“Aloitimme tammikuussa yhdessä kuntokuurin, mutta sen päämäärä ei ole häät. Totta kai on kiva kiinteytyä häihin, mutta ei itsensä saa antaa niiden jälkeenkään rupsahtaa”, Suvi sanoo.
“Aloitimme tammikuussa yhdessä kuntokuurin, mutta sen päämäärä ei ole häät. Totta kai on kiva kiinteytyä häihin, mutta ei itsensä saa antaa niiden jälkeenkään rupsahtaa”, Suvi sanoo.

Laulaja Suvi Teräsniska juhlii tänä vuonna kesähäitä kihlattunsa Simo Aallon kanssa. Luvassa on perinteiset juhlat ja paljon musiikkia. – Minulle oli yllättävän tärkeää, että tapasin ihmisen, jolla ei ollut aikaisempaa perhettä tai entistä aviopuolisoa.

Iskelmälaulaja Suvi Teräsniska, 25, kaivaa esille kannettavan tietokoneen ja napsauttaa ruudulle vanhempiensa hääkuvan. 1980-luvulla naimisiin mennyt pari pitää potretissa toisiaan ­kädestä ja näyttää ujon onnelliselta. Suvin isällä on päällään perinteinen puku, äidillä taas on kapeahko kermanvalkea häämekko, jossa on pitkät pitsihihat ja kaunis pitsiverhoilu.

– Äitini puku oli aikanaan vuokrattu, joten sitä ei enää ole. Olen ajatellut teettää oman hääpukuni, koska en jaksa ­sovitusrumbaa. On hyvin mahdollista, että hääpuvustani tulee samanlainen kuin äidilläni oli, Suvi suunnittelee.

Loppukesästä vietetään Suvin ja ­hänen kihlattunsa, kohta 31-vuotiaan Simo Aallon häitä. Juhlat pidetään Suvin kotikonnuilla Kolarissa ja niistä tulee suuret. Vieraita on kutsuttu 200 ja valtaosa tulee Suvin puolelta.

– Olen sukurakas ihminen. Tiesin jo ennen Simon tapaamista, että mahdollisiin häihini tulee paljon sukulaisia paikalle. Olemme kovia juhlimaan ja ­pitämään hauskaa: suvun kokoontuessa joku on jatkuvasti kaivamassa esiin harmonikkaa, tanssimassa ja laulamassa karaokea, Suvi nauraa.

Suvi ja Simo tapasivat kolme vuotta sitten, kun Kemistä kotoisin oleva Simo liittyi Suvin bändiin valo- ja äänimieheksi. Alkuajat kuluivat tutustuessa ystäväpohjalta, mutta puolen vuoden tuntemisen jälkeen pari alkoi seurustella.

– En tiennyt heti, että tuon miehen kanssa menen vielä naimisiin. Kun kiinnostukseni sitten heräsi, kävi nopeasti selväksi, että se oli molemminpuolista. Muut bändin jäsenet ovat tosissaan kettuilleet asiasta ja muistuttivat siitä ­alkuun joka käänteessä, Suvi virnistää.

Puoli vuotta seurusteltuaan pari muutti yhteen Suvin kerrostalokolmioon Oulussa. Kihloja vaihdettiin kaksi vuotta sitten lomamatkalla Pariisissa.

Suvi ja Simo olivat etukäteen puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta, mutta kosinta tuli Suville silti yllätyksenä. Matkalla hän ihmetteli, miksi Simo halusi koko ajan kantaa kameralaukkua, johon sormus oli hänen tietämättään piilotettu. Kun Simo sitten polvistui pariisilaisella kadulla kaupunkimaisemissa, ­Suvilta pääsi itku.

– Olin ilmaissut Simolle, että minua saa kosia, mutten tiennyt hänen olleen suunnitelmissaan niin pitkällä. Äitini puolestaan sanoi olleensa jo ennen reissua varma, että menemme tällä matkalla kihloihin.

Paineita sinkkuudesta

Simo on Suvin ensimmäinen seurustelusuhde ja ensirakkaus. Monet Suvin ikätovereista ovat olleet naimisissa vuosia ja osa oli vatsa pystyssä jo lakkiaisissa. Silloin Suvi otti sinkkuudestaan paineita.

– Ajattelin, että voi ei, löydänköhän ikinä ketään ja kauanko siihen vielä ­menee? Koska en ollut ikinä ennen seurustellut, nostin kynnyksen itselleni tarpeettoman korkeaksi, hän myöntää.

– Onneksi suhde Simoon tuli puskista. Yhtäkkiä vain huomasin, että vieressäni on ihminen, jonka kanssa haluan oikeasti viettää loppuelämäni. Simo on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen seurustelukumppanini. Hän on elämäni rakkaus.

Suvi ja Simo viettävät lähes kaiken aikansa yhdessä, sillä vapaa-ajan lisäksi he työskentelevät yhdessä keikoilla. ­Suvista on silti tärkeää, että molemmat tekevät välillä asioita myös itsekseen.

– Olen aina viihtynyt yksin. Jossain vaiheessa bändin jäsenet myönsivät ­olleensa huolissaan puolestani ja epäilivät minun olevan yksinäinen. Heidän huolensa liikutti, vaikka siihen ei ollut mitään syytä.

Myös Simo on rohkaissut Suvia ottamaan omaa aikaa, pitämään kiinni ystävistään ja harrastuksistaan. Hän ei ole mustasukkainen, vaikka Suvi saa huomiota keikoilla ja muutenkin.

Simo ymmärtää myös Suvin tiiviin työ- ja ystävyyssuhteen Yö-yhtyeen Olli Lindholmiin. Nytkin tietokoneen taustakuvana on yhteiskuva Ollin kanssa sulhasensa sijaan.

– Olli ja Simo tulevat hyvin juttuun. Taisin jopa esitellä Simon Yö-yhtyeelle ennen kuin esittelin hänet  vanhemmilleni. Olli on ollut minulle aina tietyntyyppinen isähahmo, joten esittelemisessä oli oma jännityksensä. Halusin saada häneltäkin hyväksynnän.

Rakastavaisilla on saman verran ikäeroa kuin Suvin vanhemmilla, kuusi vuotta, ja he menevät tismalleen samanikäisinä naimisiin.

Vaikka Suvin vanhemmat erosivat hänen ollessaan 15-vuotias, äiti ja isä ovat hyvissä väleissä ja tekevät perheen kesken jopa yhteisiä lomamatkoja. Simon vanhemmat puolestaan ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta ja Suvin isovanhemmat yli 50 vuotta.

– Haluan tähdätä samaan. Minulla on todella vahva fiilis, että meidän liittomme kestää. En aio antaa helpolla periksi. Toista ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä, asioista pitää muistaa keskustella ja sopia yhteiset pelisäännöt.

Suvi lähtee sulhasensa kanssa syyskuussa häämatkalle Yhdysvaltoihin. ”En ole koskaan käynyt siellä. Se ­pitää nyt valloittaa.”

Antaa muiden vouhkata

Hääjärjestelyt ovat Suvin mukaan hyvällä mallilla. Parhaillaan hän suunnittelee koristeita ja väkertää niistä erilaisia testi­versioita nähdäkseen, mikä toimii.

Vaikka tohina häiden kanssa on täydessä käynnissä, morsian ottaa kaiken keskellä rennosti.

– Toistaiseksi on ollut oikein leppoisaa, enkä ole ottanut stressiä mistään. En tunne olevani hirveä häähössöttäjä, muut ympärilläni vouhkaavat enemmän kuin minä. Asiat ovat loksahdelleet kohdalleen yllättävänkin lyhyessä ajassa.

Suvin molemmat mummot leipovat häihin lapsenlapsensa lempiherkkuja, esimerkiksi paikallisesti kuuluisaa rieskaa. Kaaso on soitellut Suville monta kertaa kärsimättömänä kysellen, saisiko hän jo tehdä jotain. Myös Simon äiti osallistuu tohkeissaan hääsuunnitteluun kuskaillen Suville kasoittain häälehtiä.

Nuoripari vihitään perinteisin ­menoin kirkossa. Toistaiseksi Suvia jännittää hääpäivässä eniten se, miten hän ehtii jutella kaikkien vieraiden kanssa.

– Juhlista tulee perinteiset, pohjoissuomalaiset häät. Tuntuu hyvältä, että saamme kerralla koko suvun kasaan. Vaikka se on meidän kahden päivä, on ihanaa päästä jakamaan se tärkeiden ihmisten kanssa.

Häälahjaksi Suvi ja Simo toivovat mieluummin musiikkiesityksiä kuin tavaraa, joten lavalle pääsevät juhlissa kaikki ­halukkaat. Häihin on kutsuttu paljon muusikoita, Simokin on soittanut aiemmin bändissä rumpuja.

– Meillä ei ole varsinaista hääbändiä vaan lava on vapaa. Minulla on vahva luotto siihen, että monet vieraat saavat kipinän kiivetä lavalle. Ongelmia tulee todennäköisimmin siitä, ettei heitä saa lavalta pois, Suvi nauraa.

Vaikka avioliitto on Suville tärkeä asia, ei hän usko parisuhteen laadun muuttuvan vain siksi, että nimettömään ilmestyy toinenkin sormus.

– Avioliitto on minulle iso juttu ja suhteellemme sinetti, mutta sitoutuminen on tapahtunut jo aiemmin. Olen ehdottomasti aina halunnut mennä naimisiin ja haaveilin omista häistäni jo hyvin nuorena.

Platinaa kuudesti putkeen

Vuosi sitten Suvi ja Simo ostivat Oulun lähettyviltä satavuotiaan hirsitalon. Remonttimies korjaa siellä parhaillaan kylpyhuonetta, ja radio soi käytävillä päivät pitkät. Suvi on huomannut, että joka päivä puolen päivän aikaan sieltä soi hänen hittinsä Vaiettu rakkaus, vaikka se on julkaistu jo viime vuonna.

Kappale on levyltä Pohjantuuli, josta on juuri ilmestynyt platinapainos. Se
sisältää tuttujen laulujen lisäksi kolme uutta kappaletta sekä kaksi livetaltiointia. Suvin mukaan levy on tehty palvelemaan tosifaneja, jotka osaavat hänen kappaleensa ulkoa ja toivovat jatkuvasti lisää musiikkia.

Suvi on julkaissut uransa aikana kuusi albumia, jotka ovat kaikki myyneet platinaa. Tiettävästi Suomessa yksikään toinen artisti ei ole myynyt yhtä monta platinalevyä putkeen.

Vaikka saavutus on nuorelle laulajalle melkoinen, Suvi itse suhtautuu asiaan vaatimattomasti.

– En ole tilastotarkkailija. Urani alussa seurasin virallisia listoja tarkasti, mutta nykyään en yhtään tiedä, miten kappaleeni sijoittuvat. Onneksi fanini raportoivat menestyksestäni ahkerasti Facebookissa. Silloin tajuan, että katsos, joku ­tosiaan kuuntelee kappaleitani.

Toisinaan Suvi käsittelee lauluissaan asioita, joista hänellä ei ole omaa kokemusta. Silloin hän kuunteluttaa kappaleita läheisillään ja kyselee, mitä tunteita niistä herää. Näihin tunnelmiin Suvi sitten laulaessaan palaa ja samastuu.

– En ole ehtinyt vielä elää niin pitkään, että olisin kokenut kaiken. Työpuolella haaveilen, että voisin joskus esiintyä Jäähallissa tai Hartwall Areenalla. Laulajanuran ohella haluaisin myös opiskella sairaanhoitajaksi, kuten äitini.

Suvin mukaan työskentely ­yhdessä Simon kanssa on helppoa. Kertaakaan pariskunnalle ei ole tullut riitaa Suvin ammatista, sillä Simo tietää tasan tarkkaan, mitä Suvin työhön kuuluu.

– Oma elämäni on julkista ja hektistä, joten on hyvä, että vierellä on seesteinen kumppani, joka tasapainottaa minuakin.

Suvin mukaan Simo on rauhallinen luonne, joka ei höslää turhasta. Hän taas on jämptimpi ja räiskyvämpi.

