Kuva Lehtikuva
Kuva Lehtikuva

Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen, 32, elää tiiviissä parisuhteessa välimatkasta huolimatta.

Onnea! Kautesi alkoi hienosti, ja tulit kotikisoissa hopealle. Levillä sait onnitteluhalaukset miesystävältäsi Vesa Rinteeltä. Mitä parisuhde merkitsee urheilu-urallesi?
Se on yksi tärkeä asia muiden joukossa. Aiemmat kauteni osoittavat, että olen menestynyt yksineläjänä ja tämä syksy kertoo, että ammattiurheilu onnistuu myös parisuhteessa. 

Se, että vieressä on oikea henkilö, antaa valtavasti mutta myös vaatii melkoista ymmärtämistä. Olen kuitenkin melkein 200 päivää vuodesta reissussa, eikä aikaa toiselle jää niin paljon kuin joissakin muissa ammateissa.

Miltä välimatka tuntuu tuoreessa parisuhteessa?
Emme tee siitä ongelmaa. Kun olemme yhdessä, olemme sitä ehkä vähän tiiviimmin. Emme asu vielä kimpassa, joten kun olen Suomessa, pyrimme olemaan joko Pohjois- tai Etelä-Suomessa molemmat yhtä aikaa ja joskus pystymme näkemään reissuillanikin. Se on järjestelykysymys.

Kolmekymppisten urheilijoiden osalta aletaan jo spekuloida sitä, milloin he päättävät uransa. Miltä se tuntuu?
Se on hassua. Toki huippu-urheilussa eläkeikä on monta muuta ammattia matalampi, mutta minun fysiikkani riittää suorituksiin vielä 32-vuotiaanakin. 

Tämä työ on niin ympärivuotista ja -vuorokautista, että monen kolmekymppisen henkinen puoli väsyy ensin: jaksaako vielä treenata seuraavaa kautta
varten? Minulla on palava into­himo tähän lajiin, joten ikä ei sanele mitään.

Tähtään Sotshin olympialaisiin 2014. Sen pidemmälle en ole miettinyt.

Mitä haluat tehdä sitten, kun urheilulta jää enemmän aikaa?
Mitään tiettyä haavetta minulla ei ole, mutta urheilu-uran jälkeen haluan tehdä loppuun taloustieteen opintoni Lapin yliopistossa ja tehdä uraa urheilussa ja liike-elämässä. Unelmani on, että minulla olisi myös perhe ja lapsia.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.