Näyttelijä Pekka Strangin ja hänen kuvisopettajavaimonsa arki toimii, kun he sopivat vetovuoroista. Viime syksyn Pekka oli kotona lasten kanssa. ”Helpottaa jo paljon, että työaikamme ovat niin erilaiset.”
Näyttelijä Pekka Strangin ja hänen kuvisopettajavaimonsa arki toimii, kun he sopivat vetovuoroista. Viime syksyn Pekka oli kotona lasten kanssa. ”Helpottaa jo paljon, että työaikamme ovat niin erilaiset.”

Pekka Strang tunsi suurta surua eläytyessään Touko Laaksosen nahkoihin Tom of Finland -elokuvassa. Vaimonsa kanssa hän tietää, että kaikesta voi selvitä – jopa omien lasten menetyksestä.

Iltayhdeksältä näyttelijä Pekka Strangin, 38, työpäivä on vasta alkamassa. Mies kulkee tupakka ja hymynkare suupielessä kohti Helsingin Tähtitorninmäkeä, jonka puistikoissa kuvataan seuraavan yön aikana Tom of Finland -elokuvan viimeisiä kohtauksia. Pekkaa ei väsytä, sillä hän on valmistautunut vuorokausirytmin vaihdokseen perusteellisesti.

– Olimme eilen aamuyön tunneille saakka baarissa leffan göteborgilaisen työryhmän kanssa. Vannoin etukäteen, etten laula karaokea, mutta lopulta hoilasimme kaikki yhdessä Håkan Hellströmin kappaletta, Pekka kertoo.

– Aamulla nousin vain tekemään lapsille aamupalan ennen kuin he lähtivät hoitoon ja kouluun ja menin sitten takaisin nukkumaan.

Hetki ennen kuuluisuutta

Toistaiseksi Pekka saa käydä baarissa rauhassa. Vaikka hän on johtanut vuosia Lilla Teaternia ja tehnyt kymmeniä kehuttuja rooleja teatterilavalla, häntä ei kadulla tunnisteta. Suurelle yleisölle tunnetuin työ lienee kapinallisen Dani Bexarin rooli Kjell Westön romaaniin pohjautuvassa Leijat Helsingin yllä -elokuvassa.

– En tietenkään myöntäisi, vaikka olisin ollut kollegoille julkisuudesta kateellinen. Olen kuitenkin saanut tehdä töitä ideaalitilanteessa ja kehittyä näyttelijänä rauhassa. Enkä tiedä, mitä suoraa hyötyä tunnettuudesta olisi. Olen ollut aika tyytyväinenkin siihen, ettei kukaan tule keskeyttämään hyvää keskustelua.

”Olin todella yllättynyt valinnastani, koska eihän minun nimeni myy.”

Tom of Finland -leffa voi muuttaa paljon. Pekalla on päärooli taiteilija Touko Laaksosena, jonka homoeroottiset piirroskuvat levisivät 1960-luvulta lähtien ympäri maailmaa ja nousivat seksuaalivähemmistön tärkeiksi symboleiksi. Jo etukäteen elokuva on herättänyt kiinnostusta sekä teemansa että näyttelijävalintojensa ansiosta. Touko Laaksosen elämänkumppania esittää Lauri Tilkanen ja isossa roolissa nähdään myös Jessica Grabowsky.

– Ohjaaja Dome Karukoski haki hyvää paria, ja päädyimme Tilkasen kanssa yhteen. Olin itsekin todella yllättynyt valinnastani, koska eihän minun nimeni myy. Ei suomalaista markkinointia auta se, että pääroolissa on Pekka Strang.

– Arvostan, että he uskalsivat ottaa leffaan tuntemattomamman naaman, vaikka tuottajana olisin itse varmasti valinnut rooliin jonkun nimekkäämmän tyypin.

Tom of Finland -elokuva on taiteilijaelämäkerta ja rakkaustarina. Touko Laaksonen eli aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli ensin rikos ja vielä 1980-luvun alkuun asti sairaus. Pekka tunsi elokuvaa tehdessään suurta surua.

– Suurempana teemana kyse on oikeudesta rakastaa. Eihän ketään voi kieltää rakastamasta, mutta voi kieltää näyttämästä sitä. On kohtuuton vaatimus, ettei saa olla sellainen kuin on. Ehkä jotain vastaavaa voisi nykyaikana olla, ettei saisi tavata lastaan.

Homorakkauden esittämisessä ei Pekan mielestä ole mitään ihmeellistä, vaikka siitä häneltä usein kysytäänkin.

– Rakkaudella ei ole sukupuolta eikä se kysy lupaa, että saanko rakastua suhun. Tunne pohjalla on todennäköisesti ihan sama, rakastaa ihminen sitten lastaan, ystäväänsä tai vaimoaan. Luonne tietysti muuttuu, kun seksuaalisuus tulee mukaan.

Maunulalainen idylli

Vaikka Pekka nauttii kuvausmatkoista, onnellisimmillaan hän on tavallisessa arjessa omalla maunulalaisella takapihallaan. Siellä hän lukee kirjaa tai vetäytyy keittiöön vääntämään perheelleen ruokaa.

Saman pöydän ääreen istahtavat kolme poikaa sekä kuvataiteilijavaimo Pia Strang. Perheen ruokahuolto on ollut Pekan vastuulla siitä lähtien, kun perheeseen syntyi pari vuotta sitten kolmas lapsi.

– Tykkään laittaa ruokaa, vaikka olen siinä tosi hidas. Sulkeudun keittiöön omaan rauhaani, ajan lapset pois ja hakkaan sipulia hissuksiin. Makaronilaatikon valmistamisessa voi mennä puolitoista tuntia. Parasta on, jos saa jääkaapissa olevista aineista tehtyä jotain, joka maistuu koko perheelle.

”Olen välillä ailahtelevainen ja rasittavakin isä, koska minulla on kaikenlaisia piintyneitä tapoja.”

Pekka ei voisi kuvitellakaan elämäänsä ilman perhettä. Vaimo ja pojat ovat tottuneita miehen tapoihin, esimerkiksi siihen, että hän haluaa aina istua samassa tuolissaan.

– Perheeni vitsailee usein kustannuksellani. Olen välillä ailahtelevainen ja rasittavakin isä, koska minulla on kaikenlaisia pinttyneitä tapoja. Mutta perhe on minulle kaiken perusta ja positiivisessa mielessä itsestäänselvyys. Ilman sitä olisin todella hukassa.

Lapsiperheelle tyypillinen oman ajan puute ei Pekkaa ahdista, mutta nykyajan lapsikeskeisyys häntä ärsyttää.

– Ei arjen tarvitse olla koko ajan helppoa ja siistiä. Välillä se on raskasta, ärsyttävää ja hankalaa, mutta muuta todellisuutta ei ole, hän sanoo.

– Kun tulee isäksi, kaikki muuttuu, mutta mikään ei muutu. Toiset pistävät kaiken uusiksi, eivät enää juo eivätkä polta ja muuttavat elämäntapansa, mutta silloin on suuri riski kadottaa itsensä kokonaan.

Vanhempana Pekka haluaa osata päästää irti sopivalla hetkellä.

– Kun lapsesta on tulossa itsenäinen, pitäisi tajuta, ettei voi loputtomiin suojella omaa lastaan. Minä pidän lapsiani käden ulottuvilla. He voivat aina tarttua siihen, mutta en vedä heitä takaisin.

Pitkänhuiskea vaasalainen

Ammatti näyttelijänä oli Pekalle selvä jo kahdeksanvuotiaana. Vaasassa suomenruotsalaisessa kodissa kasvanut poika oli kova esiintymään.

– Kai se on luonteenpiirre, että minun piti esittää jotakin kaikissa sukujuhlissa. Ja sitähän tämä meidän näyttelijöiden homma on: teeskentelemistä. Kun tänä vuonna täytin veroilmoitusta, mietin laittaisinko siihen ammatiksi teeskentelijän.