– Olen aika lyhytpinnainen, ­nopeasti tulistuva ja hitaasti leppyvä. Minulla on taipumusta pitkään murjottamiseen. Piirteet ärsyttävät minua itseänikin ja olen yrittänyt opetella niistä eroon. Simo on ­minun vastakohtani, hän on niin tyyni. Siinä kohtaa täydennämme toisiamme.

Parin luonteenpiirteiden ero näkyy myös hääsuunnittelussa: Suvi keskittyy pieneen näpertämiseen, Simo vetää suuria linjoja ja suunnittelee esimerkiksi hääpaikan valaistuksen ja äänentoiston.

Pari mukulaa

Parin tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat myös yhteiset lapset. Suvi ja Simo ovat suunnitelleet, että kaksi tai kolme lasta olisivat tervetulleita.

Ensin Suvi haluaa kuitenkin viettää häitä.

– Olen siinä mielessä perinteinen, että haluan olla naimisissa ennen lasten hankkimista. Haluamme yhdessä perheen, mutta se tulee jos on tullakseen. Odotan, että elämä antaa siinä asiassa merkin. Kaikki heittää joka tapauksessa häränpyllyä sitten, jos pari mukulaa putkahtaa kuvioihin.

Pariskunnan omakotitalossa ei vielä ole lastenhuonetta sisustettuna, mutta yläkerrassa on valmiina kolme vierashuonetta. Suvi kertookin nähneensä itsensä äitinä jo monen vuoden ajan.

– Olen aina halunnut äidiksi. Minusta tulee varmaan hyvin ­samanlainen kasvattaja kuin omasta äidistäni. Hänellä on aina ollut hyvä auktoriteetti. Äitini on myös teroittanut, ettemme ole parhaita kavereita. Vaikka hän on ­minulle todella tärkeä ja olemme läheisiä, lapsen täytyy aina kunnioittaa vanhempaansa.

Naimisiinmenon yhteydessä Suvi aikoo pitää oman sukunimensä. Teräsniskoja on vain reilu parikymmentä, ja Suvi on jo lapsena päättänyt, ettei hän aio sitä vaihtaa. Se sopii Simollekin.

– Jälkikäteen mietittynä minulle oli yllättävän tärkeää, että tapasin ihmisen, jolla ei ollut aikaisempaa perhettä eikä entistä aviopuolisoa. Tuntuu hyvältä, että Simon kanssa koemme asiat yhdessä ensimmäistä kertaa.

Kaksikolla on samanlaiset arvot. Suvi ihastui Simossa tämän huomaavaisuuteen, Simo taas tapaan, jolla Suvi hoiti työnsä. Vaikka ­molemmat kunnioittavat toistensa työskentelytapoja, menee perheen hyvinvointi silti molempien listalla kaiken muun edelle.

– Simon kanssa on turvallista suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Minulla on olo, että näin tämän oli tarkoituskin mennä. Elämä toi meidät yhteen juuri oikealla hetkellä.

Suvi Teräsniska

■ Iskelmälaulaja syntyi 10.4.1989 Kolarissa. Asuu Oulun seudulla kihlattunsa Simo Aallon kanssa.

■ Esikoislevy Särkyneiden sydänten tie julkaistiin vuonna 2008. Julkaissut kuusi levyä, jotka ovat kaikki myyneet platinaa.

■ Suvin tuoreimmasta
levystä Pohjantuuli on juuri julkaistu platinapainos.

■ Suvi ja Yö-yhtye esiintyvät itsenäisyyspäivänä yhteisristeilyllä nimeltä Suviyö Itämerellä.

Lapsena Tommi Korpela yritti olla erottumatta. Näyttelijänä Korpela on totutellut esillä olemiseen. – Pidin pituuttani huonona juttuna, vaikka enemmän siitä on lopulta ollut hyötyä.


49 vuotta

Ensi vuonna minusta tulee viisikymppinen. Haluaisin kovasti ajatella, että 50-vuotias on nuori, mutta tunnen, ettei ole. Kun isoisäni täytti 50, hän sai lahjaksi aurinkokellon ja kiikkustuolin. Se on ikä, jolloin askel jo hidastuu.

