Aki on kotiutunut Sveitsiin hyvin. Hän puhuu lapsille suomea, vaimo Linda sveitsiä ja lähipiiri ranskaa. ”Lapsillani on kaksoiskansalaisuus. Minulle on tärkeää, että myös suomalainen identiteetti tulee heille tutuksi.”
Aki on kotiutunut Sveitsiin hyvin. Hän puhuu lapsille suomea, vaimo Linda sveitsiä ja lähipiiri ranskaa. ”Lapsillani on kaksoiskansalaisuus. Minulle on tärkeää, että myös suomalainen identiteetti tulee heille tutuksi.”

Formulatähtien ja huippu-urheilijoiden lääkärinä tunnettu Aki Hintsa, 56, kadotti elämänsä hallinnan reilu kymmenen vuotta ­sitten. – Minun täytyi tarkistaa, kuka olen ja mitkä ovat tavoitteeni.

Päivän ensimmäinen asiakas odottaa jo Aki Hintsaa tämän yksityisklinikan loungessa Sveitsin Genevessä. Koska Aki on jumittanut liikenneruuhkassa, hän ei ole ehtinyt lukea assistenttinsa kokoamaa tietopakettia asiakkaasta vaan pyytää tämän kylmiltään sisään ja kysyy: ”Miksi tulit?”

Hintsa Performancen vastaanotolla hoidetaan fyysisiäkin vaivoja, mutta ennen kaikkea klinikka tunnetaan erilaisten menestyjien hyvinvointivalmennuksesta.

Asiakas esittäytyy yhdeksi maailman rikkaimmista, menestyneimmistä ja kilpailuhenkisimmistä miehistä. Hän on saavuttanut kymmenkertaisesti sen, mistä oli 25-vuotiaana unelmoinut. Liikemies voisi ostaa kaiken mitä keksii haluta, vaikka tämän Hintsan lasiseinäisen klinikan tuosta vain. Silti hän ei pääse pakoon ahdistustaan.

Mies kertoo menettäneensä kaiken: vaimon, yhteyden lapsiinsa, otteen koko elämään: ”Tiedän kuuluvani maailman onnettomimpiin ihmisiin. Minua arvostetaan vain, koska tililläni on hirveä summa rahaa. En muista, milloin olen hymyillyt”, hän sanoo.

Lääkärinä Aki on myötätunnosta monesti sanonut asiakkailleen, potilailleen tai näiden läheisille, että tietää, miltä heistä tuntuu. Nyt Aki kuitenkin tarkoittaa joka sanaa. Hän tietää täsmälleen, miltä tuntuu kadottaa oman elämänsä hallinta.

Kaikki sumenee

Aki Hintsa, 56, kutsuu sitä aikaa henkilökohtaisen elämänsä lamavuosiksi. 2000-luvun alussa hän oli jo maailmaa nähnyt lääkäri ja ortopedi, jonka osaamiseen nojasivat kotimaiset ja kansainväliset huippu-urheilijat, Olympiakomitea sekä menestyneimmät F1-tähdet. Pelkästään formuloiden nimissä Aki matkusti sataviisikymmentä päivää vuodessa. Kotona odottivat vaimo ja neljä lasta.

– Kuvittelin vilpittömästi, että hoidin loistavasti oman osuuteni tiimissämme. Oletin, että kova työntekoni palveli yhteistä hyväämme, mutta eihän se niin mennyt, Aki sanoo silloisesta perhe-elämästään.

Aki ja Marketta olivat menneet naimisiin vuonna 1984. Avioliitto oli kestänyt nuoren perheen ruuhkavuodet, Annastiinan, Lotan, Nooran ja Niklaksen vaipparumban sekä vuodet alkeellisissa oloissa Etiopiassa, jonne Akin ura oli vienyt nuoren perheen.

Mutta sitä avioliitto ei kestänyt, kun Akin kilpailuhenkisyys otti Afrikan-vuosien jälkeen määräävän aseman. Mies oli tiiviimmin naimisissa työnsä kuin vaimonsa kanssa ja touhusi lastensa kanssa vain silloin, kun uraltaan ehti.

– Ei ole paha asia menestyä tai haluta menestystä, mutta sen voi tehdä fiksumminkin. Mittasin onnellisuutta materialla, joka meitä ympäröi. Aina kun saavutin yhden tavoitteen, halusin saavuttaa vielä seuraavankin. Mielessäni en koskaan päässyt maaliin, jossa olisin voinut vain hengitellä rauhassa.

