"Haluan tehdä rahoillani muutkin onnelliseksi", Anne Mattila sanoo. Kuvat Panu Pälviä
"Haluan tehdä rahoillani muutkin onnelliseksi", Anne Mattila sanoo. Kuvat Panu Pälviä

Menestys iskelmä­lavoilla on antanut Anne Mattilalle, 29, tilaisuuden toteuttaa­ unelmiaan. Keväällä hän avaakin oman ­taidekahvilan. Heräteostoksista sen sijaan tulee kauhea morkkis.

Tässä se on: laulaja Anne Mattilan, 29, unelma, josta hän ehti haaveilla kuusi vuotta. Keskellä pohjoissatakuntalaisia peltoja, kapean­ tien varrella seisoo sievä 1930-luvun puutalo. Se on kuulunut ­Annelle viime syksystä, ­heti sen jälkeen kun hän bongasi talon netistä. Anne teki remppaa kymmenillä­tuhansilla euroilla, ja nyt huhtikuussa talossa aukeaa Annen oma taidekahvila.

– Tuolla viereisessä aitassa on minun galleriani, tuonne timpuri rakentaa juhlasalia, ja tuon lammen ­ympärille olemme suunnitelleet kesäksi tanssilavaa, Annen käsi viuhtoo innostuneena.

Anne halusi Karvialta paikan, jossa voisi järjestää kesäisin näyttelyitä ja esitellä omia öljyvärimaalauksiaan inspiroivassa ­ympäristössä. Nyt Annen tauluja on vanhan aitan seinillä, ja kahvilassa maalaukset on kehystetty laulajan ­itsensä nikkaroimilla puukehyksillä.

– Olen tehnyt ne äitini synnyinkodin navetan ikkunankarmeista, nuo kehykset taas ovat seinälaudat vaarini vanhasta ladosta. Tavaroillani pitää olla jokin tarina, ja pyrin välttämään uuden ostamista viimeiseen asti. Silloinkin minun pitää lyödä tavaraan oma käteni jälki esimerkiksi tuunaamalla sitä hieman.

Anne nähdään parhaillaan televisiossa The Voice of Finland -lauluohjelman tähtivalmentajana, mutta hän on kuulunut maamme suosituimpiin iskelmä­laulajiin jo monen vuoden ajan. Hän pyörittää omaa ohjelmatoimistoaan ja tekee vuodessa 80–180 keikkaa. Keikkapalkkiot liikkuvat tuhansissa euroissa, tilaisuuksista riippuen.

– Palkkioista vähennetään vielä kulut, verot, ohjelmatoimiston osuus ja bändin palkkiot, laulaja muistuttaa.

Annelle raha merkitsee vain sitä, että hän voi maksaa laskunsa.

– Jos minulla on rahaa niin paljon, että pystyn jakamaan sitä, haluan tehdä muutkin onnellisiksi. Olen antelias ­ihminen ja kova tarjoamaan esimerkiksi ravintoloissa ja hankkimaan lähimmäisilleni jotain pientä piristykseksi. Ja jos joku tarvitsee rahallista apua, olen kyllä antamassa sitä ensimmäisenä.

Arjessa Anne tunnustaa olevansa säästäväinen  rahankäyttäjä. Hän suunnittelee kaikki ostoksensa ja miettii vielä kaupassakin, tarvitseeko ­tavaraa oikeasti. Harvinaisista heräte­ostoksistaan tulee ”kauhea morkkis.”

– Rahaa tulee käytettyä paljon harkitummin, kun maksaa käteisellä. Minulla on pankkikortti, mutta en ole koskaan käyttänyt sitä kunnolla.

Anne ostaa ­vähintään kerran viikossa kukkia paikallisesta kukka­kaupasta. ”Pienellä paikkakunnalla saa henkilökohtaisempaa palvelua kuin isoissa kaupungeissa.”

Maanantai

Kukkia ja ruokaa 48 €

”Tykkään, että kotonani on tuoreita kukkia, joten ­ostan niitä ainakin kerran viikossa. Tällä kertaa haen kukkakaupasta liloja tulppaaneita, mutta pidän myös ruusuista ja liljoista. Kesällä kerään luonnonkukkia kuten päivänkakkaroita ja horsmankukkia.

Ostan viikon ruuat usein kerralla. Nyt kärryyni eksyy maitoa, leipää, leikkelettä, hedelmiä, salaattivärkit ja jogurttia. En katso kaupassa hintoja, mutta jos tuote on selvästi ylihintainen, hankin sen jostain muualta. Ei se mene silti koskaan pihiyden puolelle.

Olen kasvanut maalaistaloperheessä, joten olen tottunut tekemään ruuan itse ja mahdollisimman halvalla. Äiti leipoi meillä leivät, kirnusi voita, ja maito tuli pöytään suoraan navetasta. Äiti opetti minut jo pienenä tekemään ruskean kastikkeen ja perunasopan, mutta en ole vieläkään mikään intohimoinen kokki.

Lapsena meillä oli aina kaikki tarvittava, mutta ei koskaan luksusasioita. Jaoimme lelut, ja vaatteet kulkeutuivat vanhemmilta lapsilta nuoremmille. Jos halusimme jotain, sen eteen piti tehdä töitä. Haaveilin keltaisesta Jupiterin pyörästä, joten kävin aamuisin navetassa äidin apuna. Eihän työ raskasta ollut, ja koko homma oli vain näennäistä, mutta idea oli hyvä. Haluan vieläkin tuntea ansainneeni rahat omalla työlläni.”

Tiistai

Hajuvesi ja ripsiväri 50 €

”Lähden laivakeikalle Turusta Tukholmaan, ja ostan tax-freestä ripsivärin sekä Chanelin Chance-tuoksun. Meikkeihin ja vaatteisiin ­menee helposti vuodessa ­tuhansia euroja, sillä tyyliin panostaminen on yleisön kunnioittamista. Esiintymisvaatteeni ovat näyttäviä, mutta haluan olla lavalla silti itseni näköinen. Ostan harkiten ja tarpeeseen, ja saatan löytää sopivan ­mekon vaikka H&M:ltä. Teen itse meikkini ja kampaukseni.

Lunastan usein itselleni ­kuvausvaatteita, sillä inhoan shoppailemista. En jaksa pyöriä netissä, ja pääni tulee kipeäk­si kauppakeskuksissa. En ole kiinnostunut muodista. Leggingssejäkin kauhistelin aluksi, mutta innostuin käyttämään niitä, kun ne eivät olleet enää edes muodissa.
Kotona vedän jalkaani Thaimaasta ostetut, värikkäät haaremihousut, joita minulla on ainakin viidet.­ ­Yhdet ovat puutarhahousut, yhdet iltahousut ja yhdet maalaushousut.”

Keskiviikko

Laivalla keikalla, ei kuluja 0 €

”Esiinnyin ensi kertaa 9-vuotiaana, ja 13-vuotiaana aloin keikkailla bändin kanssa. En aluksi älynnyt pyytää keikoistani rahaa, sillä laulamisen into oli niin suuri. Vieläkin ajattelen, että vaikka en saisi keikoistani rahaa, tekisin niitä silti. Olen niin kiitollinen, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan.

Laivakeikoilla saan aikani kulumaan lukemalla, syömällä ja käymällä kunto­salilla. Joskus minulla on maalausvehkeet mukana. ­En ole viime vuosina ehtinyt pitää kunnon lomaa. Matkustan ulkomaille kerran kahdessa vuodessa, aina en niinkään usein. Olen käynyt Roomassa kahdesti ja Thaimaassa muutaman kerran. Roomaan matkustan Vatikaanin maalausten ja henkeäsalpaavan kau­neuden takia, Thaimaahan lämmön ja ruuan perässä. Lomalla haluan rentoutua ja ­panostan viihtyisään, turvalliseen ja rauhalliseen hotelliin.”

Torstai

Kahvi, sämpylä ja dieseliä 80 €
Jarrupalat ja jarrulevyt autoon 200 €

”Pysähdyn kotimatkalla ostamaan huoltoasemalta kahvin ja sämpylän. Ajan vuodessa noin 110 000 kilometriä, joten huoltoasemat ovat tulleet tutuiksi. Vuodessa menee dieseliin tuhansia euroja.

Kuljen keikoille yleensä omalla autollani, bändin pojat menevät keikkabussilla. Yhteen aikaan halusin ajaa keikoilta aina kotiin, mutta nykyään rajani on ­300 kilometrissä. Olen ajanut muutaman peurakolarin, mutta selvinnyt säikähdyksellä ja pienillä peltivaurioilla. Hyvä auto on tässä ammatissa turvallisuuskysymys. Seuraavaksi minun pitäisi varmaankin hankkia maasturi.

