Tuoreen avioparin arki on asettunut uomiinsa Ruotsin Jönköpingissä.  ”Nyt tiedämme, että olemme täällä kauan, ja voimme suunnitella elämäämme pidemmälle”, Nanna Karalahti sanoo. Kuva: Terhi Ylimäinen
Tuoreen avioparin arki on asettunut uomiinsa Ruotsin Jönköpingissä. ”Nyt tiedämme, että olemme täällä kauan, ja voimme suunnitella elämäämme pidemmälle”, Nanna Karalahti sanoo. Kuva: Terhi Ylimäinen

– Naimisiinmeno lähensi minua ja Jereä entisestään, elokuussa avioitunut Nanna Karalahti kertoo.

Nanna Koivistosta tuli Karalahti, kun hän avioitui jääkiekkoilija Jere Karalahden kanssa viime kuussa. Nannan mielestä naimisiinmeno toi pariskuntaa entistä lähemmäksi toisiaan.

– Ainakin meitä se lähensi entisestään, vaikka mikään ei päällisin puolin olekaan muuttunut, Nanna sanoo.

– Tai vaihtuihan minulla nimi. Läpällä kysyin kyllä ensin Jereltä, eikö tähtipuolustaja Jere Koivisto kuulostaisi hienolta, mutta hän ei lämmennyt sille, hän nauraa.

Nannalle nimenvaihto sopi, sillä hänen tyttönimensä ei ole mitenkään harvinainen.

– Taidan olla myös vähän vanhanaikainen, sillä minusta on kiva, että koko perheellä on sama nimi.

Kiirettä perheen perustamiseen ei Nannalla kuitenkaan ole: nyt hän nauttii elämästä Jeren kanssa kahden sekä keskittyy töihinsä.

Unohtumaton juhla

Pariskunnan häitä tanssittiin Helsingissä suuren ystävä- ja sukulaisjoukon voimin, ja Nanna muistaa päivän yhtenä elämänsä hienoimmista.

– Kaikki meni hyvin, tunnelma oli hieno, vieraat iloisia ja me rakastuneita, hän kertoo.

Häiden ohjelma oli pitkälti Nannan suunnittelema ja se huipentui jymy-yllätykseen: Nannan ja Jeren kuukausia salassa harjoittelemaan paritanssinumeroon.

– En tiedä, miten onnistuin alun perin puhumaan Jeren siihen ympäri. Hän ei varmaan ihan hiffannut, mihin lähti mukaan, mutta siitä tuli hieno, Nanna nauraa.

Uudet työkuviot

Häämatkalle Nanna ja Jere eivät ole ehtineet. He palasivat pian häiden jälkeen Ruotsin Jönköpingiin, jossa Jeren treenit jääkiekkojoukkue HV-71:n riveissä alkoivat.  

Karalahdet muuttivat Jönköpingiin kesken viime kauden, ja Nannasta tuntui hyvältä palata uuteen kotiin pitkän Suomessa vietetyn kesän jälkeen.

– Nyt tiedämme, että olemme täällä kauan, ja voimme suunnitella elämäämme pidemmälle, hän sanoo.

Nanna ei tällä hetkellä halua kilpailla fitness-kisoissa, vaikka treenaakin koko ajan omaksi ilokseen. Uudet työkuviot pitävät hänet kiireisenä: Nanna on ideoinut yhdessä kahvakuulavalmentaja Kukka Laakson kanssa naisille suunnatun treeniohjelman Puren, joka toimii netissä.

– Se on kokonaisvaltainen treeni, jossa kahdeksan viikon ajan syödään monipuolisesti ja urheillaan joko salilla tai kotona. Yhteisö ruokkii harjoittelua niin, että se on kivaa ja helppoa, Nanna kertoo suunnitelmistaan.

– Sillä ei ole merkitystä, mitä vaaka näyttää. Tärkeintä on, että keho ja mieli voi hyvin.

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...