Mieluummin dystopisti kuin utopisti, Ylppö kuvailee itseään. ”Olen helvetin paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin joskus aiemmin, mutta yhä aina hiukan huolestunut.”
Mieluummin dystopisti kuin utopisti, Ylppö kuvailee itseään. ”Olen helvetin paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin joskus aiemmin, mutta yhä aina hiukan huolestunut.”

Reilu neljä vuotta sitten Herra Ylpöstä oli juuri tullut isä, mutta mies itse oli täysin hukassa. Ainoa tie ulos umpikujasta oli terapia. – Jos olisimme eronneet vaimoni kanssa, mulla olisi varmaan jo kolme eri perhettä.

Talot ovat kuin Carneval-keksejä: pinkkejä, viininpunaisia, vauvansinisiä ja vaaleankeltaisia. Yhtäkkiä satukirjan kuvitukselta näyttävään maisemaan ilmestyy kokomustiin pukeutunut kaljupäinen hahmo. Se tulee kohti, heilauttaa kättään. Déjà vu.

Tapasimme Herra Ylpön kanssa viimeksi hänen kotinurkillaan Porvoon postikortti-idyllissä aika lailla tasan neljä vuotta sitten. Silloin Ylpöstä tehtiin juttu, jossa hän kertasi tietään tarkkailuluokan häiriköstä eturivin rocktähdeksi. Ylppö kertoi muun muassa elämänsä rakkauksista, paljasti olevansa ihastuneena suorastaan fanaattinen sekä kärsineensä irtosuhteiden värittämästä elämänvaiheestaan.

Mutta sitä juttuun ei saanut kirjoittaa, että hänestä oli juuri tullut isä. Edes parisuhdestatusta ei saanut kertoa.

– Elämäntilanteeni oli silloin sekava, ja yritin suojata yksityisyyttäni. Nyt en enää oikein jaksa. Sitä paitsi olen nykyään niin iloinen ja ylpeä perheestäni, että sitä on vaikea peittää, Ylppö kertoo.

Siviilisäätyä ei voi enää olla huomaamatta, sillä Ylpön muhkeiden sormusten kokoelmaan liittyi pari vuotta sitten vihkisormus. Pienten ja intiimien, mutta sitäkin hauskempien talvihäiden jatkot vietettiin samassa porvoolaisessa ravintolassa, jossa Ylppö nyt tilaa kello 13 aamupalaksi tummaa suklaastoutia, koska siinä on ”ruoka ja juoma samassa”.

– Hääpäivä oli niin mukava, että olemme miettineet, voisimmeko järjestää uudet juhlat samalle porukalle. Juhlissa esiintyivät muun muassa ystäväni Kauko Röyhkä ja maailman hauskin mies Ismo Leikola. Ja siitä pidimme kiinni, että alkoholia oli heti tarjolla. Sellaiset suomalaiset häät ovat kamalia, jossa vieraat joutuvat jäykkinä odottelemaan, että milloin sitä boolia saa, Ylppö rupattelee.

”Olisi ollut hirveä virhe erota.”

Perhe on sittemmin kasvanut: nelivuotiaan pojan lisäksi Ylpöllä ja hänen vaimollaan on kaksivuotias tytär.

– Olisi ollut hirveä virhe erota. Jos niin olisi käynyt, mulla olisi todennäköisesti jo kolme eri perhettä. Elän nykyään tosi tasaista, keskiluokkaista ydinperhe-elämää ja olen siitä kiitollinen.

Seesteiseen elämänvaiheeseen pääseminen vaati kuitenkin välien selvittämistä paitsi puolison myös vanhojen bändi­kavereiden kanssa. Mutta ennen kaikkea Ylpön oli saatava välit kuntoon itsensä kanssa. Sitä varten oli mentävä terapiaan.

Paska jätkä

Herra Ylppö, 42, tuli alun perin tunnetuksi Maj Karman keulakuvana. Yhtye piti kuitenkin seitsemän vuoden tauon, jonka aikana Ylppö loi soolouraa ja keikkaili Ihmiset-yhtyeensä kanssa. Nyt Maj Karma on tehnyt paluun. Peltisydän-levy julkaistiin pari viikkoa sitten, ja käynnissä paraikaa on Suomen-kiertue.

Maj Karman paluu ei ollut itsestäänselvyys, sillä välit vanhoihin bändikavereihin olivat pitkään kireät. Erimielisyydet saivat alkunsa, kun Ylppö alkoi luoda soolouraa vuonna 2007, samaan aikaan, kun Maj Karma oli vuosien yhdessä soittamisen jälkeen läpimurron kynnyksellä.

Yhtäkkiä Ylppö ja Ihmiset oli lista­ykkösenä, ja keikkoja riitti. Aikaa Maj Karmalle ei enää jäänyt. Vanhat bändikaverit kokivat, että Ylppö keräsi yksin yhdessä tehdyn työn hedelmät.

Ylppö myöntää, että menestys sai aikaan vauhtisokeuden, jolloin häntä ei huvittanut ymmärtää muiden näkökulmaa.

– Soolourani alkoi kuitenkin vähän vahingossa: sen piti olla vain pikku projekti, mutta yhtäkkiä iso pyörä alkoi pyöriä. Olin varmasti paska jätkä, mutta toisaalta en usko, että kukaan muusikko olisi sanonut ei samassa tilanteessa.

”Yhtyeellemme oli käynyt niin kuin pitkissä liitoissa usein käy: olimme kasvaneet erillemme.”

Aluksi Ylppö yritti tasapainoilla kahden bändin välillä, mutta lopulta kaikkien oli myönnettävä, että Maj Karman paatti oli ajettava satamaan. Kun vuonna 2009 julkaistu Salama sai vaisun vastaanoton, yhtye vetäytyi määrittelemättömän pituiselle tauolle.

– Ilmapiiri oli pitkään ollut vähän tulehtunut. Yhtyeellemme oli käynyt niin kuin pitkissä liitoissa usein käy: olimme kasvaneet erillemme. Visiomme olivat erilaisia, ja meillä oli alkanut tulla pieniä valtataisteluja. Lisäksi joka jätkällä oli omat murheensa, jotka myös heijastuivat yhtyeeseen.

Viina vei

Etenkin murheita tuntui riittävän Ylpöllä itsellään. Menestyksestä huolimatta hänellä oli koko ajan paha olo, jota hän pakeni juhlimiseen. Jatkuva viinan kanssa läträäminen vain synkensi oloa entisestään ja repi yksityiselämää.

– En ole koskaan ollut parisuhteessa väkivaltainen, mutta suurin piirtein kaikkea muuta pahaa olen tehnyt. Olen ollut täydellisen välinpitämätön ja poissaoleva kumppani. Todellisuudentajuni oli hämärtynyt, ja minusta tuntui, että läheiseni pyrkivät vain rajoittamaan elämääni. Olin kuin Peter Pan: en olisi halunnut kasvaa aikuiseksi tai ottaa vastuuta.

Nyt Ylppö miettii, että osa hänen ongelmistaan oli ehkä orastavan keski-
iän kriisiä, osa vanhoja, käsittelemättömiä asioita. Hän oli esimerkiksi jo vuosia kärsinyt ahdistuskohtauksista, jotka hän oli itse diagnosoinut paniikkihäiriöksi. Apua hän ei ollut hakenut, koska oli aina suhtautunut niin diagnooseihin kuin terapeutteihinkin epäillen.

”Eihän terapia mukavaa ollut. Yhtään ei saanut feikata, puolustella itseään tai kiillottaa kilpeään.”

Jossain vaiheessa hänellä ei kuitenkaan enää ollut vaihtoehtoja. Musta möykky sisällä oli kasvanut niin suureksi.

– Eihän se terapia mukavaa ollut. Sisäisestä paskasta pääseminen vaati täydellistä avautumista ja rehellisyyttä. Yhtään ei saanut feikata, puolustella itseään tai kiillottaa kilpeään.

 


Herra Ylppö haaveilee pitkän elokuvan ohjaamisesta. Hän on käynyt jo katsastamassa kuvauspaikkoja Andaluciassa. ”Haaveista kannattaa puhua ääneen, silloin ne ehkä saa joskus toteutettuakin.”

 

Terapiassa Ylppö ymmärsi myös kärsivänsä ADD:stä, tarkkaavaisuushäiriöstä. Hän puhuu aiheesta myös hiljattain julkaistussa, Mielenterveysseuran tukemassa kirjassa Error – Mielen häiriötä.

”Esineet vain katoavat minulta mystisesti.”

Tarkkaavaisuushäiriö ilmenee niin, että moneen asiaan ei pysty keskittymään lainkaan, mutta itseä kiinnostaviin asioihin voi uppoutua täydellisesti. Ylpön tapauksessa se tarkoittaa muun muassa elämää häiritsevää hajamielisyyttä: hän kadottaa jatkuvasti pankkikortteja, aurinkolaseja, jopa pikkutakkeja. Pankkikortteja on kadonnut lyhyen ajan sisällä niin monta, ettei pankki enää anna uutta.

– Jossakin välissä vain tulee musta aukko, jonka aikana esineet vain katoavat minulta mystisesti. Jos näet jossain kadulla yksinäisen kengän, se on todennäköisesti minun. Kauppaan minua ei kannata lähettää, sillä minun on aivan mahdotonta löytää jotain kuivahiivaa. Mutta apua en voi silti pyytää, koska myyjälle puhuminen ahdistaa, mieluummin harhailen 45 minuuttia käytävillä, hän kuvailee.

Lisäksi Ylppöä ahdistavat kaikki suljetut tilat, joissa ollaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, kuten julkiset liikennevälineet tai elokuvateatterit.

– Olenkin nykyään ihan surutta paatunut yksityisautoilija.

Lapset tekivät kodin

Toisinkin asiat olisivat voineet mennä, Ylppö miettii yhä välillä herätessään lastenhuoneesta kuuluviin ääniin. Hän voisi hyvin herätä jostain muualta kuin Porvoon Vanhassakaupungissa sijaitsevasta kauniista vanhasta talostaan, jonne perhe muutti tarvittuaan lisää tilaa.

Sängystä noustessa jalkoihin on vedettävä kolmet villasukat: jääkylmät lattiat ja vetävät nurkat kuuluvat 1700-luvulla rakennetun talon vähemmän viehättäviin ominaisuuksiin. Talven hyvä puoli on kuitenkin se, että silloin pihassa pyörii vähemmän japanilaisia turisteja, jotka luulevat taloa museoksi.

– Parasta nykyisessä elämässäni on, että joka päivä saa nauraa kippurassa skidien sekoilua seuratessa. Taitaa olla sanontakin, että vasta lasten äänet tekevät talosta kodin.

Terapiassa Ylppö tajusi, että usein parisuhteen ongelmat ovat oikeasti ihmisen omia ongelmia, jotka vain heijastuvat suhteeseen.

– Jos suhteessa ei ole väkivaltaa tai vakavia päihdeongelmia, en suosittele eroamista kenellekään pienten lasten vanhemmille. Lapsille on kuitenkin hirveän tärkeää, että äiti ja isä olisivat saman katon alla.

”Vaimoni on helvetin järkevä, sosiaalisesti suorastaan nerokas ihminen.”

Ylppö on kiitollinen vaimolleen siitä, että tämä jaksoi ymmärtää ja olla kärsivällinen, silloin kun hän oli hukassa itsensä kanssa.

– Vaimoni on helvetin järkevä, sosiaalisesti suorastaan nerokas ihminen. Onnekseni hän tuntee myös armon käsitteen. Ei minun kanssani ole vieläkään varmasti helppo elää. Saatan olla paikalla, mutta en läsnä. Vaadin paljon omaa tilaa ja aikaa.

Ylpön suhde alkoholiin on kuitenkin nykyään hallinnassa. Kun hän ennen saattoi juoda keikkareissuilla itsensä humalaan monena iltana viikossa ja reissujen jälkeen jatkaa rallia vielä baareissa Helsingin Kalliossa, nykyään hän voi hyvin hoitaa keikat selvin päin.

