Niin siinä vain kävi, että prinsessa tuli, vaikka prinssiä niin kovasti toivottiinkin.
Viimeksi Ruotsin kuningaspari sai lapsen v. 1799, silloin prinssin. Mutta vaikka nyt tulikin prinsessa, eivät tapaamani ruotsalaiset vaikuttaneet pettyneiltä. – Parempi onni ensi kerralla, he vain nauroivat.
Ja syytä iloon olikin, sillä kuningatar Silvian raskaus ei ollut niin yksinkertainen kuin annettiin ymmärtää. Pikku prinsessa uhkasi pariin kertaan syntyä liian aikaisin.

Mikäli sade tietää syntymässä yhtä hyvää kuin häissä, Ruotsin pikku prinsessa Victoria Ingrid Alice Désirèstä tulee maailman onnellisin ja rakastetuin ihminen.

Koko torstaipäivän Tukholman yllä paksuna massana velloneet pilvet kaatoivat niskaamme vettä, räntää ja pastillin kokoisia rakeita, jotka hetkessä muuttivat kaupungin heinäkuisen katukuvan marraskuun makuiseksi loskaksi.

Mutta vaikka taivaalta olisi pudonnut lumiukkoja, nekään eivät olisi häirinneet ruotsalaisten eivätkä saksalaisten, englantilaisten, hollantilaisten jne. maiden turistien kiihkeää odotusta.

Kiihkeimmin odotti saksalainen bussikolonna. Autot olivat tulleet Tukholmaan jo viikko sitten, ja joka päivä saksalaiset tulivat jo aamupäivästä linnan viereen odottamaan Sitä Suurta Hetkeä. Ja saksalaisten tavoin kaikki muutkin parveilivat linnan pihoilla. He kurkistelivat sisään suurista käytävän ikkunoista nähdäkseen edes jotakin. He innostuivat tavallisesta lähettipojastakin. Kaartilaiset häätivät liian uteliaita joskus kovinkin ottein syrjemmälle häiritsemättä kuitenkaan niitä seurueita, jotka olivat majoittuneet retkieväineen katosten alle odottamaan.

Muuten odotusta ei katukuvassa huomannut. Ihmisillä oli vain kiire päästä sadetta pakoon vaikka tietenkin jokainen seurasi korva tarkkana uutisia – kuin myös huhuja – saadakseen tiedon odotetun lapsen syntymästä.

Torstai oli toivoa täynnä

Torstai, 14. heinäkuuta, ei mitenkään poikennut tavallisesta torstaista, vaikka toivoa täynnä olikin.

Sillä koko ajan todella toivottiin.

Kun kuningatar Silvia äitinsä Alice Sommerlathin ja turvallisuusmiesten kanssa lähti hieman ennen neljää jokapäiväiselle retkelleen Fjurparkeniin, paikalla olijat olivat varmoja, että NYT!

Vaan ei. Kuningatar palasi takaisin linnaan tunnin kuluttua, joskin väsyneen näköisenä äitiään kädestä pitäen tukea saadakseen. Kaarle Kustaa puolestaan hoiteli tehtäviään kuten muutenkin. Käväisipä vielä kaikessa rauhassa ystävineen saaristoristeilyllä ja palasi linnaan vasta seitsemän seutuvilla. Puolen tunnin kuluttua hän lähti autollaan jälleen jonnekin.

Mutta sitten alkoikin tapahtua.

Puoli tuntia kuninkaan lähdön jälkeen kaksi tummaa Mercedestä syöksähti liikenteeseen linnasta. Ja niin salaa Silvia, mamma Sommerlath ja turvallisuusmiehet onnistuivat lähtemään, että kukaan ei sitä huomannut. Yleinen hälytys tuli vasta puolen yön jälkeen, ja silloin kaikki oli jo ohi. Kuningaspari ja pikkuprinsessa olivat silloin jo kaikessa rauhassa linnassa, kun valokuvaajat ja lehti-ihmiset syöksyivät Karoliiniseen sairaalaan.

Mitä todella oli tapahtunut, tiedettiin vasta klo 2 yöllä. Silviaa koko raskauden ajan huolellisesti hoitanut professori Ulf Borell kertoi meille silloin sen, mitä katsoi tarpeelliseksi kertoa. Mutta paljon jäi kertomatta, sillä liian tunkeileviin kysymyksiin – kuten esimerkiksi utelut pikku prinsessan silmien ja hiusten väristä, oliko kuningas mukana synnytyksessä, aikooko Silvia imettää lastaan, miten synnytys sujui – professori Borell jätti vastaamatta. Eikä hän edes sanonut, oliko prinsessa kaunis. Tokaisipahan vain, että hänellä ei ollut aikaa kiinnittää huomiota pikkuseikkoihin.

