Hanna on juuri palannut tanssinopetustöistä Italiasta ja on lähdössä taas parin päivän päästä tuomaroimaan tanssikilpailua Orlandoon. Tänään heillä on harvinainen yhteinen vapaailta, joita mahtuu kuukauteen yleensä vain muutamia.

Suomessa kaikki tuntevat Jonen, mutta Hanna tiedetään lähinnä tanssipiireissä. Maailmalla tilanne on päinvastainen: Hanna on pariskunnasta se tunnetumpi, tanssimaailman supertähti.

Hannan viisisivuinen ansioluettelo on mykistävä. Hän on esimerkiksi latinalaistanssien ja exhibition-tanssin kolminkertainen maailmanmestari ja esiintynyt uransa aikana 42 maassa. Tanssiesityksiä ovat Hannalta tilanneet muiden muassa Monacon prinssi Albert ja Japanin prinssi Mikasa, ja hän on esiintymisiensä lisäksi tehnyt koreografioita ja valmentanut ympäri maailmaa.

Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – Hanna on viettänyt vuoden aikana kokonaisen kuukauden lentokoneessa istuen. Hänen tasoiselleen tanssijalle Suomessa ei ole tarpeeksi alan ihmisiä ja tapahtumia.

– Parasta on, kun treeneissä aika häviää eikä edes tiedä, missä päin maailmaa on. Sitä on hikinen, turhautunut ja kaikkiin paikkoihin sattuu, mutta tuntuu silti hyvältä. On myös ihana esiintyä ja välittää yleisölle elämyksiä, Hanna kertoo.

Amorina Marko Keränen

Hannasta ja Jonesta tuli pari monen sattuman kautta. Hanna oli juuri muuttanut Englannista Suomeen, ja törmäsi Joneen käytyään katsomassa Tanssii tähtien kanssa -kilpailua hyvän ystävänsä, tanssija Marko Keräsen kutsumana. Jone oli tuolloin, vuonna 2010, kilpailun tuomarina.

– Aloimme jutella viattomasti niitä näitä kirjoista, musiikista, kaikesta mahdollisesta. Hannalla oli jumalainen hymy, ja ajattelin, että ehkä minun kannattaa tutustua tähän nuoreen naiseen paremmin, Jone kertoo.

Jone lainasi Hannalle Afganistanin viimeisimmästä sodasta kertovan kirjan The Junior Officers' Reading Club. Hanna palautti kirjan Jonelle TTK-kauden loppumetreillä, ja ajatteli palauttaessaan, ettei enää koskaan tapaa miestä. Numeroita ei vaihdettu, eikä oltu edes Facebook-kavereita. Kummallakaan ei ollut aavistusta, että kirja löytyisi jonain päivänä yhteisestä kirjahyllystä.

”En yrittänyt kehitellä välillemme mitään romanttista.”

– Jone on älykäs, ja hänellä on mielenkiintoinen tapa ajatella. Kohtaaminen oli luonnollinen. En yrittänyt kehitellä välillemme mitään romanttista, Hanna muistelee.

Sitten tuli Venla-gaala, jossa Hanna tanssi viihdenumeron Marko Keräsen ja muiden tanssijoiden kanssa. Hanna venytteli lattialla spagaatissa ja valmistautui esitykseen. Ovi aukesi.

– Katseeni nousi ylöspäin. Buutsit, farkut… Se oli Jone. Ajatukseni oli, että onpa erityistä nähdä, Hanna kertoo.

Ulkona oli märkä ja kylmä talvipäivä, ja Jone oli tulossa gaalaan pienessä krapulassa jakamaan palkintoja.

– Hannan nähdessäni ajattelin, että voi vittu, että joku on noin helvetin täydellinen. Itselläni oli junan alle jäänyt olo ja fiilis, että menen televisioon leikkimään julkkista, mutta fiilikseni parani oleellisesti, kun näin Hannan.

Jone pyysi Hannaa mukaan gaalan jatkobileisiin. Heti seuraavana päivänä Hanna lähti maailmalle. Suomeen palattuaan hän laittoi jetlagissa lyhyen viestin Jonelle: Mihin leffaan lähdetään? Jone ei vastannut.

– Olen vanhanaikainen ja teen harvoin aloitetta. Marko Keränen sai pääni käännettyä, ja laitoin uuden viestin. Siihen Jone vastasi, ja loppu on historiaa, Hanna sanoo.

Kirjoja ja kissoja

Yhteiselämä on Hannan mukaan ollut alusta asti luonnollista, mukavaa ja jännittävää.

– Jone on lämmin, huolehtiva ja ajattelevainen. Hänen seurassaan minulla on turvallista ja helppoa olla, eikä minun tarvitse yrittää mitään, mitä taas kurinalainen työni vaatii, Hanna kertoo.

– Rakastan hänessä edelleen samoja asioita kuin suhteen alussa, Jone sanoo, hymyilee ja ottaa Hannaa kädestä kiinni.

– Hanna on ihana, täydellinen. Hän on hauska, mahtava innostumaan, jumalattoman huomaavainen ja tunnollinen. Hanna on läpikotaisin kaunis ihminen.

Vapaapäivinään pari käy kuntosalilla, keikoilla ja taidenäyttelyissä ja nautiskelee kotona olosta kirjat ja viinilasit kädessä.

– Käymme yhdessä ruokaostoksilla ja ostamme shoppailusuklaan, jonka jaamme puoliksi. Sitten käymme lasillisella ja menemme laittamaan ruokaa kotiin, Hanna kertoo.

Kun Hanna, Jonen mukaan laumanjohtaja, on reissussa, Jonelle pitävät seuraa pariskunnan kolme kissaa, scottish straight -rotuiset Rokka, Basisti ja Sigrid.

– Totta kai minulla on ikävä, ja on tylsä olla yksin kotona, koska Hannan kanssa on niin helvetin kivaa olla. Kun Hanna on poissa, yritän tehdä duunia, koska Hannakin paukuttaa ympäripyöreitä päiviä maailmalla.

Joskus työaikataulut eivät pidä tai työkeikat menevät päällekkäin, mutta siitäkään parin välille ei synny suurta draamaa. Kaikki selviää puhumalla.

– Hyvässä parisuhteessa on tärkeää, että kumpikin on onnellinen. Suhteessa pitää saada olla vapaasti oma itsensä, eikä työnteosta pidä kantaa huonoa omaatuntoa, Hanna kertoo.

”Olisi hölmöä soitella toiselle koko ajan kesken matkan.”

– Suhteessamme kaikki perustuu suureen luottamukseen ja oikeudenmukaisuuteen. Olisi hölmöä soitella toiselle koko ajan kesken matkan.Tekstailemme toisillemme ja Jone lähettelee kissankuvia.

Kun Hanna palaa Suomeen, Jone on usein siivonnut kodin ja ostanut kukkia. Hanna puolestaan tuo Jonelle maailmalta Peanut butter Snickersejä.

– Kun palasin pitkän kiertueen jälkeen USA:sta, ja olin tehnyt jetlagissa yötä myöten töitä ennen ensi-iltaa Heinolassa, Jone oli duunannut minulle Heinola Haltuun -keikkapaidan. Jone keksii minulle muutenkin pieniä yllätyksiä. Hän esimerkiksi rakentaa minulle joka vuosi joulukalenterin, Hanna paljastaa.

Naimisissa vieläkin hauskempaa

Hanna kertoo antaneensa tanssille koko elämänsä. Kisa- ja esiintymismatkojen takia monet perhejuhlat ovat jääneet väliin. Oman perheen perustamistakaan hän ei ollut ehtinyt suunnitella.

– Olen siitä omituinen nainen, että en ollut ikinä miettinyt edes sitä, millaisen hääpuvun haluaisin. Elämässäni ei ole juuri ollut normaaleja hetkiä. Olen viettänyt kiertolaisen elämää, enkä odottanut elämältä mitään muuta. Mutta oli kaunista, että Jone kosi. Meidän suhdettamme naimisiinmeno ei kuitenkaan muuttanut, Hanna kertoo.

”Tuon kanssa pitäisi päästä naimisiin.”

– En minäkään suunnitellut pikkupoikana, että olisi pakko päästä naimisiin, Jone vastaa.

– Mutta kun lähdin ensimmäistä kertaa Hannan luota, mietin, että jumalauta mikä mimmi! Tuon kanssa pitäisi päästä naimisiin.

Mies päätti kuitenkin antaa ajan vähän kulua, jottei kosinta vaikuttaisi liian tungettelevalta.

– Meillä oli niin helvetin hauskaa yhdessä, että ajattelin, että naimisissa voisi olla vielä hauskempaa. Ei ole ollut valittamista, Jone sanoo.

Häät pidettiin elokuussa 2014 Suvilahden Kattilahallissa, ja jatkot Le Bonkissa, paikassa, jossa Hanna ja Jone bailasivat ensi kerran yhdessä.

Täydellä sydämellä

Hanna ja Jone ovat luovia oman tiensä kulkijoita, ja he ovat toistensa kautta päässeet tutustumaan ennestään tuntemattomiin maailmoihin ja ihmisiin, jotka ovat huippuja omalla alallaan. Jone lähtee Hannan mukaan maailmalle aina kun ehtii.

– Hannaa arvostetaan korkealle tanssimaailmassa. Maailmalla ihmiset tulevat onnellisina kättelemään minua ja kehumaan vaimoani. Ei siinä mitään, Hannasta puhuminen on lempiaiheeni. Mykistyn Hannan tanssista joka kerta, enkä olisi edes uskaltanut mennä puhumaan Hannalle, jos olisin nähnyt hänen tanssivan.

”Kävi mielessä, että tuon mimmin ei varsinaisesti pitäisi joutua kantamaan himassa roskia.”

Hanna ja hänen tanssiparinsa Victor Da Silva lopettivat kilpatanssiuransa vuonna 2013 Royal Albert Hallissa Lontoossa.

