Toni Wirtasella on ollut elämässään muutama raskas vaihe, mutta muuten hän sanoo olleensa onnekas. Kuva: Lauri Rotko
Toni Wirtasella on ollut elämässään muutama raskas vaihe, mutta muuten hän sanoo olleensa onnekas. Kuva: Lauri Rotko

Muusikko Toni Wirtanen muistelee Yhden illan juttu -ohjelmassa isänsä kuolemaa.

Apulanta-muusikko Toni Wirtanen, 41, kertoo Maaret Kallion Yhden illan juttu -ohjelmassa isänsä kuolemasta. Tämä kuoli yllättäen, kun Toni oli vasta 12-vuotias.

– Se tuli yllättäen. Hän kuoli sairauskohtaukseen äkillisesti.

– Tulin koulusta, ja hän oli saanut aivoverenvuodon. Tulin paikalle ja löysin hänet siinä tilassa. Hän ei ollut vielä kuollut, mutta ei myöskään tajuissaan. Hän oli kouristusvaiheessa. Muistan kaiken siihen asti, kun tulin kotiin. Soitin ensin ambulanssin ja sitten soitin mutsille. Mutta sitten mulla on filmi poikki siihen asti, kunnes äiskä tuli kotiin, Toni kertoo jaksossa.

”Siinä oli pari aika vaikeaa vuotta.”

Tonin mukaan sairaalassa ei ollut enää mitään tehtävissä, sillä verenvuoto oli niin laaja.

– Sitten otettiin johto pois seinästä. Se oli aika kliininen tapa lähteä.

Toni on ainut lapsi ja asui vanhempiensa kanssa Salossa isänsä kuoleman aikoihin. Toni ja äiti muuttivat kuitenkin takaisin Tonin synnyinkaupunkiin Heinolaan, jossa heillä oli sukulaisia. Maaret Kallio kysyy Tonilta, miten he selvisivät äitinsä kanssa kahdestaan.

– Hiljakseen. Siinä oli pari aika vaikeaa vuotta.

”Sain mä siihen jonkun diagnoosinkin.”

Pahin vaihe oli noin 25-vuotiaana

Maaret Kallion ohjelmassa vieraat piirtävät taululle aina elämänviivansa. Tonin mukaan isän kuoleman jälkeen hänen elämänviivassaan on paha notkahdus. Vielä pahempi vaihe tuli kuitenkin noin 25-vuotiaana. Tuolloin Toni sai "pahan romahduksen".

– Sain mä siihen jonkun diagnoosinkin. Paniikkihäiriö tuli aika pahana, ja jostain ahdistuneisuushäiriöstä ne puhuivat. Siinä tuli ero. Mulla oli siinä tosi kiva tyttöystävä, asuttiinkin yhdessä. Mutta se meni reisille. Jotenkin mä muutuin, Toni kertoo jaksossa.

Toni on kertonut vaikeista ajoistaan myös Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta -kirjassa. Hän kertoi kirjassa kärsineensä oudoista kohtauksista eikä pystynyt nousemaan lavalle "ilman järjettömiä kännejä".

– Se oli kauheaa aikaa. Pää oli niin sekaisin, että en saanut nukuttua viikkokausiin, ja erokin siinä tuli. Sain kohtauksia ja tulin luulosairaaksi. Syksyllä 2003 kävin lääkärissä 17 kertaa kuukauden sisällä. Olin varma, että mulla on joku tappava sairaus, aids tai aivokasvain, Toni kertoi Ari Väntäsen kirjoittamassa kirjassa.

Yhden illan juttu Livillä keskiviikkoisin kello 21.00.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...