Vaativan työnsä vastapainoksi oopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi rakastaa kotonaan rutiineja. Koko perhe istahtaa joka ilta yhteiselle aterialle – eikä taustalla koskaan pauhaa musiikki.

Helsingin ytimessä, tunnelmallisen Töölön­torin kupeessa seisoo vihreä funkkistalo.

Ylhäältä pääty­ikkunoista avautuu huikaiseva näkymä alhaalla vellovalle Runebergin­kadulle. Näkymää katselee päivittäin oopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi-Ilves, jonka yleisö tuntee saman laitoksen mezzosopraanona. 

– Mieheni sanoo, että olohuoneemme on kuin ruotsinlaivan komentosilta – vain ruori puuttuu, Lilli sanoo lempipaikaltaan, valtavalta ruskealta sohvalta.

Talon suosituin paikka on valtavan kulmasohvan nurkkaus. Sohvalla lojuva alpakkatalja on Lillin tuliainen Sydneyn Chinatownista.

Lillillä ja hänen miehellään, Sibelius-Akatemian viulumusiikin lehtorilla Jaakko Ilveksellä kävi tuuri. Vakuutusyhtiön aiemmin omistamasta talosta oli sattumoisin myymättä vielä tämä huoneisto, kun he kymmenisen vuotta sitten etsivät itselleen uutta kotia. Maisemien lisäksi 1930-lukulainen tyyli, korkeat huoneet ja holvikaaret vetosivat pariskuntaan.

– Ei meidän tarvinnut kauaa miettiä. Tämä tuntui heti kodilta, Lilli sanoo.

Sittemmin Lilli tutki talonkirjoja ja sai selville, että moni muukin taiteilija Seela Sellasta Aku Korhoseen on asunut talossa. Ykköskerroksessa on kuvattu Suomisen perhe -elokuvia. Naapurihuoneistossa on puolestaan elellyt koululainen Rauli ”Badding” Somerjoki.

Taiteilijahenki puskee vastaan myös Lillin kotona, sillä seinät notkuvat maalauksia ja veistoksia. Ruokailuhuoneen pöydällä nököttävät marokkolaiset lautaset on tuotu Aix-en-Provencen keikkamatkalta.

Japanilainen keramiikkavati on muisto siitä, kun Lilli konsertoi ensi kertaa New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

– Minusta on hauskaa, jos esineisiin liittyy jokin juju. Ne kertovat minun tarinaani.

Oikeastaan mikään tunnelmallisessa huoneistossa ei näytä sattumanvaraiselta – paitsi olohuoneen lattianrajassa, flyygelin takana seinään nojaava muotokuva. Se on tunnetun valokuvaajan Yousuf Karshin ikuistama Sibelius. Onhan Jaakko Ilves kansallissäveltäjän lapsenlapsen lapsi.

– Taululle ei millään löytynyt sopivaa paikkaa, sillä seinätila alkaa uhkaavasti huveta, Lilli puolustautuu ja hörisee päälle hersyvää nauruaan.

Takkahuoneen seinälle on ripustettu muutaman vuoden takaiset maalaukset Sinistä ja Juhanista. ”Sain taiteilijalta erikoissudin, jolla pölyjä pitäisi tupsutella, mutta se menee jo vähän nysväämiseksi”, Lilli nauraa.

Surkastunut kokki

Lilli ja Jaakko ovat uudistaneet asuntoaan maltillisesti. Takkahuoneen seinät ovat saaneet kiinanpunaisen värityksen, pintoja on uusittu ja keittiön seinä kaadettu.

– Olemme sanoutuneet irti kaikesta remontoinnista. Annamme ammattilaisten hoitaa jopa ruuvaamisen ja naulaamisen. Ei meidän tarvitse kaikkea osata, Lilli sanoo.

Jaakon kädentaidot pääsevät oikeuksiinsa keittiössä. Kaapinovet on kuorrutettu keltaisilla muistilapuilla, joista  jokaiseen on raapustettu jokin resepti. Pöydällä pulputtaa usein vakuumikeitin, jossa ruuat kypsyvät hitaasti matalalla lämmöllä.

Joka päivä, kun kello lyö viisi, Jaakko ja Lilli sekä lapset Sini, 15, ja Juhani, 13, istahtavat ruokapöydän ääreen Jaakon valmistamalle päivälliselle. Se jää väliin ainoastaan erikoistapauksissa, sillä Aasia-henkiset, eksoottisilla mausteilla terästetyt lihapadat, kotitekoiset jälkiruokajäätelöt ja lukuisat muut Jaakon innovaatiot kelpaavat koko perheelle.

– Olin aikoinaan itse ihan hyväkin kokki, mutta olen surkastunut täysin Jaakon rinnalla. Se ei kuitenkaan haittaa. Päinvastoin – tuntee itsensä aika etuoikeutetuksi, kun herkullinen ruoka odottaa joka päivä, Lilli sanoo.

Pari kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä, Lilli ja Jaakko järjestävät jo
perinteeksi muodostuneet pippalonsa, parhaimmillaan liki viidellekymmenelle ystävälle. Silloin Jaakko katoaa keittiöön jo muutamaa viikkoa aikaisemmin suunnittelemaan ja valmistelemaan tarjoiluja.

Toisinaan juhlissa esiintyy Lillin ja hänen kahden siskonsa yhtye Paasikivi Sisters tai Jaakon viulunsoitonoppilaita.

– Cocktailkutsut eivät ole minua varten. Ehdottomasti hienoin tapa viettää aikaa ystävien kanssa on istua myöhään yöhön hyvän ruuan äärellä, väitellä ja vaihtaa ajatuksia, Lilli sanoo.

Jotakuinkin kerran kuussa sama ystäväporukka, lapset ja aikuiset, illallistavat töölöläisessä taitelijaravintola Elitessä.

– Kaikki ovat suunnilleen samassa elämäntilanteessa. Lapset ovat samanikäisiä ja usein myös elämän haasteet ja oivallukset kohtaavat, Lilli sanoo.

Ruuan yhdistämät

Jaakko ja Lilli tapasivat kokkaillessaan illallista ystäviensä luona kahdeksantoista vuotta sitten. Lilli arvostaa miehessään yhä niitä asioita, joihin silloin rakastui: inhimillisyyttä, kärsivällisyyttä, pitkämielisyyttä ja hauskuutta.

– Jaakko on hyvä isä ja hieno kumppani. Meillä on myös yhtenevät intohimot elämässä, kuten ruoka, musiikki ja huumori, Lilli listaa. 

Hänestä on eduksi, että puolisokin on muusikko, sillä silloin kaksikko elää valmiiksi samassa maailmassa ja ymmärtää toisiaan. Mutta yhteiselo olisi voinut käydä myös hankalaksi, jos Jaakkokin olisi poukkoillut yhtä ahkerasti maailmalla kuin Lilli sopraanovuosinaan.

– Saatoimme perustaa perheen, sillä Jaakon rutiinit ovat olleet niin erilaiset kuin omani. Ei siitä olisi muuten mitään tullut, Lilli sanoo.

Pariskunnan tiimissä on hioutunut muutenkin selvä työnjako. Kun Jaakko kiertää Hakaniemen hallit ja etniset pikku ruokapuodit, Lilli raijaa appelsiinimehua ja maitoa lähikaupasta. Organisoija kun on, hän hoitaa myös kaiken paperinpyörittämisen perheessä, kuten laskut ja matkajärjestelyt.

Loikoilua ilman paineita

Kodissa Lillille on tärkeintä yhdessäolo ja hyvä tunnelma. Sitä luovat muun muassa olohuoneen pöydälle antiikkisiin jalkoihin asetellut kynttilät. Tai sohvanmutkassa lojuva alpakkatalja, jonka pehmoiseen syleilyyn on mukava rojahtaa työpäivän päätteeksi.

Vaikka Lilli on innokas sisustaja, hän on joutunut jättämään kotona puuhastelun vähemmälle. Oopperan ohjelmiston suunnittelu ja
taiteellisesta linjasta vastaaminen vievät ajatukset toisaal­le.

– Koti on mieletön vastavoima työlleni. Mitä vaativampaa työ on, sitä tärkeämpää on, että kotona voi vain loikoilla ilman suorituspaineita ja tuloshakuisuutta. Onneksi koko perheemme on samanhenkinen. Viihdymme hyvin sohvalla, Lilli sanoo.

”Ajattelen aina toteuttavani sisustamisessa tiettyä tyyliä. Mutta sitten kun ihastun johonkin esineeseen, tungen sen tänne, vaikka se ei istuisikaan kokonaisuuteen. Kai tyylini on sitä, että isken vain yhteen ne tavarat, joista pidän.”

Paasikivi-Ilvekset käyvät iltaisin kiihkeitä keskusteluita ja tapittavat yhdessä telkkarisarjoja, jokainen omasta sohvannurkastaan.

– Tai sitten harjoittelen tulevia esityksiäni, kyselen lapsilta läksyjä tai naputan näille kaikesta siitä, mistä äidit nyt yleensä naputtavat, Lilli sanoo.

Toisinaan Lillistä kuitenkin tuntuu, ettei hän ehdi huomioida tarpeeksi rakkaimpiaan, ja Jaakko ja lapsetkin ovat joskus nurisseet yhteisen ajan puutteesta. Vaikka Lilli sulkee iltaisin läppärinsä ja työhuoneensa oven, ajatukset jäävät usein surisemaan työtaajuudelle.

– Ehkä naisen päähän on iskostettu huono omatunto, jos työt syövät aikaa perheeltä. Mutta toisaalta ihmisen pitää saada tehdä myös sitä, mistä on inspiroitunut ja motivoitunut. Perhe kyllä vaistoaa, että olen unelmatyössäni, ja nykyään lapsetkin suhtautuvat aika ymmärtäväisesti touhuamiseeni, Lilli sanoo.

Aikamoinen apinalauma

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eikä tässä perheessä musisoida yhdessä. Lilli ei liioin kuuntele lainkaan musiikkia kotona, ja toivoo, että taustalla puliseva radiokin sammutetaan.

– Musiikki ei ole minulle taustahälyä. Se on vahva kokemus ja vaatii keskittymistä. Tietysti pääni sisällä soi koko ajan, mutta ne ovat teoksia, joita itse esitän.

Lilli myöntääkin olevansa välillä aika mustavalkoinen. Kenellekään tuskin jää epäselväksi, mitä mieltä äiti on asioista. Siinä missä Sini ja isä Jaakko ovat lauhkeampia luonteita, Juhani kävelee äitinsä tapaan tulisilla hiilillä.

– Emme ole haalean veden uimareita, vaan annamme tunteiden räiskyä. Toisaalta pidämme myös huumorista ja pelleilystä, ja meillä on useimmiten kauhean hauskaa yhdessä. Aikamoisia apinoita olemme koko lauma, Lilli sanoo.

Sisustamiseen hurahtanut Lilli pitää siitä, että koti elää vuodenaikojen mukaan. Tunnelma syntyy muun muassa kynttilöillä ja kukilla.

Vaikka Juhania tai Siniä ei ole Lillin mukaan patisteltu seuraamaan vanhempiensa askelmerkkejä, musiikki on niin olennainen osa perheen arkea, etteivät lapsetkaan voi siltä välttyä.

– Onhan lapset tietysti aika marinoitu musiikissa. Mutta emme me mitään
ammattimuusikoita heistä ole tekemässä. Minulle on paljon tärkeämpää, että he oppivat ymmärtämään ja puhumaan musiikin kieltä, Lilli sanoo.
Sini soittaa kitaraa ja harrastaa kuvataiteita. Juhanin instrumentti on piano, ja hän laulaa oopperan lapsikuorossa.

Ei merta edemmäs

Lavalla oopperadiivaksi muuntautuva Lilli ei ole turhan tarkka ulkomuodostaan liikuskellessaan omalla maaperällään Töölössä.

– Silloin minut saa helposti muoti­rikoksesta kiinni, ja saatan lähteä ulos vaikka kumppareissa, minkkiturkissa ja villapipon reuhkassa, Lilli vitsailee.

Oikeastaan Lillin koko elämä pyörii Töölössä, ja hän tunnustautuukin aika nurkkakuntaiseksi. Ennen kuin Lilli ryntää päiväpuhteilleen oopperaan, hän käyttää perheen koiran Jalon Töölönlahdella ja jumppaa naapurisalilla. Lähes joka aamu hän myös hulauttaa aamusumpit Cafe Tiinan telttakahvilassa.

– Töölöntori on henkireikäni. Kesällähän se on tietysti ihan loogista, mutta minä kahvittelen ulkona vielä talvellakin, Lilli nauraa.

Töölössä parasta on Lillin mukaan se, että vaikka kaupunginosan sijainti on keskeinen, siellä vallitsee omanlainen, tietyn aikakauden tunnelma. Tietysti etu on sekin, että kotoa töihin lompsii vajaassa seitsemässä minuutissa.

Maailmalla asuttujen vuosien jälkeen Lilli on myös oppinut arvostamaan sitä tunnetta, että kuuluu jonnekin. Ulkomailla hän on aina tuntenut olevansa vähän ulkopuolinen, eivätkä vieraan yhteiskunnan asiat ole olleet hänen omiaan.

– Tykkään asua täällä, ja ympärilläni on nyt kaikki, mitä tarvitsen. Pidän
rutiineista ja säännöllisyydestä. Siitä tunteesta, että kuulun jonnekin ja voin vaikuttaa asioihin.

Juttu on julkaistu Me Naiset -lehdessä 1/2014

Otsikkoa muokattu 27.10.

Lilla Paasikivi-Ilves

■ Syntynyt 22. heinäkuuta 1965 Imatralla. Asunut Helsingissä vuodesta 1995, aina Töölössä. Perheeseen kuuluvat viulistimies Jaakko Ilves ja lapset Sini, 15, ja Juhani, 13.

■ Aloitti Suomen kansallisoopperan taiteellisena johtajana 1. elokuuta 2013.

■ Sai mezzosopraanona kiinnityksen kansallisoopperaan vuonna 1998. Esiintynyt Suomen lisäksi toistuvasti eri puolilla maailmaa.

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!