Treenaatko sinä terveyden vai täydellisen kropan takia? Emma, Tanja ja Heidi käyttävät lähes kaiken vapaa-aikansa upean ulkomuodon tavoitteluun eivätkä häpeile myöntää sitä.

V****, kun sattuu reisiin, ulvahtaa Emma, 19, jalkaprässissä.

Emma aloitti kuntosalitreenaamisen viime vuoden tammikuussa. Sitä ennen hän ei oikeastaan koskaan ollut tehnyt yhtään mitään. Ei ollut tarvinnut, koska Emma on aina ollut pieni, hoikka ja söpö.

Nyt Emma käy salilla kuusi kertaa viikossa ja lenkkeilee ahkerasti. Kymmenessä kuukaudessa 45-kiloinen tyttö sai kymmenen kiloa lisää massaa. Silti hän on kadehdittavan siro. Viereisessä laitteessa jalkojaan treenaavien hupparikaappien kämmenet puristuisivat helposti hänen vyötärönsä ympärille. Emma kävelee laitteelta toiselle ryhdikkäästi, rintakehä ulkona ja hartiat lihaksikkaina.

Emma on siro ja lihaksikas, aivan kuin ihailemansa ihmiset.

Tässä kohtaa moni kiirehtisi mainitsemaan, että salille vetävät terveydelliset syyt, mutta Emma hikoilee ensisijaisesti ulkonäön takia. Ulkomuoto on hänelle tärkeä asia.

– Kun näyttää hyvältä, kaikki sujuu paljon paremmin. Olen saanut tosi paljon lisää itseluottamusta. Tunnen, että pystyn ihan mihin tahansa, Emma hehkuttaa.

Emma tosiaan on kaunis. Mustat, istuvat fitnesshousut korostavat jalkojen lihaksia. Hihaton, niukka toppi tuo esille ihanteet täyttävän yläkropan. Mutta on treenaamisesta ollut ulkonäölle haittaakin. Emman rintojen kuppikoko pieneni yhdellä.

Hän vilkaisee itseään peilistä.Tänään Emma ei voi vielä tehdä täyttä ylävartalotreeniä, sillä hän on ollut muutama viikko sitten rintojensuurennusleikkauksessa.

Palkinnoksi rinnat

Emman uudet rinnat ovat pari kuppikokoa vanhoja suuremmat. Ne sai klinikalta pienellä käsirahalla ja parin vuoden rahoitus­sopimuksella.

– Olin haaveillut rintaleikkauksesta pitkään. Kun lopetin tupakanpolton pari kuukautta sitten, lupasin rinnat itselleni palkinnoksi.

Eikä siinä ollut Emmalle mitään sen ihmeellisempää. Jotkut tosin ovat kyselleet vähän negatiiviseen sävyyn, kannattiko.

– Kaikkia ei voi miellyttää. Vastaan, että tätä mä haluan, joten tätä mä teen.

Vielä muutama vuosi sitten kauneus­ihanne oli Kate Mossin kaltainen huippulaiha supermalli. Nyt on oltava muotoja, toisin sanoen lihaksia ja rinnat. Kauneus­ihanteet muuttuvat, ja naiset niiden mukana.

– Ihailen siroja ihmisiä, joiden lihakset erottuvat, Emma sanoo, ja on itse juuri sellainen.

Vajaassa vuodessa vastukset tuplaantuivat ja massaa tuli 10 kiloa lisää.

– Ymmärrän olevani todella onnekas. Minulla on hyvät geenit, sillä perheessäni kaikki ovat hoikkia. Sirojen on yleensä vaikeaa saada massaa, mutta lihakseni kehittyvät nopeasti.

Kun Emma vuosi sitten teki jalkaprässillä neljä kertaa kahdentoista sarjan 40 kilolla, nyt hän latoo tankoon kiekkoja 109 kilon edestä.

Entinen valittava plösö

Viitisen vuotta sitten Tanja Traore, 32, sai tarpeekseen. Kahden raskauden ja imetyksen jäljiltä hän tunsi olevansa ”klassisesti perheenäitiytymässä”.

– Olin ylipainoinen ja väsynyt. Koko ajan oli vähän huono fiilis. Olin kyllästynyt näyttämään plösöltä. Ajattelin, etten voi jatkaa valittamista.

Tanja ryhtyi omin päin laskemaan Painonvartijoiden pisteitä ja käymään salilla.

– Ohjaaja näytti kerran, miten laitteet toimivat. Sen jälkeen treenasin itsekseni. Tulokset alkoivat näkyä nopeasti.

Tanja Traoren tavoite on olla kiinteä ja muodokas.

Enää Cafe Fondassa Helsingissä ei laten äärellä istu valittava plösö vaan hyvin hoikka, nyt kolmen lapsen äiti, jolla on valoisa ja valkoinen hymy. Korvissa roikkuvat suuret, kullanväriset Guessin pyörylät. Myös blingi rannekello on Tanjan lempimerkkiä. Olkavarren tatuoinnissa lukee Only God Can Judge Me.

Vieressä vaaleanpunaisissa vaunuissa jokeltelee kahdeksankuinen Kadi – yksi syy siihen, miksi äitiyslomalainen ei ole voinut viime kuukausina käydä salilla niin ahkerasti kuin olisi tehnyt mieli.

Tanja huokaisee. Farkut eivät istu niin hyvin kuin voisivat.

– En ole tällä hetkellä tyytyväinen itseeni. Olen vain istuskellut viime aikoina, eivätkä paikat ole timmissä kunnossa.

Tanja tuntuu olevan itsensä kovin kriitikko.

– Monet sanovat, että eihän sulla ole ongelmaa. Minulle kriittisyyteni on eteenpäin vievä voima. En voi lopettaa treenaamista, sillä kun tavoite on saavutettu, alan aina katsoa uusia paikkoja arvioiden, Tanja sanoo.

Terveellä on pyöreä peppu

Tanja sujahtaa sisälle Helsingin Itäkeskuksen New Yorkerin ovesta ja kävelee määrätietoisesti kaupan perälle kuin kotiin. 

Hän sovittaa vaaleansinisiksi pestyjä slim-farkkuja. Housut nuolevat Tanjan hoikkia jalkoja, ja ulkopuolisen on hyvin vaikea nähdä, mistä kohtaa ne eivät istuisi täydellisesti.

Tanjaa harmittaa, etteivät farkut istu niin hyvin kuin voisivat.

Tanjan kriittisyys omaa ulkonäköään kohtaan tuntuu hassulta – hänhän näyttää ikäistään kymmenen vuotta nuoremmalta. Monelle se riittäisi palkinnoksi kaikesta nähdystä vaivasta.

Johtuuko Tanjan itsekriittisyys erosta, jonka takia hän jäi hiljattain yksinhuoltajaksi? Tanjan mielestä naiset eivät laittaudu miellyttääkseen miehen silmää.

– Ennemminkin naiset tälläytyvät toisilleen. Jos vaihdan kynsilakan siksi, ettei se sovi kenkiin ja käsilaukkuun, niin ei sitä yksikään mies huomaa! Mutta en kiellä, ettenkö nauti miesten huomiosta.

Kauppakeskuksen käytävillä Tanja kyllä kääntää miesten päät, mutta sehän ei ollut homman pointti. Tanjan tavoite on olla itse tyytyväinen itseensä. Hän haluaa pysyä hoikkana, mutta olla myös kiinteä – ja samalla muodokas. Terveen näköinen on sanapari, jolla Tanja kuvailee kapeauumaista mutta pyöreäpeppuista naista. Sen eteen hän ponnistelee.

– En tykkää langanlaihuudesta, mutta olisi kiva kokeilla jotain selluliittihoitoa, Tanja sanoo taputtaen takareisiään.

– Minulla on aika piiskaava asenne itseäni kohtaan. Olen valmis ravaamaan salilla  ihan loputtomasti, koska haluan olla naisellinen, näyttää hyvältä ja nauttia elämästä. Jaksan silloin paljon paremmin äitinäkin.

– Äitiydessä ja yksinhuoltajuudessa on niin paljon rutiineja, että kaikki omat kivat asiat liukuvat helposti pois. Jos en pääse liikkumaan tai saa kivoja juttuja, tunnen oloni väsyneeksi.

Mesolangassa joogaohjaajan salaisuus

Ihana ulkonäkö vaatii jatkuvaa työtä. Tulokset näkyvät Heidi Hakkaraisen, 42, tyylissä. Tiukka pipo on pinkki ja kevytuntuvatakki myös. Niihin hän on yhdistänyt kirjavat printtileggingsit ja mustan paidan, jonka rintamuksessa hohtaa strassikirjailu.

Myös huulet ovat täyteläiset. Heidi onkin konkari itsensä muokkaamisessa.

– Kävin täyttämässä huuliani ensimmäisen kerran 1990-luvulla. Näin aiheesta  lehtijutun ja päätin haluta ylähuulen, Heidi sanoo.

Joogapiireissä katseltaisiin mieluummin hippiä, Heidi Hakkarainen tietää.

Kun omaa kuvajaistaan tarkkailee ahkerasti, löytää aina paranneltavaa.

– Heidi kyllä viihtyy peilin ääressä, nauraa Heidin pomo Riitta Randström The Look -kauneusklinikan Helsingin-toimistosta, jossa Heidi työskentelee meikkaajana.

Ja peilejä The Lookissa riittää, kuten Heidin muissakin työpaikoissa. Heidi on hurahtanut joogaan ja ohjaa sitä kuntokeskuksissa ja yksityistunneilla.

– Kun omaan työhön kuuluu seisoa päivät pitkät peilin edessä, niin se vaikuttaa siihen, mihin panostan.

Ihan heti ei tulisi mieleen, että joogaohjaajalle pistetään kasvoihin kohottavaa mesolankaa. Sellaista Riitta kuitenkin kokenein ottein tuikkaa Heidin leukaan.

– Katso nyt, tällä puolella kasvojen muoto on tullut esiin, toisella puolella on vielä läskiposki, Riitta näyttää peilistä.

Heidi nauraa. Hän tykkää räväkästä meiningistä. Toisinaan hänen suoraviivainen suhtautumisensa ulkonäköön aiheuttaa muissa kakomista. Hän haluaakin korostaa, että vaikka ulkonäkö on tärkeä osa häntä, se ei ole hänen elämänsä. Hän vain ilahduttaa itseään "ulkonäköhömpällä".

Oma 12-vuotias poika ei ole innoissaan, kun äidille tehdään kauneusoperaatioita. Heidi arvelee pojan pelkäävän, että äidille sattuu jotain.

Eivätkä joogapiiritkään Heidiä ihan tyynesti niele.

– Ympäristölle tuntuu olevan ongelma, että joogaohjaaja ei ole hamppuvaatteissa ja tukka likaisena kuljeskeleva hippi. En vain ymmärrä, miten ulkonäöstä huolehtiminen heikentäisi henkisyyttäni. Ja monet joogaajat ovat vaivihkaa kiinnostuneita hoidoistani.

Heidiin on pistetty piikkejä niin monesti, ettei hän enää muista kertoja. Hän on käynyt myös rasvaimussa.

Vaikka ulkonäön korjailu vaatii aikaa ja rahaa, kauneuden ehdoilla eläminen on Heidillä niin selkäytimessä, ettei hän koe joutuvansa luopumaan sen vuoksi mistään. Päinvastoin. Satsaamalla siihen, saa itselleen jotain: kohonneen ilmeen, ainakin hetkeksi. 

Heidiä ajaa pieni huomiohakuisuus – ei tosin enää niin paljon kuin ennen. Nyt hän kokee levittävänsä kaunistautumisen ilo­sanomaa.

– Muut ajattelevat minun näyttävän freesiltä ja kiinnostuvat siitä, mitä olen tehnyt.

Hemmotteluksi kyykkyjä

– On paskanjauhamista väittää, että käy  kuntosalilla terveydellisistä syistä, ellei lääkäri ole pakottanut. Salille mennään muokkaamaan kehoa tai laihduttamaan, täräyttää  Heidi. Samalla hän tulee kiteyttäneeksi Emman ja Tanjankin treenifilosofian.

Heidi kokee levittävänsä kaunistautumisen ilosanomaa.

Emmalle terveellinen elämä on seurausta voimaharjoittelun aloittamisesta. Kun päivän salitreeni sekä työvuoro McDonald'sissa on tehty, Emma puhuu iltaisin kämppiksen kanssa kehonmuok­kauksesta.

Työpaikan ruuat eivät enää sovi Emman lautaselle, joka täyttyy esimerkiksi kanasta ja raejuustosta. Pomo hänet alun perin kuntosalille houkuttelikin.

– En syö enää mitään herkkuja, pizzaa, pullaa tai karkkia, koska pelkään, että jos otan vähän, alankin syödä niitä paljon.

Herkuista luopuminen ei kuitenkaan ollut edes vaikeaa, Emma väittää päättäväisenä.

– Kun selvisin ensimmäisestä kolmesta viikosta, minusta alkoi tuntua, että näinhän olen aina elänyt.

Hemmottelu tarkoittaa Emmalle nykyään ihan muuta kuin ennen: rääkättyjen reisien tärinää jalkaprässissä, ei irtokarkkien syömistä sohvalla. Shoppailukin on keskittynyt treenivaatteisiin.

19-vuotias pystyy vielä tyystin omistautumaan itsensä vaalimiselle, mutta miten se onnistuu 32-vuotiaalta kolmen lapsen yksinhuoltajalta? Tanjakin ehtii käydä salilla, meikata ja valita kivat vaatteet.

– Enemmän käyttäisin aikaa itseeni, jos olisin perheetön, Tanja Traore myöntää.

Kysymys on myös rahasta. Kun lapsien menoista on jäänyt yli, Tanja on satsannut hampaiden valkaisuun, käynyt hedelmähappohoidossa ja ostanut apteekista kosmetiikkaa.

42-vuotias Heidi taas palkitsee itsensä kolme kertaa vuodessa kasvojen happokuorinnalla ja käy myös kerran viikossa leivottamassa vartaloaan vaihtoehtoishoidossa kinesiologilla.

– Monet ihmettelevät, miksi niin usein. Se on minun tapani hemmotella itseäni.

Iloa kuin uusista kengistä

Jos tuntuu, että Emma, Tanja ja Heidi ajattelevat ulkonäköään liki kokopäiväisesti, on varmaankin oikeassa. Heille se ei silti ole riesa. Kehonsa parantelu on kivaa.

Emmalla ei ole koskaan ollut itsetunto-ongelmia – mikä on helppo uskoa. Hän on aina ollut kaunis, nyt hän on omasta mielestään vain vieläkin paremman näköinen.

Heidi Hakkaraisella on kyselijöille rutiinivastaus.

– Sanon aina, että eivät kauneustoimen­piteet minua onnelliseksi tee. Silti ne tuottavat iloa kuin uudet kengät tai uusi paita.

Aina on tietysti niitä, jotka töräyttelevät toisenlaisia mielipiteitä.

– Ne, jotka tuomitsevat muiden ulko­näön, ovat elämän katkeroittamia. Eivät siis kateellisia, vaan katkeria. Silloin tuomitaan asioita, jotka eivät edes liity ulkonäköön vaan siihen, että joku tekee asiat toisin, Heidi sanoo.

Heidi, Tanja ja Emma eivät paheksu suomalaista naisstereotypiaa, sitä ponnarille sutaistussa tukassa meikittä tallustavaa arkinaista.

Emmaa koko ajatus muiden ulkonäön arvostelemisesta naurattaa.

– Ei minusta suomalaisessa naisessa ole mitään vikaa. Jos joku ei ole kiinnostunut ulkonäöstään, hän on varmaan kiinnostunut jostakin sellaisesta, mikä itseäni ei kiinnosta.

Mitä lopulta voi saada palkinnoksi siitä, että satsaa aikansa, energiansa ja rahansa oman ulkomuotonsa vaalimiseen ­– kisaan, jota on vaikea voittaa? Ainahan tulee joku nuorempi ja nätimpi. Pyllynmuodon ihanteet muuttuvat, eikä niiden tavoittelua aika ainakaan helpota.

Tanja pohtii vastausta:

– Jokainen tyttö tietää sen tunteen, kun on lähdössä illalla ulos eikä mikään vaate tunnu hyvältä. Muut kehuvat ja kannustavat, mutta ilta on pilalla, jos itsellä on se fiilis.

Siitä tunteesta on päästävä eroon.

Juttua muokattu 9.4.2018: Poistettu Emman sukunimi.

Mitä tapahtui ysärilegendoille vuosituhanteen vaihteen jälkeen? Otimme selvää. 

Ressu Redford sai juuri levytyssopimuksen

Tanssi- ja iskelmämusiikkilaulaja Ressu Redford tuli tunnetuksi Bogart-yhtyeensä kanssa 1980-luvulla. 1990-luvulla mies teki läpimurron soolouralla. Nykyään hän kiertelee ympäri Suomea ja vetää Bogartin aikaisia hittejä. Hän tuottaa uutta musiikkia jatkuvasti ja teki levytyssopimuksenkin hiljattain. 

– Ei tässä kohtaa ruveta hidastelemaan. Vasta sitten, kun ihmisiä ei käy enää keikoilla, hän toteaa. 

”Ilman harrastuksia ei jaksa hyppiä ja pomppia keikoilla.”

– Onhan se hienoa, kun kaikkien näiden vuosien jälkeen saa tehdä musiikkia. Olen kehittynyt biisintekijänä ja muutenkin kehittynyt monella muulla tavalla. En ole samalla tavalla itsepäinen kuin ennen, vaikkei sekään ominaisuus ole hävinnyt, hän naurahtaa. 

Oman musiikkinsa lisäksi hän tekee paljon biisejä muille artisteille sekä tuottaa ääniä mainoksiin. Myös harrastuksille jää aikaa. 

– Ilman harrastuksia ei jaksa hyppiä ja pomppia keikoilla, toteaa juuri kuntosalilta saapunut Ressu. 

Ressu Redford nyt ja vuonna 1996. Kuvat: Kati Laukkanen ja Jorma Puusa

Waldo suunnittelee promovaatteita ja keikkailee

– 1990-luvulla musiikin teko oli paljon totisempaa touhua. Paineet oli suuret. Ensimmäisen hitin jälkeen oli paineita tuleeko toisestakin hitti ja miten levyt myy, Waldo's People:n Waldo eli Marko Reijonen muistelee. 

Waldo lopetti keikkailun 2000-luvun vaihteessa. Kun ohjelmatoimisto sai hänet pitkän suostuttelun jälkeen tekemään comebackin vuonna, hän on keikkaillut vain suurimmissa 90´s tapahtumissa. 

– Meillä on faneja kahdessa polvessa, kyseessä on niin sanottu äidit ja tyttäret -ilmiö. Vanhemmat muistavat rantarokin aikaisia hittejä kuten Feel So Good ja U Drive Me Crazy, ja nuoremmat muistavat tasan 10 vuotta sitten listaykkösenä soineen Back again -hitin ja Lose Controllin vuoden 2009 euroviisuista. 

– Aion nauttia matkasta niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.

Musiikinteon lisäksi hän juontaa tuuraajana Radio Novan Retroperjantaita. Kesällä ohjelman pääjuontajan Oku Luukkaisen lomaillessa ohjelmassa mennään teemalla Waldo & Kesäkaverit. Päätyönään Waldo myy ja suunnittelee promovaatteita.

Waldo nyt ja vuonna 1995. Kuvat: Mikko Räsänen ja Pekka Tynell

Janne Porkka juontaa yhä

Onnenpyörä-ohjelmaa juontanut Janne Porkka on ollut nyt viihdealalla yli 30 vuotta. Hän tekee edelleen niin juontokeikkoja kuin imitaattorin, stand up -koomikon ja seremoniamestarin hommia. 

– Esiintymään oppii vain esiintymällä ja laittamalla itsensä epämukaviin tilanteisiin. Olen onnellinen, koska olen saanut olla tällä alalla jo niin pitkään, hän kertoo. 

Jannen mukaan media- ja televisioala on muuttunut 1990-luvulta. 

–  Ennen tehtiin televisiota katsoja edellä. Silloin ei ollut niin paljon kilpailua, kun ei ollut YouTubea tai Netflixiä. 

– Nyt on alkamassa ysärijuontajien comeback, ja esimerkiksi Marco Bjurström palaa ruutuun. On ymmärretty, ettei kaikkien juontajien tarvitse olla nuoria. 

Vapaa-ajallaan Janne pelaa jääkiekkoa, käy kuntosalilla ja kalastaa. 

Janne nyt ja vuonna 1998. Vanha kuva: Pia Inberg

Movertonilta uusi juhannusbiisi

Vuonna 1994 perustettu Movetron avasi uransa liki 100 000 kappaletta myyneellä Romeo ja Julia -esikoisalbumillaan.  Movetron valmistautuu kesään ja juhannukseen julkaisemalla uuden Missä on diileri -biisin. Tarttuva ralli on tuttuun tapaan Movetronin Jukka Tanttarin  sävellys ja sanoitus ja Timo Löyvän sovitus.

Movertonin Päivi Lepistö kertoi Me Naisille hiljattain äitinsä muistisairaudesta.


Curre Lindström nauttii eläkepäivistään naisystävänsä kanssa

Curt ”Curre” Lindström luotsasi Leijonat vuoden 1995 legendaariseen MM-voittoon. Nykyään hän viettää leppoisia eläkepäiviä. Lindström asuu osan vuodesta Thaimaan Hua Hinissä ja osan Tukhomassa. 

Rinnalleen Curre on löytänyt 38-vuotiaan Wan-rakkaan.  Pari tapasi Wanin kotimaassa Thaimaassa, jossa nainen työskenteli hotellissa. Curre kertoi Ilta-Sanomille kiinnostuneensa Wanista hyvin nopeasti. 

Curren jäähyväiset viimeisen ottelun jälkeen. Kuva: Ari-Veikko Peltonen

 

Me Naisten juhannusheilavisassa selvitetään, millaista lempeä sinä kaipaat juhannusöihin.

Se on täällä taas – rakkauden kesä ja keskikesän juhla nimittäin! Satoi tai paistoi, jokainen meistä kaipaa lämpöä juhannukseen. Ja tästä lämmöstä huolen pitää tietenkin juhannusheila! 

Kenet sinä valitset völjyyn jussina – tulisen vai varman?

Tee Me Naisten kumman kaa -testi, ja selvitä mitä makusi kertoo sinusta rakastajana. Valitsimme heilakandidaateiksi Suomen viihdemaailman kutkuttavimmat hahmot ja elostelijat.



Olet luonteeltasi seksihurjastelija

 

Mitä rakkauteen ja seksiin tulee, nautit hypystä tuntemattomaan. Olet tulinen rakastaja, ja kaipaat samaa juhannusheilaltasi. Vanhaa seksikeisaria Mikko Alataloa siteeraten, roppasi kaipaa romantiikkaa ja sielusi seksiä. Janoat jännitystä ja vaaraa, mutta varo ettet satuta itseäsi tulisia rakastajia etsiessä.


Ymmärrät hyvän päälle

 

Tahdot varman ja tyydyttävän juhannussutinan. Luotat hyväksi todettuun, etkä helposti vaihda – mitäpä sitä suotta pettymään, kun voi saada priimaa. Arttu Wiskarimaiset nallekarhut ja Paula Koivuniemen kaltaiset varmat romantikot pitävät sinut lämpimänä viileät juhannusyöt. Makusi on aikuinen.


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?


Kumman kaa?