Veeralla on ilmiömäinen kyky pukeutua niin, että alusvaatteet eivät muodosta muhkuroita tiukoissakaan vaatteissa.
Veeralla on ilmiömäinen kyky pukeutua niin, että alusvaatteet eivät muodosta muhkuroita tiukoissakaan vaatteissa.

Me Naisten uusi tyylibloggari sanoo mielipiteensä turhia kaartelematta. Hän on myös yksi harvoista suomalaisbloggareista, jotka kertovat pluskoon muodista.

Veera Korhonen ei ole niitä muotibloggareita, jotka pitävät kuvissa kestovirneen yllä, vaikka korkkarit puristaisivat varpaat sinipunaisiksi. Veera nimittäin arvostaa mukavia vaatteita. Hän toki ilahtuu myös siitä, jos takapuoli näyttää farkuissa erityisen hyvältä. Sellaisista housuista on kiva vinkata lukijoillekin.

Veera Korhonen on paitsi muotibloggari myös ammattivalokuvaaja. Hän kirjoittaa Me Naisten nettisivuille muuttanutta Tyyliä metsästämässä -blogia, joka on yksi Suomen pitkäikäisimmistä lifestyle-blogeista. Vaatevinkkien lisäksi lukijat ovat koukussa Veeran kirjoitustyyliin. Suoria sanoja riittää aiheesta kuin aiheesta, ja törpöt kommentit saavat arvoisensa vastauksen.

”Auttaisko lobotomia tohon sun tympeeseen asenteeseen?” Veera aprikoi blogissaan, kun kommentoija käskee laihduttamaan.

Blogi syntyi kahdeksan vuotta sitten, kun Veera oli ison leikkauksen jälkeen sairauslomalla monta viikkoa. Hän loi blogitunnukset, kun piti keksiä jotain tylsyyden tappamiseksi ja opinnäytetyön välttelemiseksi.

Pluskokoisten blogit olivat tuolloin Suomessa ihan uusi ilmiö, eikä Veerakaan ajatellut perustavansa sivustoa koon ympärille. Ajan myötä hän huomasi, että osa lukijoista löytää blogin juuri siksi, että hän esittelee isokokoisia vaatteita.

– En silti halua olla pelkkä läskibloggaaja. Kun herään aamulla, en ensimmäiseksi peiliin katsoessani ajattele, että hei, olen pluskokoinen.

Kenkäfiasko Porin torilla

Ensimmäiseen blogipostaukseensa Veera teki kollaasin kengistä. Kengät, joita hän omistaa toistasataa paria, ovat aina olleet yksi tyylin tärkeimmistä asioista.

– Kengissä pitää olla jokin juju: kiinnostava kuosi, näyttävä väri tai monta materiaalia, Veera sanoo.

Hiljattain Veera joutui intohimonsa vuoksi tukalaan tilanteeseen. Kaveri soitti ja ehdotti tapaamista läheisessä kahvilassa. Sen kummempia ajattelematta Veera vetäisi jalkaan suoralahkeiset farkut, aiemmin päivällä käyttämänsä kengät, ja lähti ulos.

Keskellä Porin toria hän tuli ajatelleeksi vaatteitaan, vilkaisi alas ja seisahtui ahdistuneena. Kenkien juju oli vat nilkkoja koristavat metallisoljet, jotka nyt peittyivät farkunlahkeiden alle. Asu oli naisen painajainen: tylsä ja väritön.

– Mietin oikeasti torilla, pitääkö kääntyä takaisin vai voinko mennä tuohon lähikahvilaan, Veera muistelee.

Kotiinlähtö houkutteli, mutta Veera kokosi itsensä ja meni kahville. Tapaaminen kului kiemurrellessa, kun asu oli niin ankea.

 


 

Ylistys äitiysfarkuille

Vapaa-ajallaan Veera käyttää melkein aina suuria, roikkuvia korvakoruja, ja ulos lähtiessään hän meikkaa ja miettii asun ajan kanssa. Mukavuus on silti ehdoton ykkönen. Erityisesti se korostuu valokuvaajan työssä, sillä vaatteissa on voitava liikkua rennosti. Veera ei käytä silmämeikkiä töissä, sillä ripsivärin ja kameran yhdistelmästä seuraa vain sotkua.

Työvaatteista yksi on Veeran suosikki ylitse muiden: äitiysfarkut. Niissä vyötärö on sopivalla korkeudella, ja trikookaistale pitää takapuolen piilossa kameran kanssa kyykisteltäessä. Nykyään Veera käyttää housuja myös vapaa-aikanaan.

Joskus häneltä kysytään, eikö äitiysvaatteiden käyttäminen hävetä.

– Ei, hän vastaa ykskantaan.

Häpeily ei kuulu Veeran tyyliin.

Masennuksesta ja burgereista

Blogissaan Veera on esiintynyt niin bikineissä kuin alusvaatteisillaankin.

– Saatan vaikkapa löytää hyvät liivit isorintaiselle, mutta liivimerkin omissa kuvissa on korkeintaan D-kuppi. Minua ei haittaa näyttää lukijoille, miltä liivit näyttävät oikeasti rintavan päällä.

Veeran ohjenuora on, että sellaiset asiat, jotka kehtaisi huutaa ääneen torilla ja kertoa työnantajalle sekä äidille, voi laittaa blogiin.

– Kirjoitin työuupumuksestani, koska se saattaa rohkaista jonkun muunkin työterveyslääkärille. Synkimpinä aikoina en olisi avautunut masennuksestani, mutta nyt kun pahin on takana, voin luontevasti kirjoittaa, että terapiasta on ollut minulle apua.

Blogissa mielialalääkkeet ja työttömyyshuolet sujahtavat tyyli-, ruoka- ja tapahtumajuttujen sekaan. Yhtenä päivänä hän ihmettelee vahvasti hajustettuja kuukautissuojia ja toisena ihastelee porilaisravintolan burgereita.

Vuonna 2012 Veeralla kiehahti, kun hänen ystävänsä blogissa lukija ihmetteli, miksei bloggaaja ollut poistanut kuvankäsittelyllä pientä ihopoimua iltapukukuvastaan. Veera aloitti blogihaasteen, jossa bloggaajat esiintyivät meikittä ja photoshoppaamatta.

– On hölmöä, että normaalia yritetään häivyttää kuvista. Bloggaajat ovat tavallisia ihmisiä ja saavat esiintyä kuvissa finneineen ja vatsamakkaroineen, jos haluavat.

Ei kiitos laihduttamiselle

Elokuussa Veera törmäsi sivustoon, joka yrittää saada kansainvälisiä julkimoita laihduttamaan. Kannustuskeinona ovat kuvat, joissa julkkikset on muokattu hoikiksi. Veerakin postasi blogiinsa käsittelemiään kuvia, joissa näytti kymmeniä kiloja hoikemmalta. Tekstissä hän kertoi, ettei laihdutus kiinnosta kuvien näkemisen jälkeenkään.

– Se on varmasti läskivihaajille suuri pettymys. On vain yritettävä keksiä uusia keinoja meidän möhömahojen motivoimiseksi, jotta meistä saataisiin yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, hän kirjoitti.

Osa lukijoista komppasi, osa muistutti, että ylipainosta voi saada vaikkapa diabeteksen.

Kommentoijat ja keskustelupalstoille kirjoittelevat tuntuvat tietävän, ettei läski kerta kaikkiaan voi olla tyytyväinen itseensä.

– Minun kokoiseni ihminen ei vaan saa puhua vaatteista. Jonkun muun pitää aina päästä sanomaan viimeinen sana.

 


Meikkaaja Heidi Reponen taiteili Veeralle kampauksen blogikuvauksissa.

 

Mikä on luottovaatteesi?

Mustat neulemekot. Kaapistani löytyy erimittaisia ja erilaisista materiaaleista tehtyjä malleja. Neulemekko on riittävän siisti virallisiinkin tilaisuuksiin ja tarpeeksi mukava ryönäilyyn. Talvella yhdistän sen maihareihin tai pitkiin talvisaappaisiin ja villatakkiin. Kemuihin laittaisin mekon kanssa korkkarit ja näyttävät korvikset. Myös bling bling -jakku ja rouheat nilkkurit käyvät mekon kavereiksi.

Kuka on tyyli-idolisi?

Äitini. Hän on tekstiilialan artesaani, jolla oli aikanaan oma vaatekauppa. Hän perehdytti minut jo lapsena siihen, miten tärkeitä hyvät materiaalit ovat. En koskaan osta akryylia, ja läppärilaukkunikin on aitoa nahkaa. Äiti on 66-vuotias, mutta olemme aika samankokoisia ja tilaamme joskus toisillemme vaatteita.

Miten tyylisi on muuttunut?

Nuorena olin rokkibööna, mutta sittemmin tyylini on muuttunut naisellisemmaksi ja pehmeämmäksi. Pari vuotta sitten olisin nauranut vaaleanpunaiselle värille, jonka löysin tänä kesänä. Helmatkin ovat pidentyneet ajan myötä: parikymppisenä kuljin Christina Aquileran Dirty-musiikkivideolta repäistyn näköisenä. En kuitenkaan häpeä mitään. Se, miten 33-vuotiaan pitäisi pukeutua, ei kiinnosta minua paskan vertaa.

Millainen shoppailija olet?

Olen alennushai. En voisi kuvitellakaan laittavani 400 euroa merkkilaukkuun. Ostan valtaosan vaatteistani netistä. En tykkää sovittelusta hikisenä kesken ostosreissun, vaan otan kaupoistakin vaatteet mieluummin kotisovitukseen. Sillä tavoin näen, sopiiko uusi hankinta yhteen muiden vaatteideni kanssa.

Mitä et pukisi päällesi?

Sinistä väriä. Harmaa, musta ja punaisen eri sävyt ovat olleet tyylini perusta pitkään, ja miellän sinisen punaisen vastakohdaksi. Myös kuvioita näkee päälläni harvoin.

Miten kokosi vaikuttaa tyyliisi?

Olen vaatekokoa 46–48. Tämän kokoisena hyvän vaatekaapin kokoaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Jos pitää löytää äkkiä mekko viikonlopuksi, se on ranteet auki. Vaatebrändien plusmallistot niputtavat isokokoiset samaan massaan iästä, vartalon mallista ja tyylistä riippumatta. Ymmärrän kyllä, että kaikkien huomioiminen on kallista. Olisi silti ihanaa, jos jokin merkki tekisi yläosia isokokoisille ja rintaville.

Mikä merkitys alusvaatteilla on tyylissäsi?

Alusvaatteet ovat supertärkeä asia, ja olen oikea rintsikkasaarnaaja. En tiedä mitään kauheampaa kuin se, että juhlissa naiset nostelevat ja korjailevat huonosti istuvia alusvaatteitaan. Käytän lahkeellisia, korkeavyötäröisiä alushousuja ja raskaussukkahousuja, jotka eivät rullaudu makkaralle tai pureudu lihaan.

Mistä olet innoissasi juuri nyt?

Alan lämmetä tolppakoroille, jollaiset minulla oli yläasteella. Kunnon traktoripohjat kiinnostavat. Harmittaa, että heitin aikoinaan vanhat Vagabondit pois, kun en voinut kuvitella, että ne tulevat vielä muotiin.

Mikä on pukeutumisessa tärkeintä?

Olennaisinta on, että itsestä tuntuu hyvältä. Ei pidä pukeutua niin, että joutuu koko ajan nykimään helmaa. Parhaat vaatteet ovat sellaiset, joista ei enää päivällä muista, mitä puki päälle. Ainoa ihminen, jota pukeutumiseni pitää miellyttää, olen minä itse. Välillä tosin kysyn avomieheltäni, mitä mieltä hän on.

Veeran blogi osoitteessa: menaiset.fi/tyyliametsastamassa

Lue lisää:

XL-muotia verkosta – listasimme parhaat nettikaupat

XXL-malli Tess Holliday on uusi tyyli-ikoni

Vihdoinkin! Tyylivinkit jokaiselle XL-kropalle

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.