Frontside Ollie teki laulaja Robin Packalénista, 13, hetkessä teinityttöjen idolin. – En silti ajattele, että ohhoh, olenpas kuuluisa, hän kertoo. Lähipiirikin pitää Robbea yhä tavallisena poikana.

Kuvat Lauri Mannermaa, Sampo Korhonen, Lilli Haapala

Kolmivuotias poika vipeltää rapujuhlilla sukulaistensa jaloissa, kun joku panee musiikkia soimaan. Polvenkorkuinen muusikonalku kiipeää välittömästi korokkeelle ja alkaa hoilata melodian mukana. 

– Lauloin oikein tunteella. Isä vähän toppuutteli, että tules pois sieltä, Robin Packalén muistelee hymyillen ja pyörähtää pari kertaa, lurauttaa laulunpätkän, loikkaa tasajalkaa – ja törmää oveen.

Miehenaluksi venähtänyt Robin suhtautuu esiintymiseen yhtä letkeästi kuin ennenkin. Ei uskoisi, että 13-vuotiaan kevääseen mahtuu yli kahdeksan miljoonaa YouTube-klikkausta ja kaikkien aikojen nuorimman 100 000 albumia myyneen suomalaisartistin titteli.

– Uskomatonta, että olen päässyt sellaiseen joukkoon. Suomessa on niin paljon hyviä muusikoita. Kevääni on ollut yhtä hullunmyllyä, joten en ole vieläkään ehtinyt sisäistää kaikkea.

Myllytys alkoi tammikuussa, kun Frontside Ollie -esikoissingle julkaistiin YouTube-nettipalvelussa. Yhtäkkiä koko Suomi tunsi eriparitennarit ja laulun skeittaavasta tytöstä. Nyt Robin elää ensimmäistä keikkakesäänsä. Buukkauksia on tosin vain kymmenkunta, koska yläasteen seitsemäsluokkalainen aikoo myös lomailla. Aivan tavallista elämää Robin ei pääse viettämään silloinkaan: arjessa pyörii mukana hänen elämästään kertovan dokumentin kuvausryhmä. 

– En kaipaa enempää omaa aikaa. Kotona Turussa saan olla niin rauhassa kuin haluan, hän vakuuttaa. 

Tätä nykyä nimikirjoituksen pyytäjiä on niin paljon, että Robin pitää taskussaan varalla valmiiksi signeerattuja valokuvia. 

– En silti koskaan ajattele, että ohhoh, olenpas kuuluisa. Suurin muutos vanhaan on se, että minut tunnistetaan kaduilla. Sekin on vain luonnollinen osa tätä työtä, hän toteaa tyynesti.

Staraskabaan mukaan

On vuosi 2008. Robin haeskelee netistä laulunopettajaa ja törmää Staraskaba-kilpailuun. Hän mankuu niin kauan, että saa vanhemmiltaan luvan osallistua. Yhdeksänvuotias ei ole jännitykseltään pysyä lavalla housuissaan, mutta esitys tuo voiton kotiin. Seuraavana vuonna lahjakkuus poimitaan Suomen edustajaksi New Wave Junior -laulukilpailuun Moskovaan. 

– Esitystä oli treenattu edestakaisin yötä päivää, joten olo oli itsevarmempi kuin Staraskabassa. Onneksi en osannut ajatella, että minua tapitti televisiosta sata miljoonaa ihmistä, Robin miettii.

Hurjasti heiluva blonditukka laulamassa aikuisellekin vaikeaa The Final Countdown -kappaletta ei jäänyt Maki Kolehmaiselta huomaamatta. Säveltäjä esitteli Robinin tämän tulevalle managerille Hannu Sormuselle. Kun Robin lauloi Hannun edessä englanniksi, italiaksi ja venäjäksi, huone oli heti täynnä auki loksahtaneita suita. 

Pian pojan hupparintaskussa kiilteli levytyssopimus. Tuo paperi johti triplaplatinaa päivässä myyneeseen Koodi-esikoisalbumiin. Puolessa vuodessa Robinista on tullut Suomen kysytyimpiä artisteja, joka tahkoaa huikeita keikkapalkkioita. 

Hän itse pitää elämäänsä aivan tavallisena, vain hieman keskivertoa kiireisempänä. Ihannemaailmassa Robinin vuorokaudessa olisi kaksinkertainen määrä tunteja.

– Välillä olen lukenut hotellihuoneessa kokeisiin. Ja joskus koulusta pitää anoa vapaata, mutta se ei haittaa, Robin virnuilee.

– Promokiertueilla vierähtää päiviä, mutta sitten on taas hiljaisempaa. Keväällä treenasin bändini kanssa pari kertaa viikossa ja loppuajan olin Turussa.

Robinin elämä on jatkuvaa reissaamista kahden kaupungin välillä. Silti hän ei tahdo muuttaa Helsinkiin, sillä Turussa on laulajan koko elämä: urheilu, perhe ja ystävät. Kiitos Robinin maanläheisyydestä kuuluukin suurelta osin kaveripiirille, joka on pysynyt laulajan rinnalla koko menestystarinan ajan. 

Tytöissä Robin on aiheuttanut keikoillaan jopa hysteriaa, mutta kaverit eivät kiusaa hurmurimaineesta. Lähipiiri on aina tiennyt Robinin haluavan lavalle, joten suosio ei tullut kenellekään yllätyksenä.

Yhdessä asiassa Robin on ehdoton: perheasioilla ei paistatella. Hänen vanhempansa pysyvät erossa julkisuudesta, ja Robin pitää päätöstä järkevänä. Hän tahtoo, että koti on rauhoittumisen paikka. 

Robin on saanut kasvaa vapaasti kolmen sisarensa kanssa. Perhe on aina tukenut mutta ei painostanut musiikin pariin. Robin arvelee, että jos julkisuus alkaisi nousta hattuun, vanhemmat huomauttaisivat siitä ensimmäisinä.

– Äiti ja isä ovat usein muistutelleet, että jalat pidetään maassa. Jotenkin olen itsekin tajunnut saman pienestä pitäen. 

Aikuisuus auki

Vielä Robin ei haaveile aikuistumisesta, vaan toteaa bisnesmiehen elkein, että hänen kohderyhmälleen 13 vuoden ikä on juuri sopiva. 16-vuotiaana hän ei ehkä olisi noussut sensaatioksi asti.

Kun on myynyt päivässä 60 000 levyä, on vaarana, että suosio jää tähdenlennoksi. Robin suhtautuu siihenkin mahdollisuuteen tyynesti.

– Ei minulla vielä ole mielessä varavaihtoehtoa. Sitä ehtii vielä miettiä. Lukioon aion ilman muuta – musiikkilukioon, jos vain pääsen. Seiskaluokan päästötodistukseni keskiarvo oli kahdeksan. Nostin sitä syksystä, eli toivoa ei ole heitetty.

Toistaiseksi Robin aikoo jatkaa samantyylisen popin parissa, "koska se näyttää toimivan". Nuorempana Big Bandissa laulanut artisti on avoin muillekin musiikkilajeille. Sininen ja punainen tennari voisivat tulevaisuudessa lyödä vaikka rockmusiikin tahtiin. Yksi haave on silti ylitse muiden.

– Hienointa olisi, jos fanini kasvaisivat minun ja musiikkini mukana, Robin pohtii.

Keikalle kauppakeskukseen on sulloutunut niin paljon ihmisiä, ettei kukaan mahdu liikkumaan.

– Olen täällä siksi, että haluan laulaa, Robin kertoo.

Typerät tekstarit ilahduttavat

Levyn tuottaja Jimi Constantine, 30:

"Robin oli aika paljon nykyistä pienempi tullessaan ensimmäistä kertaa laulamaan studiolle. Jo silloin hän oli rento ja energinen, suvereeni showmies. Myös Robinin äiti ja isä olivat mukana nauhoituksessa. Perheestä tuli heti lämmin, maanläheinen fiilis. 

Näytän Robinille livekeikkoja, jotta hän saisi haettua esiintymiseensä oikeaa tunnelmaa. Opetan, että laulajalle tärkeintä on esitellä biisin tarina, ei laulajaa. Robin on alusta alkaen ottanut onkeensa neuvoistani. Jos pyydän harjoittelemaan lisää, hänhän harjoittelee. Robin on älylahjakas poika, jolla on jalat maassa.

Olen kai tarpeeksi urpo äijä, että pystyn laskeutumaan 13-vuotiaan tasolle. Puhumme ihan kaikesta, ja Robin lähettelee minulle jatkuvasti typeriä tekstareita. Niistä tulee hyvä mieli.

Robin on hyvä vähän kaikessa: pärjää koulussa, soittaa kitaraa, purjehtii... Meistä on video, jossa minä hyppään volttia patjalla ja tulen takapuoli edellä maahan. Heti perään Robin tekee täydellisen voltin ja vielä sivuttaisvoltin minun ylitseni. Ärsyttävä jätkä!

Nyt Robin nauttii täysillä olostaan. Minun tehtäväni on tehdä hänelle musiikkia, joka on tätä päivää. Koodi-albumin kappaleet levytettiin jo joulukuussa, eikä Frontside Ollie ollut niistä ensimmäinen. Maki Kolehmainen tuli valmiin melodian kanssa luokseni, ja yhdessä työstimme biisin uusiksi. Sitten saapuivat Sana Mustosen sanoitukset. Maki ei vielä silloin edes tiennyt, mitä frontside ollie – skeittitemppu – tarkoittaa.

Robinilla on loistavat taustajoukot. Pystyn tukemaan häntä, koska olen itsekin muusikkona ollut samankaltaisissa tilanteissa. Yritän aina muistuttaa Robinia pitämään vapaapäiviä. Aika näyttää, miten julkisuus vaikuttaa häneen. Mutta jos joku on siihen myllytykseen valmistautunut hyvin, niin Robin."

Lavalla tosi rohkea

Fani Roosa Uusitalo, 13:

"Haluaisin kovasti Robinin livekeikalle. Kuuntelen hänen biisejään eniten YouTubesta. Olen myös pari kertaa nähnyt hänen esiintyvän televisiossa. Hän on lavalla tosi luonnollinen ja rohkea.

Aloitan syksyllä yläkoulun, eli Robin on minua vuotta vanhempi. Hän vaikuttaa aika tavalliselta 13-vuotiaalta. Hänen laulujensa sanat eivät ole ihan minun elämästäni, mutta kuuntelen niitä silti mielelläni. Myös Robinin itse tekemät biisit kiinnostaisivat.

Tiedän kaveripiiristäni yhden toisenkin, joka on suuri Robin-fani. Kyllä yläkoulussakin voi fanittaa Robinia. Jos hän tekee vielä hyviä lauluja, kuuntelen häntä varmaan jatkossakin.

Olen tykännyt Robinista ihan siitä asti, kun Frontside Ollie tuli. En osaa sanoa, mikä biisi on paras, koska ne kaikki ovat hyviä. Robin vain on niin hyvä laulaja."

Joka paikassa Robben mukana

Robinin ystävä Samuel Johansson, 16:

"Olen tuntenut Robinin ala-asteelta asti. Hengaamme toistemme luona melkein päivittäin. Robin ei yritä olla kanssani tippaakaan ikäistään vanhempi.

Liityin Robinin bändiin, kun hänen vanhempansa ehdottivat minua kitaristiksi. En ole maailman paras soittaja, mutta Robinille tekee hyvää, kun keikoilla on mukana joku, jonka hän on tuntenut aina.  

Olen ihan joka paikassa Robinin mukana. Kaikki luulevat minua hänen isoveljekseen. Ja Robin onkin minulle ihan kuin pikkuveli. Pitkät automatkat sujuvat leppoisasti, kun hörötämme yhdessä tyhmille jutuille. Jos toinen ärsyttää, senkin sanomme ääneen.

Huomaan kyllä, jos Robinia jännittää ennen esitystä. Yleensä jännitämme yhdessä. Keikkamatkoilla yritämme tehdä hauskoja juttuja, jotain muutakin kuin musiikkiin liittyvää. Lahden keikalla menimme kaksin urheilustadionille hyppäämään korkeutta. 

Olin tammikuussa laskettelemassa, kun Frontside Ollien julkaisusta oli kulunut päivä. Vieressäni lautaileva poika lauloi biisin kertosäettä. Silloin tajusin, että juttu on tainnut alkaa levitä. 

Robin ei ole muuttunut tippaakaan, vaikka julkisuutta on tullut. Hän on aina meidän Robbemme." 

Vanhemmat ovat tehneet hyvän pohjatyön

Elokuvaohjaaja Inari Niemi, 33:

"Robin-elokuva on ensimmäinen dokumenttini. Kuvauspäiviä on nyt takana kaksi. Robin on ottanut tilanteen hienosti haltuun. Heti näki, että hän on tottunut olemaan kameran edessä.  

Kuvaamme Robinia ympäri Suomea: Samuelin kanssa vapaa-ajalla, fanien keskellä, keikoilla. Robin nauttii esiintymisestä kovasti. Juuri hauskanpitoa haluan dokumentissakin korostaa.

Olen tehnyt paljon töitä teinityttöjen kanssa, ja omat lapseni ovat vielä pieniä. Kun 13-vuotiaan tytön kanssa istuu alas, yleensä aletaan vain jutella ja puolen tunnin päästä ollaan bestiksiä. Olin varautunut siihen, että teinipojalta tulisi vähän lyhyempiä vastauksia. Mutta Robin on avoin ja luonteva. Olemme tutustuneet ihan vain juttelemalla. 

Korostan dokumentissa Robinin ristiriitaisuutta: hän on lopulta hyvin tavallinen 13-vuotias epätavallisessa tilanteessa. Olen ollut kevään mittaan tiiviisti yhteydessä Robinin perheen kanssa. Vanhemmat ovat selvästi tehneet hyvän kolmentoista vuoden pohjatyön."

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.