Hintsat erosivat vuonna 2006, ja Aki muutti Sveitsiin. Lapsista Lotta, tuolloin 18-vuotias, reagoi eroon sairastumalla anoreksiaan ja joutumalla sairaalahoitoon. Lääkäri-isälle se oli raju isku. Perheensä tuella Lotta kuitenkin toipui. Vuonna 2013 hänet kruunattiin Miss Suomeksi.

Pikkuhiljaa oma työkin alkoi tuntua Akista raatamiselta.

– Muistin jostain vanhoista vaaleista sloganin, ettei lamaan ole pakko alistua. Tajusin, ettei minun ole pakko alistua voimaan huonosti, Aki sanoo.

– Minun täytyi tarkistaa, kuka olen, mitkä ovat tavoitteeni ja pystynkö kontrolloimaan elämääni. Se oli rankka henkilökohtainen keissi, mihin tarvittiin ystävien tukea, aikaa itsekseni ja paljon pohdiskelua rantakallioilla.

Toinen kierros

Akin työtä on ollut saada huippu-urheilijoista irti maksimisuoritus. Vuosien mittaan hän on huomannut, ettei täystehoja saavutettu vain terveellä kropalla tai oikealla ravinnolla. Aki kehitteli teorian Menestyksen ympyrästä. Sen ytimessä on ihmisen oma identiteetti, johon vaikuttivat kuusi osa-aluetta: henkinen hyvinvointi, aktiivisuus, ruokavalio, terveys, biomekaniikka eli liikunta sekä palautuminen eli lepo.

Aki havahtui, että sama ympyrä voisi toimia avaimena hyvään oloon myös henkilökohtaisessa elämässä.

– Tein listan asioista, jotka vaikuttivat onnellisuuteeni. Halusin eroon kroonisesta aikaeroväsymyksestä, päivittäisestä matkustamisesta ja formulasirkuksesta.

Sittemmin Aki on pistänyt syyniin kaikki Menestyksen ympyrän osa-alueet elämässään. Hän on vähentänyt kompromisseja syömisissään ja pitää huolen, että lautasella on paljon värikästä. Hän nukkuu enemmän eikä nipistä unelta aikaa keskeneräisille töille. Urheilua hän on harrastanut aina, mutta nyt treenaaminen ei tarkoita itsensä repimistä äärirajoille.

– Vastoin kaikkia entisiä epäilyjäni vannon hyötyliikunnan nimeen.

Suurin muutos on tapahtunut henkisen energian, tai kuten Aki sanoo, sosiaalisen viitekehyksen alueella. Aki on toistamiseen naimisissa, nyt sveitsiläisen lentoemännän Lindan kanssa, ja parilla on kaksi yhteistä lasta.

– Tällä kertaa olen vähän parempi isä ja aviomies. Tiedostan, että minun olisi pitänyt hoitaa roolini toisella tapaa ensimmäisessäkin avioliitossani, mutta historiaan on mahdotonta palata.

Aki pitää huolta, että ehtii osallistua lastensa puuhiin ja arkitöihin vaimon kanssa. Hän kaivaa taskustaan kännykän ja sieltä kuvan kolmevuotiaasta Niinasta, joka opettelee luistelemaan. Tytön nojapuuna seisoo onnellisen näköinen Aki.

– Nämä jutut ovat ykkösprioriteettejani. Kun tulen kotiin, en vastaa meileihin tai työpuheluihin. Ne ehtivät odottaa huomiseen.


Vähän parempi kuin eilen

Akin klinikalla Genevessä ei hoideta ja valmenneta enää vain huippu-urheilijoita. Hintsa toteuttaa holistista hyvinvointifilosofiaansa myös eri alojen yritysjohtajiin ja osaajiin. Tuntuu hassulta, että älykkäät menestyjät tarvitsevat ohjausta lopulta varsin yksinkertaisissa perusasioissa.

– Usein yksinkertaisia asioita kohdellaan itsestäänselvyyksinä. Niistä ei pidetä huolta.

Kovien miesvaikuttajien lisäksi hyvinvointivalmennuksessa käy yhä enemmän menestyviä naisia.

– On vanhanaikaista ajatella, että kilpailuhenkisyys olisi vain miesten juttu. Yhteiskunta on odotuksissa ja vaatimuksissa tasa-arvoisempi. Naiset ovat myös kovempia itselleen. Siinä missä miehet menevät kaljalle ja päästelevät höyryjään, naiset kohtelevat itseään armottomammin, Aki sanoo.

Ensimmäiseksi hän neuvoo asiakkaitaan tutustumaan itseensä. Onko liikemiehen ykkösprioriteetti olla maailman paras yritysjohtaja vai jotain muuta?

– Jos haluat olla superjohtaja, ole! Elä sen mukaan ja unohda perheesi, Aki rohkaisee.

– Mutta älä hajota itseäsi toimimalla toisin kuin sisimpäsi sanoo.

Työ pitää Akin edelleen kiireisenä. Nytkin hän on viikon sisällä ehtinyt operoida Geneven lisäksi Lontoossa, Barcelonassa ja Helsingissä. Jatkossa Akia nähdään täällä säännöllisemmin, kun Hintsa Performancen tiede- ja tuotekehityspuolen toiminnot jalkautuvat Suomeen. Hanke työllistää jo 30 ihmistä ja lisää on luvassa, Akin sanoin ”nakkikioskista on kasvamassa kauppa”.

– Hyvinvointifilosofian kehittelyssä, tutkimustyössä ja klinikan perustamisessa on 90-prosenttisesti kyse unelmani toteuttamisesta. Katsotaan kasvaako siitä lopusta hyvä bisnes.

Mies pyrkii elämään kuten opettaa, mutta suhtautuu tavoitteeseensa armollisesti.

– Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan. Riittää, jos olen vähän parempi kuin eilen. Roolini on myös helpottunut: olen enää palanen isossa kokonaisuudessa, en vastaa kaikesta yksin.

Menneistä vuosistaan ja entisestä elämästään kaipaamiaan asioita Aki joutuu miettimään pitkään.

– Ainakaan en kaipaa sitä, ettei minulla ollut selkeää kuvaa identiteetistäni ja että tavoitteeni muuttuivat jatkuvasti. Enkä kolmea täyttä kalenteria ja sekasotkua, joka niistä seurasi, Aki aloittaa.

– Jos jotain kaipaan niin seesteistä Afrikan-aikaamme. Siellä kaikki elämää häiritsevät tekijät olivat poissa. Emme olleet koskaan eläneet yhtä niukoissa olosuhteissa, mutta perheenä elimme varmasti onnellisinta aikaa.

Isä, ei valmentaja

Helsingissä käydessään Aki tapaa aikuiseksi kasvaneita lapsiaan. Silloin mennään yhdessä syömään tai vain ajelulle juttelemaan.

– Emme ehkä tapaa useammin kuin ennenkään, mutta tunnen olevani paremmin läsnä lasteni elämässä. Suhteemme on muuttunut läheisemmäksi, kun lapset ovat kasvaneet, Aki kertoo.

– Lapsilleni olen isä enkä elämäntapavalmentaja. En usko siihenkään, että vanhemmat voisivat olla hyviä urheiluvalmentajia lapsilleen. Olen ylpeä heidän valinnoistaan ja onnellinen, jos he ovat onnellisia. Arvostan heitä siksi, että he ovat lapsiani – en siksi, mitä he tekevät.

Tuttavapiiri on suhtautunut ymmärtävästi miehen perhe ensin -ajatteluun. Viime käynnillään Aki soitti tutulleen, joka on yrittänyt sopia tapaamista jo puolen vuoden ajan.

– Sanoin, että sorry. Tämä ei ole henkilökohtaista enkä tarkoita mitään pahaa, mutta sinä et ole enää ykkösenä listallani. Nykyään siellä ovat lapseni.

Lue lisää:

Miss Suomi Lotta Hintsa: "Kaduttaa, että olen voinut pilata mahdollisuuteni saada lapsia"

Anoreksiasta toipunut Miss Suomi: ”Pahimmillaan makasin letkuissa sairaalassa”

Aki Hintsa

Lääkäri, ortopedi ja yrittäjä syntyi 11.9.1958 Seinäjoella. Asuu perheineen Sveitsissä. Lapset Niina, 3, ja Tomi, 1.

Miss Suomi 2013 Lotta Hintsa on Akin tytär edellisestä avioliitosta.

Jätti F1-varikkolääkärin työt vuonna 2013. Johtaa McLarenin inhimilliseen suorituskykyyn liittyvää ohjelmaa.

Hintsa Performance on poikkeuksellinen tekijä hyvinvointialalla, sillä sen opit perustuvat tieteeseen.

Akin filosofiaa avataan tuoreessa Oskari Saaren kirjassa Voittamisen Anatomia (WSOY).

Vanhat lääkkeet aiheuttavat yksilöllisiä sivuvaikutuksia. Jotkin tropit saattavat olla vanhentuessaan jopa hengenvaarallisia.

Allergiakausi pahimmillaan ja lääkkeet ostamatta. Onneksi lääkekaapissa lojuu vielä silmätippoja ja antihistamiineja viime vuodelta – päiväys on tosin mennyt jo kuukausi sitten.

Mitä tapahtuisi, jos ottaisin niitä?

Töölön Yliopiston Apteekin proviisori Elina Lammi ei suosittele vanhentunutta lääkettä kenenkään käytettäväksi. Vaikka parasta ennen -päiväys olisi mennyt vain muutama päivä sitten, voivat lääkeaineet pilaantua nopeastikin. Sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä.

– Yleisimmät haittavaikutukset on lueteltu pakkausselosteessa, mutta siinä ei kerrota, mitä tapahtuu, jos käyttää vanhentunutta lääkettä. Sitä tietoa on todella paljon vaikeampi löytää, ja vastuu on kuluttajalla itsellään, Lammi kertoo.

Käsilaukku on huono lääkekaappi

Lääkkeet saavat päiväysmerkintänsä säilyvyystestien kautta. Lääkkeen valmistaja kantaa vastuun aineen toimivuudesta tähän merkintään asti. Lammi muistuttaa, että parasta ennen -päiväystä määritettäessä on otettu huomioon, että lääkettä säilytetään oikeissa olosuhteissa. Suurin osa lääkeaineista säilyy huoneenlämmössä auringonvalolta ja kosteudelta suojassa.

Siksi lääkkeiden kuljettaminen hellepäivänä esimerkiksi käsilaukussa tai kuumassa autossa heikentää lääkeaineen säilymistä. Kostea kylpyhuone ei myöskään ole lääkkeille oikea säilytysympäristö.

Aspiriini on sellainen, jossa kipua lievittävän vaikutuksen loppumisen varmasti huomaa.

Vanhentumisesta koituu lääkkeille erilaisia haittoja. Tyypillisimmin lääkkeen teho heikkenee, mutta päiväyksen ylittäminen voi synnyttää myös haitallisia yhdisteitä. Lammin mukaan esimerkiksi tetrasykliinia sisältävät antibiootit ovat sellaisia, joista tulee haitallista hajoamistuotetta. Tällaisia antibiootteja käytetään infektioiden ja aknen hoidossa.

– Silmätipoissa puolestaan pakkausmateriaalin vuoksi voi tapahtua haihtumista eli aineen pitoisuus ei ole enää oikeanlainen. Tyypillisesti nestemäisissä lääkkeissä säilyvyys on keskimäärin lyhyempi kuin tableteissa, Lammi sanoo.

Mitä tehdä, jos syö pilaantuneen lääkkeen?

Lammi uskoo, että moni on ottanut vanhentuneita lääkkeitä tietoisesti. Tässä on kuitenkin vaaransa.

– Jos käyttäjä on syönyt vaikka vanhentunutta verenpainelääkettä, niin eihän hän tiedä, onko verenpaine pysynyt sillä tasolla, jolla se olisi ollut toimivalla lääkkeellä.  Särkylääkkeissä puolestaan esimerkiksi aspiriini on sellainen, jossa lääkeaine muuttuu ajan kuluessa etikkahapoksi, jolloin kipua lievittävän vaikutuksen loppumisen varmasti huomaa, Lammi kertoo.

Lammi ohjeistaa viemään vanhentuneet lääkkeet apteekkiin.

Hengenvaaraa voi aiheuttaa sivuvaikutusten lisäksi lääkkeen tehon heikkeneminen, jolloin toimivuus lakkaa. Tällaisia lääkkeitä ovat vanhentuessaan esimerkiksi yliherkkyysreaktioihin käytettävä adrenaliinikynä sekä nitrotabletit. Lammi ohjeistaa viemään vanhentuneet lääkkeet apteekkiin, josta ne toimitetaan turvallisesti hävitettäväksi.

Mutta mitä tulisi tehdä, jos huomaa syöneensä vanhentuneen tabletin? Lammi ei lietso turhaa paniikkia, mutta muistuttaa kuluttajan vastuusta.

– Silloin täytyy tietenkin ottaa yhteyttä lääkäriin, jos oireita ilmenee, asiantuntija neuvoo.

– Ei ole olemassa mitään aikarajaa, että tätä lääkettä voisit syödä vielä kuukauden päästäkin. Niissä on vain se yksi päiväys, hän painottaa.

Päivi Lepistö sai äidiltään hyvät eväät elämään. Kuva: Riina Peuhu
Päivi Lepistö sai äidiltään hyvät eväät elämään. Kuva: Riina Peuhu

Laulaja Päivi Lepistö tietää, mitä suru ja menetys merkitsevät. Hänen äitinsä sairastui viisi vuotta sitten Alzheimerin tautiin. – Suremme jo ihmistä, joka on fyysisesti elossa, mutta tavallaan poissa.

Huoli alkoi pienistä jutuista.

Tamperelainen laulaja Päivi Lepistö, 45, muistaa hyvin toisiaan seuranneet tapahtumat noin viiden vuoden takaa.

Sen, miten isä kertoi hänelle puhelimessa, että äiti unohti jälleen, tuleeko ruokaan suolaa vai ei.

Ja sen, kuinka hellanlevy jäi äidin jäljiltä päälle kerran, toisen ja kolmannenkin. Liikkuminen alkoi hidastua. Pian isän piti tarkkailla koko ajan, miten äiti pärjäsi arjessa.

– En tiedä, miksi tämä nyt tällä lailla menee, sanoi äiti Päiville heidän soitellessaan.

Äänessä kuului hätä.

”Nyt on minun vuoroni kantaa huolta äidistä.”

Nyt viisi vuotta myöhemmin Päivin äiti on hoitokodissa. Diagnoosi on Alzheimerin tauti. Sairaus on osoittautunut nopeasti eteneväksi.

– Jokainen tämän sairauden kanssa tekemisissä ollut tietää, että Alzheimer on vittumainen tauti. Rakas ihminen hiipuu pois, läheisen persoona katoaa. Muistisairaus mullistaa koko perheen elämän, Päivi Lepistö sanoo.

– Suremme jo ihmistä, joka on fyysisesti elossa, mutta tavallaan poissa. Vuosia äiti huolehti minusta. Nyt on minun vuoroni kantaa huolta hänestä. Yritän käydä häntä katsomassa niin usein kuin suinkin voin.

Hoitokodissa Päiviä vastassa on hauras potilas. Hänen muistoissaan elää kuitenkin toisenlainen äiti: Kätevä nainen, joka ompeli lapsilleen vaatteita ja kokkasi hyvää kotiruokaa. Joka rakasti muotia, hoivasi mielellään lapsenlapsiaan ja laittoi kodin kauniiksi juhlapyhinä.

Tyttäreni, laulaja

1960-luvun mustavalkokuvissa äidillä on leveät helmat, kapea uuma ja mehiläispesänuttura. Parkanolaistytön silmät on rajattu huolella, mascaraa on paksulti, huulipuna on levitetty huolellisesti.

Päivin äiti tykkäsi muodista niin paljon, että opiskeli ompelijaksi ja pääsi Suomen Trikoolle töihin. Nuorena solmitusta pitkästä avioliitosta syntyi kaksi tytärtä ja poika. Päivi sisaruksineen nautti kasvaessaan täysillä äidin ammatista.

– Meillä oli loputtomasti makeita, äidin ompelemia trikoopaitoja ja trumpettihousuja. Olen rakastanut vaatteita siitä asti, erityisesti second hand- ja vintage-juttuja, Päivi Lepistö kertoo.

Päivin oma nuoruus osui 1990-luvulle. Silloin hänellä oli hapsutakki ja pitkä farkkupaita, korvalappustereoissa soivat Gringos Locos, Bon Jovi ja Madonna. Lukiovuosinaan Päivi opiskeli klassista laulua ja ihastui karaokeen, joka valloitti vauhdilla Suomea. Karaokesta Päivi myös löydettiin kolmihenkisen dance-yhtye Movetronin keulakuvaksi. Tuli hitti Romeo ja Julia, keikkaa alkoi tulla ympäri maata.

”Olisin iloinen mistä tahansa sanoista äidiltä.”

– Vanhempani suhtautuivat touhuun vähän epäilevästi. Onko tuosta työksi? Käy nyt kuitenkin koulut loppuun, he kehottivat, Päivi Lepistö muistelee.

– Kukaan ei silloin arvannut, että kysyntää riittäisi vielä yli kahdenkymmenen vuoden päästäkin.

Pian isä ja äiti unohtivat epäilyksensä ja tulivat Movetronin keikoille, kun ne osuivat lähelle heidän kotikuntaansa Kihniötä.

Siellä he seisoivat tarkkaavaisina bailaavan nuorison joukossa. Kaksi suurten ikäluokkien edustajaa, totista 1940-luvun lasta, katsomassa tyttärensä sähäkkää esiintymistä. Kun äiti esitteli tärkeänä Päivin jollekulle Movetronin laulajana, Päiviä vähän nolotti.

Reilusti yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin muisto tekee haikeaksi.

– Nyt olisin iloinen mistä tahansa sanoista äidiltä. Ihan sama, miten hän minusta puhuisi, kunhan jaksaisi vielä jutella, Päivi Lepistö sanoo.

Mamma huolehtii

Päivi Lepistön esikoispoika Benjamin syntyi vuonna 2006. Päivi oli silloin 33-vuotias, hänen äitinsä 61. Äiti ei ollut enää työelämässä, ompelijan raskas työ oli kuluttanut kehoa, nivelrikko runnellut osaavat kädet.

– Äitini oli ja on maailman paras mamma. Kun lapset olivat pieniä, hän tuli isän kanssa apuun aina, kun pyysimme. Huolehtivalla isovanhemmuudella on suvussamme pitkät perinteet. Itsekin olin pienenä paljon hoidossa muorilassa eli isäni vanhemmilla.

Tarmokkaista isovanhemmista oli paljon apua nuorelle perheelle, sillä sekä Päivillä että hänen puolisollaan, kitaristi Asko ”Daffy” Terävällä, on keikkatyö.

– Asuimme siihen aikaan Tampereen keskustassa. Keittiönikkunamme oli katutasossa. Äidillä oli tapana nostaa Benjamin ikkunalaudalle minua odottamaan. Siinä he ikkunassa yhdessä katselivat, kun tulin kotiin.

”Äiti toi turvaa meille kaikille.”

Joskus äidin ylenpalttinen huolehtiminen lapsenlapsista vähän ärsytti Päiviä. Maalla äiti varmisteli herkeämättä, etteivät Benjamin tai neljä vuotta häntä myöhemmin syntynyt pikkusisko Lilian lähteneet yksin rantaan tai pyöräilleet liian lähelle ohikulkevaa tietä. Eiväthän pienet vain jää autojen alle?

– Nyt huomaan muistuttavani häntä päivä päivältä enemmän, Päivi sanoo ja naurahtaa.

Äidin ja tyttären samankaltaisuus tulee esiin monessa arkisessa asiassa. Välillä Päivi huomaa puhuvansa ja ajattelevansa juuri kuten äiti. Toisinaan, kun hän jossakin musiikkialan tilaisuudessa maistelee monimutkaisia pikku annoksia, mieleen saattaa odottamatta tulla äidin ruokapöytä. Jauhelihakastike tai makaronilaatikko mutkattomasti suolalla ja pippurilla höystettynä.

– Äiti teki hyvää ja rehtiä perusruokaa. Hän toi turvaa meille kaikille, Päivi sanoo.

Toisinaan Päivi katselee miettivästi käsiään, huomaa lievän turvotuksen nivelissä ja kädensyrjissä. Kun kädet puristaa nyrkkiin, sattuu. Nivelrikko, kuten äidilläkin.

Päivi Lepistö on huomannut muistuttavansa äitiään vuosi vuodelta enemmän. Kuva: Riina Peuhu
Päivi Lepistö on huomannut muistuttavansa äitiään vuosi vuodelta enemmän. Kuva: Riina Peuhu

Kadotetut hetket

Joskus Päivi Lepistö suree sitä, että leppoisin yhteinen vanhuus jäi hänen vanhemmiltaan kokematta. Äidin varhaisen sairastumisen takia pari ei päässyt matkustelemaan eikä viettämään parhaita eläkevuosia kodissaan.

Nyt Päivin isä käy joka päivä hoitokodissa vaimoaan katsomassa, juttelee henkilökunnan ja muiden potilaiden omaisten kanssa ja palaa lopulta yksin kotiin.

– Äitini kohtalo on saanut minut ymmärtämään, miten turhaa kaikenlainen sitkuttelu on. Kuvittelemme aina, että aikaa on loputtomasti, mutta se on harha. Suosittelen lämpimästi nytku-asennetta eli hetkessä elämistä ihan jokaiselle, Päivi sanoo.

– Moni tekee kauaskantoisia suunnitelmia ja asettaa etappeja jonnekin tulevaisuuteen. Mikäs siinä, mutta elämä harvoin menee juuri niin kuin itse suunnittelee.

Päivi tekee mielellään reippaita ratkaisuja. Hiljattain hän kysyi suoraan osa-aikatyötä lempivaateliikkeestään Tampereella. Heti tärppäsi. Myyjän työn voi kätevästi yhdistää viikonloppukeikkoihin. Myös toisen työnsä, lasten muskariohjaajan paikan, hän hankki oma-aloitteisesti.

”Vasta, kun tuollaiset hetket kadottaa, tajuaa, miten paljon niitä kaipaa.”

Päivi yrittää tietoisesti tarttua hetkiin, nähdä hyvää jokaisessa päivässä. Usein hän pysähtyy kuuntelemaan perhe-elämän ääniä kotonaan vanhassa rintamamiestalossa. Sitä, kuinka lapset nauravat, kiljuvat ja välillä kinastelevat ulkona trampoliinissa. Tai sitä, miten kiuas kolahtaa, kun puoliso ryhtyy lämmittämään saunaa.

Päivi on oppinut, miten arvokasta arki on.

– Menneiltä vuosilta kaipaan eniten pieniä, tavallisia tuokioita äidin kanssa. Sitä, että istutaan keittiössä kahvilla ja jauhetaan niitä näitä. Vasta, kun tuollaiset hetket kadottaa, tajuaa, miten paljon niitä kaipaa, Päivi sanoo.

– Alzheimer-diagnoosi tarkoittaa hidasta luopumista kaikista niistä asioista, joita on rakkaan ihmisen kanssa tehnyt.

Olisipa tänään hyvä päivä

Kun Päivi Lepistö käy äitinsä luona hoitokodissa, hän menee useimmiten yksin. Joskus lapsetkin ovat mukana, sillä Päivin mielestä on tärkeää näyttää heille myös elämän haurautta.

– Länsimaissa vanhuus ja kuolema lakaistaan liian usein maton alle. Kuitenkin ne ovat osa elämää. Jokainen meistä kohtaa nuo asiat joskus, Päivi Lepistö sanoo.

– Aina hoitokotiin mennessäni toivon, että äidillä olisi tänään hyvä päivä. Kunpa kasvoilla näkyisi edes pieni häivähdys siitä, että hän tunnistaa minut.

”Laulelen äidille vanhoja lauluja, joista tiedän hänen tykkäävän.”

Hoitajilla pitää kiirettä, mutta Päivi on huomannut, että heiltä riittää silti hoidettavilleen lämpöä – ja myös huumoria. Kerran Päivin äidille oli vierailupäivän kunniaksi puettu päälle pinkki Movetron-keikkapaita. Muisto hymyilyttää Päiviä yhä.

Kahdenkeskisinä hetkinä Päivi halaa äitiään ja silittelee hänen käsiään. Usein hän myös harjaa äidin hiukset.

– Kertoilen kuulumisia, puhelen yhtä ja toista. Usein laulelen äidille vanhoja lauluja, joista tiedän hänen tykkäävän.

Päivi ilahtuu aina, kun hitunen äidin entistä persoonaa, hänen huolehtivaa ja lempeää luonnettaan, tulee esiin.

Viime kesänä maalla äiti sai sanottua lapsenlapsilleen kaksi sanaa.

– Ranta..? Tie..?

Silloin Päivi otti häntä kädestä kiinni.

– Ei hätää. Kukaan ei mene tielle eikä yksin rantaan. Kaikki hyvin, äiti.

Syntynyt 15.5.1973 Kihniössä.

Asuu omakotitalossa Tampereella puolisonsa, kitaristi Asko ”Daffy” Terävän ja 12- ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa.

Movetron-yhtyeen laulaja vuodesta 1994. Yhtye palasi lavoille 2007 ja on siitä lähtien keikkaillut säännöllisesti.

Työskentelee myös osa-aikamyyjänä vaateliikkeessä.