Näyttelijä Tiina Weckström tuntee kiitollisuutta urastaan, vaikka lasten ollessa pieniä uraäiti poti huonoa omaatuntoa.

Kuva Jouni Harala

”Yksi ystäväni tokaisi juuri, että herrajestas, jonkun pitäisi nähdä sun päiväsi kulku! Tyypillisesti se menee näin: Herään aamukuudelta, yritän päästä tolkkuihini ja ehtiä junaan, joka lähtee Helsingistä kahdeksalta. Lahdessa alkaa kymmeneltä teatteriharjoitus, josta pyydän puoli tuntia vapaata ehtiäkseni junaan, joka lähtee kahta yli kaksi kohti Riihimäkeä, Toijalaa ja edelleen Turkua. Haloo, kolme junaa, kaksi vaihtoa, näillä lumilla ja VR:n varmuudella!

Jos hyvin käy, olen Turussa viideltä, juoksen hotelliin ja sieltä puoli kuudeksi teatteriin maskiin. Kun maski on valmis, vedän releet niskaan, mikitän itseni ja melskaan kaksi ja puoli tuntia suurella näyttämöllä. Esityksen jälkeen hoipun hotelliin, jonka keittiö on jo kiinni, mutta kiltti henkilökunta on pitänyt iltapalan lämpimänä. Sitten kaadun sänkyyn, josta nousen aamuviideltä ehtiäkseni junaan, joka vie minut taas Lahteen.

Yllättävän vähän tämä tahti minua ahdistaa, ja kaiken jälkeenkin tunnen olevani plussan puolella. Ymmärrän kyllä, että töiden saaminen on onnenpeliä, jossa minulla on käynyt valtava tuuri. Juuri nyt saan näytellä Lahden teatterin Kalenteritytöissä, Turun Hamburger Börsissä sekä seurata, miten Hella W pärjää. Se olikin haastava ja mielenkiintoinen työ.

Tutustuin Hellaan vuoden ajan ennen kuvauksia mutta tein samalla muita töitä. Yhteen projektiin heittäytyminen ei olisi taloudellisesti mahdollista.

Paineiden kautta vahvaksi

Hellaa, Zarah Leanderia ja monia aiemmin näyttelemiäni henkilöitä on kuvailtu vahvoiksi tekijänaisiksi. En tiedä, mikä selittää roolivalinnat, ehkä matala ääneni ja fyysinen voimani. Ajattelen myös, etteivät nämä naiset ole yksinomaan vahvoja ja kovia. Minua kiinnostaa, mitä kääntöpuolella on. Uskon, että jos näköpiirissä on paljon vahvuutta, jostain löytyy vastaava määrä heikkoutta. Ihminen on kiinnostava yhtälö.

En pidä itseäni erityisen vahvana ihmisenä. Ehkä minua ja esittämiäni naisia yhdistää kokemus, että olemme selvinneet jonkinlaisen paineen läpi ja siten tulleet vahvemmiksi. Omat kokemukseni liittyvät aikaan, kun halusin näyttelijäksi. Minua ei nähty sopivana, tuli pettymyksiä enkä saanut kannustusta kotoa. Nuorena sellaiset vastoinkäymiset tuntuivat maailmanlopulta, vaikka nyt ne näyttäytyvät ikään kuuluvina pikkujuttuina.

Ulkopuolisuutta koen edelleen eri tavoin ja usein omasta syystäni. Olen sosiaalisesti laiska, eikä se ole kaunis tai terveellinen ominaisuus. Kun kuulun johonkin ryhmään, touhuan siinä täydellä sydämellä, mutta projektin päätyttyä jättäydyn helposti pois ja joskus oikein pudottaudun tylsään yksinäisyyteen saakka. Yksinäisyys ei silti ahdista. Työssäni olen niin paljon ihmisten keskellä, että toisinaan on tarpeellistakin tylsistyä kunnolla ja kyllästyä itseensä.

Lapset, kamalan kivat tapaukset

Jos olisin rikas, pitäisin asuntoa myös Tampereella. Lapseni asuvat siellä, mutta en halua luuhata heidän nurkissaan. Lapsistani tuli kamalan kivat tapaukset, vaikka he ovat joutuneet kokemaan vaikeita tilanteita. He tuntuvat selviytyneen kaikesta hyvin, ja hiljalleen uskallan päästää heistä irti.

Äitiydenkokemukseeni liittyy ikuinen huono omatunto ja jatkuva huolissaan olo. Kun lapset olivat pieniä, en nähnyt mahdolliseksi jäädä kotiin. Olin ammatillisesti kunnianhimoinen, eikä se olisi ollut mahdollista taloudellisestikaan. Myös mieheni teki pitkiä päiviä. Yritimme tarjota lapsille mukavat puitteet, omakotitalon ja ison pihan marjapensaineen. Ja kesälomalla maalla otettiin takaisin kiireisiä päiviä.

Sitten lapseni joutuivat käymään läpi eromyllyn, joka oli meille kaikille rankka. Eron jälkeen tytär muutti minun kanssani, ja poika jäi isälleen. Tuntui, ettemme selviäisi siitä ollenkaan, mutta nythän nuo ovat mukavasti täyspäisiä.

Avioero ei kai koskaan ole helppo kokemus, ei minulle etenkään. Ero tuntui kauhean suurelta henkilökohtaiselta tappiolta ja luovutukselta. Yritystä kyllä oli, mutta ei se riittänyt. Vuodet eron ympärillä ovat edelleen kuin sumua. Uskon kuitenkin, että teimme oikean ratkaisun, vaikka sillä olikin kova hinta.

Moni sanoo, ettei vaihtaisi elämästään päivääkään pois. Minä kyllä perhana vieköön vaihtaisin."

Tiina Weckström

  • 1.8.1956 Helsingissä syntynyt Jussi-palkittu näyttelijä, jonka isä Pertti Weckström ja isovanhemmat olivat näyttelijöitä.
  • 26-vuotiaan Valpurin ja 23-vuotiaan Artun äiti sekä kahden lapsen isoäiti.
  • Jättäytymässä freelanceriksi. Parhaillaan Lahdessa Kalenteritytöissä sekä Turussa Hamburger Börsissä.
  • Kehuja pääosasta elokuvassa Hella W. Aiempia elokuvia mm. Miehen työ (2007) ja Tulennielijä (1998).