Tilaan autooni jarrupalat ja -levyt. Veljelläni on korjaamo, ja hän käski hankkia uudet, jotta voisi vaihtaa ne. Jos minulla olisi tuhottomasti rahaa, ostaisin joka vuosi uuden auton. En kuitenkaan haaveile lottovoitosta. Eivät sellaiset summat tee välttämättä hyvää. Rahoillaan pörhistelevä ihminen saa niskavillani pystyyn. ­Jokainen on samanarvoinen, ei raha tee kenestäkään ­parempaa tai onnellisempaa. Tärkeintä on, mitä on sydämessä.”

Anne poikkeaa kerran kuukaudessa taidekaupassa Parkanossa. ”Maalaamisen aion säilyttää vain harrastuksena.”

Perjantai

Maaleja, pensseleitä ja kankaita 78 €

”Rakastan maalaamista niin älyttömän paljon, että saatan maalata koko päivän. Tein ensimmäisen öljyväri­maalaukseni 13-vuotiaana. Olen lukenut yhden öljyvärimaalauskirjan, mutta muuten olen itseoppinut. Öljyväritöissä pidän siitä, että niitä voi työstää loputtomiin.

En ole juurikaan myynyt töitäni, sillä minun on vaikea luopua niistä. On myös äärimmäisen vaikeaa hinnoitella itsensä ja oma työnsä. Mikä on sielunmaisemani hinta? Olen joskus antanut jonkin työni pois sillä ehdolla, että sitä pidetään kivasti ja saan lainata sitä näyttelyihin. Omilla seinilläni en taulujani pidä, sillä saattaisin vain koko ajan löytää niistä virheitä. Se olisi ikuinen kierre.

Parkanolainen taidemaalari Salme Törmä on yksi suosikkitaiteilijoistani. Poikkean hänen taidekaupassaan Parkanossa matkalla Tampereen-keikalle. Ostan pensseleitä, maaleja ja kankaita ja juttelen Salmen kanssa taiteesta.”

Lauantai

Pieni tuoli kirpputorilta 40 €

”Palasin keikaltani kotiin vasta aamukahdeksalta, joten nukun puoli yhteen asti. Juon aamulla kupin vihreää teetä ja teen terveellisen smoothien mustikoista, banaanista ja avokadosta. Pyrin pitämään ruokailutottumuksistani hyvää huolta, että jaksaisin tehdä tätä työtä vielä kahdenkymmenen vuoden päästä.

Käyn iltapäivällä kirppiksellä ostamassa pienen tuolin kahvilaani. Porissa ja Parkanossa on hyviä kirpputoreja, ja niissä kierteleminen on intohimoni. Olen ostanut niistä kahvilaan vanhoja, 1800-luvun huonekaluja, joita olen entisöinyt itse. Olen tehnyt kahvilanpöydän vanhasta ompelukoneen jalasta ja ovesta. Kyllä sille jotain uskaltaa laskea.”

Taiteilija Salme Törmä ja Anne ovat tunteneet toisensa jo yli 20 vuotta. ”Salme on lapsuuden idolini ja ainoa, jonka työn olen ostanut kotiini.”

Sunnuntai

Lepopäivä, ei kuluja 0 €

”Pyrin pitämään viikossa kaksi lepopäivää. Nytkin puen lökäpöksyhousuni ja poistun kotoani vain hakemaan postin. Muutin Karvialta Kankaanpäähän 2003, sillä halusin itsenäistyä. Rakennutin talon ja asuin siellä neljä vuotta. ­Palasin Karvialle, sillä ikävöin kotikylääni. En voisi kuvitella asuvani suuressa kaupungissa. Kasvatan pihallani kesällä salaattia, mansikoita ja perunaa, ja luonto on hengittämispaikkani: ympäristö, joka ei vaadi minulta mitään. Käyn joka syksy äidin kanssa poimimassa mustikoita, puolukoita ja kangassieniä. Otamme eväät: kahvi ja sämpylät eivät maistu missään niin hyviltä kuin metsässä.

Helsingin rivitaloasunnon hinnalla Karvialta saa kaksi lukaalia. Olen rakennuttanut Karvian kirkolle omakotitalon, ja minulla on mökki lähellä. Äitini ja viisi sisarustanikin asuvat Karvialla, pikkusiskoni Anneli aivan naapurissani. Soittelemme ja näemme usein ja autamme toisiamme esimerkiksi lastenhoidossa. Se tuo ihanaa turvallisuuden tunnetta.

Kutsun silloin tällöin ystäviäni kylään, laitamme ruokaa ja jamittelemme. Baareihin minua ei saa, vaan luksusta on se, että joku laittaa minulle hyvää ruokaa, pistän villasukat jalkaani ja olen vain kotona. Koti on minulle voimanlähde ja pyhä asia. Siellä pitää säilyä harmonia.”

Viikon menot yhteensä:
496 euroa

”Poikkeuksellisen suuri summa. Joskus on viikkoja, jolloin ostan vain dieseliä ja ruokaa.”

Lue myös:

Miki Liukkonen pärjää parilla eurolla päivässä

Tämän verran bisnesnainen Anne Berner kuluttaa viikossa

Marjo Bjurström: "Olen tuhlannut hävyttömiä määriä"

Minna Haapylä: "Kuun lopussa lasken euroja"

Anne Mattila

■ Laulaja syntyi 31.5.1984 Karvialla. Asuu siellä yhä.

■ Nähdään The Voice of Finland -lauluohjelman tähtivalmentajana.

■ Teki ensimmäisen levynsä 17-vuotiaana. Julkaisee toukokuussa yhdennentoista albuminsa.

■ Harrastaa maalaamista, juoksemista, rullaluistelua, hiihtämistä ja puutarhanhoitoa.

Reilu vuosi sitten Sauli Koskinen opiskeli itsensä personal traineriksi.

Sauli Koskinen, 32, tuli alun perin tunnetuksi Big Brother -voittajana, sittemmin juontajana. Reilu vuosi sitten Sauli opiskeli itsensä personal traineriksi. 

– Olen pidemmän aikaa treenannut aktiivisesti. Kun aloin harjoitella personal trainerini Jari Sorsan kanssa, ymmärsin, että pt:n homma kiinnostaisi minuakin. Lopulta kävin koulun ja tykkäsin kovasti.

Nuorena Sauli kokeili kaikkea jalkapallosta mäkihyppyyn ja lumilautailuun. Omaa lajia ei silti löytynyt.  Aktiivisemmasta treenaamisesta hän innostui vuonna 2010, kun hän muutti Los Angelesiin, jossa asui hänen silloinen miesystävänsä poptähti Adam Lambert.

– Siellä tuli pieni muutos myös ruokavalioon. Losissa on trendikästä olla hyvässä kunnossa, ja minun aikana siellä yleistyivät vihersmoothiet. Oma ruokavaliokin muuttui siihen suuntaan.

”Ollaan tosi hyviä kavereita. Nähdään aina kun nähdään.”

Losissa Sauli treenasi salilla, patikoi kukkuloilla ja kävin ohjatuilla tunneilla. Kun hän muutti neljän Kalifornian vuoden jälkeen Suomeen, treenaaminen jatkui. Amerikka-vuosien jälkeen Sauli kotiutui Suomeen hyvin.

– Vaikka onhan se ilmasto kiva, niin arvostan sitä, että Suomessa asiat on helppo järjestää. Ja olen käynyt Kaliforniassa kuitenkin aika usein.

Välit Adamiin ovat pysyneet hyvinä eron jälkeenkin.

– Ollaan tosi hyviä kavereita. Nähdään aina kun nähdään, mutta hän on minulle yhä tärkeä ihminen, Sauli kertoo XS Sports Nutrition –ravinnesarjan lanseerauksessa.

Näyttelijäpari Minka Kuustosen ja Aku Sipolan lapsen laskettu aika on helmikuussa.

Näyttelijäpariskunta Minka Kuustonen, 32, ja Aku Sipola, 27, saavat lapsen. Minka kertoi asiasta Ilta-Sanomille.

– Lapsi on odotettu ja toivottu, ja tämä on ihana asia, Kuustonen kertoo IS:lle.

Minka aikoo jäädä äitiyslomalle vuodenvaihteen jälkeen.

– Vauvan laskettu aika on helmikuussa.

Aku Sipola Syysprinssi-elokuvan ensi-illassa vuosi sitten. Aku näytteli itsekin elokuvassa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Aku Sipola Syysprinssi-elokuvan ensi-illassa vuosi sitten. Aku näytteli itsekin elokuvassa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Minka ja Aku ovat olleet yhdessä 3,5 vuotta. Minka tunnetaan muun muassa Putous- ja Tellus-sarjoista. Lisäksi hän on näytellyt Onnenonkijat- ja Kesäkaverit-elokuvissa. Aku on näytellyt esimerkiksi Uusi päivä -sarjassa.