Putouksen sketsihahmo on ollut Antilla mietittynä jo viime kevään koekuvauksista lähtien. ”Olen jo ihan rakastunut siihen.”
Putouksen sketsihahmo on ollut Antilla mietittynä jo viime kevään koekuvauksista lähtien. ”Olen jo ihan rakastunut siihen.”

Uusi Putous-tähti, näyttelijä Antti Holma on teatterin ja kirjallisuuden­ monilahjakkuus, joka nauttii ­erakon ­elämästään. – En usko pysyvään onneen. Minua uuvuttaa ajatus, että pitäisi olla jonkun kanssa aina.

Teatterin nuori lupaus. ­Tämän hetken kiinnostavin miesnäyttelijä. Vuoden näyttelijätulokas 2010. Poikkeuksellinen karisma.

Näyttelijä-käsikirjoittaja Antti Holma, 31, on viime vuosina saanut osakseen ylistystä, mutta on siitä huolimatta ollut tunnettu lähinnä pienen pääkaupunkilaisen teatteriyleisön keskuudessa. Tänä syksynä kaikki taitaa muuttua.

Pari viikkoa sitten Antti julkaisi hienon esikoisromaaninsa Järjestäjä, ja ­koko Suomen kansalle hän tulee tutuksi viimeistään nyt, kun sketsisarja Putous alkaa.

Antti puhkuu intoa puhuessaan uudesta aluevaltauksestaan. Mukana on myös kaksi läheistä ystävää, Kari Ketonen ja Ville Tiihonen.

– Uskon tähän jengiin, siksi lähdin mukaan.

Putouksen aikaisempia kausia Antti on seurannut vaihtelevasti, sillä hän ei omista toimivaa telkkaria.

– Sketsihahmothan kuuluvat yleissivistykseen. Leena Hefnerin tyttönimi Herppeenluoma on peräisin päästäni, sillä ­nimi syntyi, kun lomailimme Armi Toivasen kanssa Italiassa, Antti paljastaa.  

Suosikkisarjaan mukaan lähtö ei hirvitä Anttia.

– Olen tehnyt puolet elämästäni näyttämöllä töitä. Olen tolkuttoman kyllästynyt teatteriin niin katsojana kuin tekijänä. Televisio on minulle uusi ja kiinnostava aluevaltaus. Sitä paitsi haluan tehdä töitä, jotka yllättävät minut itsenikin.

Teatteri, joka imaisi

Antin esikoisromaani Järjestäjä on räävitön, piikittelevä ja älykäs kuvaus teatterin maailmasta. Se ei anna ammattikunnasta siloteltua kuvaa: näyttelijät juoruilevat toistensa selän takana, juovat tolkuttomia määriä viinaa ja suoltavat tauotta ­rivouksia suustaan. Eikä tarinassa päästetä helpolla kriitikoita ja toimittajiakaan.

Tarinan suurta laitosteatteria, Suomalaista Teatteria, johtaa tiukoin ottein nainen. Näyttelijät ja muut työntekijät on kuvattu niin tarkasti, että romaania ­alkaa väistämättä lukea avainromaanina Kansallisteatterista, jossa Antti työskenteli uransa alussa neljä vuotta.

Anttia romaanin vastaanotto ei kuitenkaan jännitä.

–  Kirjan kaikki henkilöt ovat yhdistelmä itseäni ja monia muita. Ketään yksittäistä ihmistä en ole henkilöksi kirjoittanut, vaikka moni varmasti löytääkin itseään niistä. Minulla ei ole mitään kostomentaliteettia Kansallisteatteria kohtaa. Päinvastoin, se tulee aina olemaan kotiteatterini, ja olen silloiselle johtajalle Maria-Liisa Nevalalle paljosta kiitollinen, Antti kertoo.

Antti muistaa hyvin, millaista oli aloittaa Kansiksessa vuonna 2006. Oli outoa, että kaikki tervehtivät toisiaan käytävillä. Ja teatterin valtava koneisto oli teatterikorkeakoululaiselle järkytys.

– Ensimmäisissä lukuharjoituksissa suurelle näyttämölle oli rakennettu valtava rinki, jonka yli oli huudettava, jotta vastapäinen kuuli repliikit.

Anttiin talon arvokas ja ammattimainen henki teki kuitenkin vaikutuksen. ­Hänen mielestään laitosteattereita parjataan suotta.

