Roope halusi, että häneltä kysytään, milloin viimeksi hän heitti kympin tikassa. ”Koska tein sen just, kun heittelin tikkaa tässä haastattelun aikana.” Kuva: Jonna Öhrnberg
Roope halusi, että häneltä kysytään, milloin viimeksi hän heitti kympin tikassa. ”Koska tein sen just, kun heittelin tikkaa tässä haastattelun aikana.” Kuva: Jonna Öhrnberg

Näyttelijä, muusikko ja juontaja Roope Salminen, 26, valvoo vähän väliä läpi yön ja pidättäytyy tuopeista tulevan elokuvaroolin takia.

Milloin viimeksi olit ylpeä omasta työsuorituksestasi?

Kun tein eilen tortilloja. Paistoin väliin karitsanlihaa, ja siitä tuli juuri sopivan kypsää. Noin puolet niistä kerroista, kun kokkaan, teen tortilloja. Kavereiden kanssa mussuteltiin niitä. Kokkaustaitoni ovat legendaariset kaveriporukassani, varsinkin tortillojen tekeminen.

Milloin viimeksi valvoit läpi yön?

Viime yönä melkein. Katsoin House of Cardsia ja yhtäkkiä huomasin, että oho, kohtahan pitää lähteä haastatteluun Ylen Aamu-tv:hen. Roope Salminen & Koirat -bändimme keikoilla  usein pääsee roudaamaan vasta, kun baari menee kiinni. Valvottuja öitä on ollut paljon ja tulee varmasti olemaan jatkossakin.

Milloin viimeksi nauroit vedet silmissä?

Tänään kuin katsoin vierestä, kun näyttelijäkollegani vetivät kohtausta improvisaatioryhmämme Kolinan pressikeikalla. Kohtauksessa Vesa Keskinen osti Ranskasta pippureita Tuurin kyläkauppaan. Se oli helvetin hauska. En pystynyt menemään heti itse kohtaukseen sisään, kun nauratti niin paljon. Sitten piti vain pyyhkiä kyyneleet ja mennä mukaan.

Milloin viimeksi itkit?

Kun katsoin Inside Out -leffan lentokoneessa, kun olin ennen vuodenvaihdetta matkalla Australiaan. Sen jälkeen ei ole ollut syytä itkeä, kun on ollut niin hyvä kevät.

 

#joulukuu #👓🐔

Kuva, jonka Roope Salminen (@roopesalminen) julkaisi

Milloin viimeksi kaduit sitä, että olet laihdutuskuurilla elokuvaroolia varten?

En ole katunut sitä. Toki tulee tiukkoja paikkoja, kun tekisi mieli mennä frendien kanssa bisselle tai ottaa olut ja kattoa Netflixiä. Totta kai se ottaa päähän, kun pitääkin mennä lenkille. Mutta kyseessä on rooli, jota ovat tavoitelleet sadat näyttelijät. Enemmän kaduttaisi, jos söisin munkin, ja pitäisi juosta joku neljä tuntia, että saan sen kulutettua.

Milloin viimeksi olit krapulassa?

Siitä on kyllä aikaa, ehkä alkuvuodesta. Töitä on niin paljon, ettei ole varaa darrapäiviin. Olen aika pitkälti juomatta roolin vuoksi. Jos voitetaan perjantain Emma-gaalasssa, otan skumppaa. Juon yhden lasin jokaista palkintoa kohden. Meillä on neljä ehdokkuutta, joten ei niin kauheita naamoja pysty vetämään.

Milloin viimeksi tapasit isäsi, näyttelijä Eppu Salmisen?

Varmaan viikko sitten. Olemme yhteyksissä melkein päivittäin. Kävin moikkaamassa pikkusisaruksiani, ja juttelimme siitä, miten pärjään ja jaksan kaikkien hommien keskellä.

Milloin viimeksi hyödyit siitä, että olet julkkis?

Vaikea sanoa. En itse ajattele sitä. Toki se varmaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat minuun, vaikken itse tietäisi sitä. En koskaan oleta, että ihmiset tietävät, kuka olen. Aina kun tapaan uuden ihmisen, esittelen itseni ja ojennan kättä. En ole ikinä porhaltanut jonon ohi baarissa ja olen ylipäätään huono hyödyntämään julkkisasemaani. Varmaan pitäisi yrittää enemmän. Ehkä joku julkkis voisi antaa vinkkejä.

 

Roope avautui hiljattain Instagramissa siitä, miten hän paiskii töitä menestyksen eteen:

 

terveisiä koe-esiintymisistä! grindi ei lopu siihen että pääsee tekee pari telkkajuttuu ja julkasee yhen levyn. taistelen edelleen alusta loppuun kaikista rooleista siinä missä muutkin enkä ota mitään itsestäänselvyytenä. jokaista roolia kohti jonka oon saanu oon lukenu 10 käsikirjotusta joiden roolit on menny jolleki muulle. jokaista telkkaan päätynyttä proggista kohti oon ollu mukana kymmenessä pilotissa jotka ei saa rahotusta, istunu lukemattomissa palavereissa, valvonu käsikirjottamassa enemmän tai vähemmän hyviä formaatti-ideoita. ennen levytyssopparia me tehtiin koirien kanssa kymmeniä ja kymmeniä keikkoja ja ihan saatanasti demoja jotka ei koskaan päätyny mihinkään. multa kysyttiin Yle Puheella tänään että ärsyttääkö mua että ihmiset luulee että oon päässy tekemään näitä duuneja mitä nyt teen pelkästään suhteilla. henkilökohtaisesti ei ärsytä yhtään. jos se näyttäytyy niin katsojalle niin sitten mä en yksinkertaisesti oo tarpeeks hyvä mun pestissä vielä. mutta toi ajatus ärsyttää mua sen nuoren tyypin takia joka on pyrkiny TeaKiin eikä oo päässy tai koittaa tehdä demoja bändinsä kaa eikä saa huomioo, joka saattaa kattoa mua ja masentua siitä että näköjään mihinkään ei pääse ellei oo kuuluisaa faijaa. haluisin olla esimerkki siitä, että kova työ kannattaa, en nepotismista. rooleja varten oon mm. lihottanut kymmenen kiloa ja kesäksi pudotan 15, oon opetellut soittamaan kitaraa, puhumaan saksaa, tanssimaan (huonosti), uhrannut käytännössä kaiken vapaa-ajan valmistautuakseni kuhunkin proggikseen mahdollisimman hyvin. ja se ei tee musta parempaa kuin kuka tahansa muu, vaan se on minimivaatimus. jos tälle ei oo valmis antamaan kaikkeaan niin sitten on väärällä alalla. mutta jos on valmis painamaan duunia niin kaikki on mahdollista. mä oon suomen lahjattomin räppäri, #facts, mutta mä treenaan vieläkin joka päivä. en ollu kummonen näyttelijä kun alotin mutta opin koko ajan kun katon parempiani. oon juontanu vasta neljä jaksoa suoraa talk show'ta ja teen koko ajan virheitä mutta oon valmis oppimaan. suosittelen oikeesti samaa kaikille. jos teet himmeesti duunia niin sulla saattaa käydä yhtä hyvä tsägä kun mulla on käyny, tod näk parempikin. jatketaan grindii! 💰🍔

Kuva, jonka Roope Salminen (@roopesalminen) julkaisi

Lue myös, miten Roope vastasi milloin viimeksi -kysymyksiin vuosi sitten.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...