Marjaana Toiviainen organisoi Toisenlainen hiihtoloma- ja Sohvalle stadiin -kampanjat, joissa ihmiset kutsuivat kodittomia koteihinsa määräämättömäksi ajaksi. Kampanja perustui luottamukseen. Kuva: Juha Salminen
Marjaana Toiviainen organisoi Toisenlainen hiihtoloma- ja Sohvalle stadiin -kampanjat, joissa ihmiset kutsuivat kodittomia koteihinsa määräämättömäksi ajaksi. Kampanja perustui luottamukseen. Kuva: Juha Salminen

Pappi Marjaana Toiviainen majoittaa asunnottomia kotisohvalleen ja kannustaa muitakin tekemään niin. – Mutta auttaminen ei riitä, hän sanoo.

Suomessa on 7500 yksinäistä asunnotonta ja 420 koditonta perhettä. Heistä valtaosa viettää yönsä tuttavien nurkissa, loput laitoksissa, asuntoloissa tai ulkona.

Sietämätön ajatus, tuumaa moni, ja unohtaa asian sen jälkeen. Tutkija-pastori Marjaana Toiviainen ei unohtanut, vaan organisoi Helsingin Kallion seurakunnan kanssa Toisenlainen hiihtoloma- sekä Sohvalle stadiin -kampanjat, joissa ihmiset kutsuivat kodittomia asumaan kotiinsa määräämättömäksi ajaksi.

Romanialainen romanipariskunta Cristina Cantaragio ja Vasile Stoika asui Toiviaisen 38 neliössä kolme kuukautta. Sen jälkeen hänen kotonaan on yöpynyt paljon väkeä useimmiten muutaman yön pätkissä: opiskelijoita, sohvasurffaavia matkailijoita sekä paperittomia siirtolaisia.
Kuten muillakin kampanjoihin osallistuneilla, ovat kokemukset olleet vaikuttavia.

– Ärsyttää hehkuttaa, mutta joudun tekemään sen. Syntyi ystävyyssuhteita ja kummisuhteita. Ongelmat olivat sellaisia, mitä kimppa-asumisessa yleensä voi tulla: opiskelijat valvoivat lapsiperheen kannalta myöhään, annettu puhelinnumero oli vahingossa väärä, Toiviainen kertoo.

Ja ei, kukaan ei varastanut kenenkään telkkaria.

Mutta projektiluonteinen auttaminen ei asunnottomuutta kadota. Marjaana Toiviaisen mielestä asunnottomuus häviää vasta järeillä yhteiskunnallisilla aseilla, vaikka vapaaehtoisia kodintarjoajia olisi moninkertaisesti niiden 400 lisäksi, jotka osallistuivat viime talvena ja tänä syksynä järjestettyihin kampanjoihin.

– Ymmärrän, että oman kodin avaaminen on tosi intiimiä. Kampanjointi ei poista ongelmien lähteitä, eikä nyt ole ollenkaan kyse siitä, että autetaan reppanoita. Mutta kampanjointi, toisenlaisen todellisuuden kohtaaminen ja yhteinen arki toisen ihmisen kanssa koskettavat. Ja se, mikä on koskettanut, sitä ihminen haluaa muuttaa, hän sanoo.

 Toiviainen toki kannustaa lahjoittamaan asunnottomille lämpimiä vaatteita, mutta ennen kaikkea näkemään, että asunnottomuus ei ole pelkästään moniongelmaisten asia. Jos elämässä menee jokin pahasti pieleen, on oma koti yhtäkkiä mahdottoman kallis.

– Siksi toivon, että osattaisiin vaatia muutoksia asuntopolitiikkaan. Nykyisin kuka vain voi joutua tilanteeseen, jossa rahat eivät riitä asumiseen. Voi tulla sairautta tai avioero.

Jos on rohkeutta, voi sohvalle pedata sängyn tarvitsevalle. Asunnottomalle väliaikainen koti voi merkitä suurta käännettä: voimia hoitaa asioitaan kuntoon.

– Paperisota Kelassa voi lykkääntyä loputtomasti siksi, että paukut eivät riitä. Mielessä on vain se, missä nukkuu seuraavan yön, Toiviainen sanoo.

Lue lisää:

Amsterdam asunnottomien silmin

Pärjääkö ihminen peruspäivärahalla

Ovatko minitalot ratkaisu köyhien asunto-ongelmiin?