– Tanssin aikana yleisössä oli niin hiljaista, että olisi voinut kuulla neulan putoavan, ja tanssin jälkeen koko talo räjähti aplodeihin. Silloin kävi mielessä, että tuon mimmin ei varsinaisesti pitäisi joutua kantamaan himassa roskia, Jone kertoo.

Erityistä esiintyminen on myös Venäjällä, missä tanssia arvostetaan niin korkealle, että tanssijoita kohdellaan kuin kuninkaallisia. Moskovassa Jone esiteltiin tanssikilpailun yleisölle rocktähtenä, sillä toimittajan titteli ei kuulemma säväyttänyt tarpeeksi.

Muutama vuosi sitten Hannan tanssiura oli loppua, kun hän tippui tanssiparinsa otteesta niin pahasti, että lonkkaan jouduttiin laittamaan tekonivel. Viime joulukuussa Hanna loukkaantui jälleen. Tällä hetkellä hän ei pysty treenaamaan yhtä tiukasti kuin ennen, eikä saa tanssia parinsa kanssa korkeita nostoja ja heittoja sisältävää exhibition-tanssia ennen kuin lihakset ovat tarpeeksi vahvat.

”Jone on tukenut taistelussani äärettömän paljon.”

– Toivoin, että olisin saanut tehdä päätöksen uran lopettamisesta itse. On hurja paikka joutua pakon edessä lopettamaan työ, jolle on antanut koko elämänsä. Jone on tukenut taistelussani äärettömän paljon, Hanna kertoo.

Nyt Hanna keskittyy entistä enemmän valmentamiseen, tuomarointiin ja oman soolonumeron esittämiseen.

Yhteisiä unelmia

Viime aikoina Jone ja Hanna ovat valmistelleet yhteistä työprojektia, mikä toteutuessaan yhdistäisi molempien ammattitaidon. Projektista ei saa vielä hiiskua sen enempää, mutta jotain isoa on tulossa, sen he lupaavat.

Projekti mahdollistaisi myös sen, että Hanna voisi tulevaisuudessa olla enemmän Suomessa. Ei vain Jonen takia, vaan myös siksi, että olisi paremmin oman aikataulunsa herra.

– Minulla on juuret Suomessa ja koti Helsingissä, mutta tunnen, etten oikein kuulu mihinkään, koska olen niin paljon poissa.

Hanna ja Jone ovat katselleet isompaa asuntoa, jotta kirjoille ja vaatekaapeille olisi enemmän tilaa. Jone on muutaman kerran puuskahtanut, että jos lottovoitto osuisi kohdalle, he muuttaisivat kääntöpiirien väliin, lämpimään.

Unelmointi on molemmista ihanaa, mutta sitäkin kivempaa on tehdä ja elää. Lapsista he eivät haaveile.

– Meillä on kummilapsia, ja molemmilla pikkubroideillani ja Hannan siskolla on jumalattomat pesueet. Ovathan ne söpöjä, mutta tämä on riittänyt, Jone toteaa.

– Meillä on jo perhe, toisemme. Elämä on ollut välillä julmaakin, sillä olen antanut itsestäni välillä niin paljon, että olen unohtanut itseni. Nyt on hyvä nauttia hetkistä yhdessä, Hanna sanoo.

Jone Nikula

  • 47-vuotias toimittaja, juontaja ja media- ja musiikkialan sekatyöläinen.
  • Juontaa arkisin klo 11–15 Radio Rockissa Jonen päivävuoroa.
  • Kirjoittanut Tuska-festivaalien historiasta kertovan Tuska 20 vuotta -kirjan ja suomimetallin historiasta kertovan kirjan Rauta-aika.
  • Työskennellyt mm. Radio Cityn toimittajana ja musiikki- ja ohjelmapäällikkönä, Hanoi Rocksin kiertuemanagerina, päätoimittajana Ovi- ja Firma-lehdissä, EMI Finladin markkinointipäällikkönä.
  • Tuttu Idolsin ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmien tuomaristosta ja Äijät-ohjelmasta.

 

HANNA KARTTUNEN

  • 42-vuotias tanssija, valmentaja, koreografi, luennoitsija ja kilpailutuomari.
  • Kotoisin Oulusta, asuu Helsingissä aviomiehensä Jone Nikulan kanssa. Asunut myös Englannissa, Etelä- Afrikassa, Englannissa ja USA:ssa.
  • Latinalaistanssien ammattilaisten kolminkertainen rankinglistan ykkönen. Useita mestaruuksia tärkeimmissä kansainvälisissä arvokilpailuissa, mm. US Open ja Asian Open. Voittanut exhibition-tanssissa mm. kolme maailmanmestararuutta ja kolme British Open Blackpool -mestaruutta.
  • Useita kansainvälisiä tv-esiintymisiä mm. opettajana BBC:n ohjelmassa Strictly Come Dancing (alkuperäinen Tanssii tähtien kanssa -formaatti).