Pola Ivanka on tuttu drag-hahmo, mutta mies sen takana on jäänyt tuntemattomaksi. Nyt Mika Tepsa, 38, riisuu ensimmäistä kertaa rooli­asunsa. – On sama luullaanko minua naiseksi, transuksi, homoksi tai heteroksi.

Neljävuotias Mika Tepsa tapittaa haltioituneena mustavalkoista tv-ruutua. Hän ei huomioi huonetta ympärillään, ei kuule sohvalla istuvien vanhempiensa kommentteja Syksyn sävel -voittajasta. Hän näkee vain Lea Lavenin, kuulee laulun Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu, ja tietää, että tässä se on.

– Heti sen jälkeen sanoin haluavani laulajaksi. Siitä hetkestä saakka Lea on motivoinut minua eteenpäin, sanoo Mika Tepsa, 38, ja heilauttaa sinistä paljettiviittaansa Kirjurinluodon nurmella.

Mika on mies Pola Ivankan hahmon takana. Pola Ivanka on jo 20 vuoden ajan ollut yksi tunnetuimmista dragtaiteilijoistamme. 1990-luvulla Pola esiintyi ensin dragryhmien kanssa ja esitti niin Tina Turneria kuin Anita Hirvostakin.

Vaikka Pola on tunnettu, Mika on pysynyt tuntemattomana. Hän ei ole koskaan paljastanut nimeään julkisuudelle tai yleisölle, eikä aina edes tuttavilleen. Nyt Mika on valmis riisumaan roolihahmonsa ensi kertaa muiden nähden.

Mutta palataan Tikkakoskelle ja 1980-luvulle. Siellä elämä jatkuu ilman Lea Lavenia ja toivottuja laulutunteja. Vanhemmat työskentelevät puolustusvoimilla, ja varuskunnan kerrostalojen lapset käyvät Tikkakosken peruskoulussa.

Teini-iässä Mika on kiinnostunut sekä tytöistä että pojista mutta tuntee vahvempia romanttisia tunteita samaa sukupuolta kohtaan.

– Kaikkea on kokeiltu, mutta en osaa miettiä, mikä oli outoa ja mikä ei. En pohtinut koko ajan, olenko erilainen tai hyväksytäänkö minut. Minä olin minä. Se on aina ollut asenteeni. Ehkä jouduin joskus pienentämään itseäni muitten ihmisten edessä, jotten olisi ärsyttänyt. Tämä sama ristiriita elämässäni on aina ollut.

Mika valmistuu ravintolakoulusta tarjoilijaksi ja jatkaa liiketalouden opintoja mielessään työ hotelli- tai ravintola-alalla. Pian opinnot katkeavat.

Äkillinen romahdus

Lokakuussa 1992 Mika istuu puolityhjän opiskelijaboksin sängyllä ja tuijottaa vastapäisen talon seinää. On ensimmäinen opiskelusyksy, eikä Mika tunne Hämeenlinnassa ketään. On vain vieraan kaupungin autius, kalvava yksinäisyys ja jatkuva väsymys. Päätä puristaa, rintaa ahdistaa. Mikan on päästävä pois, minne vain. Hän tuntee romahtavansa henkisesti.

– Soitin velipuolelleni Helsinkiin, joka sanoi, että tule tänne. Niin minä lähdin. Hämeenlinna jää taakse.

– Lähdin vain väliaikaisesti, mutta samalla reissulla olen edelleen.

Helsingissä Mika saa töitä strip tease -ravintolasta.

– Työpaikan etuihin kuului, että näin joka ilta paljaita tissejä ja pimppoja. Asiakkaitten kannalta olin kurja tyyppi, sillä minussa ei ollut mitään katsottavaa.

Tai niin Mika luulee. Muut näkevät hänessä paljonkin: sirot kasvot, leveän hymyn, vihreät silmät, oivan esiintyjän.

1990-luvun alussa Helsingissä gay­ravintolat ovat harvassa. Annankadun yksityisellä klubilla esiintyy viikonloppuisin dragryhmä, joka alkaa saada mainetta. Ryhmä kaipaa esiintyjiä, ja Mikaa pyydetään mukaan. Laulutaitoa ei vaadita, koska laulut tulevat nauhalta. Mika suostuu kokeilemaan pienelle porukalle. Maskeeraajaveli lupaa tehdä meikin.

Nainen peilissä

Mikan ura lähtee nousuun. Hänen showhahmonsa hakee pitkään nimeään, kunnes vastaan tulee James Bondin vasta­peluri, kaunis neuvostoagentti Pola Ivanova. Nimi vääntyy Ivankaksi, kansan suussa välillä Jolankaksi, Ivan Polankaksi ja Paula Ankaksi. Mikalla riittää töitä. Töiden välissä elämä on hillitöntä biletystä.

– Kavereitten kanssa vedettiin päälle mustaa ja kapeaa, ja sitten menoksi.

Mika huomaa olevansa kansansivistäjä. Hän selvittää ihmisille kerta toisensa jälkeen: Hän pukee mekon päälleen, koska se on hänen ammattinsa ja roolinsa. Hän ei ole transvestiitti eli mies, joka haluaa pukeutua naiseksi.

– Työni kannalta on hyvä, ettei minulla ole näkyvää aataminomenaa, ja kasvoni on helppo meikata naiseksi. 

Toisaalta feminiinisyydestä on ollut myös haittaa. Mikaa on epäilty huijariksi.

– Ihmiset kysyivät, onko sulla varmasti munat. He epäilivät, että olisinkin nainen, joka teeskentelee miestä, joka esittää olevansa nainen. Vasta viime vuosina olen päässyt sinuiksi näiden asioiden kanssa. Minulle on sama, luullaanko minua naiseksi, transuksi, homoksi vai heteroksi.

Kun suosio alkoi laskea, alkoholi nousi kunniapaikalle Mika Tepsan elämässä. Vauhdikkaat vuodet ovat nyt takana, ja Mika suree kyvyttömyyttään rakastaa. Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 25–26/2013.

Mika Tepsa

31.12.1974 Jyväskylässä syntynyt tarjoilija tunnetaan dragtaiteilija Pola Ivankana. Sinkku asuu Helsingissä koiransa Vegan kanssa. 

Näyttelee Kirjurinluodon kesäteatterin esityksessä Linjat kuumina 6.7. asti. Opiskellut laulua sekä näyttelijäntyötä ja dramaturgiaa Teatterikorkeakoulun avoimilla kursseilla.

Käsikirjoittanut näytelmän Sulttaani, joka nähdään elokuussa Helsingissä Valtimon-teatterissa.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.