"Elän ihan tavallista elämää. Elokuvissa kaikki näyttää hienolta, mutta niiden todellisuus on luotu", näyttelijä Laura Birn sanoo. Kuva: Liisa Valonen
"Elän ihan tavallista elämää. Elokuvissa kaikki näyttää hienolta, mutta niiden todellisuus on luotu", näyttelijä Laura Birn sanoo. Kuva: Liisa Valonen

Näyttelijä Laura Birn on samaan aikaan ujo ja työnsä puolesta esillä. Hänestä juuri ristiriidat ovat kiinnostavia. – Ujouteni ei ole estänyt minua tekemästä mitään, mitä haluan.

Näyttelijä Laura Birn, 35, bongaa muotisuunnittelija Mert Otsamon helsinkiläisessä merenrantakahvilassa ja menee halaamaan. Kaksikko vaihtaa keskenään pikakuulumiset. Laura juttelee Mertille ystävällisesti, hieman ujosti.

Iloinen mutta varovainen kuvaa Lauran olemusta muutenkin. Hänellä olisi kyllä varaa paukutella henkseleitään: Laura on yksi Suomen menestyneimmistä näyttelijöistä ja tehnyt päärooleja niin elokuvissa, näyttämöllä kuin televisiossakin. Mertin Laura tuntee, koska mies suunnitteli hänelle mekon Berliinin elokuvajuhlille, jossa Laura pokkasi arvostetun Shooting Stars -palkinnon vuonna 2013. Nimityksen saa vuosittain kymmenkunta lupaavaa eurooppalaista näyttelijää. Palkinnon Lauralle ojensivat Hollywood-tähdet Ethan Hawke ja Julie Delpy.

– Lavalla en tunne ujoutta. Rakastan olla punaisella matolla ja nautin ensi-illoista ihan hirveästi. Kukapa ei haluaisi juhlia omaa ja muiden menestystä?

Lauran pidättyväinen olemus ja ammatti, jossa hän on jatkuvasti katseiden kohteena, ovat keskenään kiinnostavassa ristiriidassa. Ujous ja esilläolo eivät Lauran mielestä sulje toisiaan pois.

”Ujous ei tarkoita, että haluan piiloutua elämältä.”

– Ujouteni ei ole estänyt minua tekemästä mitään, mitä haluan. Se ei ole esimerkiksi ollut este uralleni. En pidä sitä asiana, josta pitäisi päästä eroon, Laura sanoo.

– Ujous ei tarkoita, että haluan piiloutua elämältä. Eihän kukaan ole täysivaltaisesti vain yhtä asiaa. Välillä olen ujo, välillä rohkea. Ujous voi tarkoittaa sitä, että olen tarkkailija ja hyvä kuuntelija. Ehdin huomata asioita, jotka menisivät ohi, jos keskittyisin vain esillä olemiseen.

Ristiriitaista on sekin, että Laura samaan aikaan rakastaa ja pelkää parrasvaloja. Erityisen peloissaan hän on juuri ennen uuden projektin alkua. Silloin Laura miettii, miksi ihmeessä hän edes tekee työtään.

– Joka kerta, kun aloitan uuden näytelmän tai kuvaukset, pelko ja kauhu kouraisevat minua syvältä. Mietin, miten saan roolistani otteen ja pelkään, että epäonnistun. Mutta pelon läpi pitää vain mennä. Siitä pääsee, kun hyväksyy ja sietää pelon olemassaolon.

Kiehtova Syysprinssi

Juuri ristiriidat tekevät Lauran mielestä ihmisestä kiinnostavan. Tätä piirrettä hän haluaa tuoda myös roolihahmoihinsa, kuten uusimpaan elokuvaansa Syysprinssiin.

Leffa perustuu Anja Snellmanin saman­nimiseen menestysromaaniin ja kertoo Lauran esittämän Inkan ja Lauri Tilkasen näyttelemän Juhanan välisestä kiihkeästä suhteesta. Kirja on fiktio, mutta sen tiedetään perustuvan Anjan ja edesmenneen kirjailijan Harri Sirolan väliseen rakkaustarinaan.

Elokuvassa Juhana on menestynyt esikoiskirjailija ja Inka 1980-luvun korkeakulttuuriin räväkästi kantaa ottava kirjallisuudenopiskelija. He rakastuvat tulisesti, kunnes Juhana sairastuu vakavaan masennukseen.

