Sipe Santapukki ja Toni Wirtanen olivat tavatessaan 13- ja 15-vuotiaita. ”Mietin, mikä hönö kersa tuossa pyörii. Kahden vuoden ikäero tuntui silloin suurelta”, Toni muistaa. Kuvat: Lauri Rotko
Sipe Santapukki ja Toni Wirtanen olivat tavatessaan 13- ja 15-vuotiaita. ”Mietin, mikä hönö kersa tuossa pyörii. Kahden vuoden ikäero tuntui silloin suurelta”, Toni muistaa. Kuvat: Lauri Rotko

Yhteinen Apulanta-ura on tehnyt Sipe Santapukista ja Toni Wirtasesta kuin veljeksiä. Parisuhderintamalle se on kuitenkin luonut synkemmän varjon. – Bändi on ollut rakastajattarena jokaisessa parisuhteessani, Toni sanoo.

Toni ja Sipe, Sipe ja Toni. Apulannan solisti Toni Wirtanen, 39, ja rumpali Simo ”Sipe” Santapukki, 36, kuuluvat yhteen erottamattomasti.

– Kun hyppään taksikyytiin perätörnävällä, kuski sataprosenttisen varmasti mainitsee Tonin jossain vaiheessa, Sipe sanoo.

– Ja jos minä kohtaan sukulaisen, jota en ole nähnyt 35 vuoteen, ei mene kahta ja puolta minuuttia pidempään, kun hän jo kysyy, onko Sipe saanut talonsa valmiiksi. Olen alkanut keksiä kaikenlaista. Että siltähän paloi se sauna tai osa talosta piti purkaa. Hyvä tarina on aina ­parempi kuin totuus, Toni kertoo.

Nyt poikien bändin Apulannan tarina on koottu kirjaksi. Elokuun alussa ilmestyvä Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta kertoo bändin historiikin lisäksi sen jäsenten elämän­tarinat. Toni ja Sipe ovat ainoina jäljellä 1992 aloittaneesta alkuperäiskokoon­panosta. Mikä miehiä pitää yhdessä?

Syvempää sitoutumista

Toni vertaa ystävyyssuhdetta veljeyteen ja verisiteeseen.

– Mitä muuta tämä voisi olla? Vaikka toisen naama välillä vituttaa, ei se poista perustavanlaatuista sidettä väliltämme. Tässä maailmassa ei ole ­Simon lisäksi ketään muuta, joka olisi käynyt läpi kanssani samat kokemukset.

Sipen ja Tonin suhde ei myöskään ole perinteistä jätkien välistä kaveruutta. Heistä miesten ystävyyteen kuuluu yleensä sanattoman ymmärryksen ydin, kun taas naisten kanssa puhutaan enemmän.

– Me ollaan Simon kanssa aika ämmiä, koska puhumme paljon tunneasioista. Kyllä meidän työyhteisömme muistuttaa enemmän naisvaltaista konttoria kuin sahan pukukoppia, Toni kuvailee.

– Olemme lopulta aika herkkiä poikia. Juttelemme usein parisuhdeasioista, vaikka harvemmin miehet niistä puhuvat, Sipe tiivistää.

Viime vuosi oli molemmille sitoutumisen aikaa. Uutenavuotena Toni vei vihille laulaja Jannika B:n. Avioliitto on tuonut suhteeseen syvyyttä.

– Koska meidän perheessämme ei esimerkiksi ole jälkikasvua, ei avioliitto vaikuta perustiistain kulkuun oikeastaan mitenkään. Mutta jonkinlaisen ­sitoumuksen syvemmän ulottuvuuden se kyllä on synnyttänyt. Enää isoja juttuja ei tule tehtyä toiselta kysymättä.

Sipe taas muutti ensimmäistä kertaa avoliittoon, kun hän ja suunnistaja Minna Kauppi perustivat yhteisen kodin.

– Minulle yhteen muutto on symbolisesti aika lailla kuin papin aamen. Aiemmin siihen on ollut suuri kynnys, mutta tässä suhteessa se tuntui luonnolliselta, Sipe sanoo.

– Ai pankinjohtajan aamen on tärkeämpi kuin papin aamen? Toni heittää.

