”Sukupuoliroolit ovat minulle yhdentekeviä. Voisin ihan hyvin kulkea vaikka hame päällä”, Touko Aalto sanoo Jyväskylän yliopiston kampuksella. Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen
”Sukupuoliroolit ovat minulle yhdentekeviä. Voisin ihan hyvin kulkea vaikka hame päällä”, Touko Aalto sanoo Jyväskylän yliopiston kampuksella. Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Yllättävä avioero, raju koulukiusaus ja burn outin partaalla käyminen ovat jättäneet vihreiden puheenjohtajaan Touko Aaltoon pysyvät jäljet.

Vihreiden uusi puheenjohtaja Touko Aalto, 33, huokaa syvään, kun keskustelu kääntyy hänen parisuhdetilanteeseensa. Siitä puhuminen ei ole hänelle helppoa.

Touko valittiin puheenjohtajaksi viime kesäkuussa, ja elokuussa hänen vaimonsa Johanna Pietiläinen jätti avioeroanomuksen käräjäoikeuteen kahden avioliittovuoden jälkeen. Heti perään Touko paljasti Facebookissa, että hänellä on suhde 24-vuotiaaseen graafikkoon, puolueen nuorisojärjestössä työskennelleeseen Iris Flinkkilään.

– Avioeromme on hirveä tragedia. Tuntuu käsittämättömän pahalta, mitä tuleva ex-vaimoni on vuokseni joutunut kokemaan. En pysty koskaan hyvittämään tai tarpeeksi pyytämään anteeksi, mitä olen tehnyt. Haluankin pyytää häneltä julkisesti anteeksi. Olen hirveän pahoillani kaikesta, Touko sanoo.

Touko ja Johanna ehtivät seurustella vuosia ennen avioliittoaan. Toukon mukaan Johanna tuki häntä läpi kuntavaalien, eurovaaliehdokkuuden ja puheenjohtajuuskisan.

– Kaikki se, mitä olemme käyneet yhdessä läpi… Tuleva ex-vaimoni piti minua vuosia pystyssä, teki kaikkensa ja auttoi minua. Olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen.

Ero on vielä sen verran tuore, ettei Touko usko itsekään käyneensä sitä läpi kunnolla.

– Kaiken tapahtuneen käsittelyyn tulee menemään vuosia. Mutta näiden asioiden kanssa on vain pystyttävä elämään. Eikä siihen ole kuin yksi tie: on pyrittävä eteenpäin.

”Työn vastapainoksi pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon. Jos minulla olisi aikaa, lukisin myös enemmän kirjoja.”
”Työn vastapainoksi pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon. Jos minulla olisi aikaa, lukisin myös enemmän kirjoja.”

Koko koulun pilkan kohde

”Ensimmäisen kerran minua uhkailtiin, kun olin viisivuotias. Olin leikkimässä ulkona, kun minua isommat pojat alkoivat pelotella ja yrittivät lyödä. Juoksin kotiin, en puhunut mitään, tärisin vain kuin haavanlehti. Aiemmin olin ollut aurinkoinen, luottavainen ja auki elämälle, mutta tapahtuma vaikutti psyykeeni niin, että minusta tuli arempi.

Yläasteella minusta tuli heittopussi. En ollut millään tapaa cool, vaan tavattoman kiltti, säheltävä koiranpentu, joka ei ollut vielä sopeutunut teiniaikaan. Ystävät, joiden kanssa olimme ennen pelanneet kaiken vapaa-aikamme lätkää, kiinnostuivatkin merkkivaatteista, tytöistä ja iltadiskoista. Minä jäin ulkopuoliseksi ja ihmettelin, että jätkät, eikö me mennäkään enää pelaamaan?

Coolit ysiluokkalaiset ottivat minut silmätikukseen. Olin pitkä ja hontelo, muiden silmissä nolo. Vaatteitani haukuttiin ja reppuani heiteltiin seiniin niin, että sen sisältö meni rikki. Pyöräni nostettiin jatkuvasti kinosten päälle ylösalaisin. Kun kiipesin hakemaan sitä, muut ilkkuivat ympärillä.

Minulla on puhevika, ja äännän L-kirjaimen poikkeavasti. Tunnilla muut oppilaat odottivat, että alan puhua, jolloin he alkoivat nauraa. Olin koko koulun yhteinen pilkan kohde.

Kasiluokalla isäni osti minulle Adidaksen kolmiraitanappiverkkarit. Olin ylpeä ja helpottunut: nyt minullakin oli merkkivaatteet, nyt kiusaaminen loppuisi. Mutta välitunnilla minua tultiin jälleen tuuppimaan, tönimään ja minut kaadettiin maahan. Uudet housuni repeytyivät.