– Taidetta tapahtuu, vaikka ollaan ajoissa ja kohteliaita, hän sanoo.

Nuori mies myös koki, että Kansallisteatteri oli hänen mahdollisuutensa ­uuteen alkuun.

– Olin koulussa ihan mulkku. Suojelin epävarmaa itseäni ilkeydellä ja kriittisyydellä. Kun sitten Kansallisteatterissa vanhemmat näyttelijät ottivat minut halaten hoiviinsa, tajusin olevani nuori ja urpo, ihan alussa, Antti kertoo.

Antti sanoo halunneensa kuvata teatterimaailman banaliteetteja ja nauraa niille, ei moralisoida.

– Taiteessa ollaan ylevien asioiden kimpussa. Sen kääntöpuoli on arkisuus. Ensin istutaan harjoituksissa puhumassa kohtaamattomuudesta ja sitten mennään kapakkaan silittelemään näyttelijäopiskelijoita. Samalla omat rouvat työntävät lastenvaunuja Prismassa.

Eikä Antti väitä olleensa yhtään muita puhtoisempi.

– Työyhteisö imi nopeasti mukaansa. Kuuluin röökipaikan pahimpaan kähinäosastoon, joka mietti, että mitähän se Maria-Liisa tästä ajattelee ja kukahan ­valitaan mukaan seuraavaan näytelmään, Antti nauraa.

Eroon krapulapäivistä

Paiskittuaan neljä vuotta töitä Kansallisteatterissa vastavalmistunut näyttelijä oli uupumuksen partaalla. Ison talon ohjelmistossa näyttelijä voi olla mukana kolmessakin esityksessä samaan aikaan, eikä rytmi sopinut Antille.

Myös taiteilijaelämä vaati veronsa. Antti sairasteli paljon ja tunsi itsensä jatkuvasti väsyneeksi, vihaiseksi ja huonovointiseksi.

– Lopulta peruin kaksi työtä ja tyhjensin pukuhuoneeni Kansallisteatterissa. Päätin, että teen töitä vasta, kun pystyn siihen.

Kuin vahingossa Antin elämässä alkoi elämänmuutos. Tupakanpolton mies oli jo lopettanut, ja nyt hän pakotti itsensä liikkeelle ja kuntosalille. Viimeiseksi ­paheeksi jäänyt tissuttelu loppui, kun Antti oli jo palanut töihin, tällä kertaa Teatteri Takomon lavalle. 

– Vielä keskiviikkona harjoituksissa kärsin darraa viikonlopun jäljiltä ja hikoilin kuin pieni possu. Lopulta tajusin, ettei näin voi jatkua: minun on valittava, haluan­ko tehdä tätä työtä vai kadota ­oopiumluolaan, Antti kertoo.

– Oli mahtava huomata, ettei minun tarvitse käydä bileissä ja juoda ja olla ­tekemisissä ihmisten kanssa saadakseni työkeikkoja. Mutta jos joku olisi viisi vuotta sitten sanonut, että eläisin joskus tällaista elämää, olisin nauranut hänelle päin naamaa ja sytyttänyt uuden tupakan. Tosin ystäväni, näyttelijä Ville Myllyrinne, on sanonut haluavansa olla paikalla silloin, kun kaikki tämä romahtaa, Antti nauraa.

Samoihin aikoihin Antti alkoi myös pohtia suhdettaan kirkkoon. Kaksi vuotta kestänyt etsikkoaika päättyi siihen, että Antti erosi kirkosta puoli vuotta sitten. Körttiläisyyden parissa kasvaneelle papin ja uskonnonopettajan pojalle se ei ollut helppo päätös.

– Istuin joka sunnuntai Agricolan kirkossa kuuntelemassa vanhan kaavan messua. Lopulta tein päätökseni, vaikka se tuntui surulliselta. Olen sitä mieltä, että tällä hetkellä kirkko mahdollistaa enemmän vihaa kuin rakkautta. En voi kuulua kirkkoon, jossa perustellaan kristillisillä ­arvoilla esimerkiksi abortin vastaisuutta ja parisuhteiden eriarvoisuutta.

Elämän kesä Lontoossa

Antti asui elämänsä ensimmäiset vuotensa Helsingissä Ratakadun Körttikodissa, jossa hänen isänsä toimi isäntänä. Kun esikoispoika oli viiden vanha, perhe muutti Sonkajärvelle Pohjois-Savoon. Lapsuus pikkupaikkakunnalla oli onnellinen ja sopivasti tylsä.

– Sonkajärvellä oli niin ankeaa, että meidän oli pakko keksiä tekemistä itse. Olin oikea taidehirviö: joka tiistai vedin koulussa aamunavauksen ja kuuluin kahteen omaan teatterikerhooni. Se oli sellaista höyryämistä ilman minkäänlaista filtteriä, Antti muistelee.

Isän ammatti pappina ei näkynyt perheen arjessa erityisesti. Lapsetkin ehdittiin viedä kirkkoon hädin tuskin kaksi kertaa vuodessa, koska aina kirkonmenojen aikaan isä oli töissä. 

15-vuotiaana Antti muutti pois kotoa. Hän aloitti Kallion ilmaisutaidon lukiossa Helsingissä, mutta välit vanhempiin ja neljään pikkusiskoon säilyivät lämpiminä.

– Kaiken hyvän elämässäni olen saanut vanhemmiltani. He ovat aina tukeneet minua, mutta eivät ole tyrkyttäneet uraohjeita tai olleet liian kiinnostuneita alastani.

Antti pääsi Teatterikorkeakouluun ­ensiyrittämällä. Vaikka hän oli aina ollut taitava kirjoittamaan, dramaturgilinja ei ollut vaihtoehto.

– Näytteleminen oli paljon seksikkäämpää.

Samaan aikaan tapahtui toinen iso asia. Antti päätti, että hänen on aika olla itselleen rehellinen seksuaalisesta suuntautumisestaan. 

– Vielä lukiossa uskottelin itselleni olevani aseksuaali. Luultavasti rankaisin sillä tavoin itseäni homoudestani.

Kaapista ulostulo oli Antille iso juttu, muttei yllättänyt ketään hänen läheisistään.

– Äitini sanoi, että hän on tiennyt asian siitä lähtien, kun olin kolmevuotias. Ja olinhan minä Sonkajärvellä ollut aina outo teatterinuori. Pukeuduin hassuihin vaatteisiin, Marimekon liskokuosi oli suosikkini, Antti naurahtaa.

Ulostulosta alkoi myöhäinen teini-ikä. 20-vuotias opiskelija lähti ­kesäksi Lontooseen ja oli jäädä sille ­tielle.

– Se oli elämäni kesä. Toivuin rakkaudesta, löysin uuden, rakastin, menin ­aamulla klubilta suoraan töihin Starbucksiin. Tein kaiken, mikä oli aikaisemmin jäänyt tekemättä. Muistan, miten kamalaa oli jättää Lontoo. Palattuani Suomeen menin katsomaan Ylioppilasteatterin esitystä, join vodkapullon ja itkin.

Anttia ei kiinnosta toimia homojen äänitorvena, muttei hän myöskään ­halua salailla seksuaalista suuntautumistaan.

– En halua antaa yhtään sellaista viestiä, että homoutta pitäisi peitellä tai ­hävetä. Ajattelen, että minun täytyy olla rohkea, sillä minulla on sosiaalinen velvoite maaseudun jätkiä kohtaan. Lan­della homous on edelleen yhtä kuin heikkous, kyvyttömyys ja huonous. Minulla menee hyvin, ja haluan näyttää esimerkkiä asiaa arpoville: ei ole mitään, mitä homo ei voisi tehdä siinä kuin heterokin.

Lupa elää yksin

Antti elää Helsingin keskustassa yksin. Päivät rytmittyvät vaihtuvien kirjoitushommien mukaan, ja neljä kerta viikossa mies käy nostelemassa painoja kunto­salilla.

Säästyäkseen päivittäiseltä ruoan miettimiseltä Antti kokkaa joka ilta ­itselleen saman aterian: puoli kiloa ­kanaa ja Oriental-pata-ainespussi.

– Olen nykyään ihan erakko. Rakastan työtäni tosi paljon ja koen sen kautta ­yhteyttä maailmaan.

Tällä hetkellä Antti kokee olevansa enemmän kirjoittaja kuin näyttelijä. ­Vakiokiinnitykselle teatteriin hän ei enää lähtisi, vaikka vieraileekin mielellään kiinnostavissa projekteissa.

– Kun kirjoitin romaanin teatterista, taisin samalla kirjoittaa itseni ulos teatterista, Antti sanoo.

Parisuhdetta elämään ei mahdu.

– En ole ikinä seurustellut, muttei ­minulla ole mitään romansseja vastaan. Pidän siitä, miten ne leimahtavat ja sitten sammuvat. En kuitenkaan ole yhden illan juttujen ystävä. En usko pysyvään onneen: onni käy aina kylässä, ja sitten se katoaa. Ihmiset ovat kauhean pitkästyttäviä, ja ­minua uuvuttaa ajatus, että pitäisi olla jonkun kanssa aina, Antti sanoo.

Anttia ärsyttää, että yksin asuvia ­ihmisiä pidetään usein outoina.

– Olen antanut itselleni luvan elää yksin. Yksinäisiin kohdistetaan usein sääliä, varsinkin vanhempiin naisiin, mutta yksin eläminen voi myös olla oma valinta.

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 38/2014

Lue myös:

Näyttävätkö uudet Putous-näyttelijät etäisesti tutuilta? Näistä muistat heidät

Putous-näyttelijä Antti Holman esikoisromaani naurattaa, paljastaa ja hirvittää

Antti Holma

■ Syntyi Helsingissä 6.12.1982 ja kasvoi Sonkajärvellä. Asuu yksin Helsingissä.
■ Valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2008.
■ Rooleja näytelmissä Lasinen eläintarha, Perheenjäsen, Rakastaja ja Johtaja.
■ Esikoisromaani Järjestäjä on juuri ilmestynyt.
■ Mukana Putous-tv-sarjassa MTV:llä.

Suomalaiset julkimot muusikoista urheilijoihin ovat mukana jos jonkinmoisessa yritystoiminnassa. Ai missä muka? No ainakin näissä.

Maailman maineeseen noussut saunakokonaisuus

Näyttelijä Jasper Pääkkönen omistaa suositun Löyly-saunakompleksin yhdessä kansanedustaja Antero Vartian kanssa. Helsingin Hernesaaressa sijaitseva Löyly pitää sisällään kolme puulämmitteistä yleistä saunaa sekä ravintolan. Time-lehti listasi vastikään Löylyn yhdeksi maailman sadasta parhaasta nähtävyydestä tällä hetkellä.

Timen top 100 -listaukset ovat melkoinen käsite maailmanlaajuisesti, joten Löyly ja suomalainen saunakulttuuri saavat tätä kautta huomattavaa näkyvyyttä ympäri maailman, Pääkkönen kommentoi.

Perinteikäs hotelli

Pääkkönen ei ole ainoa matkailualalle lähtenyt julkkis. Kansainvälistä mallinuraa luonut Saimi Hoyer lähti silloisen aviomiehensä Thomas Hoyerin kanssa yrittäjäksi Punkaharjun Valtionhotelliin, nykyiseen Hotelli Punkaharjuun, alkuvuodesta 2016. Hän kertoi tuolloin Me Naisille aikovansa osallistua aktiivisesti hotellin toimintaan.

– Olen varautunut siihen, että teen hotellissa kaikkea mahdollista siivouksesta paperitöihin. Keittiöhommiin en kykene. Sienet ja marjat voin kyllä kerätä.

”Olen varautunut siihen, että teen hotellissa kaikkea mahdollista siivouksesta paperitöihin.”

Hoyerit hakivat tammikuussa eroa, mutta jatkavat siitä huolimatta hotelliyrityksen pyörittämistä yhdessä.

Kulttuurilla höystetty kartano

Myös Aikakoneesta tuttu Sani eli Saija Aartela häärää matkailun parissa. Pitkäaikainen haave majatalon pitämisestä muuttui todeksi, kun hän lähti viime vuoden lopulla luotsaamaan Nakkilassa sijaitsevaa Villilän kartanoa. Sanin myötä paikka sai nimekseen Villilän Kartano ja Kulttuurikeskus, ja sen varalle on suuria suunnitelmia.

– Ajatuksena on, että kartano on avoin kaikille. Myös teatteriesityksien pitäminen kiinnostaa, Sani kertoi Me Naisille helmikuussa.

”Ajatuksena on, että kartano on avoin kaikille.”

Lisää voimavaroja verkon välityksellä

Muillakin laulajilla tuntuu riittävän villejä visioita. Lauri Tähkä perusti kolme vuotta sitten Mielen Melodiat -yrityksen yhdessä fysioterapeutti Mari Ravattisen kanssa. Mielen Melodiat tarjoaa hyvinvointiin liittyviä verkkovalmennuksia sekä yksityishenkilöille että työyhteisöille. Ravattinen on kertonut Parempi bisnes -verkkomediassa, että yhteistyö sai alkunsa, kun Tähkä oli asiakkaana hänen liikuntakeskuksessaan. Valmennusmateriaalina on myös Tähkän itsensä lukemia äänitteitä.

Liikuntapäiväkoti luomuruualla

Jääkiekkoilijana uransa tehnyt Jere Karalahti ja tämän fitnessmallina tutuksi tullut Nanna-puoliso lähtivät alkuvuodesta mukaan yksityisen Aito-päiväkodin perustamiseen. Liikunnalla on olennainen rooli myös Aito-päiväkodissa. Tämän lisäksi päiväkoti panostaa ravintoon: oma kokki valmistaa ruuat luomutuottajien ja yhteistyökumppaneiden raaka-aineista, ja tarjolla on kokkikouluja.

Karalahdet lähtivät päiväkodin taustavaikuttajiksi, koska kokivat sen arvot omikseen. Se tuntui sopivalta paikalta pariskunnan 2-vuotiaalle Jax-pojallekin.

”Mietin, että vitsi jos joku perustaisi päiväkodin, jossa olisi luomuruokaa ja jossa vaalittaisiin liikunnallista elämäntapaa.”

– Kun tulin vajaa kaksi vuotta sitten äidiksi, aloin kiinnittää enemmän huomiota kavereiden kertomuksiin päiväkotien ruuasta. Mietin jo tuolloin, että vitsi jos joku perustaisi päiväkodin, jossa olisi luomuruokaa ja jossa vaalittaisiin liikunnallista elämäntapaa, laittaisin Jaxin sinne, Nanna kertoi Me Naisille alkuvuodesta.

Talojen piirtelyä

Kun televisiossa viime vuonna pyöri Laurin talot -sarja, nousi Lauri Ylösen innostus arkkitehtuuriin koko kansan tietoisuuteen. Ylösen perustama Alvardag-suunnittelu- ja kiinteistökehitysfirma vastasi ohjelmassa nähtyjen talojen toteuttamisesta. The Rasmus -yhtyeen laulajana maailman maineeseen noussut Ylönen avasi tv-sarjan tiedotteessa aluevaltauksensa taustoja:

– Talojen piirtely on ollut mulle harrastus ja tapa rentoutua musahommien lomassa. Mun kiinnostus arkkitehtuuriin heräsi varsinaisesti 2003, kun rakennutin ensimmäisen oman taloni Helsinkiin.

Koska Ylösellä ei ole arkkitehdin koulutusta hän on saanut osakseen myös kritiikkiä.

– Perustin suunnittelutoimisto Alvardagin, jotta minulla olisi kanava toteuttaa itseäni. Olen yrityksen luova johtaja, mutta meillä on paljon eri alojen osaamista. -- Minä ainoastaan johdan tätä laivaa enkä ole tituleerannut itseäni arkkitehdiksi kertaakaan, Ylönen kuvaili rooliaan Me Naisten haastattelussa viime vuonna.

”Perustin suunnittelutoimisto Alvardagin, jotta minulla olisi kanava toteuttaa itseäni.”

Kansainvälinen kosmetiikkasarja

Entinen malli ja viime vuosina pääasiassa tv:stä tuttu Anne Kukkohovi perusti kosmetiikkayritys Supermoodin vuonna 2013.

– Minulta puuttui se oikea ura. Tein monia asioita ja energiani hajosi. Tv-tuotannot ovat väliaikaisia, halusin jotain pysyvämpää, kauneudesta ja hyvinvoinnista kiinnostunut Kukkohovi on kertonut Iltalehdelle.

Luonnonkosmetiikkaan keskittyvä Supermood teki jo pari vuotta sitten suomalaisen ihonhoidon historiaa, kun Space NK -ketju otti Kukkohovin tuotteet myyntiin. Nyt meneillään on Amerikan valloitus. Viime vuonna eronnut Kukkohovi pyörittää yritystä edelleen ex-miehensä Joni Kukkohovin kanssa.

”Paradoksaalista, että kun kaikki muu on mennyt, yritys tuntuu olevan nousussa.”

– Lähdemme kesällä kolmestaan messuille Las Vegasiin tapaamaan asiakkaita ja agentteja. Paradoksaalista, että kun kaikki muu on mennyt, yritys tuntuu olevan nousussa, Anne sanoi toukokuussa viitaten Joniin ja heidän yhteiseen poikaansa Miskaan.

Sielun ja ruumiin ravintoa

Parhaillaan Vain elämää -ohjelmassa nähtävä iskelmätähti Anne Mattila harrastaa intohimoisesti maalaamista. Hän ehti haaveilla kuusi vuotta paikasta, jossa esitellä öljyvärimaalauksiaan, kunnes avasi oman taidekahvilansa kotipaikkakunnallaan Karviassa vuonna 2014.

Mattila kertoo käsintehtyjä herkkuja ja taide-elämyksiä tarjoavasta yrityksestään myös Vain elämää -päivänään.

– Soitin äidilleni -- tästä tulee pikkujuttu vaan, pannulla keität sitä kahvia. Ensimmäisenä kesänä ihmiset löysivät sinne, ja äiti hiki hatussa keitti kahvia sillä pannulla. Muistaakseni siellä kävi muutama tuhat asiakasta ekana vuonna. Siellä kävi viime vuonna 33 000. Se mun pieni söpö pannusta keittäminen ei ihan toteutunut, hän kertaa ohjelmassa.

”Se mun pieni söpö pannusta keittäminen ei ihan toteutunut.”

Mattilan lisäksi nyrkkeilijä Eva Wahlström on hurahtanut maalaamiseen. Lapsuuden harrastuksensa uudelleen löytänyt Wahlström kertoo Helsingin Uutisten jutussa, että taiteen tekeminen on hänelle vastapainoa urheilulle, joka on ”niin saakelin kovaa, kylmää ja vaativaa”.

Viime keväänä taiteen kandidaatiksi valmistunut Wahlström myy teoksensa. Ensimmäisen näyttely Sielunpintoja on parhaillaan käynnissä Galleria Loopissa, Helsingissä.

Marco Bjurströmillä puolestaan on lusikkansa sopassa ruumiin ravinnon puolella. Hän on osakkaana veljensä Janekin ja tämän vaimon Laura Apukan Pompier-ravintoloissa. Bjurström kertoi kesällä Me Naisille roolinsa ravintoloissa olevan varsin pieni.

– Käyn ravintolassa lähinnä syömässä. Olen toki osakkaana ja suunnittelen uutta, mutta minun mielipiteilläni ei ole siellä hirveästi merkitystä.

”Käyn ravintolassa lähinnä syömässä.”

Treeniä sotureille

Toisenlaista kunnonkohotusta tarjoaa Elastinen. Räppäri on ollut mukana tuomassa Training For Warriors (TFW) -treenimetodia Suomeen. Ensimmäinen periaatetta noudattava kuntosali Suomessa avattiin 2014 ja nykyisin saleja on kaikkiaan kymmenen. Kotimaan TFW-treeneissä viljellään Elastisen samannimisestä hitistä lainattua “hallussa!”-tsemppihuutoa. Elastinen on osakkaana ja hallituksen puheenjohtajana kolme kuntosalia kattavassa TFW Helsingissä.

Tuure Boelius tunnetaan laulajana ja vloggaajana. Kuva: Jonna Öhrnberg
Tuure Boelius tunnetaan laulajana ja vloggaajana. Kuva: Jonna Öhrnberg

Youtube-tähti ja laulaja Tuure Boelius muutti 16-vuotiaana kotoa ja on jo pitkään elättänyt itse itsensä. Tanssii tähtien kanssa -treenejä vaikeuttavat ADHD ja balettimaneerit.

Tubettaja ja laulaja Tuure Boelius, 17, on Suomen Tanssii tähtien kanssa -historian nuorin kisaaja. Tuuren CV ei silti välttämättä ole juurikaan lyhyempi kuin kanssakilpailijoilla. 

Tuure keräsi YouTubessa suuren seuraajakunnan nopeasti alettuaan julkaista videoita vuonna 2015. Laulajanuran hän aloitti vuosi sitten kappaleella Eikö sua hävetä. Sitäkin isompi hitti tuli jääkiekon MM-kisojen alla julkaistusta Lätkäjätkä-Villestä, jonka lyriikoissa jääkiekkoilijapoika pussaa toista poikaa. 

Tuure Boelius, mistä saat kaiken energiasi?

– Vaikka olen nuori, tiedostan, että elämme täällä vain kerran. Kai energia tulee siitä, että teen vain sellaisia asioita, joista oikeasti tykkään. Siivoamisesta en kyllä tykkää yhtään, mutta Youtubesta, musiikista ja TTK:sta nautin. 

Siivoaminen Tuuren on silti hoidettava itse, sillä hän muutti jo 16-vuotiaana lapsuudenkodistaan Porista Helsinkiin.

– Koen, että olen kasvanut sen myötä aika paljon. Jos en pese pyykkiä tai tee ruokaa, ei äiti ole sitä tekemässä. Yksin asuminen on tuntunut helpolta, mutta välillä tulee kotiin aika iso ikävä.

”Minulla on diagnosoitu ADHD, ja keskittymisen kanssa on hankalaa.”

Tuure kertoo tapaavansa perhettään vähintään kahden viikon välein, mutta ehtivänsä hyvin harvoin itse Poriin.

– Välillä ikävöin vanhaa elämääni Porissa, mutta pystyn ehdottomasti paremmin toteuttamaan itseäni pääkaupunkiseudulla.

Pitkä tanssitausta

Tuure Boelius ja Ansku Bergström ovat tanssipari uudella Tanssii tähtien kanssa -kaudella. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen
Tuure Boelius ja Ansku Bergström ovat tanssipari uudella Tanssii tähtien kanssa -kaudella. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen

Tanssii tähtien kanssa -kisassa Tuurelle voisi povata jopa ennakkosuosikin asemaa. Nuori tubettaja on tottunut ja rohkea esiintyjä, ja lisäksi hänellä on takana kahdeksan vuotta aktiivista tanssiharjoittelua.

Tuure kuitenkin epäilee, että jazztanssi- ja balettitaustasta on hyödyn lisäksi myös paljon haittaa. Balettimaneerien riisumisen lisäksi keskittyminen tuottaa hänelle vaikeuksia tansseja treenatessa.

– Minulla on diagnosoitu ADHD, ja keskittymisen kanssa on hankalaa tietyissä tilanteissa. Jos joku asia tuntuu vaikealta, voi alkaa turhauttaa, hän sanoo.

Itsevarma vuoden homo

Moni muistaa Tuuren kohusta, joka syntyi, kun hänet valittiin Vuoden homoksi helmikuussa 2017. Tunnustus oli seurausta edellisenä vuonna julkaistusta Youtube-videosta, jolla Tuure kertoi homoudestaan. 

Tuolloin 16-vuotiaan Tuuren valinta Vuoden homoksi sai tuntemattomat ihmiset tekemään hänestä lastensuojeluilmoituksia ja perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkaisen ottamaan yhteyttä lapsiasiavaltuutettuun. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kommentoi asiaa Facebookissa kirjoittamalla, että lapsilla on täysi oikeus ilmaista itseään, ja heitä tulee siihen kannustaa.

”Olen kohdannut yllättävän vähän vähättelyä.”

Tuuren itsevarmuutta tapaus ei nujertanut, päin vastoin. Irtoaisiko YouTube-tähdeltä itsetuntovinkki meille vähemmän rohkeille?

– Usko itseesi ja luota siihen, mitä teet. Aika klisee, mutta ainakin omalla kohdalla se on toiminut, hän kannustaa. 

– Jokainen löytää kokeilemalla ja tekemällä ne asiat, jotka tuntuvat omalta. 

Toinen välivuosi

Laulajan- ja tubettajanuran lähdettyä hyvin käyntiin Tuure ei ole aloittanut toisen asteen koulutusta. Nyt menossa on toinen välivuosi peruskoulun jälkeen. 

– Siitä olen kohdannut yllättävän vähän vähättelyä. Tällä hetkellä tuntuu tosi vieraalta, että lähtisin opiskelemaan mitään, tai varsinkaan mitään sellaista, mitä en jo tee, Tuure sanoo. 

Ilman koulutustakin hän on elättänyt itse itsensä jo pidemmän aikaa. Hiljattain hän kertoi Helsingin Sanomille tienaavansa pian enemmän kuin toimitusjohtajaisänsä.

– Saan isältä aika paljon apua ja tukea raha-asioihin. Mietimme yhdessä, minkä verran laitetaan säästöön.

Tuure säästää omaan asuntoon. 

– Se ei ole tämän vuoden juttu, ehkä ensi vuoden, hän sanoo toiveikkaana. 

Tanssii tähtien kanssa sunnuntaisin MTV:llä klo 19.30.