Nyt kun Toni on mennyt naimisiin, ­hänestä on vain luontainen jatke, että perhe jossain vaiheessa laajenee.

– Bändin luoma massiivinen haamu on ollut rakastajattarena jokaisessa ­parisuhteessani. Isyyttäni on jarruttanut se, että olen miettinyt, mitä perheen ­perustaminen tekisi bändille. Tiedän, että se kuulostaa käsittämättömältä.

Sipe ajattelee samoin. Hänenkään ­aiemmissa naissuhteissaan perheenlisäys ei ole tuntunut sopivalta ajatukselta, mutta nyt se on alkanut tuntua oikealta.

– Olen kyllä nuoresta asti nähnyt itseni isänä, mutta minulla ei ole ollut asian kanssa mikään kiire, Sipe aloittaa.

– Mikä tuossakin on? Jätkä on kohta 40-vuotias, eikä muka ole kiire isäksi. Ajattelitko olla 70-vuotias ensisynnyttäjä, Toni kysyy.

– No en sentään ajatellut tehdä lipposia ja saada kersaa 55-vuotiaana!

Miehemme taivaalla

Yhtyeensä takia Toni ja Sipe viettävät vuodessa yli sata päivää yhdessä. Sen ­ulkopuolella he tapaavat vain harvoin. Yksi yhteinen harrastus ystävillä silti on.

Vuonna 2008 Sipe ja Toni hankkivat yhdessä lentolupakirjat.

– Kerroin Tonille aloittaneeni lentotunnit, ja jo seuraavalla teoriatunnilla hänkin oli mukana, Sipe muistaa.

Nyt kaverusten lentäminen on vähentynyt. Innokkuutta ovat laimentaneet muun muassa tiheään tapahtuneet ­ilmailuonnettomuudet.

– Hirveä määrä onnettomuuksia on selvästi vähentänyt innostusta. Tosin niin ei saisi reagoida, nyt nimenomaan pitäisi mennä taivaalle.

Yhdellä kerralla oli likellä, että Tonista olisi tullut ilmailuonnettomuuden uhri, ja Sipestä sen todistaja. Sipe seurasi ­Tonin lentoa lennonjohtotornissa, kun äkkiä tuulimittarit menivät punaiselle.

– Otin yhteyttä koneeseen, että tuuleeko? Tontsa vastasi tärisevällä äänellä, ettei ikinä ole ollut näin tuulista. Kun ensimmäinen laskeutumisyritys ei ­onnistunut, ymmärsin, että nyt täytyy olla huonot fiilarit olla taivaalla. Pistin kädet ristiin ja toivoin, että Tontsa tulee sieltä ehjin nahoin alas, Sipe kuvailee.

– Se oli kuolemaa syleilevä kokemus. Ensimmäinen laskeutumisyritykseni meni sadalla metrillä ohi kiitoradan. Yhtäkkiä tuuli sitten tyyntyi, ja tajusin, että hetkeni on tässä. Mutta ei mennyt edes lentskari hajalle, Toni kertaa.

Viatonta säätöä

Kun Apulanta alkoi menestyä, Sipe oli juuri saanut ylioppilaslakin ja Toni oli 21-vuotias. Muusikot myöntävät, että nuoreen ikään ja rokkielämään kuuluivat naiset ja säätäminen. Touhu oli kaverusten mukaan kuitenkin viatonta.

– Siitä olen ylpeä, että minulla ja ­Tonilla on aina ollut hyvät käytöstavat. Sellainen ei päde kaikkiin bändeihin.

– Meillä on ollut varsin kunnioittava suhde naisiin, ja olemme aina lähestyneet heitä enemmän ihmisinä kuin iltahuvina. Itse asiassa koen, että meitä on välillä esineellistetty. Onkohan tämä taas osoitus siitä, että olemme vähän ämmiä itsekin, Toni jää pohtimaan.

Esineellistämisellä Toni tarkoittaa ­ilmiötä, kun yleisön humalaiset naiset käyvät häpeilemättä kähmimään.

– Siinä kun sanot, että tuo on perseestä ja käsket ottaa käden pois haaroista, saattaa kähmivä naisihminen loukkaantua. Se on kyllä erikoista, Toni tuhahtaa.

– Ja välillä lähestymiset tulevat todella yllättävältä taholta. Jotkut käpälöijät ovat itsekin erityisasemassa, eivät perustyyppejä yleisöstä, Sipe kertoo.

Joskus nuoruudessa kävi niinkin, että tyttöystävät yrittivät saada poikia lopettamaan uransa bändissä. Miehet ajattelevat, että silloin tyttö on ollut väärä: kuka estäisi rakastaan toteuttamasta unelmiaan.

– Tai entäpä sellainen äijä, joka suostuu lopettamaan, kun tyttöystävä pyytää. Eihän sellaisella jätkällä tee mitään.

Huumori hoitaa

Kun bändissä on eletty hankalia ­aikoja, Sipellä ja Tonilla on ollut yhteinen tapa reagoida vaikeuksiin – tehdä entistä ­kovemmin töitä. Esimerkiksi basisti Tuukka Temosen lähtö oli ryhmälle ­kova paikka. Sipen ja Tonin mukaan ero kuitenkin vain tiivisti heidän välejään.

Toinen toimivaksi todettu lääke vastoinkäymisissä on huumori, joskus musta ja kalmanhuuruinenkin. Kirjoittamaton sääntö on, että kaikelle voi nauraa, ihan kaikelle. Esimerkiksi Tonin paniikki­häiriöille kymmenisen vuotta sitten.

– Kun olin paniikkipäissäni ja luulo­sairauteni oli pahimmillaan, Sipe kysyi, eivätkö ne saatanan napit nyt toimi, Toni nauraa.

Sipe puolestaan on kärsinyt masennuksesta. Miehet muistavat ajan, jolloin Toni menetti kokonaan yhteyden Sipeen.

– Yksi parisuhde oli Simolle niin kuluttava, etten sen aikana saanut yhteyttä häneen ja koin, etten tuntenut koko jätkää. Sipe oli kuin jossain kaivon pohjalla. En silti lakannut yrittämästä, Toni kertoo.

– Minulla on ollut väärä lähestymistapa murheisiini. En ole halunnut pelotella muita omilla möröilläni. Joskus niistä olisi ehkä hyvä puhua, Sipe myöntää.

Kaksikko on aina ollut kova tekemään käytännön piloja. Apulannan historiaan mahtuu kepposia rumpujen varastamisesta Sipen äidin vedättämiseen. Jekku lähti liikkeelle Mitä vaan -videon kuvauksista 1997. Videossa on räjähdyskohtaus, joka tiedettiin vaaralliseksi.

– Sipen äiti tiesi, että olimme kuvaamassa tällaista videota, joten kuvausten jälkeen soitin hänelle ja esittäydyin ­rikospoliisiksi. ’Pitäisi tulla ruumista tunnistamaan, epäillään, että se on Simo Santapukki.’ Sipen äiti muistaakseni pyörtyi. Olihan se aika härkänen pila, Toni naureskelee nyt.

Kaikkia kolttosiaan Toni ja Sipe eivät suostu paljastamaan edes kirjassaan.

– Näin naistenlehdessä pitäisi antaa semmoinen syvällinen ajattelijakuva, että ollaan poolopaidat päällä, keskustellaan Buñuelin leffoista ja naukkaillaan punaviiniä sen jälkeen, kun ollaan juuri tultu maratonilta.
Menisikö läpi?

Ari Väntäsen kirjoittama Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta -historiikki julkaitaan 7.8.2014.

1991

Toni ja Sipe perustavat Apulannan. Ensimmäinen ­basisti on amerikkalainen Amanda ”Mandy” Gaynor.

1993

Mandy palaa Jenkkilään. Tuukka ­Temonen valitaan bändiin.

1996

Läpimurtoalbumi Ehjä sisältää ­ensimmäisen hitiksi nousseen Hei hei mitä kuuluu.

1997

Apulannan menestynein single Anna mulle piiskaa myy triplaplatinaa.

2000

Marzi Nyman pestataan kitaristiksi Plastik-kiertueelle.

2005

Tuukka lopettaa Apulannassa, bassoon tulee Parta-Sami Lehtinen.

2007

Pojat ryhtyvät yrittäjiksi ja perustavat Apulanta Oy:n.

2008

Kuutio-albumi palkitaan Emmalla.

2011

Apulanta täyttää 20 vuotta. Pihtiote-kappaleesta tulee bändin 21. listaykkönen.

2014

Parta-Sami jättää Apulannan. Uusi basisti on Bomfunk Mc’sin Ville Mäkinen.

Lue myös:

Apulannan Sipe Santapukki ja Toni Wirtanen paljastavat totuuksia toisistaan

Sipe Santapukki ja Minna Kauppi tekivät kaikkensa salatakseen suhteensa

Riitaisa ero Anna Erikssonista masensi Sipe Santapukin: "Tajuttoman raskas ihmissuhde"

Simo ”Sipe” Santapukki

■ Apulannan rumpali syntyi 20.12.1977 Heinolassa. Asuu avoliitossa suunnistaja Minna Kaupin kanssa.
■ Julkaisi vuonna 2002 iskelmäalbumin Sipe, jonka solisteina vierailivat mm. Gösta Sundqvist ja Anna Eriksson, jonka kanssa seurusteli 2004–2007.
■ Innokas autourheilija ajaa F3-luokassa.

Toni Wirtanen

■ Apulannan solisti ja kitaristi syntyi Heinolassa 4.4.1975. Asuu Lahdessa laulajavaimonsa Jannika B:n kanssa.
■ Osallistuu Vain elämää -sarjan kolmannelle tuotantokaudelle. Oma tv-sarja Toni Wirtanen Undercover pyöri Nelosella vuonna 2004.
■ Uuden Musiikin Kilpailun tuomarina vuodesta 2013.

Jenni Parikka on tehnyt pitkään töitä vaikeasta kokemuksesta toipumiseen ja haluaa muistuttaa, että elämä voi olla taas onnellista. 

Narsistit ovat hyviä manipuloimaan. Heille on tyypillistä, että he ottavat yhden piirteistäsi ja paisuttelevat sitä. Jos esimerkiksi pidät puolesi, narsisti saattaa sanoa, että olet hankala ihminen eikä sinun kanssasi pysty keskustelemaan. Lopulta alat uskoa narsistin valheisiin. Valheet vaikuttavat minäkuvaasi ja voivat olla vahingollisia koko loppuelämän ajan.

Näin Jenni Parikka kuvailee narsisteja.

Hän eli parisuhteessa yhden kanssa ja on muutaman vuoden ajan tehnyt aktiivisesti työtä kokemuksesta toipumisen eteen. Samalla hän on auttanut muita. Hän on kirjoittanut kirjan Voima Narsistin kohdanneelle (Books on Demand). Parikan pääsanoma naristin kohdanneille on, että elämä voi olla taas kevyttä ja onnellista. 

– Kova työ siinä on, mutta se on mahdollista, hän kannustaa muita saman kohtalon kokeneita. 

Avun hakeminen on vahvuutta

Parikan mukaan apua on saatavilla. 

– Minusta tuntuu, kuin seisoisin jättiläisten olkapäillä, hän kuvailee kiitollisuuttaan kaikkeen saamaansa apuun. 

Narsismin uhreille hän antaisi seuraavat kaksi ohjetta:

  1. Poista hänet elämästäsi heti. Jos täysi blokki ei ole mahdollista, välttele hänen seuraansa niin pitkälle kuin mahdollista. 
  2. Toipuminen on prosessi, josta ei selviä yksin. Hae apua. Apua on saatavilla ja sen hakeminen on valtavaa vahvuutta. 


Mistä narsistin tunnistaa? 

Parikan mukaan topimusprosessista tekee hankalan se, ettei narsismia ole helppo tunnistaa. On olemassa narsistisia ihmisiä, jotka ovat itsekkäitä ja manipuloivia. On myös heitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö. 

”Kun narsismia lorahtaa liikaa, se on todella sairasta.”

– Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Terveeseen itsetuntoon tarvitsee hitusen narsismia, mutta jos sitä lorahtaa liikaa, se on todella sairasta, Parikka kuvailee. 

Lisäksi Parikka mainitsee, että narsistit ovat sosiaalisesti taitavia ihmisiä. He valitsevat uhrikseen helposti alistuvia ihmisiä. Sen lisäksi heillä on oma "hovinsa", joka pitää heitä mahtavina ihmisinä. Narsisti on lähipiirilleen niin mukava, ettei kukaan heistä tahdo uskoa hänen sairastavan narsismia. 

Narsistit näyttävät todella itsevarmoilta ja hyväsydämisiltä ihmisiltä, mutta todellisuudessa heillä on huono itsetunto. Narsismi on heille suojaviitta, he tarvitsevat muiden alas polkemista oman itsetuntonsa nostamiseen. 

– Itselläni meni eron jälkeen pari vuotta, ennen kuin ymmärsin sattuman kautta, ettei rakastamani ihminen ollut sitä, mitä oli esittänyt, Parikka kertoo. 

Tietoinen läsnäolo auttaa vanhojen muistojen käsittelyssä

Vaikka Parikka on työstänyt toipumistaan aktiivisesti jo usean vuoden ajan, haavat eivät ole poistuneet kokonaan. 

– Narsistin kohtaaminen on jotain todella musertavaa, eikä sitä kokemusta saa ikinä pois itsestään. Haava paranee ja välillä se pulpahtelee pintaan, Parikka kertoo. 

Välillä jotkut pienet asiat saattavat muistuttaa vanhoista kokemuksista. Myös keho saattaa reagoida muistoihin voimakkaasti. Tietoinen läsnäolo auttaa tällaisissa tilanteissa. 

– Jos jokin muistuttaa minua entisestä, tunteet tulevat pintaan. Silloin minun täytyy tajuta, että nuo asiat eivät ole todellisuutta, vaan menneisyyttä. Minun täytyy tehdä valinta lähdenkö mukaan vai en, Parikka kuvailee vaikeiden tilanteiden hallintaa. 

Tärkeää on myös antaa kipeiden tunteiden tulla pintaan ja tuntua. 

– Anna tunteiden tulla. Ne kyllä menettävät tehoaan heti, kun vain pääsevät esiin. Nousevat muistot voivat olla todella voimakkaita ja niiden käsittelemiseen voi tarvita myös ammattilaisen apua hän neuvoo.

Fatbardhe Hetemaj on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton. – Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti.

Fatbardhe Hetemaj, 32, odottaa viikonlopun Maailma kylässä -festivaalia, jolloin hänen perheestään kertova Kotimaa Kosovo-Suomi –dokumentti saa ensi-iltansa.

Dokumenttia tehtiin puolitoista vuotta ja se nosti naiselle pintaan monia muistoja. Hetemaj´n neljän sisaruksen vanhemmat saapuivat Kosovosta Suomeen vuonna 1992, jolloin Fatbardhe oli 7-vuotias.

– Ehkä arkielämässä oli pelon jälkeen vaikeinta tasapainoilla kahden kulttuurin välillä. Meidän kulttuurissa olin tottunut koskettamaan ihmisiä. Täällä on tietty etäisyys.

”Ala-asteella ihmettelin, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin.”

– Ala-asteella ihmettelin myös, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin ja sitten minulle suututtiin, kun olin luvannut niin monelle. En ymmärtänyt yhtään, että pitäisi olla vain yhden kanssa kerralla, vaan otin kaikki siipieni suojaan. Olen aina ollut tällainen paljon puhuva, Fatbardhe kertoi eilen Mummotunnelin kesän VIP-avajaisissa.

Hetemaj'n sisarusnelikko on kuuluisa saavutuksistaan. Molemmat veljet pelaavat ammatikseen jalkapalloa, Perparim Italiassa ja Mehmet Seinäjoella. Fatbardhe on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton.

– Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti. Olemme yhä tosi läheisiä.

Fatbardhe viettää itse sinkkukesää.

– Kaikki väittävät, että minulla on kumppanin suhteen kovat kriteerit. Minun pitää tuntea, että kyseessä on minun ihminen ja toki kumppanin pitää miellyttää myös silmää. 

– Haluan kuitenkin painottaa, että elämäni on hyvää näinkin. Olen huomannut, että lapsettomia suojellaan, eikä heiltä kysellä henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta sinkuilta udellaan tosi henkilökohtaisesti, että miksi miestä ei ole löytynyt. Se ärsyttää joskus.

Kotimaa Kosovo-Suomi, TV1 ma 28.5