Suomenruotsalaiseen vähemmistöön Pekka tajusi kuuluvansa vasta pääkaupunkiin muutettuaan, sillä Vaasassa ruotsia puhuva ei kokenut olevansa mitenkään erilainen. Välillä kyllä piti juosta kovaa karkuun, mutta sellaista teinien elämä on kaikissa pikkukaupungeissa kielistä huolimatta.

– Joskus minuakin yritettiin vetää turpaan, mutta pituudestani oli hyötyä, vaikken olekaan mitenkään raamikas. Kun nousin ylös katukiveykseltä torin kupeessa, toiset hiljenivät.

Pekan keskiluokkaiseen perheeseen kuuluivat matkatoimistossa työskentelevä isä, sosiaalivirkailijaäiti ja isoveli, joiden kanssa puhuttiin ruotsia. Kielen lisäksi kodin perintöä on sosiaalinen omatunto, jonka lapset imivät äitinsä työstä.

– Se oli tietoisuutta siitä, että yhteiskunnassa on monta kerrosta, ja jokainen ei ole oman onnensa seppä.


Pekan mielestä rutiineja halveksitaan turhaan sekä töissä että yksityiselämässä. ”Rutiinin ansiosta pystyy vaikkapa tekemään montaakin näytelmää samaan aikaan.”
Pekan mielestä rutiineja halveksitaan turhaan sekä töissä että yksityiselämässä. ”Rutiinin ansiosta pystyy vaikkapa tekemään montaakin näytelmää samaan aikaan.”

Suru jää käsittelemättä

Teatterikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen Pekalla riitti vientiä Helsingin ruotsalaisten teattereiden lavoilla. Silti hän yllättyi, kun hänet alle kolmikymppisenä vuonna 2005 nimitettiin Lilla Teaternin johtajaksi.

– En tiennyt mistään mitään. Olin kamalan nuori, mutta sain kollegoilta hirveästi tukea. Ehkä ihminen ei ota paljon paineita, jos ei tiedä, miten vaikeaa jokin asia on.

Kyllä Pekka nauttikin teatterin luotsaajan roolistaan.

– Johtaminen on jollain tasolla aina kiinnostanut minua. Olen vieläkin besserwisser, mutta onneksi jotkut luonteenpiirteet iän myötä vähän himmenevät, eikä kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Yhdeksän vuotta kestäneeseen pomokauteen mahtui paljon onnistumisia, mutta myös mokia. Yhtenä sellaisena Pekka pitää Schafferin Amadeus-näytelmän ottamista ohjelmistoon vuonna 2008.

– Miehitin itseni isoon päärooliin, johon olin liian nuori ja liian huono. Minulla rupesi vippaamaan niin, että olin varma, että ohjaaja ja vastanäyttelijä sopivat jotain selkäni takana. Näytelmä perustuu kateuteen ja meni ihan ihoni alle. Kun katsoin vastanäyttelijääni Sampo Sarkolaa, minusta tuntui, että hänelle kaikki on helppoa ja hän näyttelee tosi hyvin, Pekka muistelee.

”Keskenmenoissa keskitytään aina naisiin. Olen tajunnut, että menetys tuntuu myös toisessa osapuolessa.”

Samaan aikaan Pekan kotona elettiin raskaita hetkiä, joista harva tiesi. Hänen vaimonsa odottamat kaksoset kuolivat kohtuun kesken raskauden.

– En käsitellyt asiaa millään tavalla vasta kun seitsemän vuotta myöhemmin tv-haastattelussa, vaikka olisin varmasti tarvinnut terapiaa.

– Ja jos ei käsittele aktiivisesti, käsittelee hitaasti ja pitkään. En edes itse tajunnut, mistä paha olo johtui, sillä ihminen on sokea omille heikkouksilleen eikä aina osaa yhdistää asioita.

Pekka uskoo, että tällaisissa tilanteissa mies unohtaa helposti pitää huolta itsestään.

– Keskenmenoissa keskitytään aina naisiin, mikä on täysin luonnollista. Mutta nyt myöhemmin juteltuani muiden saman kokeneiden miesten kanssa, olen tajunnut, että menetys tuntuu myös toisessa osapuolessa. Kyllä toive on herännyt myös miehessä, ja pitää antaa itselleen oikeus surra. Sen minä ohitin aika suvereenisti.

– Tärkein oppi oli, että jos haluaa lapsia, se ei ole itsestäänselvyys. Ikinä ennen en ollut tajunnut sitä.

Elämän paras aika

Nykyään Pekka uskoo, että mistä tahansa voi selvitä, myös omien lasten menettämisestä. Pian kanssa hän on pitänyt yhtä 20 vuotta. Parisuhde toimii, kun molemmat osaavat tehdä kompromisseja.

– Olemme kokeneet Pian kanssa paljon yhdessä ja päässeet vaikeuksien yli. Tuemme toisiamme, ja kun toinen on heikko, toinen on vahva.

”Puran kotona paljon ja puhun vaimon varmasti välillä uuvuksiin asti.”

Pekka puhuu mielellään, ja niinpä Pia on tottunut kotona kuuntelemaan miehensä työasioita ja analyysejä.

– Puran kotona paljon ja puhun vaimon varmasti välillä uuvuksiin asti. Vitsailemmekin välillä siitä, että saihan Pia nyt varmasti arkistoitua kaikki valtavan tärkeät asiani.

– Kun joskus saa hetken aikaa olla kahdestaan, muistaa taas mihin ihastui siinä ihmisessä. Minä ihastuin Piassa kauneuteen, älykkyyteen ja huumorintajuun.

Neljääkymmentä lähestyvä Pekka vaikuttaa nauttivansa nyt elämänsä parhaasta ajasta. Siitä voi kiittää omaakin asennetta.

– Uskon, että ihminen voi tietoisesti päättää olevansa joka päivä hyvällä tuulella eikä tuoda töihin mitään paskaa. Opettelen kaikkien nimet ja olen ystävällinen kaikille. Se voi kuulostaa ulkokohtaiselta, mutta siitä tulee tapa, ja alkaa itsekin voida paremmin.

Pekka kertoo isoäidistään, joka ei elänyt helppoa elämää, mutta joka sanoi aina muistavansa ainoastaan hyvät päivät.

– Minullakin on tavallaan vaan hyviä muistoja, ja kun on vähän tyhmä, niin se helpottaa ihmistä, Pekka sanoo itseironiseen ja lakoniseen tyyliinsä.

– Katson monia asioita, että tämä nyt vain on näin. Jos et pysty ratkaisemaan jotain, niin siedä sitä.

Pekka uskoo, että olisi avuton ilman läheisiään ja ystäviään.

– Tajusin jo vuosia sitten, että ainoa asia, millä on mitään arvoa, ovat läheiset ihmiset. Tärkeintä elämässä on istua hyvässä seurassa syömässä, juomassa ja käydä hyviä keskusteluja samalla, kun lapset pyörivät siinä ympärillä.

Pekka Strang

  • Näyttelijä syntyi 23.7.1977 Helsingissä ja kasvoi Vaasassa.
  • Muistetaan elokuvasta Leijat Helsingin yllä. Tehnyt lukuisia rooleja muun muassa Lilla Teaternin ja Helsingin Kaupunginteatterin lavoilla.
  • Toimi Lilla Teaternin johtajana 2005–2014.
  • Pääosa Tom of Finland -elokuvassa, jonka ensi-ilta on alkuvuonna 2017.
  • Asuu Helsingin Maunulassa vaimonsa Pia Strangin ja kolmen poikansa kanssa.

Minttu Murphy-Kaulanen kirjoittaa Kauppiaanrouva-blogissaan, ettei Rianna-tyttären neuvolakäynti sujunut toivotusti.

Michele ”Minttu” Murphy-Kaulanen, 37, kirjoittaa Kauppiaanrouva-blogissaan siitä, miten suuri huoli voi lapsesta olla. Minttu huolestui, kun kävi tällä viikolla neuvolassa hänen ja tv:stä tutun kauppias Sampo Kaulasen, 38, Rianna-tyttären kanssa.

– Mun 4-vuotiaalla kuului sydämestä sivuääni. Ilmeisesti tavanomaista leikki-ikäisillä, mutta tutkia täytyy. Se mahan pohjasta kouriva tunne joka kerta, kun ajattelen asiaa saa mut voimaan fyysisesti niin pahoin. Tiedän järjellä, että olisi meillä kaiketi muitakin oireita, jos vakavasta sydänoireesta olisi kyse, mutta ei se minun tunnetta paranna,  Minttu kirjoittaa blogissaan.

”Rakastan lapsiani enemmän kuin elämää.”

Minttu kertoo kirjoituksessaan pohtineensa myös rokotuksia. Lisäksi hän miettii, että huoli lapsista helpottaa tuskin koskaan. Mintulla on kolme tytärtä ja yksi bonuslapsi, joka on Sampon edellisestä avioliitosta.

– Mä rakastan lapsiani enemmän kuin elämää. On kyse flunssaisesta 12-vuotiaasta tai vauvarokon kourissa olevasta pienestä tai 17-vuotiaasta, jolta poistetaan nielurisat, tämä mun huoli ja tunne lapsista on yhtälainen. 

Kokemusta kahdesta keskenmenosta

Tänä syksynä Minttu ja Sampo kertoivat Me Naisten haastattelussa, ettei yhteisen lapsen saaminen ollut itsestäänselvää. Ennen yhteisen Rianna-tyttären syntymää Minttu koki kaksi keskenmenoa. Molemmat olivat niin sanottuja tuulimunaraskauksia.

”Pohdin, haluanko tätä todella.”

– Pettymys ja suru oli suuri. Erityisesti siksi, että tiesin Sampon toivovan lasta kiihkeästi. Halusin suoda sen hänelle. Aloin väkisinkin miettiä, olenko jo liian vanha koko touhuun. Pohdin, haluanko tätä todella, Minttu kertoi haastattelussa tänä syksynä.

 

Raskaus oli yllätys lapsettomuudesta kärsineille Satu Taiveaholle ja Antti Kaikkoselle.

Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Satu Taiveaho, 41, kertoo Ilta-Sanomissa, että tuli syksyllä yllättäen raskaaksi. Satu oli ihmetellyt erikoisia oireitaan ja mietti ensin, ovatko vaihdevuodet alkamassa. Raskaus oli yllätys, sillä Satu ja hänen kansanedustajapuolisonsa Antti Kaikkonen, 43, ovat kärsineet lapsettomuudesta vuosia. Syksyllä raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon jo aikaisessa vaiheessa. 

”Se oli erittäin hämmentävä ja yllättävä asia.”

– Se oli erittäin hämmentävä ja yllättävä asia. Ja totta kai myös surullinen. Olen kuitenkin yrittänyt kääntää asian mielessäni iloiseksi ja ajatellut, että olen ainakin kerran elämässäni ollut vähän aikaa raskaana, Satu kertoo IS:ssa.

Satu ja Antti ovat puhuneet lapsettomuudesta avoimesti julkisuudessa ja kertoneet, ettei hedelmöityshoidoistakaan ole ollut apua. Syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Myös adoptioprosessi kariutui aivan viime metreillä syksyllä 2011 Antin vaalirahakohun takia.

”Ehkä on pientä toiveekkuuttakin.”

– Meidän kohdalla asia (keskenmeno) ei varmasti ollut kauhean iso suru sen takia, että emme ole osanneet tai edes uskaltaneet ajatella asiaa. Sen jälkeen asia on kuitenkin pyörähdellyt mielessä. Ehkä on pientä toiveekkuuttakin, Satu kertoo IS:ssa.

Tällä hetkellä Satu ja Antti ovat kahden pienen lapsen sijaisvanhempia. Syksyllä 2014 heistä tuli pienen pojan sijaisvanhempia ja vuonna 2015 perheeseen saapui kolmevuotias tyttö.

Sadun ja Antin tie vanhemmiksi on ollut pitkä ja raskas. Lue parin yhteishaastattelu parin vuoden takaa: