Kiekkolegenda Jari Kurrin ja Tiina Kurrin 17 vuotta kestänyt yhteiselämä on päättynyt eroon.– Eromme on kahden aikuisen ihmisen järkevä ratkaisu. Siihen päädyimme, jotta kumpikin saavuttaisi sen mikä elämässä on tärkeintä – tulisi onnelliseksi, sanoo Tiina, joka on muuttanut takaisin Yhdysvaltoihin.
Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 1999.

Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 1999. (Linkki tiedostoon )

Tiina Kurri on viime päivät purkanut muuttolaatikoita uudessa kodissaan Coloradossa Yhdysvalloissa ja hoitanut lukemattomia muuttoon liittyviä käytännöllisiä yksityiskohtia. Omien asioiden lisäksi hänellä on ollut järjestettävänään 14-vuotiaan Ville-pojan kouluasiat.

– Ville on kaksospojista se, joka halusi muuttaa äitinsä mukana takaisin Yhdysvaltoihin. Joonas puolestaan jäi isänsä kanssa Suomeen. Surra Tiina ei ole ehtinyt, eikä hänellä mielestään ole suruun syytäkään.

– Nyt kun eroratkaisut ja muuttopäätökset on tehty, olo on helpottunut ja vapautunut. Pahinta ja kuluttavinta on elää epävarmuudessa. Nyt kaikki on kunnossa, Tiina sanoo.

On vain vuosi siitä, kun Kurrien perhe palasi Yhdysvalloista takaisin kotimaahan Jarin lopetettua huippu-uransa NHL:ssä. Moni ihmetteli päätään puistellen, kuinka ikänsä kurinalaista, ulkoapäin ohjattua elämää elänyt Jari sopeutuisi arkeen jääkiekkokaukaloiden ulkopuolella. Miten se luonnistuisi Suomen kaikkien aikojen parhaalta pelaajalta, Euroopan parhaalta NHL -kiekkoilijalta, NHL:n kirkkaimpiin tähtiin kuuluneelta, viisinkertaiselta Stanley Cupin voittajalta, 707 maalin tekijältä?

 Mutta yllättäen sopeutuminen olikin vaikeampaa Tiinalle. Oli vaikeaa sopeutua ilmastoon, Jarin kotona oloon – siinä istuttiin olohuoneen sohvalla ja mietittiin että mitäs nyt tehdään – ihmisiin, ja koko ympäristöön. Tiina alkoi kuitenkin määrätietoisesti tähdätä siihen mikä hänelle oli tärkeää – perusti gallerian ja ryhtyi entistä aktiivisemmin maalaamaan. Galleria oli tärkeä oma juttu, se symboloi hänen itsenäisyyspyrkimyksiään, haluaan kehittyä ihmisenä ja löytää omat vahvuutensa ja rajansa. Maalaaminen oli hänen nuoruutensa harrastus, josta on vuosien mittaan tullut yhä tärkeämpi.

– Kun on 14 vuotta ollut Mrs. Jari Kurri, elänyt miehensä kautta ja täydellisesti hänen ehdoillaan, tulee tarve olla jotakin myös omana itsenään, Tiina totesi tuolloin. Ja niin hän toteaa nytkin
.
Vaikka hän ymmärtää, että tuollainen pohdiskelu ja oman itsensä, menneisyytensä ja tulevaisuutensa tutkiskelu kuuluu keski-ikään, hänen kohdallaan se johti radikaaliin elämänmuutokseen ja avioeroon.

Rakkautta ei löytynytkään
 
Ero oli väistämätön, vaikka Tiina elättelikin aluksi kuvitelmaa siitä, että perhe-elämä kestää hänen itsenäistymispyrkimyksensä ja kehittymistarpeensa, ja että he Jarin kanssa löytäisivät uudessa elämäntilanteessa uudenlaisen kumppanuuden ja rakkauden.

– Avioliitossa toisen kunnioitus on kaikkein tärkeintä. Jos jatkuvasti syödään toisen itsetuntoa, liitto kuolee omaan mahdottomuuteensa, Tiina pohdiskeli jo kuukausia sitten.

– Lähes kaksikymmentä vuotta kestäneessä liitossa tullaan väistämättä tilanteeseen, jossa rakkauden huuma on haihtunut, lapset tehty ja ruusunpunaiset hetket vain haaleita muistoja, Tiina pohti.

– Mutta siihen ei saa jäädä jumiin, vaan rakastumisen huuman ja vanhemmuuden kiireen jälkeen täytyy löytyä uusi kumppanuus ja jos se löytyy, sitä voi mielestäni kutsua rakkaudeksi. Isän ja äidin rooleista täytyy päästä eroon ja löytää kaiken sen roinan alta ihminen, johon aikoinaan rakastui.

– Mutta sitä rakkautta ei sitten meidän kohdalla enää löytynytkään uudelleen, Tiina sanoo nyt. – Me olimme lopultakin Jarin kanssa aika erilaisia ihmisiä ja kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista. Minulle luonto ja eläimet, taide ja kulttuuri ovat tärkeä elämän sisältö, kun taas Jarille on tärkeää urheilu ja tietenkin jääkiekko, joka ei taas minua kiinnosta laisinkaan. Ja kun tarkemmin ajatellaan, enemmänhän me olemme Jarin kanssa olleet toisistamme erossa kuin yhdessä koko avioliittomme ajan.

Elämää Jarin ehdoilla

Jääkiekkoilijaperheen elämään kuului vain vähän yhteistä vapaa-aikaa, sekin oli kurinalaista ja silloinkin puolisoiden tarpeet saattoivat olla aivan erilaiset – väsynyt kiekkoilija halusi nukkua ja vaimo tahtoi ulos romanttiselle illalliselle.

– Rahaa oli, muttei yhteistä aikaa.

Tiina muistaa myös kärsineensä mustasukkaisuudesta – oli niin paljon ihailijoita joiden kanssa aviomies piti jakaa. Tiina toteaa, että niinä vuosina hän oppi hyvin itsenäiseksi – perhe, kodinhoito, lasten hoito ja kaikki juoksevat käytännölliset asiat olivat Tiinan vastuulla.

– Oli se joskus vaikeaa, kun ei ollut ketään kenen kanssa jakaa ongelmat. Jarille ei voinut puhua silloin, kun hän keskittyi peliin, vaikka totta puhuen joskus soitinkin hänelle ja vuodatin kaiken, Tiina kertoi aiemmin syksyllä.

Jari keskittyi, pelasi ja purki pelaamistaan. Tiina tuki ja kuunteli.

– Tunnen, että olen osuuteni tehnyt Jarin tukemisessa, nyt on minun vuoroni toteuttaa unelmiani. Ja sanon tämän täysin vailla katkeruutta, Tiina vakuuttaa. – Vaikka tunnenkin oloni

onnelliseksi, totta kai mieli on myös haikea, sillä takana on pitkä yhteinen menneisyys ja hienoja yhteisiä hetkiä. Mutta minulla on nyt omat toiveeni siitä, mitä elämältä haluan. On aika ajatella itseäänkin.

Tiina sanoo, että heidän avioliittonsa olisi saattanut jatkuakin, mikäli hän olisi suostunut elämään siinä Jarin sanelemilla entisillä ehdoilla. Tiina haluaa korostaa, että ero on sopuisa, eikä siihen liity kolmansia osapuolia.

– Tämä on kahden järkevän aikuisen ihmisen päätös ja on aina reilumpaa, että se tehdään puhtaalta pöydältä.

Pariskunnan viralliset eropaperit lähtevät käräjäoikeudessa eteenpäin heti, kun asiaa käsittelevä virkailija palaa elokuun alkuviikolla työpaikalleen.

– Vaikka avioliittomme on nyt totaalisesti päättynyt, ihmissuhteemme ei, sillä meillä on kaksi yhteishuoltajuudessa olevaa poikaa joiden vanhempina säilymme aina, Tiina huomauttaa.

Kun ero tuli ajankohtaiseksi, päätös muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin oli Tiinalle itsestään selvä.

– Minun olisi ollut vaikea elää Suomessa ex-huippukiekkoilijan ex-vaimona. Sitä paitsi kaipasin entiseen kotimaahani, olenhan viettänyt siellä puolet elämästäni.

Myös lasten sijoittuminen vanhempiensa luokse kävi luontevasti. Ville tahtoi äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin ja jääkiekkoa aktiivisesti harrastava Joonas jäi isänsä kanssa Suomeen.

– Jari viihtyy Suomessa erinomaisesti ja Joonas saa nyt isänsä jakamattoman huomion.

Tiina on tähänkin asti matkustellut paljon Villen kanssa.

– Me olemme luonteeltamme aika samanlaisia – rauhallisia – ja meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet, kuten luonto ja eläimet.

Tiina myöntää, että ikävä saattaa tulla niin pojille kuin äidillekin, mutta toisaalta hän tietää poikiensa olevan niin kansainvälisiä että Suomen ja Coloradon välinen etäisyys on melkein sama kuin Oulun ja Helsingin. Ville ja Joonas ovat ikänsä asuneet Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja käyneet Suomessa kansainvälistä koulua.

– Joonas tulee jouluna kuukaudeksi meille ja Ville taas menee kesäksi Suomeen.

Tiinan ja Villen nykyinen asuinpaikka on pienen pieni laskettelukeskuksena tunnettu paikkakunta Coloradossa.

– Kävimme täällä usein laskettelemassa silloin kun asuimme Denverissä.

Juuri sinne Tiina kaipasi, sillä siellä on hänen mielestään kaikki mitä ihminen voi toivoa – on upeat vuoret, kirkkaat vedet, on lunta ja lämpöä vuorotellen. – Kylä on pieni, normaalisti täällä asuu vain noin 6 000 ihmistä mutta talvisin laskettelu tuo turisteja niin, että väkiluku on noin 30 000.

Tiinalla on paikkakunnalla jo tuttuja entuudestaan ja hän toivoo Villenkin pian saavan ystäviä, kun koulu alkaa. Ville aloittaa pienessä koulussa, joka on luontopainotteinen ja jonka ohjelmaan kuuluu runsas matkustelu.

– Se on kuin tehty Villen tarpeille.

Toistaiseksi Ville ja Tiina asuvat vuokralla rivitalossa, mutta syyskuun alussa he muuttavat omaan taloon aivan kylän keskustaan. Siitä Villen on helppo polkaista pyörällä harrastustensa pariin, kunnes parin vuoden kuluttua saa ajokortin.

Alkuviikot uudella kotipaikkakunnalla ovat sujuneet mm. golfia pelaten – se on sekä äidin että pojan harrastus. Perheeseen kuuluu myös Villen uusi koiranpentu Mocca ja kohta myös villihevosesta kesytettävä ratsu hevosia harrastavalle Tiinalle.

Tiina jatkaa, että hän valitsi paikkakunnan myös sillä silmällä, että voi jatkaa maalausharrastustaan, josta on tullut elämän tärkeä, kunnianhimoinen sisältö.

– Täällä riittää upeita maisemia ja täällä voin keskittyä maalaamiseen ilman että minut tunnetaan Jari Kurrin ex-puolisona.

Tiina on käynyt Kankaanpään taidekoulun ja viime syksynä hän piti Suomessa taidenäyttelynkin. Tuolloin hän iloitsi siitä, että puolet näyttelyn tauluista myytiin ja galleristi Krista Mikkola piti häntä kehityskelpoisena ja kannusti jatkamaan. Lisäksi hän kehotti Tiinaa siirtymään figuratiivisesta enemmän abstraktiin ilmaisuun nähtyään, että värit olivat Tiinalle tärkeitä.

Elokuun ensimmäisellä viikolla Tiinan töitä on nähtävillä näyttelyssä Uudessakaupungissa, hänen syntymäpaikkakunnallaan.

– Galleriahaaveet olen toistaiseksi unohtanut – on vaikea sekä maalata että olla galleristi.

Tiina nauraa julkisuudessa olleille spekulaatioille Jarin kymmenien miljoonien omaisuuden puolittamisesta.

– Ei pidä paikkaansa, hän sanoo väitteistä, joiden mukaan puolet omaisuudesta jäisi Tiinalle. – Mutta en minä nyt puilla paljailla ole, hän toteaa.

Paitsi maalata Tiina aikoo elättää itsensä myös kirjoittamalla juttuja – toimittajan työtä hän teki silloinkin, kun tapasi Jarin hotelli Hesperian yökerhossa vuonna 1982 MM-kisojen aikaan ja lähti miehen mukaan. Tiina työskenteli tuolloin Nykypäivä-lehdessä. Hän on opiskellut tiedotusoppia ja valmistunut kulttuurisihteeriksi.

Jari ja Tiina vihittiin Las Vegasissa Yhdysvalloissa 8.6.1985. Pienimuotoisissa häissä oli läsnä vain 20 ystävää.

– Tärkein tavoitteeni kaikessa mitä nyt teen, on tulla onnelliseksi. Erosimme siksi, että meistä kumpikin saavuttaisi tuon päämäärän, Tiina sanoo nyt ja kuulostaa, ihme kyllä, hyvin iloiselta ja vapautuneelta.

Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 1999.

Hanna-Maria ja Anssi ovat tehneet häiden jälkeen myös avioehdon.

Entinen MM-kilpauimari Hanna-Maria Seppälä, 33, on avioitunut pitkäaikaisen kumppaninsa, liikemies Anssi Hintsan, 56, kanssa. Hanna-Maria vahvistaa asian Me Naisille puhelimitse.

– Pitää paikkansa, olemme menneet vuoden alussa naimisiin, Hanna-Maria kertoo.

Sen enempää yksityiskohtia häistä Hanna-Maria ei halua paljastaa. Hän haluaa pitää häiden kokoon ja järjestämispaikkaan liittyvät asiat vain lähipiirinsä tiedossa.

Hanna-Marian ja Anssin avioitumisesta kertoi ensimmäisenä Seiska. Lehden maistraatilta saamien tietojen mukaan pariskunta on tehnyt häiden jälkeen avioehdon, joka on rekisteröity maistraattiin elokuun lopulla. Asia vahvistetaan maistraatista myös Me Naisille. Sopimuksen mukaan pariskunta asteli avioon tammikuun 31. päivä.

Pariskunta kihlautui vuonna 2016 Havajilla. He asuvat yhdessä Helsingissä.

Hanna-Marialla ja Anssilla on 23 vuotta ikäeroa. Vuonna 2016 Hanna-Maria kertoi Eeva-lehdelle, että hänen ja Anssin suhde aiheutti aikoinaan monenlaisia reaktioita.

– Ymmärrän, että suhteemme oli monelle yllätys. Itselleni asia on ollut alusta saakka aivan luonnollinen juttu, sillä mielestäni rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria kertoi haastattelussa.

Anssilla on viisi lasta edellisestä liitostaan. Hän on viime vuonna menehtyneen urheilu- ja F1-lääkäri Aki Hintsan veli.

Käyttäjä4631
Seuraa 
Liittynyt31.8.2016

Hanna-Maria Seppälä, 33, kertoo avioituneensa Anssi Hintsan, 56, kanssa: ”Olemme menneet vuoden alussa naimisiin”

Itselläni 25 vuotta nuorempi mies. Olen 57-vuotias nuorekas nainen. Olen ollut myös 10 vuotta itseäni 18 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tuolloin 27 ja mies 45 kun tutustuimme. Oli mies parhaassa iässä ja tietysti hänen itsevarmuutensa iski. Valitettavasti vuosien saatossa hänestä tuli vanha ukko. Itse olin nainen parhaassa iässä. Ero tuli!
Lue kommentti
Anneliga

Hanna-Maria Seppälä, 33, kertoo avioituneensa Anssi Hintsan, 56, kanssa: ”Olemme menneet vuoden alussa naimisiin”

Mitä ihmeellistä tässä on. Jos naisella sattuu olemaan nuorenpi mies, pidetään sitä kummajaisena naista puumana, mutta kun miehellä on puolet nuorenpi vaimo, niin sehän onkin hyväksyttävää. Treffisivustot on täynnä ukonrahjuksia, joiden mielestä heillä on velvollisuus hakea nuorta, vaikka omat edelletykset ei ole edes itseä vanhenpaan.
Lue kommentti

Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, 36, ahdistuu tilanteissa, joissa ympärillä on paljon vieraita ihmisiä, joiden kanssa pitäisi small talkata.

Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, 36, oli varsinkin uransa alussa niin sisäänpäinkääntynyt, että räppäsi lavalla selkä yleisöön päin.

– Vaimokin on sanonut, että olen haastavin hänen tuntemistaan ihmisistä, mutta toisaalta minun kanssani ei ole kuulemma koskaan tylsää.

Mikko on yksi tämän syksyn Vain elämää -tähdistä. Ennen kuvausten alkamista uran alkuajoilta tutut tuntemukset ja jännitys nousivat pintaan.

– Ahdistus tai jännitys eivät liity enää esiintymiseen, vaan ennemmin uusiin sosiaalisiin tilanteisiin. Minulle isot tilaisuudet, joissa pitää moikkailla puolituntemattomia ihmisiä ja käyttäytyä tiettyjen sosiaalisten normien mukaisesti ovat ahdistavia, päivätyönään levy-yhtiön tuotantopäällikkönä työskentelevä Mikko selvittää.

Nuoruudessa ahdistuskohtaukset tuntuivat fyysisinä. Pahimmillaan Mikko pelkäsi saavansa sydänkohtauksen.

– Yritin rauhoittaa mieltä, mutta en saanut fyysisiä oireita kuriin.

Myöhemmin kivikasvoisuudesta ja introverttiydestä on tullut Pyhimyksen tavaramerkkejä. Mikko on pystynyt pysymään tinkimättömänä siinä, että hän pyrkii aina olemaan oma itsensä, vaikka ympäristö asettaisi paineita olla sosiaalinen ja hymyilevä.

– En ole lähtenyt tekemään kaupallista menestyäkseni, enkä esittelemään lavalla itseäni. Kerron tarinoita.

Mies arvelee, että introverttiydestä ei ole ollut läheisimmissä ihmissuhteissa haittaa.

– Olen hyvä ihmistuntija, ja tunnistan kyllä ihmiset, joiden kanssa voin olla oma itseni.

Millainen oli Mikon lapsuus helsinkiläisessä lähiössä? Miten Mikko selätti ahdistuksensa ja miten hän hallitsee sitä nykyään? Mitä Mikko ajattelee isyydestä? Lue Mikon haastattelu kokonaisuudessaan tämän linkin kautta. Voit lukea jutun myös Me Naisten uusimmasta numerosta 38/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.