Tarja Smura ja Raul Gescheimer Me Naisten kannessa vuonna 1997.
Tarja Smura ja Raul Gescheimer Me Naisten kannessa vuonna 1997.

Tarja Smura, 26, ja hänen virolainen puolisonsa Raul Gescheimer, 27, valmistautuvat elämänmuutosten tulvaan. Nyytiksi nimetty esikoinen syntyy lokakuun lopulla, edessä on muutto isompaan asuntoon ja Nyytin ristäisten jälkeen alkavat häävalmistelut, sillä ensi kesänä pidetään ne oikeat, unelmien prinsessahäät.

Kun Tarja Smura lähti tammikuussa 1996 ystävänsä seuraksi laivamatkalle Tallinnaan, hän ei arvannut matkan muuttavan hänen loppuelämänsä kulun. Viimaisessa ja kylmässä Virossa, tutun järjestämällä päivällisellä, hän tapasi itseään vuotta vanhemman Raul Gescheimerin.

– Ihaistuin Viroon heti, Tarja muistelee.

– Vai sittenkin minuun, vastaa Raul pilke silmäkulmassaan.

Tumma ja komea markkinointipäällikkö hurmasi Tarjan kohteliaalla käytöksellään ja lämpimällä olemuksellaan. Pari rakastui ja jo juhannuksena Raul muutti Tarjan luo Suomeen. Nyt pari asuu yhdessä Espoossa ja suunnittelee muuttoa isompaan asuntoon.

– Alussa Raul joutui uhraamaan paljon suhteemme eteen, Tarja
muistelee.

Raul joutui matkustamaan Viroon joka viikko, koska maiden välillä ei ollut viisumivapautta. Talvella matka kesti laivalla neljä tuntia yhteen suuntaan.

Suhde kesti kuitenkin matkustelun ja kehittyi yhä syvemmäksi.

Riemastuttava vauvauutinen

Viime kevättalvella Tarja ja Raul saivat vahvistuksen epäilyilleen tulevasta pienokaisesta.

– Se oli ihana tunne, Raul muistelee.

– Hoimme toisillemme: Ajattele, meille tulee vauva, Tarja nauraa.

Pian asiasta saivat tietää myös parin lähimmät ystävät ja perheet. Raskauden alkuaika kului huumassa, mutta vauvan kasvaessa Tarjan massussa alkoivat myös ajatukset tulevasta vastuusta askarruttaa.

Tarja on kokenut raskauden muutokset kehossaan konkreettisesti ja Raul on eläytynyt tulevaan rooliinsa keskustelemalla ja kokeilemalla tulokkaan liikkeitä Tarjan vatsan läpi. Parhaillaan pari käy myös synnytysvalmennuksessa.

Vaikka pieni tulokas on enemmän kuin tervetullut, saa se vanhempansa vakaviksi.

– Koko elämämme mullistuu. Vauvan jälkeen se ei ole enää koskaan samanlaista, Raul miettii.

Vielä nytkin, kun laskettuun aikaan on enää reilu kuukausi, asia tuntuu toisinaan epätodelliselta.

– Kaikkein suurin oivallus on kuitenkin ollut ajatus, etten enää ole vastuussa vain itsestäni. Kun vauva syntyy, sillä ei ole ketään muita kuin me, Tarja vakavoituu.

Kolkko siviilivihkiminen

Jotta Raul voisi osallistua synnytykseenSuomessa ja jäädä maahan, parin piti mennä nopeasti naimisiin. Tämän kesän lopussa Tarja ja Raul vihittiinkin arkisesti maistraatissa.

Nopea toimitus oli tarkoituksella vaatimaton, ettei se söisi tulevien, oikeiden kirkkohäiden tunnelmaa.

– Emme halunneeet kehittää niihin mitään tunnetta, Raul myöntää.

Vieraina oli vain kaksi todistajaa, joista toinen oli Tarjan veli.

– Minulle oli helpotus, että tilaisuus oli niin kolkko, Tarja miettii.

– En ehtinyt edes tajuta, kun meidät jo julistettiin aviopuolisoiksi!

Tarjalle päätös siviilivihkimisestä oli kuitenkin hyvin vaikea.

– Olen pikkutyttömäisesti ajatellut, että menen vain kerran naimisiin, hän selittää.

Yksi hyvä puoli kaksissa häissä on Tarjastakin.

– Pääsemmepä kaksi kertaa häämatkalle, hän nauraa.

Siviilivihkimisen jälkeen tuore aviopari matkasi Pariisiin.

Oikeat kesähäät Helsingissä

Kun puhe kääntyy tuleviin häihin, morsiamen silmiin syttyy haaveileva ilme.

– Oikeisiin häihini haluan tietyn marssin ja ne kaikki tunteet ja kyyneleet, kun näen ystäväni kirkossa, Tarja kuvailee.

Kirkkohäät on tarkoitus pitää ensi kesänä Helsingissä. Toisena hääpaikkavaihtoehtona pari on pitänyt suomalaisen Bergsuvun vanhaa Sangaste-linnaa Virossa, jossa he vierailivat viime kesänä.

Tudortyylinen linna olisi oiva paikka prinsessahäille. Tarjan suuren suvun kuskaaminen yli meren tuntuu kuitenkin hankalalta.

Vaikka tuleva vauva vie ajatukset, Tarja on yrittänyt aloitella myös häävalmisteluja.

– Odotan häitä ihan hirveästi, hän hymyilee. Siksi valmistelutkin on hauskinta tehdä nautiskellen ja pikkuhiljaa.

– Pidän kirjaa ideoista. Tällä viikolla tapaan papin ja olen jo kysellyt musiikki- ja pitopalveluvaihtoehdoista, hän kertoo.

Ennen häitä ovat kuitenkin vuorossa Nyytin ristiäiset. Pari keksi nimivaihtoehdot pienokaiselle jo pääsiäisenä.

– Ajoimme Nurmeksesta kotiin päin ja juttelimme. Se oli puolen tunnin juttu, Raul hämmästelee.

– Ihmeellistä, että pystyin kerrankin päättämään niin nopeasti, Tarja nauraa.

Nimiehdotelmat pidetään vielä visusti salassa, mutta työnimenä vauvalla on Nyytti. Nyytti painaa nyt kaksi kiloa ja on 40 senttiä pitkä.

Ei huolta tulevasta

Tällä hetkellä Tarja on äitiyslomalla ja Raul ilman työtä. Tulevaisuus ei silti huolestuta heitä. Vauvan kasvu omassa ruumiissa on tuonut Tarjaan uutta rauhallisuutta ja levollisuutta. Elämänpohdiskelija on syventynyt yhä tiukemmin omiin ajatuksiinsa.

– Ehkä olen Raulin mielestä pohtinut liikaakin syntyjä syviä, hän virnistää.

– Ensin hössötin, että meillä on niin vähän tilaa ja että Raul ei saa nukutuksi, mutta sitten ymmärsin, ettei se ole tärkeää.

– Vauvalle on paljon tärkeämpää, että se parisuhde, johon hän on tulossa, toimii.

Raul on horoskooppimerkiltään härkä ja Tarja kaksonen. Tarja löytää Raulista selvän härkäpäisyyden oireita.

– Kun hän päättää jotakin, hänen päätään ei voi kääntää. Hän on myös hyvin rauhallinen.

– Tarja taas on yllätyksellinen. Hän on joka päivä erilainen ihminen, Raul vastaa.

Tarja myöntää olleensa raskausaikana hyvin tunteellinen ja itkuherkkä. Raulin rauhallisuus on antanut turvaa ja rauhoittanut tulevaa äitiä.

– Tasapainotamme toisiamme hyvin, Raulkin vakuuttaa.

Neuvolassa tulevia vanhempia varoitellaan vauvan aiheuttamista parisuhdekriiseistä. Tarjalle ja Raulille asia on erityisen tärkeä,
sillä he eivät ole ehtineet tuntea toisiaan kovin pitkään.

– On hyvä, että asioista puhutaan. Ehkä varoitukset jäävät takaraivoon ja kasvattavat, Tarja myöntää.

– Toivon, että osaisimme viedä elämäämme tästä hyvin eteenpäin, hän pohtii. Molemmat myöntävät haaveilevansa tasapainoisesta elämästä ja hyvästä parisuhteesta.

– Kun vain pystyisimme jatkossakin ymmärtämään toisiamme, Raul toivoo.

Häiriötön ensihetki

Tarjalle ja Raulille on luvassa isompi asunto, mutta aivan ensimmäiset päivänsä vauveli viettää parin nykyisessä kodissa.

– Tällä viikolla kannamme vauvan sängyn ylös, Tarja kertoo.

Vaunutkin on jo valittu valmiiksi. Mitä lähemmäksi lasketun ajan merkki kalenterissa tulee, sitä enemmän Tarjan ajatukset kulkeutuvat myös itse synnytystapahtumaan.

Hän ei vielä tiedä, missä sairaalassa aikoo vauvansa synnyttää. Raul tulee kuitenkin mukaan ja aikoo valvoa rakkaidensa oikeuksia.

– Ensihetki vanhempien kanssa on hyvin tärkeä. Sitä ei saa häiritä, Tarja pohtii.

Hän aikoo esittää toiveensa myös kätilöille. Eri sairaaloissa on kuitenkin suuria eroja, toisissa synnytys on lempeämpi kuin toisissa.

– Toivottavasti saamme hyvän kohtelun, Tarja miettii. Hän on kokenut missimenneisyytensä vaikeuttavan kanssakäymistä joidenkin ihmisten kanssa.

Kun Tarja meni neuvottelemaan kesken jääneiden sosiaalialan opintojensa jatkamisesta, häneltä vaadittiin uskomattoman tarkkoja tietoja lähes tenttikysymysten malliin, eikä kokemusta otettu lainkaan
huomioon.

– Ehkä heillä oli jonkinlainen tarve osoittaa minulle paikkani, Tarja huokaa surullisena.

Vauva on Jumalan lahja

Surun häivähdys kuuluu Tarjan äänessä vain hetken. Lähellä oleva perhetapahtuma on niin suuri, että se vie ajatukset toiveikkaasti eteenpäin.

– Raskaus on itse asiassa ihanaa aikaa. Olen ollut onnellisempi kuin koskaan ennen. Tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista.

– En pelkää enää pikkuasioita. Tämän rinnalla kaikki muu on pientä, Tarja vakuuttaa.

Tulevat vanhemmat ovat syvän kiitollisia mahdollisuudestaan saada perhe.

– Vauvaa ei todellakaan tehdä, vaan saadaan. Sellaisista ihmisistä, joilla ei ole mahdollisuutta saada lapsia, on varmasti aivan käsittämätöntä lukea juttuja, joissa ilmoitetaan montako lasta aiotaan hankkia, Raul puuskahtaa.

– Lapsentulossa on aina Luojalla sormensa pelissä. Hänestä kaikki on kiinni, Tarja muistuttaa.

Lapsi muuttaa myös vanhempiensa suhteita näiden omiin vanhempiin. Tarja on aina ollut perhetyttö ja läheinen äitinsä kanssa, mutta nyt hän on joutunut tietoisesti keskittymään uuteen perheeseensä.

– Se vaatii totuttelua, Raulkin ymmärtää.

– Nyt minun on ajateltava, että minulla on oma lapsi ja oma mies. Kaikki muu tulee tämän perheen jälkeen, Tarja kuvailee.

– Totta kai tulen aina olemaan äitini lapsi, mutta suhde muuttuu. Se on jo muuttunut yhä enemmän läheiseksi kaverisuhteeksi.

– Äiti on kertonut minulle oman raskautensa vaiheista. Siitä, millaista oli poikien ja millaista minun kanssani, hän iloitsee.

Tarja opettelee viroa

Myös Raulin Virossa asuvat vanhemmat odottavat innolla lapsenlapsen saapumista. Pari vuotta sitten tallinnalaisesta kerrostalosta Viron maaseudulle omalle tilalle muuttaneilla vanhemmilla on Raulin lisäksi vanhempi tytär ja Raulia 11 vuotta nuorempi poika.

– Häntä hoitaessani sain kokemusta pikkulapsista, Raul selittää.

– Vaikka vauvanhoito on kyllä jo niistä ajoista muuttunut, Tarja muistuttaa.

Raulin isosiskolla on kaksi pientä lasta. Raulin isä puhuu jonkin verran Suomea, mutta häntäkin varmasti miellyttää, että vauvasta aiotaan kaksikielistä. Tarjalla on hyvä kielipää ja hän aikoo opiskella viroa kansalaisopistossa. Perhe vierailee usein Virossa, mutta aikoo kuitenkin asua Suomessa.

– Täällä ihmisillä on hyvä perusturva, Raul kehuu.

– Viron maaseudulla on kuitenkin ihanaa, Tarja vastaa.

Maaseudulta itsekin lähtöisin oleva Tarja nauttii matkoista Viron reheviin eteläosiin. Useammin perhe matkaa kuitenkin Tarjan synnyinseuduille Nurmekseen.

– Viisivuotias kummityttöni odottaa jo kovasti, koska hän pääsee hoitamaan Nyyttiä.

Nyytin tulevat serkut ovat kokeilleet vauvan nyrkkeilyä mahan läpi. Tarjan kummitytön mielestä tulokas on varmasti poika.

– Hän ilmoitti jo, että hänkin toivoo isona vauvoja, Tarja nauraa.