Prinssi Henrik kuvattuna vuonna 2014. Kuva: Reuters
Prinssi Henrik kuvattuna vuonna 2014. Kuva: Reuters

83-vuotias prinssi Henrik kuoli myöhään tiistai-iltana.

Tanskan prinssi Henrik on kuollut. Kuningashuone kertoo verkkosivuillaan, että Tanskan kuningattaren Margareeta II:n puoliso kuoli rauhallisesti myöhään tiistai-iltana Fredensborgin linnassa. Paikalla olivat kuningattaren lisäksi parin kaksi poikaa, kruununprinssi Frederik ja prinssi Joachim.

Henrik oli kuollessaan 83-vuotias. Tammikuun lopulla hän joutui sairaalaan, missä häntä hoidettiin kasvaimen vuoksi. Kasvain oli hyvälaatuinen, mutta hoitoa jatkettiin keuhkoinfektion takia. Lisäksi prinssi sairasti dementiaa.

Prinssi Henrik, syntymänimeltään Henri Marie Jean André de Laborde de Monpezat, oli kotoisin Ranskasta. Hän avioitui prinsessa Margareetan kanssa kesäkuussa 1967. Margareetasta tuli kuningatar vuonna 1972.

Avioliiton myötä Henrin nimi muutettiin Tanskaan paremmin sopivaksi Henrikiksi. Äidinkielenään ranskaa puhuva Henrik puhui sujuvasti myös Tanskaa ja muita kieliä. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2016. Seuraavana vuonna hovi tiedotti prinssin sairastavan dementiaa.

Kuningatar Margareeta II ja prinssi Henrik vilkuttivat parvekkeelta kuningattaren 76-vuotissyntymäpäivänä vuonna 2016. Kuva: Reuters
Kuningatar Margareeta II ja prinssi Henrik vilkuttivat parvekkeelta kuningattaren 76-vuotissyntymäpäivänä vuonna 2016. Kuva: Reuters

Kesällä 2017 Tanskan hovi kertoi, että prinssi Henrik oli ilmaissut, ettei halua tulla haudatuksi vaimonsa, kuningattaren viereen. Syyksi prinssi kertoi sen, että hän on ollut tyytymätön sivurooliinsa hovissa – hänelle ei esimerkiksi koskaan annettu kuningaspuolison arvonimeä.

Lausunnosta tuolloin uutisoineen Ylen mukaan Prinssi Henrik kuitenkin toivoi, että hänet haudataan rakastamaansa Tanskaan.

Kati Koivisto menetti 16-vuotiaan poikansa odottaessaan Nanna Karalahtea. – Menetys oli niin hirveä, että olen halunnut antaa lapsilleni kaiken mahdollisen läheisyyden.

Ei epäilystäkään, tässä ovat Suomen Kardashianit. Liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä Nanna Karalahden, 30, ja hänen äitinsä Kati Koiviston, 63, lennokas elämä kuulostaa ihan Suomi-vastineelta Kim Kardashianin ja kumppaneiden tapahtumarikkaalle elämälle.

Koivistojen versiossa Nanna on Kim ja aviomies Jere Karalahti on Kanye West. Nannan siskojen Pirken, 43, ja Karoliinan, 31, sekä Henrik-veljen, 27, ja Kati-äidin lisäksi klaaniin kuuluvat myös viisi lastenlasta, 90-vuotias ulkonäöstään hyvää huolta pitävä ja samppanjaa nautiskeleva mummi sekä 12-vuotias kultainennoutaja.

Välillä lennetään ex tempore ulkomaille, välillä muistellaan yhdessä, kuinka Katin isä 1960-luvulla kuljetti Bokotasta Suomeen apinan.

Kuten Kardashianeilla, myös Koivistojen perheessä riidellään rajusti, mutta rakastetaan vielä sitäkin enemmän.

– Olemme kaikki räiskyviä persoonia. Jos välillemme tulee riita, se on kuin tsunami. Välillä olen ihan varma, että nyt välit ovat menneet lopullisesti, eivätkä siskokset puhu toisilleen enää ikinä. Mutta seuraavana päivänä kaikki onkin jo sovittu, Kati kertoo.

”Nanna ja Jere ovat ihan kesyjä meihin muihin verrattuna.”

Yksi riidan aihe on klassinen lapsiperhekonflikti: lastenhoitovuorot. Mummi on kysytty lastenhoitaja kaikille lastenlapsilleen.

– Riita syntyy, kun äidiltä vaaditaan tasapuolista lastenhoitoapua, vaikka tietysti hän hoitaa eniten Karon lapsia, koska he asuvat samassa talossa, Nanna selittää.

– Vihaan riitelyä, mutten siedä epäoikeudenmukaisuutta tai toisten arvostelua. Siksi saatan sanoa pari kovaakin sanaa ja saan osani riidasta.

Äidin mukaan Nanna on kuitenkin perheen naisista rauhallisin.

– Nanna ja Jere ovat ihan kesyjä meihin muihin verrattuna. Ehkä on välillä huonokin asia, että olemme niin läheisiä: kun uskaltaa sanoa toiselle mitä vain, voi keskinäinen kunnioitus unohtua. Mutta lopulta sovimme aina. Emme pysty elämään ilman toisiamme, Kati sanoo.

– Vaikka minäkin olen temperamenttinen, olen hyvä järkeilemään. Siitä on apua, kun muut menettävät hermonsa. Se pitää perhedynamiikkamme kasassa, Nanna pohtii.

Suru Sebastianista

Kati oli vain 15-vuotias, kun hänestä tuli äiti. Esikoispoika sai nimen Sebastian. Ristiäisissä vieraat ihastelivat kaunista nimeä, mutta kyselivät Katilta: miten uskalsit? He yhdistivät nimen Belle ja Sebastian -tarinaan, jonka lopussa Sebastian kuolee.

– Silloin pohdin, valitsinko sittenkin väärän nimen. Ei kai tämä ollut enne? Kati muistelee.

Toinen paha aavistus tuli, kun hän näki 16-vuotiaan Sebastianin kurvaamassa moottoripyörällä pois kotipihalta. Ohikiitävän hetken Katista tuntui: näin juuri poikani viimeistä kertaa. Hän oli tuolloin neljännellä kuulla raskaana ja odotti Nannaa.

Sebastian meni kavereidensa kanssa mökille ja lähti kolmipyöräisen mönkijän kyytiin ilman kypärää. Eturengas koukkasi kuoppaan, Sebastian lensi mönkijän selästä ja löi päänsä puuhun. Kolme päivää myöhemmin hän kuoli sairaalassa.

– Itkin ja rukoilin Sebastianin huoneessa Jumalalta, että pelasta poikani. Kun niin ei käynyt, tunsin, ettei Jumalaa ole edes olemassa. Tuntui järkyttävän epäreilulta, että noin elämänhaluinen ja menevä nuori mies otettiin meiltä pois, Kati sanoo.

Sitten oven taakse ilmestyi Sebastianin kaveri. Hän oli lakanaakin valkeampi ja tunnusti ajaneensa mönkijää, vaikka oli ensin väittänyt Sebastianin olleen kuski.

– Minua säälitti tuo poika. Hänen tuskansa oli hirveä. Onnettomuuden jälkeen hän vietti meillä paljon aikaa. Silloin laitoin oman suruni syrjään ja olin tukena hänelle.

Myös omat lapset ja raskaus pakottivat Katin pysymään kiinni arjessa.

– Nannan hyvinvointi vatsassani huoletti. Voin todella huonosti ja itkin koko ajan, enkä tiennyt miten se vaikuttaisi sikiöön. Synnyttyään Nanna olikin kaksi ensimmäistä vuotta kovin itkuinen, Kati miettii.

– Pelkäsin myös jopa sitä, että saan pojan. En halunnut, että poika tulisi ikään kuin korvaamaan Sebastianin.

”Ilman lapsiani olisin varmaan kuollut suruun.”

Myöhemmin, kun Nannan veli Henrik syntyi, tätä pelkoa ei enää ollut.

Vaikka päivät kuluivat surun keskellä kuin sumussa, oli lapsista ja raskaudesta vaikeina aikoina myös iloa.

– Raskaus antoi minulle voimaa kestää surun yli. Kehoni halusi toimia niin, että tämä lapsi syntyy. Ilman lapsiani olisin varmaan kuollut suruun.

Kun Kati tyhjensi Sebastianin huonetta tavaroista, hän itki, rutisti ja haisteli jokaista vaatetta erikseen. Tavaroiden keskeltä löytyi vanha piirustus, johon Sebastian oli kirjoittanut: Äiti, älä itke ja sure, pistä Jenkki poskeen ja pure.

Kati päätti totella. Niin Sebastian olisi halunnut, hän ajatteli.

Menetyksen opit

Sebastian on edelleen läsnä Koivistojen perheen puheissa ja valokuvissa. Pyhinä he käyvät hänen haudallaan. Sebastianin kohtalosta on aina puhuttu Koivistoilla, myös lapsenlapsille. Nanna on halunnut kunnioittaa veljeään antamalla tämän nimen poikansa Jaxin toiseksi nimeksi.

Kasvaessaan Nanna pohti usein, millainen ihminen Sebastian oli.

– Lapsena olisin halunnut päästä leikkimään Sebastianin kanssa. Laskimme aina välillä, minkä ikäinen hän olisi milloinkin ollut.

Nanna muistaa myös, että lapsuudessa äiti veti helposti ylikierrokset, jos lapsista ei hetkeen kuulunut.

– Äiti oli välillä aika hysteerinen. Häntä hirvitti antaa meille lupa ajaa mopokortti. Ja jos emme heti vastanneet puhelimeen, hän soitti perään kymmenen kertaa putkeen. Olenkin aina pyrkinyt vastaamaan äidin puheluihin nopeasti, ettei hänen tarvitsisi pelätä.

"Minä osaan rauhoittua ja olla paikallaan. Äiti on koko ajan menossa ja haluaa actionia ympärilleen", Nanna sanoo.
"Minä osaan rauhoittua ja olla paikallaan. Äiti on koko ajan menossa ja haluaa actionia ympärilleen", Nanna sanoo.

Sebastianin kohtalo on opettanut Nannalle jo lapsuudesta asti hetkessä elämisen tärkeyden. Myös äidin vahvuus on toiminut Nannalle esimerkkinä elämässä.

– Äiti on rohkein tuntemani ihminen. Olen oppinut häneltä raudanlujaa tahtoa ja periksiantamattomuutta. On käsittämätöntä, miten positiivinen hän kaikesta huolimatta on. Hän on esimerkillään opettanut, että pienistä asioista pitää olla kiitollinen.

Kati tietää, ettei hän koskaan pääse täysin yli lapsensa kuolemasta. Nannan ja sisarusten ollessa pieniä hän ei halunnut antaa heitä kenellekään hoitoon, vaan piti heidät mahdollisimman lähellä itseään. Läheisyys on säilynyt aikuisuuteen asti.

– Sebastianin menetys oli niin hirveä, että olen halunnut antaa lapsilleni kaiken mahdollisen läheisyyden. Meillä halataan jatkuvasti, ja olemme päivittäin tekemisissä keskenämme. Lapset myös tietävät, että kotini ovi on aina auki heille, Kati kertoo.

– Vasta nyt, kun minulla on oma lapsi, ymmärrän todella, mitä äiti on käynyt läpi. Olen silti päättänyt, etten pelkää Jaxin puolesta, Nanna sanoo.

Keravan perhehärdelli

Koivistojen perhe on läheisten välien lisäksi lähellä toisiaan myös fyysisesti. Koko konkkaronkka Henrik-veljeä lukuun ottamatta asuu Keravalla vain parin kilometrin säteellä toisistaan. Nanna, Jere ja vajaa parivuotias Jax-poika asuivat aiemmin Helsingin Kalasatamassa, mutta Nanna alkoi kaivata lähelle omaa lapsuudenperhettään. Niinpä Karalahdet muuttivat kolme kuukautta sitten 155 neliön omakotitaloon Keravalle.

– Kun näin miten läheisiä siskojeni lapset ovat keskenään, halusin Jaxille samaa. Tykkäämme Helsingistä ja sen ilmapiiristä, mutta Jaxin kannalta tämä ratkaisu on parempi. Nyt meillä on iso piha ja pulkkamäki lähtee kotiovelta, Nanna kertoo.

Kati asuu Karalahdista vain kivenheiton päässä. Karoliina-tytär perheineen asuu samassa rapussa Katin kanssa.

”Kun näin miten läheisiä siskojeni lapset ovat keskenään, halusin Jaxille samaa.”

– Kaksiossani käy loputon vilske, Kati kertoo.

– Aamut aloittaa vanha kultainennoutajani kumealla haukunnalla puoli seitsemältä. Siitä eteenpäin puhelin pirisee ja kyläilijöitä ravaa taukoamatta ovesta sisään ja ulos. Välillä olen iltaisin niin ylikierroksilla, että on pakko laittaa korvanappeihin rauhoittavaa musiikkia. Sitten ovikello jo piriseekin, ja siellä on kaksi lasta yöpuvuissa hymyilemässä, että mummi, me tultiin yökylään! Kati kertoo nauraen.

Tässä ehkä onkin Nannan ja Katin suurin ero:

– Minä osaan rauhoittua ja olla paikallaan. Äiti on koko ajan menossa ja haluaa actionia ympärilleen.

Nannalla ja Katilla on hyvät välit myös Katin ex-puolisoon ja Nannan, Karon ja Henrikin isään. Samassa kahvipöydässä istutaan useinkin. Kati ja kolmen nuorimman lapsen isä erosivat toisistaan, kun lapset olivat muuttaneet kotoa.

– Vietin isäni kanssa paljon aikaa, kun olin lapsi. Isäni valmensi jalkapallojoukkuetta, jossa pelasin. Vielä silloinkin, kun muutin pois kotoa ja asuin kauempana, hän haki minut autolla ja vei treeneihin, Nanna kertoo.

Anoppi ja vävypoika

Kun Kati ensimmäistä kertaa keväällä 2014 kuuli, että Nanna tapailee Jere Karalahtea, hän nielaisi. Jeren julkisuuskuva ei ollut erityisen ruusuinen, ja äiti pohti, mikähän Jere mahtaa olla miehiään.

– Luotin silti Nannaan, sillä tiesin, ettei hän lähde minkään idiootin matkaan. Kun sitten tapasin Jeren, sain hänestä heti positiivisen kuvan. Alusta asti olemme pystyneet puhumaan keskenämme avoimesti ja yllättävänkin syvällisesti, Kati sanoo.

Nannan mukaan äiti ja Jere tulevat jopa poikkeuksellisen hyvin toimeen keskenään.

– Äiti ja Jere ovat molemmat käyneet elämässään läpi rankkoja asioita, joten he ymmärtävät ja kunnioittavat toisiaan. Minusta se on ihanaa, Nanna kertoo.

”Se Jere, jonka minä tunnen, hoitaa Jaxia hellästi ja rakastavasti.”

Vävypoika arvostaa erityisesti anoppinsa elämänmyönteisyyttä ja sitä, että tämä auttaa aina kaikkia – välillä vähän liikaakin. Jere palkitsee Katin avuliaisuuden hemmottelemalla: kuskaamalla hierontoihin ja ottamalla mukaan yhteisille ulkomaanmatkoille.

Vaikka Jere on tunnettu naissotkuistaan ja päihteidenkäytöstään, Kati ei halua tuomita.

– Meillä kaikilla on menneisyys, eikä kukaan ole täydellinen. Se Jere, jonka minä tunnen, hoitaa Jaxia hellästi ja rakastavasti, hän sanoo.

Raskaan vuoden jälkeen

Äidiksi tulo paljasti Nannalle hänestä itsestään uuden puolen: hän alkoi pelätä, ettei pärjääkään. Samaan aikaan, kun perheeseen syntyi vauva, Jeren urheilu-ura päättyi ja mies kävi läpi koko vaiherikkaan menneisyytensä elämäkertaansa varten.

– Jere oli siitä aivan puhki, Nanna kertoo.

Raskas ajanjakso aiheutti vaikeuksia myös parisuhteessa.

– Olen aina pitänyt itseäni kovana muijana, mutta vastasyntynyt vauva sylissä ajatukseni muuttuivat. Elämä yksin Jaxin kanssa tuntuikin yhtäkkiä pelottavalta. Entä, jos en selviäisikään, jos jäisin yksin? Se oli minulle uusi tuntemus, Nanna myöntää.

– Lopulta elämä kuitenkin näytti minulle, että minä pärjään. Se sisäinen vahvuus, jonka Jeren kanssa otetun tauon jälkeen löysin itsestäni, tuntui ihanalta. Nyt tiedän aidosti selviäväni, enkä pelkää enää epäonnistumista.

"Elämä on opettanut, ettei periksi pidä koskaan antaa. Vaikka olo olisi miten vaikea, pikku hiljaa se helpottaa", Kati sanoo.
"Elämä on opettanut, ettei periksi pidä koskaan antaa. Vaikka olo olisi miten vaikea, pikku hiljaa se helpottaa", Kati sanoo.

Kati on tukenut tytärtään siinä, missä on voinut. Esimerkiksi hoitamalla Jaxia ja tekemällä ruokaa ja siivoamalla Nannan kotona. Sitä hän tekee edelleenkin.

– Äidin tukea tarvitsee aina. Kun on riitaa, kun on stressiä töissä, kun kohtaa elämässään epämiellyttäviä ihmisiä tai julkisuudessa on huonoja juttuja. Äidin kanssa on turvallista purkaa asiat, jotka satuttavat.

Nyt asiat Jeren kanssa ovat Nannan mukaan paremmin kuin koskaan ennen.

– Se vuoden mittainen koulu, jonka me molemmat kävimme, teki meille todella hyvää. Kaikki meistä tekevät virheitä, sekä Jere että minä. Mutta anteeksi saa, jos sitä pyytää. Nyt kaikki on hyvin, tosi hyvin.

”Olen oppinut äidiltäni paljon. Tärkeimpänä sen, että pienistä asioista pitää olla kiitollinen”, Nanna kertoo.

”Elämä on opettanut, ettei periksi pidä koskaan antaa. Vaikka olo olisi miten vaikea, pikku hiljaa se helpottaa”, Kati sanoo.

”Rakastamme äidin kanssa hemmottelua: kylpylöitä, matkustelua ja kahviloissa istumista”, Nanna sanoo.

Nanna Karalahti

30-vuotias liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä.

Asuu puolisonsa, ex-jääkiekkoilija Jere Karalahden,

ja kohta 2-vuotiaan poikansa Jaxin kanssa Keravalla.

Esiintyy siskojensa Pirken ja Karoliinan kanssa AVA-kanavan uutuussarjassa Siskot.

Kati Koivisto

63-vuotias viiden lapsen äiti ja viiden lapsenlapsen isoäiti.

Asuu Keravalla.

Tilaajille
Lentokoneonnettomuudessa Meksikossa pahoin palanut Ulrika Björkstam on kymmenen vuoden aikana käynyt läpi 22 kivuliasta leikkausta. "Ilman läheisiäni en olisi jaksanut. He näkivät minussa selviytyjän ja valoivat uskoa silloinkin, kun se itseltä oli lopahtaa", Ulrika sanoo. Kuva: Mikko Hannula
Lentokoneonnettomuudessa Meksikossa pahoin palanut Ulrika Björkstam on kymmenen vuoden aikana käynyt läpi 22 kivuliasta leikkausta. "Ilman läheisiäni en olisi jaksanut. He näkivät minussa selviytyjän ja valoivat uskoa silloinkin, kun se itseltä oli lopahtaa", Ulrika sanoo. Kuva: Mikko Hannula

Ulrika Björkstam jäi lentokoneen alle ja paloi pahasti. Hän ei halunnut jäädä uhriksi, vaan laittoi koko elämänsä uusiksi.

Marraskuu 2008.

Markkina-analyytikko Ulrika Björkstam on juossut koko päivän kelloa vastaan, kun hän viimein ehtii soittaa aviomiehelleen ja äidilleen. Äiti on tullut Suomesta lomailemaan tyttärensä luo Meksiko...