Arman Alizad on ollut lähellä kuolemaa kaksi kertaa. Hän palautuu kuluttavasta työstään parhaiten lastensa kanssa. – Kun lapsi halaa ja sanoo isi, se korjaa kaikki haavat.

Kuin hyppy vuoristorataan, kuvailee Arman Alizad työtään.

Toimittajana ja tuottajana työskentelevä mies reissaa tavallisesti kymmenisen päivää kerrallaan ja on sen jälkeen kotona reilun kuukauden.

– Kotiinpaluun vaikeus riippuu siitä, millainen matka on ollut. Jos olen leikkinyt Indiana Jonesia ja tutkinut katoavaa kulttuuria, se on helpompaa. Tuntuu kuin olisin juossut maratonin. Jos palaan pakolaisleiristä, olen aivan rikki, Arman sanoo.

Työnsä takia Arman on ollut kuoleman rajalla kahdesti ja kolme kertaa hyvin vaarallisessa tilanteessa. Edellinen kerta oli tämän vuoden tammikuussa.

– Olin kuolla nestehukkaan Etiopiassa. Teimme Armanin ja viimeisen ristiretken toista kautta. Elämäni oli lääkärin mukaan vain parista tunnista kiinni. Jos hän ei olisi ollut paikalla, seuraavaan kylään olisi ollut seitsemän tunnin ajomatka. Emme olisi ehtineet, hän sanoo.

– Kaksi vuotta sitten sain Nepalissa vuoristotaudin. Minut olisi pitänyt evakuoida 5,5 kilometristä heti, mutta vakuutus ei maksanut helikopteria. Jouduin kävelemään sieltä pois. Se vei kolme päivää ja oli ihan hirveää. En silti kummallakaan kerralla ajatellut, että olinpas tyhmä. Sanoin vain kuvaajalle, että laita kamera päälle.

Arman uskoo silti, että hänen reissunsa eivät ole niin vaarallisia kuin ne saattavat näyttää.

– Vain kerran olen miettinyt, että mitähän olen tekemässä. Tapasimme paikallisen ase- ja huumekauppiaan brasilialaisessa slummissa, ja hän esitteli meille kokaiinipäissään kellarissa ladattuja aseitaan. Se on varmaan vaarallisin tilanne, jossa olen ollut.

”Lapseni ovat lääkkeeni ja terapiani”

Lastensa takia Arman miettii, millaisiin kuvauskohteisiin voi mennä. Hänellä on kolme tytärtä: 12-, 5- ja 2-vuotiaat.

– En lähtisi esimerkiksi eturintamalle, jossa luodit vilisevät. En halua ottaa sellaista riskiä, koska olen vastuussa muista. Rajani menevät siinä, mitä olen tähän mennessä tehnyt, Arman kertoo.

– Jos olen ollut vaarassa, aistin sen vanhimmasta tyttärestäni. Hän saattaa olla huolissaan. Muuten työni on hänen mielestään mieletöntä, ja hän arvostaa sitä kovasti.

Kuvausreissujen jälkeen lapset ovat Armanille paras mahdollinen pudotus maanpinnalle.

– He ovat lääkkeeni ja terapiani. Kun lapsi halaa minua, se korjaa kaikki haavat. Ihan sama, vaikka ylitseni ajettaisiin katujyrällä, jos lapsi paijaa ja sanoo isi. Niin helposti minut puhalletaan taas täyteen.

Arman Alizad

  • Syntyi 12.1.1971 Teheranissa Iranissa. Asuu yksin Espoossa.
  • Eronnut, ollut naimisissa kahdesti. Kolme tytärtä.
  • Vaatturi ja vaatturimestari.
  • Toimittaja ja tuottaja sarjoissa Kill Arman ja Arman ja viimeinen ristiretki. Palkittiin 2014 Kultaisella Venlalla parhaana tv-esiintyjänä ja parhaasta reality-ohjelmasta. Ohjelmia on näytetty 135 maassa.
  • Julkaisi juuri Riisuttu Suomi -nimisen kirjan valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.