”Itsetuntoni meni kiusaamisen takia aivan atomeiksi.”

Tuo hetki on määrittänyt minua vahvasti ihmisenä. Sen jälkeen istuin pienessä syvennyksessä selkä punaista tiiliseinää vasten ja toivoin, ettei kukaan huomaa minua. Itsetuntoni meni kiusaamisen takia aivan atomeiksi. Tunsin olevani täysin arvoton.

Oloni helpotti, kun pääsin lukioon. Menin eri kouluun kuin kiusaajani ja löysin uusia fiksuja, minusta välittäviä ystäviä. Heidän avullaan tajusin, että olenkin persoona. Olen ikuisesti kiitollinen, että he näkivät ja ottivat vastaan minut, haavoittuneen linnun.”

Melkein letkuruokintaan

”Olin lapsena aika hauras, sillä söin hyvin vähän. Vanhempani olivat niin huolissaan, että minulle harkittiin jopa letkuruokintaa. He eivät ymmärtäneet, että syömättömyydelleni oli syy: tunsin voimakasta empatiaa eläimiä kohtaan. Ajattelin, että ne aistivat, että olen niiden kaveri.

Meillä oli bichon frisé -koira Pepi, joka oli minulle rakas. Ihmettelin, minkä takia ihmiset syövät eläimiä, emmehän me syöneet koiraakaan. Jäin ristiriitaisten ajatusteni kanssa yksin.

”Tuntui, että syömättömyydelläni loukkasin vanhempiani.”

Tuntui, että syömättömyydelläni loukkasin vanhempiani. Luulin, että minussa on jotain vialla. Kerran äiti oli tehnyt lihamakaronilaatikkoa, jota yllättäen pystyinkin syömään. Äitini ilahtui valtavasti. Minä ajattelin, että eheydyin, että olin vihdoin kunnon poika.

Edelleen pyrin miellyttämään muita: haluan olla hyvä, huomaavainen ja kiltti.

Noina aikoina elämäni suurin esikuva oli brontosaurus. Se oli valtava, kiltti kasvissyöjä, joka pitkällä kaulallaan söi lehtiä puista ja piti huolta muista, pienemmistä dinosauruksista. Lapsuudenkotini seinällä Joensuussa roikkuu vieläkin brontosauruksesta tekemäni öljyvärimaalaus.”

Touko kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseon lukiosta vuonna 2003.
Touko kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseon lukiosta vuonna 2003.

Kaikki alkoi kommunismista

”Lukioikäisenä koin vahvaa nuoren miehen maailmantuskaa. Noihin aikoihin muutama ihminen kommunistisesta nuorisoliitosta tuli juttelemaan minulle. He halusivat sanoa rahan vallalle vastaan. Minun silmissäni he olivat nuoria, aktiivisia ja vaativat oikeudenmukaisuutta. Se tuntui valolta pimeydessä, ja lähdin innolla mukaan. En vielä silloin tajunnut aatteiden erilaisista historioista, ei niitä ollut koulussa opetettu.

Kun aloin ymmärtää, mistä totalitarismissa on kyse, järkytyin, sillä ymmärsin, miten mustavalkoinen ajatusmaailma se oli. Minulle tuli trauma: en halunnut olla hyödyllinen tyhmyri.

Kun minulle lukiossa selvisi, että on olemassa aine nimeltä valtio-oppi, maailmani kirkastui ja suuntani oli selvä. Jyväskylän yliopistoon pääseminen olikin elämäni tärkein juttu. Siellä löysin myös poliittisen ääneni. Alun perin minua kosiskeltiin SDP:n riveihin, mutta vihreiden kanssa kaikki lopulta loksahti kohdalleen.”

120 kiloa lihasta

”Armeijassa aloin nostaa painoja. Käytin kaiken vapaa-aikani punttisalilla ja syömällä valtavasti. Kerrytin alle vuoden aikana kehooni yli 30 kiloa massaa.

Painonnosto oli suojautumiskeinoni, sillä minua kiusattiin myös armeijassa. Olin 193-senttinen ja painoin alle 70 kiloa. Kävin todella miehisen sotilaspoliisikoulutuksen. Punkkaani käännettiin ympäri ja tavaroitani piiloteltiin. Uuden ulkomuotoni avulla sain porukan hiljaisen hyväksynnän.

”Halusin näyttää maailmalle, ettei kukaan voi enää kiusata minua.”

Punttiharrastus jatkui monta vuotta. Parhaimmillani painoin yli 120 kiloa ja nostin penkistä 150 kiloa. Olin ulkoisesti kuin jääkaappi-pakastin. Se antoi turvaa: halusin näyttää maailmalle, ettei kukaan voi enää kiusata minua.

Oloni oli silti ristiriitainen. Olin niin iso, etten pystynyt esimerkiksi pelaamaan minulle rakasta salibandya. Opiskelin yliopistossa, mutta ei akateemisessa maailmassa kuulunut olla lihaksikas. Urheilupiireissä minua pidettiin hikarina, opiskelijapiireissä taas outona, koska urheilin niin paljon. Jälleen olin kummajainen enkä sopinut joukkoon.

En kuitenkaan antanut ennakkoluulojen pysäyttää itseäni. Olen perheeni ensimmäinen yliopisto-opiskelija. Olen aina ollut innostunut koulusta. Jo ala-asteella olin aamuseitsemältä oven takana reppu selässä odottamassa, milloin saa lähteä.”

Toukon kuntavaalikuva vuodelta 2008.
Toukon kuntavaalikuva vuodelta 2008.

Uran isoin virhe

”Minulla ei ollut yhtään omaa rahaa, kun ensimmäisen kerran osallistuin kuntavaaleihin vuonna 2008. Sain luvan käydä poimimassa omenoita muiden ehdokkaiden pihapuista ja tarjosin niitä ihmisille kadulla.

Jo aiemmin olimme saaneet Jyväskylän yliopiston ylioppilaskuntavaaleissa nostettua vihreiden paikat neljästä kahdeksaan. Se oli valtava juttu. Uskon menestyksen johtuvan siitä, että teimme kaiken yhdessä ja kaikki olivat kavereita. Ketään ei syrjitty tai jätetty ulkopuolelle.

Innokkuuteni huomattiin puolueessa, ja minusta tehtiin eurovaaliehdokas. Siinä kohtaa tapahtui urani isoin virhe. Jouduin liian isoihin saappaisiin. Olin samaan aikaan ylioppilaskunnan hallituksessa, Vihreiden nuorten hallituksen jäsen ja juuri päässyt kaupunginvaltuustoon. Eurovaaliehdokkuus oli siinä paketissa aivan liian iso palanen. Minun ei olisi ikinä pitänyt lähteä siihen.

”Eurovaaliehdokkuus oli aivan liian iso palanen.”

Aloin oirehtia niin pahasti, että ajauduin burn outin partaalle. Parisuhteeseeni tuli paljon ongelmia. Puolueessakaan minua ei katsottu hyvällä, koska olin tullut kovalla innolla sisään, mutten pystynytkään hoitamaan kaikkia asioita sovitulla tavalla. Olin vähällä menettää kaiken, mikä oli minulle merkityksellistä.

Tilanne laukesi eduskuntavaaleissa vuonna 2011. Olin jo menossa läpi, kuvanikin pyöri televisiossa, mutta tipuin viimeisenä ehdokkaana pois. Se oli hirveä pettymys. Pääsin kuitenkin Jani Toivolan eduskunta-avustajaksi, ja tein sitä työtä neljä vuotta.

Vuonna 2013 minut valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi, minkä kautta pääsin mukaan vihreiden ministeriryhmän jäseneksi. Suhasin Helsingin ja Jyväskylän väliä hirveällä vauhdilla ja olin vetää itseni piippuun. Minulla oli vahva riittämättömyyden tunne.

Lopulta työni kuitenkin palkittiin. Vuonna 2015 olin ensimmäinen vihreiden kansanedustaja, joka pääsi läpi Keski-Suomen vaalipiiristä. Se oli mieletön voitto. Mutta se vaati veronsa. Olisin tarvinnut vuoden vapaat, että olisin palautunut kaikesta.”

"En halua ottaa itseäni liian vakavasti", Touko sanoo. Siksi hän ratsastaa tarvittaessa vaikka keppihevosella.
"En halua ottaa itseäni liian vakavasti", Touko sanoo. Siksi hän ratsastaa tarvittaessa vaikka keppihevosella.

Huipulla on yksinäistä

”Puolueen puheenjohtajan paikka on aika yksinäinen. Minulta vaaditaan paljon asioita, ja aina joku pahoittaa mielensä. Paras lopputulos, mihin voin päästä, on se, että kaikki ovat jonkin verran tyytymättömiä.

On ironista, että olen koko elämäni tuntenut ulkopuolisuutta, ja nyt tunnen sitä taas. Tähänkö kaikki kokemani huipentuu? Silti tiedän, että lopulta taustani on tehnyt minusta vahvan.

Olen aina ollut altavastaaja, johon kukaan ei ole uskonut, mutta silti olen tässä. Minut on murrettu ja lyöty vaikka miten monta kertaa kanveesiin, mutta olen silti edelleen ihminen. Mitä enemmän minua lyödään, sitä enemmän saan voimaa jatkaa.

”Mitä enemmän minua lyödään, sitä enemmän saan voimaa jatkaa.”

Kiusatuksi tuleminen on opettanut sen, että tahdon mahdollisimman voimakkaasti ymmärtää muita. Minulla on niin vahva kokemus ääneni hiljentämisestä, että pyrin tekemään kaikkeni, ettei muiden tarvitsisi kokea samaa. Tunnistan edelleen sisälläni sen punatiiliseinään nojaavan, pienen ja murretun pojan. Olen tehnyt itselleni lupauksen, etten aio ikinä pettää sitä poikaa.

En pidä konflikteista, minulla on kova tarve ratkaista ja rauhoittaa tilanne. Sanon silti vahvasti mielipiteeni. On asioita, joista en neuvottele, kuten perus- ja ihmisoikeudet, tasa-arvoinen koulutus, ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin perusteet.

Työssäni saan voimani siitä, että autan ihmisiä eteenpäin. Kaikista täytyy pitää huolta, myös heistä, jotka epäonnistuvat. Se on minun missioni, sen avulla jaksan vaikeatkin hetket. Tärkein tehtäväni on maailmanparantaminen. Jos en voi tehdä sitä täysillä, en pysty elämään.”

EDIT 26.11. klo 19.32 Vaihdettu otsikon sana 'lihasta' sanaan 'massaa'. EDIT 27.11. klo 15.45 Vaihdettu jutun sana lihas sanaan massaa.

Touko Aalto

Syntyi 1.4.1984 Savonlinnassa, kasvoi Joensuussa. Asuu Jyväskylässä ja Helsingissä.

Vihreiden puheenjohtaja, kansanedustaja ja Jyväskylän kaupunginvaltuutettu.

Työskennellyt muun muassa puhelinmyyjänä ja siivoojana.

Motto: ”Jos voit tehdä asialle jotain, tee, mutta jos et, älä murehdi.”

Touko HuuHaa Aalto

Touko Aalto treenasi vuodessa 30 kiloa lisää massaa: ”Painonnosto oli suojautumiskeinoni”

Alle vuodessa 30kg lisää lihasta. Eihän tommoista bullshittiä voi kukaan heittää vakavalla naamalla edes naisten lehdessä tai sitten on toimittajalla tullut vahingossa laitettua 0 kolmosen jälkeen. 3 kg tiukkaa lihasta on jo ihan kova suoritus. Tosin kun katsoo vuoden 2008 kuntavaalikuvaa, niin ei näy kyllä merkkiäkään lihaksista tai siitä että olis joskus treenattu kovaa. Eikä siinä mitään muuten olisi, baarit on täynnä näitä kolkyt-kiloo-lihasta-alle-vuodessa miehiä, mutta puolueen...
Lue kommentti

Viimeistä kiertuettaan valmisteleva Danny arvioi olevansa lämmin isä, mutta rakkaudessa hän myöntää välillä erehtyneensä. – Ihminen ei voi määrätä tunteidensa suuntaa.

Diskopallot kimaltavat ja jukeboksi soittaa klassikoita Dannyn, 75, Kirkkonummen-kodin alakerrassa. Dannyn eli Ilkka Lipsasen pitkäaikainen sihteeri Leila Salmelainen, 70, on juuri viimeistellyt kattauksen seuraavan päivän suunnittelupalaveria varten. Danny selaa kokoamaansa 200-sivuista ”raamattua” eli käsikirjoitusta, josta selviää Viimeinen ilta Dannyn seurassa -kiertueen tarkka aikataulu, esiintyjät, lavastus ja tekniikka. Kyseessä on 55 vuotta esiintyneen miehen viimeinen iso, yli 30 konserttia kattava kiertue.

– Kaiken pitää lukea tarkkaan paperilla, ettei kukaan hermostu, Danny kertoo.

Dannyn kumppani, laulaja Erika Vikman, 25, makoilee hierontatuolissa ja kuuntelee Dannyn suunnitelmia. Leila on kattanut Dannylle välipalaksi tippaleipiä ja limpparia. Hän on lähdössä lounaalle ja lupaa tuoda samalla Dannylle ravintolasta hernekeittoa ja pannaria. Danny kiittää ja luo lämpimän katseen Leilaan. He ovat työskennelleet työparina suomalaisessa viihdemaailmassa 1960-luvulta lähtien.

”Kaikki ihmissuhteeni sihteeristä alkaen olen pyrkinyt pitämään pitkinä.”

– Leila ajoi seitsemän ensimmäistä vuotta autoa keikkamatkoilla ympäri Suomen, ja minä luin sillä aikaa kirjallisuutta takapenkillä, Danny muistelee ja saa Leilan hymyilemään.

– Kaikki ihmissuhteeni sihteeristä alkaen olen pyrkinyt pitämään pitkinä. Arvostan inhimillistä lämpöä ja ystävyyttä.

Dannyn puhelin soi kymmenen minuutin välein. Lehdet kyselevät haastatteluita ja viihdeohjelmat haluavat vieraakseen. Uusi buumi on seurausta Dannyn esiintymisestä Vain elämää -ohjelmassa. Hiljaisempiakin aikoja on ollut.

– Kaikkien laulajien toive on saada nousta uudestaan kuin feenikslintu. On kivaa kokea, että on joissakin piireissä ja asioissa tarpeellinen, Danny sanoo.

Korkokenkien kopina lähestyy olohuonetta. Erika on lähdössä esiintymään UIT:n Tuhansien ämpärien maa -revyyn ensi-iltaan.

– Tulin vain sanomaan, että olen lähdössä. Jonkun täytyy kato käydä töissäkin ja tuoda rahaa pöytään, Erika vitsailee.

Danny kertoo, ettei hän ole valmentanut Erikaa, mutta näkökulmia esiintymisestä kyllä vaihdetaan.

– Otan toki Dannyltä palautetta mielelläni vastaan, Erika sanoo.

– Joo, kunhan korvauksesta sovitaan, Danny vastaa ja molemmat purskahtavat nauruun.

Taunon ja Ansan pomona

”Musiikki on henkistä leipää. Sen ydinidea on yltää sydämestä sydämeen eli ihmisestä ihmiseen. Ensimmäiset Porista ostamani levyt olivat savikiekkoja, Little Richardia ja Pat Boonea. Isäni oli muuttanut Brasiliaan, ja hän lähetti minulle sieltä latinalaista musiikkia.

Lauloin koulukaverin bändissä, ja kun The Islandersin pojat kuulivat lauluani joulukuussa 1963, he pyysivät minut mukaan. Jo maaliskuussa pääsin levyttämään.

Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.
Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.

Perustin Danny Show -kiertueen, koska nuoriso halusi kuulla pop-musiikkia. Ensimmäinen suomenkielinen hittini oli Kauan, ja urani aikana 98 lauluani on noussut listalle. On kiinnostava nähdä, nouseeko sinne Vain elämää -biisejä ja ylitänkö ensimmäisenä Suomessa sadan laulun rajan. Uskon, että ylitän.

60-luvun kiireisimpinä aikoina minulla oli 240 keikkaa vuodessa. Samaan aikaan perustin D-tuotannon. Olin jo 27-vuotiaana jättiläisten, kuten Olavi Virran, Tapio Rautavaaran, Tauno Palon ja Ansa Ikosen työnantaja. Mietin, että voi luoja paratkoon, kun minua näin siunataan.

MAAILMAN RASKAIN AMMATTI

Viihdeala on yksi maailman raskaimmista ammateista. Elvis jaksoi vähän päälle parikymmentä vuotta, Beatles ja Abba kymmenen. Tätä on melkein mahdoton jaksaa 55 vuotta, niin kuin minä olen saanut. Muusikot elävät 20 vuotta keskimääräistä lyhyemmän elämän. Se johtuu riittämättömyyden tunteesta, työn epävarmuudesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista, siis siitä, kestääkö tätä.

Nykyään jahdataan jatkuvasti uutta listahittiä. Ne, jotka jaksavat tarjota koko ajan jotain uutta, menestyvät. Uudistuminen ja ihmisten palveleminen ei ole helppoa. Tähän työhön ja musiikkiin pitää olla kova intohimo. Pitää olla ihmisrakas.

Kaikilla meillä on tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Olen kokenut riittämättömyydentunnetta urani alusta saakka. Olen miettinyt, osaanko palvella ihmisiä oikein ja ovatko lauluvalinnat oikeita. Lähdin kuitenkin musiikkiuralle kuin Lasse Virén radalle: aion juosta sen kymppitonnin. Vesihaudat pitää hyppiä yli.

Suurimmat rakkaudet

Minulla ei ole ollut normaalia muusikkoasennetta, että olisin ottanut uuden tyttöystävän joka illaksi, vaan olen ihastunut ihan omien viettien ja tunteiden perusteella. Minua on lähestytty tuhansilla kirjeillä ja sähköposteilla, ja aika ajoin meno keikoilla oli hyvinkin villiä. Olihan se hienoa, että oli paljon ihmisiä, jotka olisivat halunneet tutustua minuun, ja on toki vieläkin. Tunteen pitää kuitenkin olla molemminpuolinen.

Elämäni naisia ovat kaikki he, joita olen rakastanut. Heitä on varmaan toistakymmentä. Elämässä on toki muutakin kuin terve järki, eli tunnepuoli, joka rikastuttaa elämää erityisesti.

"Meno keikoilla oli aika ajoin hyvinkin villiä." Kuva Dannyn kotialbumista.
"Meno keikoilla oli aika ajoin hyvinkin villiä." Kuva Dannyn kotialbumista.

Tapasin Liisan 1968, kun hän pyysi D-tuotantoa tekemään Seppälälle muotinäytöksiä. Totesin, että onpa mielenkiintoinen, miellyttävä, lahjakas ja viisas ihminen. Hän oli kaunis, ja 21-vuotiaana jo ekonomi. Hänessä oli ruutia.

Vapaa-aikaa ei juuri ollut, mutta ehdimme naimisiin 1972. Liisa rakensi Seppälästä veljensä Hannun kanssa Suomen suurinta muotiketjua. Olimme molemmat vähintään 150 päivää vuodesta matkoilla, ja usein eri aikaan kotona. Saimme kolme lasta, ja meillä oli hirmu kivaa pitkään, kunnes rakastuin Armi Aavikkoon. Ehkä osittain siksi, että Hannu ja Liisa puuhasivat niin paljon omia asioitaan. Koin itseni siinä suhteessa tarpeettomaksi.

Tapasin tuoreen Miss Suomen, Armin, vuonna 1977, kun Apu-lehti oli valinnut hänet kiertuekaverikseni. Armi oli herkkä, humoristinen, iloinen, valoisa ja kiva ihminen, joka oli aika ymmällään siitä suosiosta, minkä Tahdon olla sulle hellä -kappale toi.

Ensimmäisen kiertuevuoden jälkeen ystävyytemme alkoi muuttua lämpimämpään suuntaan, ja sillä tavalla mentiin vuoteen 1992. Liisan ja Hannun armoton lahjakkuus ja ahkeruus veivät heidät Seppälän maailmaan, ja minä jäin Dannyn ja Armin maailmaan. Lopulta erosimme Liisan kanssa vuonna 2005, ja hän muutti linnaansa Ruotsiin. Armi lopetti esiintymiset 1995, ja hän kuoli vuonna 2002. Minulla on häntä kohtaan yhä kunnioitus ja kaipaus.

En koe, että olisin tehnyt Liisaa kohtaan väärin rakastumalla Armiin, koska ihminen ei voi määrätä tunteidensa suuntaa. Olen tehnyt virheitä, mutten oikein osaa katua mitään. Sen sijaan mietin, miten en ensi kerralla enää tekisi väärin.

IHANA ERIKA

Erika on kiva pakkaus, mutta en halua määritellä suhdettamme. Tapasimme Tangomarkkinoiden yhteydessä 2015, jolloin Erikasta tuli tangoprinsessa. Sen jälkeen vaihdoimme ajatuksia, joiden ansiosta hän voitti kisan seuraavana vuonna. Sitten meille ruvettiin tarjoamaan yhteisiä töitä.

Olen koko elämäni auttanut kanssataiteilijoita, ja Erika oli vain yksi heistä. Mutta hänellä on niin miellyttävä luonne, että siitä syntyi sillä lailla enemmän, ja niin Erika muutti tänne pääkaupunkiseudulle.

”Olen koko elämäni auttanut kanssataiteilijoita, ja Erika oli vain yksi heistä.”

Olen kuvannut Erikaa luonnonlapseksi ja linnuksi, joka lähtee kohta pesästään ja lentää omilla siivillään. Hän on ahkera ja taitava, ja on ilo nähdä, kun hän etenee valitsemallaan uralla. Joskus hän saattaa kysyä ammatillisia neuvoja, mutta en ole mikään pappi, joka opettaa opetuslapsiaan. Juttelemme aivan kaikesta. Erika tuo minulle valoisuutta ja hyväntuulisuutta. Hän on järkevä, iloinen ja kaunis. Lisäksi hän on neuvonantajani, mitä tulee some- ja tietokoneasioihin.

Ne, jotka minun ja Erikan ikäerosta kärsivät, kärsikööt. Minä en kärsi. Showbisnes ei kysy ikää, ja olen tehnyt koko elämäni eri ikäisten kanssa töitä. Pitäisikö olla aina saman ikäinen, että voisi olla tekemisissä?

HYVÄSYDÄMINEN ISÄ

Minulla ja Liisalla on kaksi poikaa ja yksi tytär, jotka ovat nykyään päälle nelikymppisiä. Sanovat, että olen isäni kaltainen isä eli hyväsydäminen ihminen, jossa on lämpöä ja joka ajattelee muitakin kuin itseään.

Olemme aika paljon tekemisissä, ja ihailen lapsiani. Esimerkiksi tyttäreni Heidi on ihan uskomaton mimmi. Hän on yhdeksän laudaturin ylioppilas, joka teki neljä loppututkintoa. Nykyisin hän työskentelee pankissa Luxemburgissa. Heidin kaksi- ja puolivuotias poika oli täällä juuri puolitoista viikkoa mellastamassa. Hän on maailman hauskin pikkupoika, joka puhuu saksaa, ruotsia, suomea ja pian myös ranskaa, koska Heidi laittoi hänet Luxemburgissa ranskalaiseen kouluun.

Lapset antoivat minulle vanhemmuuden rikkauden ja mahdollisuuden kurkistaa varttuvan lapsen elämään. Isyys antoi myös tietoisuuden, että olemme kaikki erilaisia.

KUOLEMA EI PELOTA

En pelkää kuolemaa, koska olen kerran melkein kuollut. Sain infarktin vuonna 2010. Taustalaulajani Katja Lukin vei minut yöllä Hyksiin, koska selkääni alkoi sattua. Töölön sairaalasta löytynyt kardiologi laittoi sydämeni uudestaan käymään. Häkkisen Mikan isä oli naapurihuoneessa. Hän kuoli. Minä jäin henkiin ja mietin, miten elämän kortteja jaetaan.

Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi. Olen iloinen, ettei minulla ole dementiaa tai muita tauteja, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Minulla on ollut vähän diabetesta 25 vuotta, mutta mitä siitä sitten. Syön lääkkeitä ja annan palaa.

"Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi."
"Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi."

Tyttäreni Heidi sanoi, että puhuin eräässä haastattelussa liikaa kuolemasta. Mutta toisaalta, buddhalaiset sanovat, päivittäin pitää muistaa kuolemaa ymmärtääkseen, kuinka ihanaa on saada nauttia elämästä. Se on hyvä lause.

Luin, että ihmiset tekevät nykyään kuolemasiivouksia, jotta lapsille ei jää turhaa tavaraa. Se on ajatuksena hyvä. Olen ajatellut näitä asioita, ja se tarkoittaa myös testamenttia. Itseensä ja elämän kulkuun pitää suhtautua objektiivisesti. Olen tiedostanut, että kohta tulee noutaja, mutta toivottavasti ei ihan vielä. Toivon, että kun ylitän rajan, siellä on valoa eikä pimeyttä. Rukoilen, että luoja antaisi minun kypsyä ennen kuin korjaa täältä. Se kypsyminen on matka kohti suurempaa tietoisuutta ja laajempaa viisautta. Enempää en kuolemaa ajattele, eivätkä aivoni siihen riittäisikään.

EDESSÄ VIIMEINEN KIERTUE

Arvioni mukaan edessä on viimeinen iso konserttikiertueeni. Jos selviän sadasta tunnista laulua kahdessa ja puolessa kuukaudessa, on syytä arvioida tilanne uudestaan. Lavalle meneminen on vähän kuin nyrkkeilyotteluun menisi. Ennen kiertuetta pitää kuntoilla ja vahvistaa keuhkoja ja lihaksistoa, koska hengitys ja sydän ovat laulamisessa tärkeitä.

Minulla ei ole haikea olo, koska kiertueen jälkeen elämässä on muita mahdollisuuksia. Nykyään tykkään elämän flow’sta, kun se kulkee niin, ettei kuluta liikaa. Minulla on ennakkoluuloton asenne, ja saan tavata ihmisiä ja kokea taiteita. Ajatukset, musiikki, keskustelut, tietyt televisio-ohjelmat, hyvin tehdyt konsertit ja työt herkistävät minut.

Pian lähden Kreikkaan ja Rodokselle ja ensi vuonna Thaimaahan ja veljeni luokse Teksasiin, jossa menemme moottoripyöräilemään. Kesäksi muutan Rauman-huvilalle. Kutsun sinne paljon ystäviäni, kuten ex-vaimoni Liisan, joka tulee meille nykyisen puolisonsa kanssa perinteisiin rapujuhliin.

”Minulla ei ole haikea olo, koska kiertueen jälkeen elämässä on muita mahdollisuuksia.”

Kiertue on piste jollekin. Sen jälkeen minulla ei ole velvollisuutta esiintyä, eikä se ole elinkeinoni kulmakivi. En silti ole täysin lopettamassa, sillä haluan esiintyä ainakin festareilla. Vasta luoja lopettaa elämäni ja musiikin tekemiseni.”

Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.

Dannyn ensijulkaisu oli englanniksi laulettu East Virginia, joka meni listaykköseksi saman tien. ”Meno oli aika ajoin hyvinkin villiä.”

Danny kertoo lähteneensä aikoinaan musiikkiuralle kuin Lasse Viren radalle. ”Aion juosta sen kymppitonnin.”

Danny

Laulaja ja musiikkialan yrittäjä Danny eli Ilkka Lipsanen syntyi 24. syyskuuta 1942 Porissa.

Asuu osan vuodesta Kirkkonummella ja osan Raumalla.

Julkaissut 18 albumia, 94 singleä ja 15 kokoelmalevyä. Tunnetuimpia hittejä mm. Tuulensuojaan, Kesäkatu, Kauan ja Tuuliviiri.

Viimeinen iso konserttikiertue Viimeinen ilta Dannyn seurassa alkaa 26. lokakuuta. Hyvinkää-salista ja päättyy Helsingin Jäähalliin 18.1.2019.

Nostanut tunnetuksi ja manageroinut 156:ta laulajaa oman yhtiön, D-tuontannon kautta. Musiikkineuvoksen arvonimi vuonna 2002.

Kolme aikuista lasta, Turo, Heidi ja Juha, liitosta Liisa Lipsasen kanssa.

Diplomi-insinööri ja kakkutaiteilija Emma Ivane on karsinut kaiken

turhan pois sekä resepteistään

että elämästään.

Vallilalaisessa yksiössä ei soi koskaan herätyskello. Silti minimalistisen kodin asukkaalla Emma Ivanella on aikaa istua tunti aamiaisen ääressä.

–Syön puuroa, marjoja tai jugurttia, jos en jaksa keittää puuroa. Kahvin haen alakerran kahvilasta. Karsin kahvikeittimen pois, sillä en tarvitse sitä, Emma kertoo.

Tavarasta lähti 80 prosenttia muutama vuosi sitten, kun Emma halusi vapauttaa aikaa ja energiaa muuhun luovaan toimintaan. Nimestäänkin Emma Iivanainen karisti turhat kirjaimet pois. Nykyään hän käyttää työssään sukunimeä Ivane, joka sopii paremmin kansanvälisiin neuvottelupöytiin.

Kuusi vuotta sitten insinööri päätti ryhtyä kakkutaiteilijaksi.

Emma on monitaituri, joka työskentelee niin kakkutaiteilijana, reseptikirjailijana, kuvataiteilijana kuin elokuvatuottajanakin. Koulutukseltaan hän on diplomi-insinööri.

– Ihastuin kauniisti koristeltuihin kakkuihin, kun asuin Malesiassa. Päätin kokeilla itse kakun koristelua ja huomasin, että sokerimassa taipuu käsissäni hyvin.

Ensimmäisen kakun Emma teki itselleen kotona, mutta jo toinen kakku oli tilaustyö. Kuusi vuotta sitten insinööri päätti ryhtyä kakkutaiteilijaksi. Emma muistelee, että sellaista nimikettä ei käyttänyt Suomessa tuolloin vielä kukaan.

Keittiössä huomion kiinnittää marmoripintainen pöytä. Se on päätynyt useasti myös brittiläisiin kakkujen erikoislehtiin, joihin Emma kirjoittaa ja kuvaa kakkujuttuja. Hän on kuvannut itse myös viisi kuudesta keittokirjastaan. Niistä uusin on huhtikuussa ilmestynyt Vaan 3 (Cozy Publishing), jonka sivuilla marmorinen pöytä vilahtaa useammankin kerran.

”Rakastan hyvää ruokaa enkä koskaan laske kaloreita.”

Saman pöydän ääressä Emma istuu usein laskin kädessä pohtimassa ainessuhteita ja raaka-aineiden välistä kemiaa. Insinööritausta heijastuu reseptien kehittämiseen.

–Havaitsin esimerkiksi, että munaa ei tarvita Key lime -piirakkaan ollenkaan. Limetin hapan mehu reagoi kondensoidun maidon kanssa niin, että se hyytyy ilman munan hyydyttäviä ominaisuuksia.

Koska Emma työskentelee herkkujen parissa, niitä tulee myös syötyä paljon.

–Joskus minulta jopa kysytään, miten on mahdollista, etten ole lihava. Syön aitoja raaka-aineita ja kuuntelen kehoani, jolloin herkkujen vastapainoksi luonnollisesti tekee mieli esimerkiksi hyviä salaatteja. Rakastan hyvää ruokaa enkä koskaan laske kaloreita.

Tyôelâmân vapaus kunniaan

Emma Ivane, 30, on diplomi-insinööri, josta tulikin kakkutaiteilija – kehitti nerokkaan kolman aineen kakkureseptin

Kyllâ. Suomen koulutusjârjestelâssâ on vikana juuri tâmâ ettâ opiskellaan aivan vâârâ tutkinto. Se maksaa paljon ja estââ ihmisiâ aktivoitumaan nopeasti heitâ kiinostavaan tyôelâmâân. Tilastollisesti hieno asia, ministereitâ riittââ mutta yhteyiskunnalle huono. Kiva kuitekin ettâ Emma on lôytânyt mieleisen tyôn!
Lue kommentti