Johannaa ja Tonia yhdistää periksiantamattomuus. "Olemme molemmat itsepäisiä emmekä suostu heti luovuttamaan"
Johannaa ja Tonia yhdistää periksiantamattomuus. "Olemme molemmat itsepäisiä emmekä suostu heti luovuttamaan"

Vastarakastuneet Toni nieminen ja Johanna Rantonen viettävät ensimmäistä yhteistä kesäänsä. – Oli heti selvää, että sitoudumme kunnolla.

Tämä pari ei malta pitää näppejään erossa toisistaan. Oltiin sitten kotisohvalla tai metsäisellä hiekkapolulla, ex-mäkihyppääjä Toni Niemisen, 39, ja tuoreen kihlatun Johanna Rantosen, 31, on pakko päästä jollakin tapaa koskettamaan toisiaan. He vaihtavat muka salaa pieniä hipaisuja, nappaavat kädestä kiinni ja vilkuilevat toisiaan hymy korvissa.

Herkkiin hetkiin tosin kuuluu se, että jommankumman sylissä istuu yksi lapsi, toinen mankuu vieressä tekemistä ja kolmas viilettää jo jossain kaukana. Maaliskuun lopulla tamperelaiseen omakotitaloon kun muuttivat pariskunnan lisäksi Tonin lapset Kerttu, 9, ja Maija, 7, sekä Johannan tytär Veera, 5. Vanhimpana Kertulla on oma huone, Maija ja Veera jakavat makkarin    .

– Tytöt tulevat loistavasti toimeen keskenään ja ovat jo kuin sisaruksia.
Oikeastaan kolmen lapsen kanssa on helpompaa kuin yhden. Kun Kerttu ja Maija ovat äidillään, Veera vaatii ihan eri tavalla viihdytystä, Johanna miettii.

Tonin ja Johannan parisuhde on edennyt ripeästi, ja he odottavat innolla
ensimmäistä yhteistä kesäänsä. Vuosi sitten Toni oli vielä naimisissa Veera Niemisen kanssa, mutta pari erosi lokakuussa kymmenen avioliittovuoden jälkeen. Melko pian eron jälkeen Johanna lähetti Facebookissa viestin Tonille, ja siitä se sitten lähti. Kihloja vaihdettiin Tonin syntymäpäivänä 31. toukokuuta.

– Johannan kanssa homma oli selvä alusta lähtien. Oli luontevaa ja normaalia alkaa heti pohtia yhteistä tulevaisuutta. Molemmilla takoi takaraivossa, että olemme tosissamme ja haluamme mennä kohti yhteistä tulevaisuutta, Toni sanoo.

– Kun juttelin Tonin kanssa ensi kerran kunnolla, tuli hänestä heti varma, ihana tunne. Puhuimme paljon lapsista ja kävi ilmi, että meillä on samanlaiset arvot. Toni on maanläheinen ihminen, ja hän muistuttaa vanhempiani, sillä he ovat samanlaisia tavallisia tallaajia. Myös tyttäreni tulee ihanasti toimeen Tonin kanssa. Hänestä on selvästi kivaa, kun Toni kutsuu häntä muruksi ja kaappaa syliin, Johanna iloitsee.

Vaikka yhteen muutto ja kihlat reilussa puolessa vuodessa kuulostavat vauhdikkaalta tahdilta, aikataulu on parin itsensä mielestä juuri sopiva.

– Mikä edes on oikea aika kihlautumiselle? Meille oli heti selvää, että kun
sitoudumme, teemme sen kunnolla. Lähipiiri yllättyi, mutta positiivisesti, sillä järjestimme yllätyskihlajaiset läheisille kavereillemme. Luulen kyllä, että osa heistä arvasi kihlautumisen tulevan ajankohtaiseksi piakkoin, Johanna uskoo.

Erilainen kesä

Varsinaisesti Toni ja Johanna tapasivat toisensa ensi kertaa jo muutama vuosi sitten Rukalla hiihdon maailmancup-kisoissa. Siitä ei vielä tuolloin seurannut Facebook-ystävyyttä kummempaa.

Paria yhdistää talviurheilutausta, sillä Johanna on entinen hiihtäjä. Hän kilpaili teini-ikäisenä SM-tasolla nuorten sarjassa ja voitti aikoinaan kultaa 12–15-vuotiaiden Hopeasompa-viestissä.

Johanna lopetti kilpauransa ennen aikuisten sarjaan siirtymistä, koska elämässä piti alkaa miettiä tulevaisuuden ammattia. Myös fysiikka alkoi reistailla. Sittemmin hän on opiskellut sairaanhoitajaksi ja työskentelee perioperatiivisena sairaanhoitajana leikkaussalissa.

Sekä Tonin että Johannan kesä on nyt ihan erilainen kuin vuosi sitten. Johanna asui vielä viime kesänä Oulussa tyttärensä kanssa, jonka isästä hän oli eronnut pari vuotta aiemmin. Muutto toiseen kaupunkiin Tonin perässä oli itsestään selvä valinta.

– Kaukosuhde ei ollut vaihtoehto. Haikea paikka muutto tosin oli, sillä moni tärkeä ihminen jäi Ouluun. Vaikka minulla on läheiset välit vanhempieni kanssa, heidän kanssaan en silti voi tulevaisuuttani elää, Johanna pohtii.

Töitä Tampereelta löytyi helposti, sillä Johanna on sairaanhoitajan hommissa kokenut. Hän on opiskellut ja työskennellyt Ruotsissa, jossa hän asui pikkutyttönä. Kun Johanna oli kolmevuotias, perhe palasi Suomeen.

Rankka luopuminen raveista

Myös Tonin elämä on viime kesään verrattuna käynyt läpi ison mylläkän. Avioeron lisäksi Toni päätti luopua 15 hevosestaan ja lopettaa raviohjastajan hommat. Mies myöntääkin, että elämä on mennyt alle vuodessa uusiksi.

– Olen käynyt lyhyessä ajassa läpi rajuja juttuja, joissa riittää pureskeltavaa. Elämä löi joksikin aikaa kontilleen. Mutta kun antaa mahdollisuuden uudelle, saa tilalle paljon hyvää.

Päätös luopua ravihevosista oli Tonille kova paikka, sillä hän ehti pyörittää tallia kymmenen vuotta. Lopulta hommasta oli luovuttava siksi, ettei se kannattanut taloudellisesti.

– Pistin ravihommiin kaikkeni, mutta yhtälö meni turhan vaikeaksi. Suuri stressi ja paineet kävivät liian koviksi. Edelleenkin yhden hevosen kohtalo on auki, kuorma-autot ja muut sälät myymättä ja moni muukin asia kesken. En todellakaan olisi viime kesänä uskonut, että elämäni tulisi muuttumaan näin paljon. Suoraan sanottuna minua vituttaa, ettei ravihomma onnistunut, mutta onneksi perusasiat elämässä ovat silti paremmin kuin hyvin.

Elämänmuutos tallin pyörittämisestä tavalliseksi työntekijäksi on puhuttanut myös kotona.

– Meidän perheessämme puhuttiin tästä päätöksestä pitkään. Minusta tuntui pahalta Tonin puolesta, sillä hän joutui luopumaan asiasta, johon oli
panostanut kaikkensa. Mutta lohdutin häntä, että ihan varmasti tilalle tulee muita hommia. Ja nyt, kun tallista ei ole enää vastuuta, jää Tonille toivottavasti enemmän vapaa-aikaa vietettäväksi perheen kanssa, Johanna miettii.

Toni pelkäsi, ettei töitä löytyisi, mutta pian hänet palkattiin Teivon ravikeskuksen myyntikoordinaattoriksi. Uudessa pestissään hän aloitti kesäkuun alussa.

– En ole koskaan aiemmin tehnyt kahdeksasta neljään -töitä. Tulee olemaan mielenkiintoista, että voin tästä eteenpäin viettää viikonloppuja normaalisti. Yrittäjänä sitä tosin tulee haalittua kaikenlaista hommaa, joten kalenteri alkaa uhkaavasti täyttyä, Toni toteaa.

Välit kunnossa ex-vaimoon

Avioerosta huolimatta Tonin ja ex-vaimo Veeran välillä ei ole pahaa verta. Päin vastoin he kaikki tulevat keskenään niin hyvin toimeen, että iso-Veera vahtii välillä pikku-Veeraa, Johannan lasta.

– Ystäväni kysyivät, että missäs lapsesi on, ja olivat silmät suurina kun sanoin, että Tonin ex-vaimolla, Johanna kertoo.

– Johanna ja ex-vaimoni ovat tosi hyvissä väleissä. Lapset voivat mennä ja tulla heillä on kaksi kotia ja he saavat päättää, kummassa ovat. He ovat eroon syyttömiä, joten pyrimme toimimaan kaikessa tekemisessä heidän etunsa mukaisesti, Toni sanoo.

Kummallakaan ei ole suuria suunnitelmia täksi kesäksi. Tonin koko kesä
kuluu töissä, Johanna aikoo viettää lomansa lasten kanssa. Toiveena olisi oikeastaan vain päästä koko porukalla Ruotsin-risteilylle.

Pariskunta ei myöskään tunne tarvitsevansa sen kummemmin romanttista aikaa kahden kesken. Heille on itsestään selvää, että lapset ovat mukana kaikessa.

– Meille riittää yhteiseksi ajaksi lauantai-illan sauna ja viinilasillinen kotisohvalla sylikkäin. Yleensä simahdamme jo ennen kympin uutisia,
Johanna naureskelee.

Häiden ajankohtaa tuore kihlapari ei suostu kertomaan, mutta ne ovat varmasti tulossa. Yhteinen lapsikaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.

– Liika järkeistäminen ei elämässä toimi. Uusi lapsi sattuu kohdalle jos on sattuakseen, Toni heittää.

Vaikkei Tonin enää tänä kesänä tarvitse olla vastuussa laumasta hevosia, täysin eroon ratsuista hän ei taida silti päästä. Johanna on nimittäin hiljattain aloittanut ratsastuksen ja innostunut siitä tosissaan. Toni puolestaan ottaa omaa aikaa golf-kentällä, mikä aiheuttaa joskus tiukkoja neuvotteluja. Toisen kun pitää olla vahtimassa lapsia sillä aikaa, kun toinen harrastaa.

– Tonin mukaan golf-kierros ja ratsastuskerta ovat samanarvoisia, vaikka toiseen menee viisi tuntia ja toiseen tunti. Ehkä me sittenkin hommaamme minulle sen yhden hevosen, Johanna virnistää.

– Emme muuten hommaa, Toni kuittaa.

Lue lisää:

Uuden rakkaan löytänyt Toni Nieminen: "Suhde sai alkunsa ensisilmäyksestä"

Toni Nieminen: Elämä meni rajuun remonttiin

Kasmir on aiemminkin kertonut kokemastaan epävarmuudesta. Kuva: Heli Blåfield
Kasmir on aiemminkin kertonut kokemastaan epävarmuudesta. Kuva: Heli Blåfield

Laulaja Kasmir kertoo jumaloivansa avopuolisoaan, mutta tunteneensa pariskunnan ikäeron takia riittämättömyyttä.

Vain elämää -ohjelmassa keskustellaan tällä viikolla seksin merkityksestä parisuhteessa. 

Kasmir-nimellä esiintyvä laulaja Thomas Kirjonen, 33, avaa rohkeasti omaa tilannettaan:

– Omassa elämässäni parisuhteessa jossain kohtaa mun halut saattavat olla ihan olemattomat. Siinä ei ole mitään sellaista, että rakkaus olisi kuollut, mutta kyllähän seksi on kumminkin tosi tärkeä osa parisuhdetta. 

Mira Luoti, jonka päivää tällä viikolla vietetään, on Kasmirin kanssa samoilla linjoilla seksin tärkeydestä. 

– Kun lapset tulee, niin joutuu rakentamaan sen ihan uudelleen. Siitä täytyy pitää huolta, hän lisää.

”Olin tosi epävarma meidän parisuhteen alussa.”

Ikäero ja epävarmuus

Kasmir kertoo jaksossa myös tunteneensa parisuhteen aluksi epävarmuutta omasta riittävyydestään. 

– Jumaloin mun avopuolisoa, hän on kaikin tavoin kaunis ihminen. Mutta se ikäero siinä, olin tosi epävarma meidän parisuhteen alussa. 

Kasmir on Iltalehden mukaan seurustellut pari vuotta nyt 21-vuotiaan Julian kanssa. Kasmir harmittelee olleensa välillä ”tosi perseestä”, koska epävarmuus nostaa usein ihmisen ikävimmät piirteet esiin.

Kasmir on aiemminkin puhunut avoimesti epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteista. Me Naisten haastattelussa hän kertoi hiljattain kuittailusta, jota sai kavereiltaan kaljuunnuttuaan nuorena.

– Vaikka ihmiset eivät tarkoittaisi pahaa, herkkään paikkaan osuvat sanat satuttavat. Pilkka myrkytti mieltäni ja aiheutti ujoutta ja epävarmuutta. Itsetuntooni jäi syvä särö.

Tiina Arlin sai laittomat potkut, haastoi työnantajansa oikeuteen, voitti käräjät ja ajautui pitkäaikaistyöttömyyteen. – Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? hän kysyy nyt.

Tässä päivässä ei ole mitään juhlimisen arvoista.

Ajatus risteilee Tiina Arlinin, 53, päässä, kun hän hörppii keittiönpöydän ääressä kahvia kotonaan 15. toukokuuta Vantaan Myyrmäessä.

Vaikka ulkona sää on juhlittavan upea eikä kiire paina, Tiinan mieli on apea. Hänen ajatuksensa ovat siinä, mitä tapahtui päivälleen neljä vuotta sitten.

15. toukokuuta 2014 Tiina istui Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa työsuhderiidan takia. Vastassaan hänellä oli entinen työnantajansa Suomen valtio, eduskunnan kanslia.

Vuonna 2012 Tiina oli saanut potkut esimiehensä, kansanedustaja Reijo Hongiston avustajan paikalta vain kaksi päivää ennen kuin hänen määräaikainen työsuhteensa olisi päättynyt. Määräaikaista työsuhdetta ei voi purkaa laillisesti ilman erittäin painavaa syytä.

– Lopputili tuli aivan puskista, niin yllättäen kuin vain mahdollista. En ollut saanut mitään varoituksia, Tiina kertoo.

Alun perin Tiinan työsuhteen piti kestää Hongiston kauden loppuun saakka. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan pyynnöstä Tiinalle kirjoitettiin lyhyempi sopimus. Suullisesti ja kirjallisesti Tiina ja hänen esimiehensä kuitenkin sopivat, että Tiinan pesti kestää vaalikauden loppuun saakka.

Tiina otti yhteyttä liittoonsa heti, kun sai tietää, ettei työsuhdetta jatketa. Liiton avustuksella hän yritti neuvotella asiasta työnantajansa kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tiina haastoi työnantajansa oikeuteen.

”Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa.”

– Siitä alkoi täysi helvetti. Esimieheni alkoi mustamaalata mainettani, Tiina kertoo.

Oikeudenkäyntiä Tiina joutui odottamana melkein kaksi vuotta. Kun istuntopäivä vihdoin koitti, Tiinan entinen esimies väitti todistajana monia asioita.

Hän väitti, että Tiina olisi jättänyt tulematta töihin, koska oli ollut edellisenä iltana juopottelemassa. Esimies väitti, ettei Tiina osannut kirjoittaa ja että hän kieltäytyi työtehtävästä. Vain vähän aikaa sitten Tiinan ja Hongiston välit olivat Tiinan mukaan olleet aivan toiset.

– Kaikki syytteet tulivat puun takaa eivätkä pitäneet paikkaansa. Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa. Hän on perheellinen mies ja halusi minusta eroon, kun hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa, Tiina kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva otettu joulukuussa 2011. Kuva: Tiinan kotialbumi
Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva otettu joulukuussa 2011. Kuva: Tiinan kotialbumi

Oikeus tuli, terveys meni

Elokuussa 2014 myös Helsingin käräjäoikeus asettui Tiinan puolelle. Hän voitti käräjät.

Käräjäoikeuden mukaan Tiinan irtisanomiselleen tai ylipäätään vaalikautta lyhyemmälle määräaikaiselle työsuhteelle ei löytynyt laillista perustetta. Työnantaja ei pystynyt todistamaan yhtäkään irtisanomisen syyksi esitettyä väitettä todeksi. Erityisen loukkaavana oikeus piti sitä, että Tiina irtisanottiin vain kaksi päivää ennen määräaikaisen työsuhteen päättymistä.

Myös Tiinan ja Hongiston suhdetta puitiin istuntosalissa. Reijo Hongisto on kiistänyt jyrkästi suhteensa Tiinaan. Käräjäoikeuden papereissa kuitenkin lukee, että tutkintamateriaalien perusteella ”heidän välillään on ollut läheisempi suhde kuin pelkkä työtoveruus. Kuinka pitkälle suhde on edennyt jää arvoitukseksi, eikä sillä ole tämän jutun ratkaisun kannalta merkitystä.”

Samoissa papereissa lukee, ettei henkilökohtaisen suhteen viileneminen ole peruste työsuhteen päättymiselle.

”Olin työtön, masentunut ja aivan loppu.”

Voiton jälkeen Tiinan tunteet risteilivät. Toisaalta hän tunsi iloa siitä, että oikeus tapahtui.

– Koskaan aiemmin avustaja ei ole vienyt työsuhderiitaa käräjille, minä löysin siihen ensimmäisenä rohkeuden. Lähdin käräjille siksi, että halusin avustajille paremmat oikeudet. En ollut ainoa, jolle kirjoitettiin suotta vaalikautta lyhempi sopimus, Tiina kertoo.

– Olin tyytyväinen, että tulevaisuudessa avustajilla olisi ennakkotapaukseni jälkeen parempi irtisanomissuoja. Muut avustajat eivät voi saada samanlaisia mielivaltaisia potkuja.

Samaan aikaan Tiina kuitenkin ajatteli, että hänen elämänsä oli aivan pilalla.

– Olin työtön, masentunut ja väsynyt. Myös ihmissuhteeni pomoni kanssa oli tietenkin ohi. Mietin, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko pysyä kasassa

Heti irtisanomisensa jälkeen vuonna 2012 Tiina alkoi hakea uutta työtä. Aiemmin parhaimmillaan kahta työtä tehnyt nainen ei voinut kuvitellakaan jäävänsä lepäämään laakereillaan. Samaan aikaan tapaus nousi isosti uutisotsikoihin.

– Lähetin työhakemuksia, lähetin ja lähetin, Tiina kertoo.

Tiina haki toimistotöitä, joista hänellä on vuosien kokemus. Potkujensa jälkeen hän on päässyt yhteen haastatteluun.

– Karsiuduin heti kättelyssä. Yksi syy ikäni lisäksi on varmaankin se, että moni työnantaja googlaa hakijat. Minun kohdallani Googlessa törmää usein ex-pomoni esittämiin perättömiin väitteisiin.

”Ajattelin, että on pysyttävä hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.”

Vaikka Tiina yritti pysyä sinnikkäänä, oikeudenkäynti ajoi hänet loppuun. Yöt menivät valvoessa ja päivät kuluivat miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Minulla oli usein huono ja ahdistunut olo. Sain paniikkikohtauksia. Mutta halusin saada oikeudenkäynnin hoidettua. Ajattelin, että on pysyttävä reippaana ja hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.

Kun oikeus lopulta tapahtui, Tiinan vointi romahti.

– Kun kaikki oli ohi, minusta tuntui siltä, kuin ilmapallosta olisi vedetty ilmat ulos. Kaikki oli mennyt, ja iski masennus.

Käteen pelkkää tyhjää

Tällä hetkellä Tiina on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Hän on aiemmin päässyt käymään terapiassa, mutta hoitojakso jäi liian lyhyeksi.

– Terapiassa minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että pääsen eteenpäin. Kun hoito loppui kesken, olin taas tyhjän päällä. Minulla on edelleen paljon unihäiriöitä. Ne vievät voimat. Heräilen jatkuvasti ja valvon miettien.

”Tein sen virheen, että lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä olen saanut kärsiä nahoissani.”

Työsuhderiidan voittamisen jälkeen Tiinalle määrättiin korvaukseksi yhdeksän kuukauden palkat, irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. Kuukausipalkka Tiinalla oli 2315 euroa. Suomen valtio määrättiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut, mutta ne menivät suoraan liittoon.

Könttäsummana yhdeksän kuukauden palkka voi kuulostaa suurelta, mutta todellisuus on toinen.

– Koska korvaukset maksettiin palkkoina, niistä maksettiin ansiotuloverot. Työttömyysvakuutusrahasto otti korvauksesta noin puolet, ja työttömyyskassa peri summasta takaisin maksettuja työttömyyspäivärahoja. Kun siihen päälle laskee sen, etten työllisty, voisi sanoa, etten voittanut rahallisesti mitään, Tiina kertoo.

Tiinan entinen esimies on yhä töissä kansanedustajana. Se tuntuu Tiinasta epäreilulta.

– Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? Samaan aikaan minulle laittomat potkut antanut ihminen istuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Iso virhe, jonka Tiina menneisyydessään näkee, on se, että hänen välinsä Hongistoon muuttuivat niin läheisiksi. 

– Minulla olisi pitänyt hälytyskellot soida sen suhteen, mutta en osannut kuunnella järjen ääntä. Luotin sinisilmäisenä väärään ihmiseen. Siitä virheestä olen saanut kärsiä nahoissani moninkertaisesti.

Lopussa on vain toivo

Mitä jos?

Ajatus nousee satunnaisesti Tiinan mieleen. Millaista elämää hän eläisi nyt, jos olisi päättänyt, ettei haastakaan työnantajaansa oikeuteen?

– Minun on vaikeaa päästä elämässä eteenpäin. Edelleen monesti alkaa itkettää, kun vain mietin koko tilannettani. Olen lapseton tahattomasti, mutta aina olen miettinyt, että työ ja ura voisivat olla lapsiani. Minulla on sellainen olo, ettei minulla ole mitään, kun ei ole perhettä tai työtä.

Omasta voinnista huolimatta Tiina on silti varma, että kävisi läpi saman uudestaan.

– Se, että rikotaan lakia, on valtavassa ristiriidassa oikeudentajuni kanssa. En olisi voinut päästää työnantajaani kuin koiraa veräjästä. Irtisanominen oli niin törkeä.

”Edelleen toivon, että saan kunnon sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä.”

Ja kyllä Tiinan elämästä hyvääkin löytyy. On iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja jaksavat tukea. On Vantaan lähimetsät, joihin sukeltaessa ja linnunlaulua kuunnellessa tuntuu hetken ajan siltä, että kaikki on hyvin. Lisäksi aina on pientä toivoa.

– Edelleen toivon, että vielä joskus saan vointini sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä. Haluaisin päästä vielä joskus töihin.

Mieluiten Tiina haluaisi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän haluaisi päästä vaikuttamaan esimerkiksi työttömien tilanteeseen kokemusasiantuntijana. Hallituksen työttömiin kohdistuva politiikka ja erityisesti aktiivimalli saavat Tiinan tulistumaan.

Nykyisille päättäjille hänellä on tiukkoja terveisiä:

– Terveisiä sieltä, minne aurinko ei paista, koska sieltä tämä politiikka on. Miksi ihmeessä leikataan heiltä, joilla ei ole yhtään mitään? Miksi heitä kyykytetään, joilta on jo viety kaikki? Se on niin kohtuutonta, epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista kuin vain voi olla.

Juttua muokattu 20.5. klo 23.39: korjattu kirjoitusvirheitä. Juttua muokattu 21.5. klo 9.21: Tarkennettu  Tiina Arlinin työsuhteen solmimista, suhdetta Hongistoon ja työhistoriaa.