– Tarinassa on koskettavaa ja hurjaakin se, että Juhana lipuu Inkalta pikku hiljaa pois sairautensa vuoksi. Samaan aikaan on mahtavaa, ettei Inka uhraa omaa tietään rakkauden edessä, vaan uskaltaa lentää, Laura kiittelee.

”Tiedän olevani onnekas. Minulla on ollut mieletön tuuri ja paljon hyvää matkassa”, Laura pohtii.
”Tiedän olevani onnekas. Minulla on ollut mieletön tuuri ja paljon hyvää matkassa”, Laura pohtii.

Syysprinssi-kirjan kirjoittanut Anja Snellman kävi kurkkimassa kuvauksia silloin tällöin. Laura ei ottanut siitä paineita.

– Anja jätti minulle vapaat kädet tehdä oman roolityöni. Oli kunnia tehdä tämä rooli, näyttelijä kertoo.

– Anjan kirjat ovat olleet minulle tärkeitä. Ensimmäinen lukemani Anjan kirja oli Sonja O. kävi täällä. Se oli minulle lukioiässä räjäyttävä kokemus, sillä tarina auttoi minua löytämään oman taiteilijuuteni. Kirjan röyhkeys teki minuun vaikutuksen. Muistan ajatelleeni, ettei kirjailija tai kirjan päähenkilö tuntunut piittaavan siitä, mitä muut heistä ajattelivat. Se tuntui vapauttavalta.

Syysprinssistä on haluttu tehdä elokuva aiemminkin, mutta Anja ei ole ollut siihen valmis. Lopulta hän antoi kirjan kuvausoikeudet ohjaaja Alli Haapasalolle, koska Alli suhtautui projektiin niin intohimoisesti ja koska Anja päätti luottaa intuitioonsa. Syysprinssi on Allin ensimmäinen pitkä elokuva.

– Mistä edes aloittaisin kehumisen Allin kohdalla? Hänellä oli koko ajan sydän mukana tekemisessä. Hän osasi samaan aikaan kuunnella meitä, mutta myös johtaa joukkoa, Laura kiittelee.

– Laurin kanssa taas oli superkivaa näytellä. Lauri on niin karismaattinen, ettei häntä voi kuin jäädä tuijottamaan, kun hän astuu huoneeseen.

Naiset normiksi

Laurasta tuli äiti neljä kuukautta ennen Syysprinssin kuvauksia. Nyt vapaa-aika kuluu vuoden ja viiden kuukauden ikäisen pojan kanssa.

– Kaikki eletty elämä voi tehdä näyttelijästä paremman, hän sanoo.

Jos Laura voisi valita, Inkan kaltaisia moniulotteisia naisrooleja näkyisi elokuvissa nykyistä enemmän. Naisnäyttelijöiden asema elokuva-alalla on hänen mielestään edelleen vinoutunut.

”Tarvitsemme elokuvia, joiden sanoma on, että naiset voivat olla ihan mitä vain.”

Aiheen nosti esille Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professori, näyttelijä Elina Knihtilä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa. Laura haluaa osaltaan jatkaa tuota keskustelua. Hänestä on ongelmallista, että mies on lähes aina tarinan sankari ja nainen esitetään vain suhteessa mieheen.

– Elokuvilla on iso merkitys sen suhteen, minkä ajattelemme olevan normaalia. Se, millaista ihmiskuvaa elokuvateollisuus tarjoaa, näyttäytyy yhteiskunnassamme normina. Ei ole oikein, että vain miesten tarinat pääsevät tuotantoon, ja naisten rooli on olla miesten peili. Tarvitsemme myös elokuvia, joiden sanoma on, että naiset voivat olla ihan mitä vain.

Jotta asiat voivat muuttua, alalle tarvitaan Lauran mielestä lisää naistekijöitä ja heidän projekteihinsa lisää rahaa.

– Elokuva-alan rahoittajat ja heidän päätöksensä ovat olennaisessa asemassa. Kun elokuvissa näkyy enemmän monipuolista naiskuvaa, siitä tulee uusi normi. Olen varma, että naiskatsojien lisäksi myös miehiä kiinnostaa monipuolisempi naiskuva.

Eroon ikäsyrjinnästä

Laura on ärsyyntynyt myös elokuvateollisuuden naisiin kohdistuvasta ikäsyrjinnästä. Miesnäyttelijät ovat valkokankaalla oikealta iältään helposti parikymmentä vuotta vanhempia kuin naiset, jotka esittävät heidän vaimojaan.

– Naisille on tarjolla vähemmän rooleja, ja niidenkin roolien tarjoama kuvasto on yksinkertaisempaa kuin miesten. Tällä hetkellä tuntuu, ettei elokuvissa ole edes olemassa vanhaa naista. Se on todella huolestuttavaa.

Laura itse on 35-vuotias, eikä ole vielä törmännyt ikäsyrjintään. Häntä vanhemmat, neli-viisikymppiset naiskollegat ovat kuitenkin varoittaneet, että vanhempana rooleja ei vain ole.

– Minusta se tuntuu käsittämättömältä. Ihminenhän muuttuu iän ja elämänkokemuksen myötä koko ajan kiinnostavammaksi.

Laura iloitseekin, että Elina Knihtilä uskalsi nostaa aiheen esille.

– Todella moni naisnäyttelijä huokaisi helpotuksesta, kun Elina sanoi asiat suoraan. Ihailen Elinaa, sillä hän on paitsi rohkea, intohimoinen ja hauska, myös tunneälykäs.

”Uskon, että meillä naisilla on valta vaikuttaa asioihin ja edistää muutosta.”

Toinen Lauran ihailema näyttelijä on Anna Paavilainen, joka tuli tunnetuksi teatterin valtarakenteita kyseenalaistavasta Play Rape -monologistaan.

– Uskon, että meillä naisilla on valta vaikuttaa asioihin ja edistää muutosta. Sitä tapahtuu koko ajan enemmän, eikä feminististä puhetta voi enää hiljentää.

Siksi Laura ei olekaan huolissaan omasta työllisyystilanteestaan ja tulevaisuudestaan alalla.

– Uskon, että kun olen yli nelikymppinen, vinouma naisroolien kohdalla on ehtinyt jo korjaantua.

Jenkkien hehkuttama

Stereotyyppisiltä naisrooleilta ei Laurakaan ole säästynyt. Tällainen oli esimerkiksi murhatrillerin uhrin rooli Hollywood-elokuvassa Tanssi haudoilla. Elokuvan pääroolissa näytteli Liam Neeson. Kuvaukset kestivät Lauran osalta viikon.

Laura huomauttaa, ettei kaikkia töitä kuitenkaan pysty tai edes tarvitse valita ideologia edellä.

– Tanssi haudoilla -roolini ei todellakaan ollut feministinen. Minulla oli kuitenkin muita hyviä syitä tehdä tämä elokuva. Valitsin sen, koska se kuvattiin New Yorkissa ja se avasi minulle uusia ovia.

Laura sai elokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2013. ”Oli hienoa, että se myönnettiin näyttelijälle.”
Laura sai elokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2013. ”Oli hienoa, että se myönnettiin näyttelijälle.”

Lauran suurin kansainvälinen rooli on ollut brittielokuvassa The Ones Below – Alakertalaiset, jossa hän näyttelee yhtä neljästä pääroolista. Psykologisessa trillerissä kaksi pariskuntaa odottaa vauvaa, mutta Lauran hahmo menettää omansa ja muuttuu psykoottiseksi toisen parin lasta kohtaan. Leffa pyöri hiljattain myös suomalaisissa elokuvateattereissa.

The Ones Below kuvattiin Lontoossa pääosin yhdessä talossa. Lauralle onkin jäänyt kuvauksista mieleen pieni huone, jossa näyttelijät istuskelivat ja odottelivat vuoroaan. Lauran rooli oli alun perin saksalainen, mutta hahmo muutettiin suomalaiseksi.

– Roolihahmoni oli todella kaukana minusta itsestäni, sillä hän oli pakkomielteinen ja pukeutuikin paljon näyttävämmin. Juuri siksi häntä oli mahtava näytellä. On kiinnostavaa päästä tutkimaan ihmismielen eri puolia.

Elokuvien teko ulkomailla ja Suomessa on ollut Lauran kokemuksen mukaan samanlaista. Ovet kansainvälisiin piireihin ovat avautuneet sekä Puhdistus-elokuvan että Lauran kansainvälisen agentin Laura Munsterhjelmin kautta.

The Ones Below esitettiin myös Yhdysvalloissa, ja Lauran näyttelijäntyötä hehkutettiin muun muassa amerikkalaisissa Los Angeles Timesissa ja The Wall Street Journalissa. Laura on kiitollinen julkisista kehuista, muttei tee työtään niiden takia.

– Parasta näyttelemisessä on se, kun saa elää ja kokea asioita, joita omassa elämässä ei muuten tulisi tehtyä. Se, että olen päässyt työskentelemään ulkomailla, on ihanaa. Teen ulkomaisia rooleja mielelläni jatkossakin. Elämäni tosin on asettunut Suomeen.

Alitajuinen haave

Lauran intohimo näyttelemistä kohtaan syttyi ensimmäistä kertaa Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Hän oli vuoden ajan vaihto-oppilaana Brasiliassa, päätyi siellä mukaan teatteriporukoihin ja ihastui alan yhteisöllisyyteen. Lukion jälkeen hän pääsi Teatterikorkeakouluun heti.

– En ollut uskaltanut ajatella näyttelemistä urana, sillä minulta puuttui varma tieto siitä, että tämä on minun juttuni. Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden jälkeen valmistauduin torjutuksi tulemiseen ja ajattelin lähteväni matkustelemaan. Kun sitten pääsinkin kouluun, uskalsin antaa rakkauden näyttelemistä kohtaan leimahtaa.

Laura valmistui vuonna 2008 ja on siitä asti työskennellyt freelancerina. Aluksi hän tunsi tarvetta vastata kaikkiin tarjottuihin töihin kyllä. Se alkoi kuitenkin vaivata.

– Jotkut työt tökkivät, enkä ymmärtänyt, miksi ne tuntuivat niin hankalilta. Jälkeenpäin tajusin, etteivät roolit alun alkaenkaan tuntuneet omilta ja että niille olisi pitänyt sanoa ei. Kaikista eniten olenkin oppinut hirveimmistä epäonnistumisistani.

Laura on oppinut, että roolia kohtaan pitää tuntea intohimoa alusta asti.

– Alkuun pelkäsin kieltäytyä tarjotuista töistä, sillä olisin voinut saada hankalan maineen. Ensimmäinen kerta, kun sanoin roolille ei, oli kuitenkin voimauttava. Vahvistuin, koska minulla oli oma tahto ja uskalsin pitää puoleni. Sen myötä menin hetkeksi ihan toiseen äärilaitaan ja olin jopa liian ehdoton. Sittemmin tilanne on tasoittunut.

”On ihanaa käydä hitaalla ja unohtaa olevansa järkevä.”

Nykyään Laura voikin pitkälti valita roolinsa. Yhteen niistä hän paneutuu ensi vuoden alussa, kun uuden kotimaisen elokuvan kuvaukset alkavat. Freelancerin arkea on usein mahdoton ennustaa, sillä välillä Laura viipyy kuvauksissa ympäri vuorokauden monta viikkoa putkeen tai on kiinnitettynä näytelmään, välillä kalenteri taas näyttää tyhjää.

– Arjen epäsäännöllisyys on samaan aikaan antoisaa ja raskasta, Laura sanoo.

– Mieluummin olen kuitenkin vähän pidempään työttömänä ja odottelen mielenkiintoista roolia kuin täytän kalenteria äärimmilleen. En ylipäätään ole kahdeksasta neljään -ihminen. Tiukempien työputkien vastapainoksi on ihanaa käydä hitaalla ja unohtaa olevansa järkevä.

Jos Laura saisi valita yhden Hollywood-näyttelijän, jonka kanssa hän tekisi elokuvan, se olisi Meryl Streep.

– Hän on jumalainen. Siinä on näyttelijä, joka on oivaltanut jotain olennaista ihmisyydestä. Hän osaa näyttää pienillä teoilla ihan kaiken. Unelmani olisi päästä joskus seuraamaan, miten hän sen tekee.

Laura Eveliina Birn

  • Näyttelijä ­syntyi 25.4.1981 ­Helsingissä. ­1-vuotiaan pojan äiti.
  • Voitti Jussi-­patsaan roolistaan Puhdistus-elokuvassa 2013. Sai samana vuonna­­ elokuvataiteen ­valtionpalkinnon.
  • Shooting star -palkinto vuonna 2013. Näytellyt Holly­wood-elokuvassa Tanssi haudoilla ja brittileffassa The Ones Below – Alakertalaiset.
  • Kotimaisia elokuvia mm. Lupaus, 8 päivää ensi-iltaan ja Vuosaari. Tv-sarjoja mm. Karjalan kunnailla ja Virta.
  • Syysprinssi nyt elokuvateattereissa.