Piritta Hagman on muistuttanut miestään Niklasta monesti tämän työn vaaroista. Kuvat Andreas Janett, Panu Pälviä
Piritta Hagman on muistuttanut miestään Niklasta monesti tämän työn vaaroista. Kuvat Andreas Janett, Panu Pälviä
Petra Kapanen tarkkaili ex-miehensä Sami Kapasen vointia kolmen kuukauden ajan pahan tällin jälkeen.
Petra Kapanen tarkkaili ex-miehensä Sami Kapasen vointia kolmen kuukauden ajan pahan tällin jälkeen.
Sami Helenius on huolissaan kunnioituksen puutteesta. Vaimo Soile järkyttyi, kun hän näki, että miestä vedetään turpaan jäällä.
Sami Helenius on huolissaan kunnioituksen puutteesta. Vaimo Soile järkyttyi, kun hän näki, että miestä vedetään turpaan jäällä.

Piritta Hagman, Petra Kapanen ja Soile Helenius tietävät, miltä tuntuu seurata vierestä, kun jääkiekkoilevaa puolisoa nuijitaan kaukalossa. NHL-tappelijana aikoinaan työskennellyt Sami Helenius arvioi lajia pelaajan näkökulmasta.

SM-liigaa tänä talvena ravisuttanut jääkiekkoväkivalta on mietityttänyt myös urheilijoiden läheisiä, mutta harva on uskaltanut sanoa mielipidettään ääneen. Piritta HagmanPetra Kapanen, sekä Soile ja Sami Helenius ovat valmiita rikkomaan hiljaisuuden.

Porissa kolmen lapsen arkea pyörittävä Piritta Hagman kertoo, että varsinkin NHL-vuosina puoliso Niklas Hagman sai osakseen kunnon tällejä.

– Niken onneksi on sanottava, ettei hän ole koskaan kuulunut tappelijoihin eikä niihin, joita olisi kiihkeimmin vahdittu jäällä, Piritta sanoo.

Toronton vuosina 2008–2010 Niklas sai lyhyen ajan sisällä kaksi aivotärähdystä.

NHL-kaukaloissa päähän osuneisiin iskuihin suhtaudutaan vakavasti. Kuntoutus aloitetaan vasta kun pelaaja tuntee olevansa siihen valmis. Silloin tehdään aivotestit, joiden tuloksia verrataan niihin, jotka pelaaja on tehnyt terveenä NHL-liigaan tullessaan. Harjoituksiin ja jäälle pääsee vasta, kun aivotestin tulos on riittävän hyvä.

– Toisen aivotärähdyksensä jälkeen Nikke ei läpäissytkään testiä ensimmäisellä kerralla. Se säikäytti meidät. Hänet passitettiin takaisin kotiin lepäämään.

Piritta oivalsi, miten pienestä tulevaisuus voi olla kiinni.

– Ajatuksissani vaihteli monenlaisia pelkoja. Mitä, jos ura olikin nyt tässä? Millaiseen kuntoon Nikke palautuisi? Mitä jos aivoihin jäisikin pysyvä koko elämään vaikuttava vamma?

Perheen keskusteluissa Piritta on nostanut monesti esiin Niklaksen työn vaarat.

– Olen sanonut, että rakkaani, haluan meidän olevan yhdessä vielä kiikkustuolissakin tai leikkimässä lastenlastemme kanssa.

Piritta sanoo pärjäävänsä positiivisen asenteensa avulla. Hän ei ole luonteeltaan murehtija.

– Olen synnynnäinen optimisti. En suostu elämään pelossa. Sitä paitsi vahinkoja tapahtuu kaukalon ulkopuolellakin.

Pää ei kestä useampaa iskua

Petra Kapanen muistaa yhä vuonna 1995 saamansa puhelun. Silloista puolisoa Sami Kapasta oli taklattu NHL-seura Hartford Whalersin harjoitusleirillä niin rajusti, että mies oli menettänyt tajuntansa ja joutunut sairaalaan.

– Kun Sami kotiutui sairaalasta, minun piti tarkkailla hänen vointiaan. Herättelin Samia parin tunnin välein ja kysyin, paljonko on yksi plus yksi, sekä talutin tarvittaessa vessaan. Tätä jatkui kolme kuukautta, Petra kertoo.

Samin vamma diagnosoitiin aluksi aivotärähdykseksi, mutta magneettikuvauksissa mieheltä löydettiin myös aivoverenvuoto.

– Lääkäri totesi, että kenenkään pää ei kestä useampaa iskua. Silloin mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on.

Kapasten liitto päätty kaksi vuotta sitten eroon, mutta Petra on yhä aktiivisesti mukana kiekkotoiminnassa. Pariskunnan neljästä lapsesta kaksi pelaa jääkiekkoa: 10-vuotias Konsta KalPan e-junnuissa ja 16-vuotias Kasperi saman seuran SM-liigajoukkueessa.

– Olen molemmille pojille korostanut, että ketteryydellä ja taidoilla menestyy paremmin kuin rumalla pelillä, Petra myöntää.

Petra toivoo, että seurat järjestäisivät junioreille NHL:n tavoin klinikoita, joissa opetetaan oikeaoppista taklausta.

– Jos lapselle vain sanoo, että no niin, olet 12-vuotias ja saat ruveta pelaamaan kovemmin, niin ei hän osaa käyttää voimiaan oikein. Säännöistä on pidettävä kiinni tai koko laji muuttuu häkkitappeluksi.

Taklauksen on tarkoitus satuttaa

Jokerien c-junioreja nykyään valmentava Sami Helenius on lukenut viime viikkojen urheiluotsikoita ristiriitaisin mielin. Osa taklauksista on ollut hänen mielestään lähinnä idioottimaista uhoa, osa täysin sääntöjen mukaisia.

– Tähän lajiin on turha lähteä virkamiessalkku kainalossa. Jääkiekkoa pelataan suurella sydämellä, ja siksi tunteet välillä kuohuvat, Sami tuumaa.

196-senttinen ja 109-kiloinen Helenius on ensimmäinen suomalainen, joka palkattiin NHL:ään tappelijaksi. Kaikkiaan puolustajan paikalla pelannut Sami ehti urakoida ammattilaiskiekkoilijana 18 vuotta.

– En tykkää tappelijanimityksestä, mutta myönnän, etten olisi saanut tehdä NHL:ssä niin pitkää uraa ilman pahiksen roolia. Minua käskettiin pelaamaan niin kuin iso mies, ja niin tein. Siitä minulle maksettiin.

Eniten Sami on huolissaan kunnioituksen puutteesta jäällä.

– Se on jääkiekossa kaiken perusta. Taklauksen on tarkoitus satuttaa, ei vahingoittaa. Siinä on vissi ero.

Vaimo Soile Helenius, 40, myöntää silti olleensa välillä huolissaan Samin terveyden puolesta.

– Samin ensimmäiset matsit farmiseura Saint John Flamesissa Kanadassa olivat järkytys. Olin juuri synnyttänyt esikoistyttömme ja katsoin hormonihöyryissä, kun miestäni vedettiin kentällä turpaan ja veri lensi.

Miten rumia taklauksia voitaisiin Petra Kapasen ja Sami Heleniuksen mielestä vähentää? Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 11/2013.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla