”Kaikki on hyvin, kunhan saamme olla yhdessä”, Toni ja Heidi sanovat. Kuva: Jouni Harala
”Kaikki on hyvin, kunhan saamme olla yhdessä”, Toni ja Heidi sanovat. Kuva: Jouni Harala

Rahavaikeuksien kanssa kamppailevat Toni ja Heidi Nieminen ovat joutuneet tinkimään kaikesta. – Hermot ovat olleet kireällä, kun on vaikeuksia saada leipää pöytään.

Kun ex-mäkihyppääjä juo kahvia vaimonsa kanssa lahtelaisella ABC:llä, muiden asiakkaiden katseet ovat ystävällisiä. Täällä olympiavoittaja Toni Nieminen, 41, on ikuisesti kaupungin oma poika.

Huoltiskahveja onkin viime aikoina nautittu. Uusperheessä on ajeltu vuoroin Ouluun Heidin lapsia hakemaan, vuoroin Ylöjärvelle Tonin tyttöjen luo. Työtkin vievät ympäriinsä: Tonia juontamaan, Heidiä terveydenhoitajan keikoille pääkaupunkiseudulle.

– Viime viikolla ajeltiin Ouluun kolme kertaa, mutta se oli kyllä poikkeus. Eihän tässä järkeä ole, monta työtä ja kaksi koiraakin, Heidi Nieminen, 32, naurahtaa.

Tonin auton mittariin on kertynyt 100 000 kilometriä vuodessa niin kauan kuin hän muistaa. Autolla on hoidettu myös työt. Toni on ollut kesästä asti asuntomyyjänä järvenpääläisessä huoneistofirmassa, ja Heidi aloitti syksyllä saman yrityksen Keravan toimipisteessä.

– Tosin minulta se homma on ohi, hiljattain irtisanoutunut Toni sanoo.

– Lähdin kiinteistöbisnekseen tosissani, mutta jotkut asiat olivat minulle pettymys, hän tyytyy perustelemaan.

Niemiset näyttävät vakavilta mutta rauhallisilta. Takana on rankka vuosi, se ei ole salaisuus. Tonin 70 000 euroksi kasvanut ulosottovelka painoi jo valmiiksi, kun sen päälle rysähti äskettäin vielä 50 000 euron mätkyt. Toiminimellä pyörinyttä firmaa hänellä ei enää ole.

– Toukokuussa verottaja poisti sen ennakkoperintärekisteristä. Ei sen jälkeen voi jatkaa toimintaa, Toni toteaa.

– Se meni periaatteessa konkurssiin, Heidi täydentää.

– Moni voisi ajatella, että kauheaa, mikä tilanne, ja lapsetkin ympäriinsä. Mutta kun on ollut vaikeaa, on punnittu sekä arvomaailma että parisuhde. Olemme huomanneet, että kaikki on hyvin, kunhan saamme olla yhdessä. Me tykätään toisistamme, Heidi sanoo.

– Se on totta, meillä on tahtotila olla yhdessä. Haasteet ovat ulkopuolella, Toni nyökkää.


Perhe siirtyi viime vuonna yhden auton talouteen ”Kyllä me kaksi autoa tarvitsisimme. Tämä kysyy luovuutta ja hermoja.”

Maanantai: kaksi tankkia dieseliä, 140 €

Niemisten liikkuva elämä starttasi heti maanantaina Tonin juontokeikalla Naisten ilta -raveissa Oulussa.

– Olen isännöinyt tilaisuutta monta kertaaa, hän kertoo.

Toni työskenteli vuosia sekä tallinomistajana että ravivalmentajana. Avioeron jälkeen Tonille jäänyt talliyritys johti pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Verottaja katsoi Tonin saaneen osituksessa myyntivoittoa.

– Omaisuus jäi ex-vaimolle tasan sitä summaa vastaan, minkä olin vielä siitä velkaa. Mutta verottaja löysi siitä voittoa, koska kirjanpidossa ei näy kuluja.

– Puren kieltäni, etten sano kaikkea, mitä ajattelen. Kun pienyrittäjä joutuu verottajan syyniin, siinä on aina, hän sanoo ja viittaa rahaongelmiin, jotka alkoivat jo nuorena olympiavoittajana saadusta palkintoautosta. Niitä lahjaveroja hän ei pystynyt koskaan maksamaan.

– On siinä väsymykselläkin syynsä, Heidi huomauttaa.

– Totta. Oma jaksaminen ei ollut eron jälkeen parasta. Jäi paperiasioita hoitamatta ja kuluja kirjaamatta. Osan mätkyistä varmasti saisin oikaistua, mutta summat ovat niin suuria, että vain ihme niihin pystyy.

Puhutaan siis pienemmistä rahoista. Maanantaina Heidi lähti Tonin kyytiin ja jäi gordoninsetteri Hildan ja howawart Huukon kanssa päiväksi Pyhäjärvelle äidin luokse.

Anoppilassa oli tarjolla makkarakeittoa, joten rahaa kului vain auton tankkaamiseen mennen tullen. Toni ajoi, ja kotona Lahdessa oltiin kolmelta aamuyöllä.

Tiistai: ruokaostokset, 60 €

Heidille jäi muutama tunti aikaa nukkua ennen töihin lähtöä Espooseen kahdeksaksi. Tonilla oli kotipäivä. Illalla molemmilla oli vuorossa vielä pari asuntoesittelyä.

Päivä päättyi ruokaostoksiin ostoskeskus Karisman K-citymarketissa. Koriin päätyi palkkapäivän kunniaksi savulohta. Kesällä rahat eivät olleet riittää edes ruokakauppaan. Menot olivat suuremmat kuin tulot.

– Alkukesästä tilanne oli pahin, kun firman toiminta oli loppunut. Rahaa ei tullut mistään, ja se jatkui ja jatkui. Piti vähän lainatakin, Heidi kertoo.

– Emme saaneet edes asumistukea, koska olen yrittäjä, Toni jatkaa.

Heidi näkee pahimmassa vaiheessa jo jotain hyvääkin: se opetti arvostamaan perusasioita.

– Muistatko, kun ei ollut vielä palkkapäivä eikä meillä ollut rahaa ruokaan. Tehtiin pakastimesta löytyneistä puolukoista marjapuuroa. Se maistui älyttömän hyvälle.

– Niin no joo, sanoo Toni vähän vaimeasti.

Nelilapsisessa perheessä ruoka on iso menoerä. Ravintoloihin tuhlataan harvoin. Onneksi molemmat kokkaavat mielellään. Toni kyselee aina lasten toiveet tarkkaan.

– Välillä saan kuulla heiltä, että pidän ruoka-ajoista kiinni liian tiukasti. Mutta minusta yksi ruokahetki päivässä saman pöydän ääressä on tärkeää.

Heidistä on hienoa, että Toni laittoi perheelle ruokaa silloinkin, kun oli itse urheilijan dieetillä vuosi sitten. Olympiavoittaja teki silloin paluuta mäkeen ja hyppäsikin kohtuuhyvän tuloksen Lahden SM-kisoissa tammikuussa.

Dieetit eivät ole Tonille mikään juttu, hän tottui niihin jo nuorena. Enemmän harmittaa, että treenaaminen karkotti muut työt ja että sponsoria ei löytynyt. Sen vuoksi hän kiinteistönvälitykseenkin lähti, ja se taas vei aikaa harjoittelulta. Ei perheellinen mies voi urheilla ilman tuloja, varsinkaan, kun päällä painoi velkataakka.

– Nyt on ensimmäistä kertaa elämässä tilanne, että on pakko pysähtyä ja miettiä. Ei vain jaksa, hän sanoo.

Keskiviikko: ruokaostokset, 40 €, koirille ruokaa ja lelu, 20 €

Keskiviikkona Heidi suuntasi taas Lahdesta Espooseen. Päivä kului influenssarokotusten parissa Tapiolan terveysasemalla. Toni vietti jälleen päivän kotona.

– Ihan poikkeuksellista sulle, Heidi huomauttaa.

– Olen ollut allapäin ja murjottanut kotona, ihan paska viikko. Olen vain miettinyt työkuviota, Toni myöntää.

– Olen aina vetänyt täysillä, kun olen tällainen kilpailija ja suorittaja. Mutta olen myös kiltti, ja se on huono yhtälö. Toisaalta innostuminen on myös mun vahvuuteni.

– Sulla on pitkittynyt stressitilanne. Ihan hyvä, että se alkaa purkautua, Heidi lohduttaa.

Illalla lellittiin koiria, niille haettiin Mustista ja Mirristä herkkuja ja lelu.

– Hilda on tullut kyllä kalliiksi. Se on vasta kahdeksan kuukautta ja hölmöilee, söi Tonin silmälasitkin.

Torstai: dieseliä, 80 €

Torstaina pari lähti iltapäivällä taas kohti Pyhäjärveä. Anoppilassa yövyttiin, tarkoituksena oli ehtiä Ouluun perjantaiaamuksi. Matkan aikana kuluja kertyi vain tankilla, kun Heidin äidin ruuat odottivat tulijoita.

Kun Toni ja Heidi tapasivat kaksi vuotta sitten Rukan syksyssä, he tuskin arvasivat, millaiselle Suomi-kiertueelle suhde veisi. Ensin asetuttiin Heidin luokse Ouluun. Seuraava osoite löytyi Helsingistä, kun Heidille tarjottiin vakituista työtä. Jo koeaikana se oli kuitenkin pakko vaihtaa keikkailevan terveydenhoitajan työhön, sillä lapset jäivät asumaan isän luokse Ouluun eivätkä muuttaneet Helsinkiin. Etä-äitiys ei olisi vakityössä toiminut.

Helsingin kalliit vuokrat saivat Niemiset muuttamaan Orimattilaan. Iso uusperhe sai lisää neliöitä, ja 11-, 9-, 9- ja 6-vuotiaat tytöt iloitsivat, sillä uusperheen siskoksista on tullut hyvä tiimi. Mutta talo kävi liian kalliiksi, ja perhe muutti vuokrakolmioon Lahteen syyskuussa. Nyt Toni ja Heidi ovat tehneet taas uuden liikkeen ja muuttaneet vuokrakolmioon Ouluun. Lahden-asunto pidetään molempien töiden vuoksi, jos pystytään. Jos ei, se vaihtuu hotellimajoituksiin, sillä mäkiviikkojen kommentointi pitää Tonia Lahdessa koko alkutalven. Mutta koko perheen iso Suomi-rundi on tältä erää ohi.

– Minun lapseni laskevat päiviä, että päästään taas asumaan vuoroviikoin yhdessä, Heidi sanoo helpottuneena.

Perjantai: lounasbuffet, olut ja kahvit, 52 €, ruokaostokset ja sisustuskynttilä, 25 €

Aamulla ajettiin varhain Ouluun, jotta Heidin kuopus ehti neuvolaan rokotettavaksi. Palkkioksi juotiin kaakaot ja kahvit Oulun kauppahallissa. LoppupäivänToni ja Heidi odottivat kaupungilla tyttöjen pääsyä koulusta ja eskarista.

– Ja sinä kävit kaljalla, Heidi muistaa.

– No niinpä tein.

Pikkubudjetti piti, kiitos anopin.

– Äiti antoi mukaan makaronilaatikkoa ja matkaeväät. Tosin tuhlasin sisustuskynttilöihin.

Heidi omistaa Oulussa 99 neliön rivitalohuoneiston, joka on nyt vuokralla.

Rahatilanne kääntyi vähän parempaan syksyllä, kun asuntoja on mennyt kaupaksi. Heidi jatkaa oman työn ohella asuntomyyjänä.

– Me ollaan loppujen lopuksi aika tyytyväisiä tähän meidän elämään, he sanovat.

Tonin palkasta osan vie verottaja ja ulosotto. Hän sanoo, että jos ajattelisi vain rahaa, ei töitä kannattaisi tehdä.

– Mielenterveyden vuoksi on mahdoton olla tekemättä mitään. Kun taas innostun jostain, mennään täysillä.

– Mutta jäähän siitä jotain käteen, Heidi huomauttaa.

– Jää. Viimeksi kun laskutin 2 500 euroa, tilille jäi verottajan ja ulosoton jälkeen 900 euroa, Toni laskee.

Muutama vuosi sitten Toni palkittiin Vuoden positiivisimman suomalaisen tittelillä. Mäkiurakin lähti uudelleen nousuun, kun hän aloitti sparrailun Positiivarit-valmennuksen perustajan Juhani Töytärin kanssa. Toni palasi 27-vuotiaana mäkeen Salt Lake Cityn olympialaisissa.

– Epäonnistumisten tonkiminen ei vie mihinkään. Asiat pitää taputella ja mennä eteenpäin. Kohta mä taas jaksan.

Myönteisyysluennot ovat vieneet häntä monenlaisten yleisöjen eteen. Miestä on kiitelty myös tv-esiintymisistä.

– Nautin esiintymisestä. On kiva heittäytyä ihmisten eteen ja olla alasti vähän kuin urheilussa. On makea tunne, kun tietää, että kohta pitää lunastaa oma paikka.

Lauantai: lastenvaatteita ja kirja, 75 €, ruokaostokset ja viinipullo, 35 €

, kaakaot, kahvi ja

donitseja, 23 €

Toni vei lapset Lahden torille katsomaan joulupukkia ja meni illaksi juontokeikalle. Heidi osti töiden jälkeen esikoiselle vaatteita ja kirjan synttärilahjaksi. Viime talvena pari pisti itsensä likoon Elämä pelissä -parisuhdeohjelmassa, jossa Toni kosi Heidiä.

– Hätäpäissäni keksin, hän vitsailee nyt.

Rahattomuus on koetellut parisuhdetta, he myöntävät.

– Hermot on olleet kireällä, koska on ollut vaikeuksia saada leipää pöytään. On tullut sanottua rumasti, ja olemme olleet väsyneitä. Olisi ollut helppo lopettaa taisteleminen. Mutta kun niistä on päästy, meidän juttumme on vain vahvistunut, he sanovat.

Heidin silmissä rahaongelmat eivät laske Tonin arvoa.

– Oleellista on tapa, miten Toni kohtaa rahavaikeudet. Joskus uudet käänteet tuntuvat raskailta. Mutta ymmärrän, että Tonikin voi joskus väsyä, ja se on inhimillistä.

– Mutta Tonissa on paljon asioita, joita kumppanissa arvostan. Kuten millainen isä hän on lapsilleen, hän sanoo.

Koska talvet mennään lasten koulujen ehdoilla, Heidi ja Toni saivat pitää neljä lasta tykönään koko kesän.

– Olin varannut ratsastusleirin tytöilleni, mutta varaa oli vain toisen leiriin, Toni kertoo.

Mutta ilo syntyy muista asioista.

– Onneksi tytöistä on tullut läheisiä. Uusperhe-elämä ei aina ole yksinkertaista, Toni sanoo.

– Kun viikonlopun päätteeksi juttelemme, mikä on ollut mukavinta, lapset vastaavat, että yhdessäolo, Heidi kertoo.

Sunnuntai: dieseliä, 80 €, taukokahvit, -mehut ja -leivät, 20 €

Heidin asuntoesittelyn jälkeen koko porukka istui taas autoon, ja nokka kohti Oulua.

Heidi kuulusteli matkan aikana vanhemman tytön englannin läksyt aamun koetta varten. Loput matkasta tytöt nukkuivat. Heidi ja Toni jatkoivat heti takaisin Lahteen.

– Iltapäivällä soitin vanhemmalle tytölle: kokeet olivat menneet hyvin, joten se reissu kannatti tehdä.

Viikon kulut yhteensä 650 euroa


Koirien ruuat ja tarvikkeet maksavat, mutta se kestetään, sillä ne ovat perheelle kaikki kaikessa.

 

Toni Nieminen

Syntynyt 31.5.1975 Lahdessa.

Lapset 11- ja 9-vuotiaat tytöt.

Kaksinkertainen mäkihypyn

olympiavoittaja 16-vuotiaana.

Toiminut ravivalmentajana ja talliyrittäjänä sekä kilpaillut raviohjastajana. Lahden mäkiviikkojen 2017 kommentaattori. MTV Sportin asiantuntija.

Luennoi positiivisesta ajattelusta muun muassa yrityksille.

 

Heidi Nieminen

Syntynyt 5.7.1984 Pyhäjärvellä.

Lapset 9- ja 6-vuotiaat tytöt.

Terveydenhoitaja

ja asuntomyyjä.

Opiskelee sosiaali-

ja terveyspalvelujen digitalisaatio- ja liiketoimintaosaamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Lahden ammattikorkeakoulussa.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...