– Totta kai toisinaan on yhä kiva vetää kännit, mutta jokin mitta mulla tuli täyteen. Jos nykyään juhlin, se on oikeasti juhlimista, ei eskapismia. Krapulassa makaamista bussin lattialla ei ole yhtään ikävä. Niistä ajoista on jäänyt niin vahva trauma, ettei paluuta vanhaan ei ole.

Uusi loppu tarinalle

Kun Maj Karma taannoin harjoitteli kiertuetta varten, yhtyeen kitaristi Häiriö Piirinen pyysi treenien jälkeen Ylppöä heittämään hänet kotiin. Rattiin noustessaan Ylppö kuitenkin huomasi, ettei tiennyt, missä Häiriö asui, vaikka oli tuntenut miehen teini-ikäisestä lähtien.

Seitsemän vuoden tauon aikana miehet eivät paljon toistensa kuulumisia kyselleet. Kun kaikilla oli vielä aina ollut omat kaveripiirinsä, yhdessä ei tarvinnut hengailla. Ihan totaalisesti välit eivät kuitenkaan missään vaiheessa olleet poikki: kerran vuodessa orkesteri kokoontui soittamaan omilla Karmarock-festareillaan Harjavallassa.

Jossain vaiheessa yhdessä soittaminen alkoi taas tuntua hyvältä. Tärkeintä oli kuitenkin saada yhteiselle tarinalle toisenlainen päätös.

– Kun bändi on määrittänyt elämäämme teini-ikäisestä lähtien ja vaikuttanut siihen vahvemmin kuin ehkä mikään muu, olisi tuntunut ikävältä päättää jokin niin tärkeä asia paskan makuun suussa. Tuntui, että olemme velkaa sen sekä toisillemme ja bändille.

Lisäksi neljän soololevyn jälkeen Ylpön oma takki alkoi olla tyhjä ja biisien kirjoittaminen muiden kanssa tuntui vaihteeksi virkistävältä. Oli helpottavaakin, kun kaikesta ei tarvinnut olla vastuussa yksin. Peltisydämellä kappaleiden tekijäksi on merkitty yksiselitteisesti koko yhtye.

Arvioissa levyä on kuvailtu bändin vahvimmaksi kokonaisuudeksi. On sanottu, että uhon ja aggression tilalle olisi tullut Maj Karmalle uudenlaista herkkyyttä ja avoimuutta.

– Monet kappaleista onkin kirjoitettu isän näkökulmasta, Ylppö kertoo.

Ikuinen pessimisti

Isänä Ylppö kuvailee olevansa vähän lepsu, ehkä turhankin. Hysteeristä vanhempaa hänestä ei saa tekemälläkään: jos lapsi kompastuu lehmänläjään, Ylppö nauraa ja ajattelee sen vain olevan hyväksi.

”Ajattelen, että tärkein tehtäväni isänä ei ole kurinpito vaan rakkauden ja turvan antaminen.”

– En silti usko, että olen onnistunut heitä pilaamaan. He ovat iloisia, avoimia ja luottavaisia lapsia, lähipiirissänikin hyvin pidettyjä. Ajattelen, että tärkein tehtäväni isänä ei ole kurinpito vaan rakkauden ja turvan antaminen.

Tietenkin välillä vanhemmuus myös rasittaa ja väsyttää. Vastuukin pelottaa. Vanhemmuuden mukana elämään astui entistä vahvemmin huoli siitä, mihin maailma oikein on menossa.

– Ikuisesta pessimismistäni en ole vieläkään päässyt eroon. Minun on vaikea elää hetkessä. Juuri kun ehdin ajatella, että olen onnellinen, jostain hiipii huoli ja mieleen tulee sata asiaa, jotka voivat mennä pieleen.

Herra Ylppö

  • 42-vuotias muusikko tunnetaan Maj Karman ja Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen laulajana. Keikkaillut myös Mustan paraatin kanssa.
  • Asuu vaimonsa ja 2- ja 4-vuotiaiden lastensa kanssa Porvoon Vanhassakaupungissa.
  • Työskennellyt myös mainosalalla, tehnyt kuvataidetta sekä levynkansia ja ohjannut musiikkivideoita muun muassa Haloo Helsingille.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla