Tallinnaan on muuttanut jo yli 6000 suomalaista. Noora, Tiia, Miia ja Maija kertovat, miksi siellä on niin ihanaa.

Mitä tulee mieleen suomalaisesta Tallinnassa? Viinakärryt, lavallinen kaljaa ja hilpeä päivähumala vanhankaupungin kivikujilla? Ennakkoluulo istuu tiukassa, ja aivan turhaan.

Reilun 430 000 asukkaan Tallinna on luovan luokan uusi Berliini, ja yhä useamman suomalaisen koti. Virallisesti Virossa asuu jo reilut 6 000 suomalaista.

Vanhankaupungin laitamilla, ravintola Manna La Roosan pitkän pöydän ääressä istuu heistä nyt neljä, Noora Olsson, Tiia Taskila, Miia Salminen ja Maija Kivi.

Kirjavat maalaukset ja itämaiset huivit peittävät ravintolan seiniä ja kattoa. Kristallikruunuissa roikkuu höyhenpuuhkia, käytävän seinä on päällystetty 1970-luvun pornolehdillä. Seurueen kiivas puheensorina täyttää krumeluurin huoneen hetkessä.

– Tänne on kiva tulla töiden jälkeen drinkille, Noora sanoo.

Hän tuli Tallinnaan 17 vuotta sitten opiskelemaan kansainvälistä bisnestä ja markkinointia. Nyt hän on viihtynyt kaupungissa koko aikuisikänsä: löytänyt puolison, perustanut perheen ja firman.

Miia ja Tiia ovat muuttaneet Tallinnaan, kun molempien puolison työ kansainvälisessä firmassa on niin vaatinut. Tiian perheelle Tallinna on jo viides ulkomaankohde putkeen. Täältä lapsille on löytynyt kiva koulu, jääkiekkoseura ja kaverit, eikä Tiialla ole kiire muualle.

– Parhaiten olen viihtynyt Virossa, Tiia vertailee.

Miia on kotona 2- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa.

– Mieheni työpaikka maksaa minulle eläkettä, parempaa kuin olisin saanut aiemmasta työpaikastani.

Se on hyvä, koska Tallinnan kunnallisiin päiväkoteihin on pitkät jonot ja yksityiset ovat kalliita.

Seurueen seniori, eläkkeellä oleva Maija osti kakkosasunnon Tallinnasta jo 11 vuotta sitten. Nykyään hän viettää kaupungissa suurimman osan ajastaan, ja ystävätkin vierailevat Maijalla tiuhemmin kuin Suomessa.

– Ilmapiiri on vapaa ja kiva. Tuntuu kuin olisi lomalla, Maija sanoo.

Virossa eläke riittää enempään. Erityisen ihania Maijasta ovat leffateatterin päivänäytökset. Lippu maksaa kolme euroa, ja joka viides on ilmainen. Näytösten jälkeen jutellaan yhdessä elokuvasta.

Enemmän kuin peruselämä

Yhä useampi suomalainen tekee niin kuin nämä naiset. Opiskelijat lähtevät lahden taakse, koska täällä opintotuella saa enemmän. Yksi tulee kaupunkiin työn perässä, toinen perustaa yrityksen, koska Tallinnassa se onnistuu netissä eikä yrityksen voitoista tarvitse maksaa veroa.

"Suomessa saisin peruselämän, mutta täällä saan ekstraa."

Nooraa Tallinnassa viehättävät elämänlaatu ja helppous. Byrokratia on vähäistä ja palvelut edullisia.

– Ei minulla olisi Suomessa varaa tällaiseen elämään. Saisin peruselämän, mutta täällä saan ekstraa.

Se tarkoittaa esimerkiksi omaa lapsenvahtia, edullisia taksimatkoja ja ravintolassa syötyjä illallisia. Hieronnat ja kauneushoidot maksavat paljon vähemmän kuin Suomessa, lounaan saa kolmella neljällä eurolla, ja joukkoliikenne on paikallisille ilmaista.

– Olisiko minulla Suomessa ollut lastenhoitaja kotona 13 vuotta? Ei. Täällä se on mahdollista ja järkevän hintaista, Noora sanoo.

– Toisaalta jotkut luulevat, että täällä on ihan ilmaista. Enää ei ole. Esimerkiksi elektroniikka voi olla kalliimpaa kuin Suomessa.

Verkostossa tavataan!

Tallinnan suomalaisyhteisö on tiivis. Tätä neljän naisen seuruetta yhdistää puuhanainen Noora. Hän on ollut perustamassa Tallinnan suomalaisnaisten Suomettaret-verkostoa.

– Tunsin, että se on kutsumukseni, koska haluan auttaa ja olen tällainen tukipilari. Näin, että uudet ihmiset olivat vähän hukassa.

Noora järjesti sitä, mitä itse kaipasi. Nyt tenavatiistaissa lauletaan suomalaisia lastenlauluja ja torstaisin pelataan porukalla salibandya. Verkosto tekee myös hyväntekeväisyyttä.

Noora uskoo, että vaikka tapaamisissa ei koskaan kävisi, on tärkeää kuulua johonkin.

– Yhteisö on henkireikä monille, jotka tulevat tänne vaikka miehen työn perässä ja ovat jättäneet oman juttunsa. Ja totta kai ihmisillä on täälläkin vaikeita aikoja. On hyvä olla turvaverkosto.

Kun Noora itse tuli Tallinnaan 17 vuotta sitten, maisema oli kovin toisenlainen kuin nykyään. Virukeskuksen ympäristö oli pelkkää valtavaa parkkipaikkaa nykyisten trendikahviloiden ja huippuravintoloiden sijaan.

Noora ei osannut sanaakaan viroa, ja koulukielikin oli englanti. Sitä Noora puhui paljon mieluummin kuin suomea.

– Suomalaisilla ei ollut hirveän hyvä maine täällä. Se on muuttunut. Nyt voin olla ylpeästi suomalainen, Noora sanoo.

Nykyään Noora, Tiia, Miia ja Maija törmäävät suomalaisten mainetta loanneeseen viinaturismiin harvoin. Vanhankaupungin kujilla sitä näkee, mutta sinne paikallisilla on harvoin asiaa.

– Siellä juhlat jatkuvat niin kauan kuin asiakkaita riittää, Tiia sanoo.

Juhlilla on etunsa: suomalaiset tuovat Tallinnaan paljon rahaa. Mutta viinaturistien ja bilettäjien rinnalle on ilmestynyt toisenlaisiakin Suomi-matkaajia.

– Nykyään Tallinnaan tullaan kulttuurimatkalle tai syömään hyvin, Noora sanoo.

Hyvä esimerkki Tallinnan uudesta vetovoimasta on boheemi Kalamajan kaupunginosa, jossa iloisin värein maalatut puukerrostalot reunustavat katuja. Yhdessä myydään artesaanioluita, toisessa pohjoismaista designia. Vanhojen teollisuusrakennusten keskittymä kuhisee trendikkäitä ravintoloita, kahviloita ja baareja, jotka houkuttelevat hinnoillaan suomalaisia Tallinnan-turisteja.

Tarpeeksi ulkomailla

Seurueen mielestä myös suomalaisilla on ennakkoluuloja, jotka kaipaisivat päivittämistä. Kun Tiia oli hetken töissä kauneushoitolassa, hän palveli paljon suomalaisia asiakkaita.

– Jotkut puristivat kasvohoidossakin kassia sylissään. Kun kysyin, voiko kassin laittaa viereiselle tuolille, he sanoivat, että minä en sitä siihen laita, sen tietää, missä rahani ovat sen jälkeen, Tiia kertoo.

Miia uskoo, että suomalaisia ja virolaisia yhdistää hieman varautunut suhtautuminen vieraisiin. Meni vuosi ennen kuin naapurit alkoivat moikata hississä, Miia kertoo.

Naisten mielestä Tallinnassa on eurooppalaisempi tunnelma ja rytmi kuin Suomessa. Syödään ulkona, eikä kukaan aloita töitä kahdeksalta.

– Tämä on vähän kuin olisi Suomessa, mutta on silti ulkomailla, Miia kuvailee.

Johtotehtävissä on paljon nuoria, ja digitaalisuudessa Viro on harppauksia monia muita valtioita edellä. Elämänasenne näkyy rohkeutena kokeilla.

– Autolla ajaminenkin on hauskempaa, kun U-käännöspaikkoja on joka välissä. Ei tarvitse ajaa kymmentä kilometriä väärään suuntaan, Miia sanoo ja nauraa.

– Täällä on sellainen fiilis, että kaikki on mahdollista.

– Ja jos jotain on virolaisesta kulttuurista tullut, niin korkokengät. Saan näyttää naiselta enkä ole silti bimbo, Noorakin nauraa.

Ilmapiirin ja halpojen hintojen lisäksi kehuja saavat sähköiset palvelut ja julkisen terveydenhuollon olemattomat jonot. Noora ylistää myös sairaanhoitoa: hän on synnyttänyt kolmesti Tallinnassa.

– Täällä monet asiat ovat paremmin, koska ihmisiä on vähemmän. Minulla oli perhehuone ja oma kätilö, joka oli alusta loppuun kanssani.

Monet Tallinnaan muuttaneet nuoret tosin palaavat Suomeen synnyttämään. Suurin syy on kieli: jos jotain sattuisi, haluaisi puhua suomea.

– Se on niin iso asia elämässä. Minusta taas oli kiva olla täällä ja päästä nopeasti kotiin, Noora pohtii.

 


Noora ei ikävöi suomalaista paperisotaa. ”Tykkään siitä, että täällä ollaan niin tehokkaita.”

 

Tapahtumien taivas

Aamupäivän valo kurkkaa vanhan voimalaitoksen suurista ikkunoista. Vaaleanvihreä seinämaali on lohkeillut tyylikkäästi, ja ronskit teollisuuslamput riippuvat korkeasta katosta. Avarilla käytävillä vaeltelee ihmisiä kitaralaukut olallaan. Vuonna 1979 suljettu voimala on avautunut juuri uudelleen, kulttuuri- ja tapahtumakeskuksena.

– Tämä kaupunki ei ole koskaan valmis. Koko ajan rakentuu jotain, Noora kehuu.Vastavalmistunut tila kiinnostaa Nooraa, koska sitä voi vuokrata tapahtumien käyttöön – ja niitä Noora järjestää työkseen. Nooran Baltic Event -tapahtumatuotantofirma työllistää tällä hetkellä yhdeksän ihmistä.

– Tapahtumat ovat aina olleet intohimoni. Olen partiolainen, ja minulla on hullun luova suku. Sieltä on saatu hyvä pohjakunto. Meillä on joka talvi suvun hiihtokilpailut ja omat laulut ja perinteet, Noora nauraa.

– Tallinnassa on paljon uniikkeja tapahtumapaikkoja, joita voi oikeasti käyttää. Suomessa esimerkiksi museoihin ei oikein pääse.

Tässäkin hallissa järjestetään tapahtumia nukketeatterista designmarkkinoihin. Alakertaan on rakennettu äänitysstudio ja verstas, joita kuka tahansa voi käyttää.

Nooran mielestä virolaiset käyvät konserteissa ja teatterissa paljon suomalaisia useammin.

– Esityksiä on paljon, ja parhaatkin balettiliput maksavat 30 euroa. Voi lähteä vaikka väliajalla pois, jos ei ollutkaan niin hyvä.

Jaa mikä verotoimisto?

Kun Noora perusti firmansa 13 vuotta sitten, vaikeinta oli löytää oikeat työntekijät. Suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta lähteneelle Nooralle tuli aluksi sokkina, että Tallinnassa niin monelle työssä on tärkeintä vain raha.

Nykyään firman perustamisen voi hoitaa helposti netissä, niin kuin kaiken muunkin.

– En koskaan käy pankissa tai verotoimistossa. Virossa äänestetäänkin netissä. Työntekijäni nauroivat, kun näytin, miten meillä äänestetään. Heille se oli vitsi.

Noorasta Viron nuoren yhteiskunnan innovatiivinen asenne näkyy erityisesti bisneksessä: Kokouksissa ei vatvota vaan päätetään. Jos päätös on väärä, se korjataan nopeasti.

– Nuoret pyörittävät taloutta. Pääministerikin on 36-vuotias, Noora sanoo.

– Täällä uskalletaan ottaa riskejä eikä pelätä virheitä. Eteenpäin meneminen on tärkeämpää kuin täydellisyys.

Työllä rikastuneet

Suomalaisten firmojen tuotantoa on siirretty Viroon jo pitkään, mutta nyt moni siirtää tänne koko yrityksensä – tai perustaa kokonaan uuden firman. Viroon rekisteröityjä suomalaisfirmoja on noin 4 500.

"Täällä työllä voi rikastua. Suomessa se on tehty vaikeaksi."

Noora tietää hyvin, miksi: yritysvero on nolla prosenttia.

– Tallinnassa voi tehdä kunnolla voittoa, ja jos sijoittaa sen takaisin yritykseen, summasta ei tarvitse maksaa veroa.

– Täällä työllä voi rikastua. Suomessa se on tehty vaikeaksi. Työtä voi tehdä kuinka paljon tai kuinka monessa paikkaa tahansa, ja maksamme silti aina saman 20 prosenttia tuloveroa, Noora sanoo.

Viro tarjoaa ulkomaalaisille myös mahdollisuutta e-kansalaisuuteen eli digitaaliseen henkilötunnukseen. Se ei ole oikea kansalaisuus, mutta sillä voi käyttää valtion palveluita netissä, esimerkiksi uusia vakuutuksia tai tehdä isoja tilisiirtoja. Tarkoitus on houkutella maahan yrityksiä.

Työnantajia kiinnostaa tietenkin myös Viron edullinen ja koulutettu työvoima. Sillä on kääntöpuolensa: virolaisen keskipalkka on 1 000 euroa ja minimipalkka 390 euroa kuukaudessa. Myös eläkkeet ja työttömyyskorvaukset ovat pienet.

– Monet eläkeläiset tekevät kokopäiväistä työtä kaupan kassana 300 eurolla kuussa, koska on pakko, eläkkeellä oleva Maija Kivi kertoo.

Veroa kaikki virolaiset maksavat saman verran, 20 prosenttia. Mallin sanotaan suosivan suuri- ja keskituloisia ja heikentävän sosiaaliturvaa.

– Toisaalta jos työntekijä tekee enemmän töitä, se näkyy palkkapussissa. Suomessa joutuu laskemaan, kannattaako pyytää palkankorotusta, koska tilille voi tulla sen jälkeen vähemmän rahaa, Noora sanoo.

Jos Viron kevyt tuloverotus kiinnostaa, on kirjat siirrettävä Tallinnaan. Samalla luopuu esimerkiksi Suomen sosiaaliturvasta.

– Silloin ei voi lähteä Suomeen vaikka lääkäriin, Noora muistuttaa.

Uudenlaiset unelmat

Nooran, aviomies Jonaksen ja lasten koti on Piritan omakotialueella, kahdeksan kilometrin päässä keskustasta. Täällä maisema on kaukana ankeasta neuvostomiljööstä. Ohi vilahtaa pimenevää metsää ja merta, puutalot ja jykevät kivilinnat ovat samanlaisia kuin missä tahansa suomalaisessa nukkumalähiössä. Lähes jokaisen pihalla on oma trampoliini tai koripalloteline.

Nooran ja Jonaksen koti on yhdessä funkishenkisistä kivitaloista. Joulukoristeet on jo kannettu skandinaavisesti sisustettuun olohuoneeseen, seinillä roikkuu kuvia rantalomista: turkoosia vettä ja aurinkoa.

Tulijoita vastaan kävelee prinsessamekkoon pukeutunut 5-vuotias Isabel. 13-vuotias Oliver on jääkiekkotreeneissä, ja Elliot, 10, tekee lähtöä futistreeneihin, samalla ovenavauksella perheen lastenhoitaja Hellen kanssa.

Lapset kulkevat harrastuksiinsa usein taksilla. Niin usein, että bussilla meno on heistä jännittävää.

– Emme me Suomessa todellakaan ajelisi taksilla koko ajan. Täällä se on halvempaa kuin omistaa kaksi autoa, Noora sanoo.

Suomessa tai Jonaksen synnyinmaassa Ruotsissa perhe maksaisi myös asumisestaan enemmän. Tallinnassa 100-neliöisten perheasuntojen vuokrat vaihtelevat 1 000 eurosta 1 500 euroon. Keskustakaksion voi saada 500 eurolla.

– Jos vuokra on niin edullinen, ei kannata omistaa. Olemme laskeneet, että meidän kannattaa asua vuokralla.

Perhe suunnitteli kyllä rakentavansa itse, mutta Noora alkoi miettiä, onko haave hänen omansa vai jotain, mitä vain kuuluu tehdä.

– Onko unelmani rakentaa talo? Ei. En halua laittaa kahta vuotta vapaa-ajastani siihen ja kenties erota. Myimme tontin ja päätimme, että elämme tätä hetkeä.

Rakentamisen sijaan Noora ja Jonas ostivat sijoitusasuntoja. Ne tuovat turvaa tulevaisuuden varalle – yrittäjällä kun ei ole eläkettä täälläkään.

 


Kotikulmilla on useita kivoja ravintoloita, esimerkiksi Tallinnan parhaan ravintolan tittelin saanut Noa.

 

Erilainen suomalainen

Perheen arki pyörii työn, koulun ja harrastusten ympärillä. Ulkona kyllä syödään vähän enemmän.

– Suomessa viisihenkisen perheen kanssa ei lähdetä joka viikko ravintolaan, koska siihen menee monta sataa euroa. Täällä on usein kannattavampaa käydä ulkona syömässä kuin laittaa ruokaa kotona, Noora sanoo.

"Minulle tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että ehkä en olekaan suomalainen."

Nooran ja Jonaksen lapset käyvät Eurooppa-koulua, jossa suomen opetusta on viisi tuntia viikossa. Elliot on juuri saanut äidinkielen kokeesta miinusta vaille täydet pisteet.

– Ehkä on itsekästä ajatella, että haluan lapsista suomalaisia ja ruotsalaisia, vaikka he ovat syntyneet täällä, Noora pohtii.

Täysin suomalaiseen kouluun hän ei lapsia silti enää laittaisi. Aluksi he kokeilivat sitäkin, mutta Noorasta tuntui pian, ettei mikään ollut muuttunut hänen omista kouluajoistaan.

– Minulle tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että ehkä en olekaan suomalainen. Ajattelen monista asioista tosi eri tavalla.

Suomalaista opetusta soimataan joskus jäykäksi ja vanhanaikaiseksi. Noora yhtyy kritiikkiin: Eurooppa-koulussa tehdään paljon ryhmätöitä ja kokeeseen saa ottaa muistiinpanot – tärkeintä on osata käyttää niitä. Se sopii Nooran mielestä vilkkaille lapsille suomalaista koulua paremmin.

– Suomalaisessa koulussa opettaja usein pitää monologia. Sinä istut hiljaa ja viittaat, jos on asiaa. Täällä esiintyminen nähdään voimavarana. Ei sanota, että ole hiljaa, olet häiriöksi.

Noora käy Suomessa työn takia lähes viikoittain, ja perheen kanssa reissataan tapaamaan sukulaisia ja ystäviä. Silti Noora ei usko palaavansa hetkeen pysyvästi Suomeen. Hänestä siellä on urauduttu tekemään asioita tietyssä järjestyksessä: talonrakennusprojektin jälkeen kotiin hankitaan kultainennoutaja ja Volvo.

– Suomessa ajatellaan, että näin on aina tehty. Täällä on okei miettiä, mikä tuntuu hyvältä ja tekee sinut onnelliseksi, Noora sanoo.

– Tykkään tästä elämänjanoisesta elämänasenteesta. Jos lähden, lähden eteenpäin.

Veijari

Tällaista on suomalaisnaisten helppo elämä Tallinnassa

Mitenkäs ne lastenhoitajat tulevat toimeen sillä liksallaan? Työttömyystuki on 2 euroa 11 senttiä päivältä niin se kyllä motivoi tekemään ihan mitä tahansa. Suomessa on vielä toistaiseksi mahdollista valita, että tahtooko palvella herroja ja rouvia, jotka eivät välttämättä luo mitään arvoa yhteiskunnalle, vaan ovat esim. perineet varansa tai hankkineet ne kepulikonstein. Tasaverokin on ihan huippujuttu, jos epätasa-arvolla ei päätä tahdo vaivata. Progressiivinen verotus onkin ollut varsinainen...
Lue kommentti

Suomalaiset miehet kunniaan!

Räppäri Jare Tiihonen ja Star Wars -elokuvien Chewbackaa esittävä näyttelijä Joonas Suotamo ovat saaneet viime päivinä ylistävää huomiota kansainvälisissä medioissa.

Viikonloppuna huippusuosittu Bright Side -verkkosivusto listasi jutussaan maita, joissa miehiä on enemmän kuin naisia. Jutun tilastoja väritettiin kuvilla kunkin maan ”unelmamiehistä”. Suomen kohdassa havainnollistavaksi esimerkiksi oli nostettu kuka muu muka kuin Cheek!

Joonas Suotamo saa hehkutusta sen sijaan Hello Giggles -sivustolta, jonka mukaan ”meidän on aika puhua siitä faktasta, että Chewbaccaa näyttelee hyvin viehättävä mies.” Eli siis ihana Joonas!

Me suomalaiset naiset olemme tietenkin jo pitkään tienneet, että kyllä Suomessa riittää upeita miehiä – jotka ovat kaiken lisäksi paljon muutakin kuin pelkkää silmänruokaa. Kysyimme naisilta, ketkä suomalaiset julkisuudesta tutut miehet pitäisi seuraavaksi noteerata ulkomaisissa medioissa.

Kokosimme vastaukset listaksi perusteluiden kera:

1. Näyttelijä Pekka Strang

”Hän on uskomattoman karismaattinen.”

2. Poliitikko Erkki Tuomioja

”Hänellä on hyvin viehättävä olemus. Jotenkin sympaattinen – ja tietenkin älykäs.”

3. Näyttelijä Eero Ritala

”Hyväntuulinen, rauhallinen ja aina mainio Eero on juuri sellainen tyyppi, jonka kanssa haluaisi herätä samasta sängystä. Ihan vaikka vain kavereina.”

4. Koripalloilija Lauri Markkanen

”Hän on niin pitkä ja arvostaa äidin lihapullia.”

5. Poliitikko Jani Toivola

”Hän näkee maailman niin avarakatseisesti ja jaksaa perustella asioita pitkäjänteisesti. Lisäksi hän puhuu omista haastaistaan avoimesti niin, että se kannustaa muitakin avautumaan. Ja onhan hän aina pirun tyylikäs.”

6. Näyttelijä Martti Suosalo

”Ihana! Haluaisin, että Martti ja Virpi Suutari adoptoisivat minut.”

7. Kirjailija Tuomas Kyrö

”Niin rehellinen ja hauska tyyppi, että huh huh.”

8. Tennistähti Jarkko Nieminen

”Älykkään ja sympaattisen oloinen tyyppi, joka vaikuttaa siltä, että hän jaksaa aina kuunnella ja keskustella.”

9. Liikemies Jari Sarasvuo

”No onhan hän nyt kovin ihana, kun hän haluaa aina keskustella kaikesta.”

10. Näyttelijä Lauri Tilkanen

”Perinteisellä tavalla viehättävä. Sellainen sympaattinen nappisilmä.”

11. Laulaja Pete Parkkonen

”Perusteluksi riittänee: Kohta sataa.”

12. Kirjailija ja psykiatri Claes Andersson

”Hän on niin viisas, että oksat pois.”

13. Näyttelijä Tommi Korpela

”The one and only! Tommilla on lempeä, kiva ja rauhallinen rytmi olla ja puhua. Hän ei nöyristele, mutta ei kuitenkaan ole myöskään koppava.”

14. Koomikko Antti Holma

”Absoluuttisesti maailman hauskin mies.”

15. Jääkiekkoilija Patrik Laine

”Niin suoraselkäinen, peritamperelainen mies, että häntä ei voi kuin rakastaa.”

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.