Pikku prinsessan tärkeimmät mitat sentään kuultiin: 3250 grammaa, 50 senttiä. Prinsessa oli syntynyt klo 21.45.

Silvia oli synnyttänyt nopeasti ilman komplikaatioita, mikä on melkoinen saavutus 33-vuotiaalta ensisynnyttäjältä. Silvia oli synnytyshuoneessa osastolla 6 – samalla kuin prinsessa Christina kuukausi sitten – hieman yli kaksi tuntia. Sairaalassa kuningasperhe oli vain neljä tuntia – kuningas oli saapunut puoli tuntia Silvian jälkeen. Professori Borell oli katsonut parhaimmaksi lähettää Silvian prinsessoineen kiireesti takaisin linnaan, jotteivät he häiriintyisi sairaalaan tunkeutuvista uteliaista. Lisäksi hän vetosi psykologisiin syihin: perheen oli mahdollisimman nopeasti koetettava toteutella uuteen elämään.

Väsynyt kuningatar

Kuningasperhe kuljetettiin sairaalasta ulos kiertoteitä. Kukaan ei taaskaan nähnyt heidän lähtevän. Linnaan he tulivat samoilla autoilla kuin olivat lähteneetkin. Kello oli silloin noin 2 yöllä. Ensimmäisessä autossa istuivat Kaarle Kustaa, Silvia ja pikkuinen prinsessa, toisessa isoäiti Alice Sommerlath sekä kuninkaan adjutantti Svante Berg.

Autojen tulo oli täydellinen yllätys linnan kaartilaisille. hei eivät olleet osanneet odottaa öistä kotiinpaluuta.

Majuri Lars Gunnar Winterfäldt kertoi meille olleensa todella ällistynyt tuntiessaan kuninkaan autot. Vielä ällistyneempi hän oli nähdessään kuningattaren istuvan autossa väsyneesti hymyillen ja pikku prinsessan kuninkaan sylissä. Kuningasperhe oli kävellyt kotiinsa, linnan yksityiseen siipeen Silvia kuninkaaseen nojaten – neljä tuntia synnytyksen jälkeen!

Tunnin kuluttua linnan pihalle oli ajanut taksi. Tällä kertaa tulija oli lastenhoitaja Maj-Lis Westerling Karoliinisesta sairaalasta. Hänen tehtävänään on auttaa Silviaa pikku Victorian hoidossa ainakin aluksi.

Riskejä oli

Koko raskauden ajan Silviaa hoidettiin tarkemmin kuin yleensä ruotsalaista odottavaa äitiä. Professori Borell tutki hänet kaikkiaan 14 kertaa, ensimmäisen kerran viime vuoden joulukuun 9. päivänä.

Keskiöisessä tiedotustilaisuudessa Silvian äitiyskortti onnistuttiin huomaamatta valokuvaamaan. Kortti kertoo Silvian saaneen mm. lääkettä aamupahoinvointia vastaan. Seitsemännellä tutkimuskerralla professori Borell oli todennut ensimmäiset oireet mahdollisesta keskenmenosta ja määrännyt Silvialle lihaksia rentouttavaan lääkettä.

Sommerlathin suvun naisilla on ollut taipumus keskenmenoon, näin siis myös Silvialla. Siksi hänen terveyttään seurattiinkin niin tarkkaan. Ja tietysti myös, koska hänen kuningattarena odotettiin synnyttävän Ruotsille perintöprinssin. Riskitekijät oli eliminoitava huolellisesti.

Ja riskejä oli. hälyttävimmät oireet ilmaantuivat heinäkuun alussa; pikku prinsessa halusi syntyä. Tuolloin professori Borell oli määrännyt Silvian täydelliseen lepoon, ja kun lepo ei ollut auttanut, lisää lääkkeitä. Lapsenhan piti syntyä vasta heinäkuun puolivälissä, ei aikaisemmin. Ja näin myös sitten tapahtui. Tarkalleen.

Silvian paino oli muuten raskauden lopulla 67 kiloa. Kun raskaus todettiin, hän painoin 55 kiloa.

Hulinaperjantai

Tukholmalaiset heräsivät perjantaina paitsi lotisevaan kaatosateeseen myös tykinlaukausten kumeaan jymyyn. Ne, jotka aamukahviaan juodessaan eivät vielä tienneet prinsessan syntymästä, saivat tiedon tasan klo 8. Silloin Skeppsholmenin neljä, vuonna 1889 valmistunutta tykkiä jyrähti 21 kertaa.

Kovinkaan moni ei ollut todistamassa tykkien sanomaa, mutta tulevat tapahtumat linnassa keräsivät tuhatkunta uteliasta, jotka yrittivät nähdä niin paljon kuin suinkin välittämättä vähääkään vihaisesta taivaasta. Kiihkeimmät uteliaat tulivat linnan holvistoihin jo klo 7 aamulla.

Prinsessan syntymästä saivat ensimmäiseksi tiedon paitsi tietenkin perhe, myös pääministeri Thorbjörn Fälldin, puhemies Henry Allard, vastakunnan marsalkka Gunnar Lagergren sekä valtakunnan lottapäällikkö Alice Trolle-Wachtmeister. Kolme ensin mainittua siksi, että heidän piti heti aamulla virallisesti todistaa prinsessan syntymä ja viimeksi mainittu siksi, että hän kantoi prinsessan heidän nähtäväkseen.

Aamupäivällä kokoontui myös hallitus ylimääräisen kokoukseen kuulemaan virallisen tiedon prinsessan syntymästä sekä myös nimen, jonka kuningas Kaarle Kustaa ilmoitti.

Nämä tapahtumat eivät niinkään koskettaneet linnan pihoille kertyneitä uteliaita. Ei, he halusivat nähdä ketkä 700 kutsutusta tulivat klo 12 alkavaan kiitosjumalanpalvelukseen linnan kappeliin.

Ennen kaikkea haluttiin nähdä edes vilaukselta kuningassuvun jäseniä, ilman muuta kuningas ja tietenkin prinssi Bertil ja prinsessa Lilian, joiden tiedettiin saapuvan huvilaltaan Rivieralta.

Uteliaat eivät nähneet heitä, eivät edes kuningasta. Sen sijaan autoista työntyi kaatosateeseen hallituksen jäseniä, poliittisia johtohenkilöitä, kuningasperheen ystäviä – ja aivan yllättäen prinsessa Christina valtavaa lierihattua kantaen Tosse Magnussonin roikottaessa vauvan kantokassia, missä uinui kuukauden vanha tytär-Magnusson. Myös Bertilin veli Sigvard Marianne-vaimoineen vilahti vilinässä, mutta muita ei sitten näkynytkään.

Kiitosjumalanpalveluksen piti arkkipiispa Olof Sundby. Kuningatar Silvia ei ollut läsnä. Hän oletettavasti lepäsi – tai ainakin yritti. Se kai oli mahdotonta, sillä niin valtava oli meteli linnan pihalla – varsinkin, kun soittokunta soitteli kovaäänisiä marsseja linnan holvistossa ja ihmiset hurrasivat hysteerisesti.

Sama se, kumpi tuli

Siellä mukana tungeksiessamme utelimme miltä kansalaisista tuntui, kun tulikin prinsessa eikä prinssiä.

Kaikki olivat sitä mieltä, että mitäs siitä. Kiva kun lapsi oli terve. Parempi onni ensi kerralla, he nauroivat. Ja olivat innoissaan, ja rakastivat Silviaansa entistä enemmän.

Ja ehkä jotkut heistä vielä kiirehtivät lähettämään pikku prinsessalle lahjoja, joita jo nyt on kertynyt linnaan röykkiöittäin. Suurimmat lähetykset olivat tulleet Saksasta, missä eräs lehti usutti lukijansa virkkaamaan, kutomaan ja neulomaan jotakin Silvian lapselle. Pikku prinsessalta ei siis varmaankaan puutu mitään, sillä ruotsalaisetkin rakastavat häntä jo nyt koko sydämestään.

Synnytykseen valmistauduttiin huolellisesti
Terve tyttö painoi 3250 grammaa ja pituus 50 senttimetriä.

Odotetun ilouutisen kertoi Ruotsin kansalle professori Ulf Borell. Hän valvoi kuningatar Silvian synnytystä Karolinen sairaalassa Tukholman esikaupungissa Solnassa. mukana tapahtumassa oli myös isä, kuningas Kaarle Kustaa.

Jossain määrin riskisynnyttäjiin laskettu 33-vuotias ensisynnyttäjä Silvia oli lyhyen synnytyksen jälkeen jalkeilla jo kolmen tunnin kuluttua. Pikku prinsessa tuli siis maailmaan suhteellisen helposti. Synnytykseen oli kuitenkin etukäteen valmistauduttu erittäin huolellisesti.

Silvia synnytti samassa huoneessa kuin Ruotsin prinsessa Christina muutama viikko aikaisemmin. Sairaalassa oli näitä synnytyksiä varten tehty korjauksia.

Synnytystä johtanut professori Borell on tunnettu kokeneena gynekologina ja potilaitaan rauhoittavana persoonallisuutena. hän vastasi myös Christinan keisarileikkauksesta. Silvian vointia hän on valvonut koko raskauden ajan.

Lastenlääkärinä paikalla oli ylilääkäri John Lind. Nykyaikaisista mielipiteistään kuuluisa Lind pitää tärkeänä, että äiti ja lapsi tutustuvat toisiinsa ensi hetkistä lähtien.

Professori Borell ei halunnut kertoa yksityiskohtia Silvian synnytyksestä.

Synnytystä valvoi Karoliinisen sairaalan ulkopuolella joukko poliiseja, lukuisa määrä lehtimiehiä sekä turisteja ja Ruotsin kansalaisia.

Solnan poliisi vastasi yhdessä ruotsalaisen turvallisuuspoliisin, Säpon, kanssa siitä, ettei yksikään asiaton päässyt kuningattaren lähelle. Turvallisuustoimista oli neuvoteltu Ruotsin kuninkaallisen hovin kanssa useaan otteeseen. Jopa kuningattaren synnytyshuoneessa oli naispuolinen siviilipukuinen naispoliisi.

Myös kuningattaren matkustusreitti oli ennakolta sovittu. Tarkka järjestely tuottikin tuloksen: kuningaspari pääsi livahtamaan sairaalaan ulkopuolisten sitä huomaamatta.

Synnytyksen aikana kuningatar Silvia makasi erikoissängyssä, jonka alla oli pyörät. Lähettyvillä olivat myös täydelliset nukutusvälineet nopeita toimia varten.

Sängyn takana oli kardiotopografi-niminen koje, jolla seurattiin sikiön sydänääniä. Jos sydänäänet ylittivät normaalin, eli olivat enemmän kuin 120-160 lyöntiä minuutissa, kone reagoi heti.

Kuningatar oli valmistautunut synnytykseen huolellisesti. Hän oli harjoittanut lihaksiaan sekä oppinut rentouttamaan ja hengittämään oikein samalla lailla kuin kuka tahansa tuleva äiti.

Helposta synnytyksestä kertoi se, että Silvia palasi kuninkaanlinnaan Kaarle Kustaan ja pikkuprinsessan kanssa jo synnytysyönä. Tosin silminnäkijät sanoivat, että kuningatar näytti väsyneeltä ja nojasi lasta kantavaan kuninkaaseen.

Heti kuningasparin jälkeen linnaan saapui lastenhoitaja Maj-Britt Westerling.

Professori Borell perusteli synnytyksen jälkeistä pikaista siirtymistä kotiin muun muassa sillä, että näin haluttiin taata äidin lapsen rauhallinen yhdessäolo.

Ruotsin hovin uusin prinsessa pääsi siis lähes heti syntymänsä jälkeen koristeelliseen kehtoon, jossa ovat häntä ennen uinailleet monien sukupolvien vauvat. Heidän joukossaan myös isä, Kaarle Kustaa.

Ensimmäsinä vierainaan prinsessa kohtasi pääministeri Torbjörn Fälldinin, eduskunnan puhemiehen Henry Allardin ja valtion marsalkan Gunnar Lagergrenin.

Synnytystä seuraavana päivänä pidettiin kiitosjumalanpalvelus, johon oli kutsuttu noin 700 osanottajaa.

Kaarle Kustaan ja Silvian esikoinen ristitään Turholman kuninkaallisen linnan kappelissa 27. syyskuuta. Kasteen toimittaa arkkipiispa Olof Sundby.

Sama kappeli on ollut Ruotsin hovin monien perhejuhlien tapahtumapaikkana. Siellä muun muuassa vihittiin prinsessa Christina ja hänen aviomiehensä ja siellä kuulutettiin prinssi Bertil ja prinsessa Lilian.

Pikku prinsessalla on pieni mahdollisuus periä Ruotsin kruunu. Siihen tarvitaan maan perustuslain muutos, jota päätetään ensi vuonna.

Laulaja Nina Tapio erosi Ada Forsbergin isästä tyttären ollessa yhdeksänvuotias. – Olemme aina pyrkineet puhumaan asioista lasten kanssa suoraan sillä tasolla, minkä he ymmärtävät, Nina sanoo.

Sekä Nina Tapio, 45, että tytär Ada Forsberg, 20, ovat parhaillaan unelma-ammateissaan: Nina laulajana, Ada sirkustaiteilijana. Ada kiertää Sirkus Finlandian ilma-akrobaattina ympäri Suomea. Nina laulaa Jean S. -yhtyeen toisena solistina ja valmistautuu ensi keväänä esitettävään Mamma Mia! -musikaaliin.

– Kun on kasvanut taiteilijaelämää seuraten, sitä pitää ihan tavallisena, toisen polven taiteilija Ada kertoo.

Myös hänen isoäitinsä Irma Tapio on laulaja.

Peittely on pahinta

Adan ja kolme vuotta nuoremman Elsan isä on Martti Forsberg. Nina ja Martti tutustuivat jo kymmenvuotiaina luokkakavereina ja alkoivat seurustella parikymppisinä. Suhde ei kuitenkaan kestänyt. He erosivat Adan ollessa yhdeksänvuotias.

– Kyllä minä lapsena tajusin vanhempieni välisen kitkan. Ennen eroa muistan kysyneeni äidiltä, onko kaikki hyvin? Olin jo sen ikäinen, että ymmärsin eron olleen vanhemmilleni paras ratkaisu, Ada miettii.

”Kyllä minä lapsena tajusin vanhempieni välisen kitkan.”

Nina huomauttaa, että lapset näkevät väkisinkin, mitä vanhempien välillä on meneillään.

– Peittely on pahinta, mitä heille voi tehdä. Olemme aina pyrkineet puhumaan asioista lasten kanssa suoraan sillä tasolla, minkä he ymmärtävät, Nina huomauttaa.

Sittemmin Nina avioitui pastori Reijo ”Reka” Kontion kanssa. Viisi vuotta sitten Ada sai velipuolen, Vilhon. Sisaruksilla on 15 vuotta ikäeroa.

– Kun kuulin saavani pikkuveljen, aloin itkeä ilosta. Suhde Vilhon kanssa on aina toiminut, ja olen pystynyt auttamaan äitiä lastenhoidossa. Olen vahtinut Vilhoa iltaisin ja välillä öisinkin, Ada kertoo.

Lue Ninan ja Adan koko haastattelu Me Naisten numerosta 42/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Näyttelijä Sanna Stellanin puoleentoista vuoteen on mahtunut vauva, pako hometalosta, avioero ja uusi mies. – Kaiken kokemani jälkeen en ole kyynistynyt, vaan uskallan olla onnellinen, hän sanoo.

Kesän lopussa eronnut näyttelijä Sanna Stellan, 43, on löytänyt uuden rakkauden.

– Juuri nyt olen tosi onnellinen, sillä olen tavannut uuden miehen ja olen rakastunut, hän kertoo.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana Sannan elämässä on tapahtunut paljon: Sanna sai kolmannen lapsensa, ja samoihin aikoihin kotitalosta löytyi hometta, joka ajoi perheen pitkään evakkoon. Elokuun lopussa Sanna ilmoitti Facebookissa pitkän avioliittonsa päättyneen.

– Kaiken kokemani jälkeen en ole kyynistynyt, vaan uskallan olla onnellinen. Ikuisena romantikkona uskon rakkauteen. Ajattelen, ettei kaikkea elämässä voi selittää tieteellä, eikä varsinkaan sitä, miksi jotkut ihmiset saatetaan yhteen, hän kertoo.

Harkittu ero

Sannan ja hänen entisen miehensä avioeroon ei päädytty helposti.

– Eropäätöstä tehtiin pitkään. Teimme paljon töitä suhteemme pelastamiseksi muun muassa pariterapiassa. En missään nimessä koe epäonnistuneeni, vaikka erosin, Sanna kertoo.  

Vanhempien ero tuntuu rankalta ratkaisulta, kun nuorin lapsi on vasta vauvaikäinen. Sanna kuitenkin ajattelee, että lapset tulevat maailmaan silloin, kun niiden kuuluu.

– Vauvoja on putkahdellut maailmaan ihan kaikissa olosuhteissa. Se ei vaadi täydellistä elämäntilannetta. Meidänkin kuopus oli ehdottomasti haluttu lapsi, Sanna sanoo.

Mitä Sanna kertoo eronsa syistä? Mitä kaikkea äitiys on Sannalle opettanut? Mikä Siskonpedin hahmoista on Sannan suosikki? Lue lisää Me Naisten numerosta 42/2017.