Mieleni on edelleen kovinkin nuori, mutta kropassani reistailee jo vähän kaikki. Kone vaatii jatkuvaa huoltoa eikä kestä enää hirveästi revittelyä. Toisaalta ikä tuo mukanaan myös varmuutta ja taitoa: näyttelijänä minun ei tarvitse enää ratkaista rooleja pelkällä fyysisyydellä.

192 pituus

Olen aina ollut pitkä, mutta aiemmin en oikein hyväksynyt sitä. Olin koulussa aina luokan pisin poika, mutta yritin pienentää itseäni ja olla erottumatta joukosta. Kouluajoilta juontavat juurensa myös nykyiset selkävaivani, kun istuin kaksinkerroin 6–8 tuntia päivässä minulle aivan liian pienessä pulpetissa.

”Yleisin jäänmurtaja on aina ollut kysymys: pelaatsä koripalloa?”

Armeijassa pituudekseni mitattiin 191 senttiä. Olisin todennäköisesti päässyt 193 senttiin, jos en olisi silloinkin yrittänyt olla vähän pienempi kuin olin. On hassua, että pidin aina pituuttani huonona juttuna, vaikka siitä on lopulta ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. On ironista, että vasta näin loppusuoralla sitä yrittää leväyttää koko ruodon suoraksi, mutta ei se enää oikene.

Vaikka nykyään en itse enää ajattele pituuttani, saan kuulla siitä usein. Yleisin jäänmurtaja on aina ollut kysymys: pelaatsä koripalloa?

62 päänympärys

Kuten pituuteni, myös pääni koko aiheuttaa toisinaan ihmettelyä. Sen ympärysmitta kun on hulppeat 62 senttiä. Siksi en oikein ole hattuihmisiä. Moniin rooleihin ovat puvustajat halunneet kokeilla hattua, mutta sitten luopuneet ajatuksesta.

Jo ala-asteella jotkut yläluokkalaiset kysyivät, onko sulla perunoita pipossa? Se ei auennut minulle, vaan vastasin aina kiltisti, että ei ole perunoita pipossa.

1 eli ensimmäinen

Ensimmäinen on näyttelijäntyössä tärkeä numero. Ensimmäinen otto kohtauksesta on näyttelijälle tärkein, sen jälkeen kaikki on jonkin toistoa ja variaatiota.

”Näyttelijä haluaa muistaa aina tärkeimpänä viimeisimmän roolinsa.”

Myös näytelmän ensi-ilta teatterissa on hetki, johon paine tiivistyy. Useimmiten ensiesitys ei mene ihan putkeen, sillä yritys on niin tuimaa, että keihäs lähtee helposti taivaalle siinä kuuluisassa väärässä kulmassa.

Totuus on sekin, että näyttelijä haluaa muistaa aina tärkeimpänä viimeisimmän roolinsa. Jussi Ketolan rooli Ikitie-elokuvassa oli kiitollinen tehdä, sillä noin monella tapaa isoa roolia on harvoin tarjolla. Sen lisäksi, että tarina on vahva ja koskettava, päähenkilö on enemmän kuin pulassa alusta loppuun, mikä teki roolista näyttelijälle herkullisen.

Nolo yksityiskohta näissä Suomen juhlavuoden elokuvissa on toki se, ettei sadan vuoden historiasta tunnu löytyvän yhtään naisen tarinaa, jonka olisimme halunneet kerrottavaksi.

10+ osoitetta

Olen paljasjalkainen helsinkiläinen ja asunut eri puolilla kaupunkia pitkälti yli kymmenessä osoitteessa. Parhaillaan asumme Töölössä, se on kolmas töölöläisosoitteeni.

”Asuimme vuokralla miljonäärimummon asunnossa.”

Olen syntynyt Linnanmäen vieressä Alppilassa, mutta suuren osan lapsuudestani vietin hienostokaupungin­osaksi luokitellussa Eirassa Engelinaukiolla sijaitsevassa vuokra-asunnossa. Äitini oli yksinhuoltaja, mutta asuimme vuokralla miljonäärimummon asunnossa. Välillä, kun kävin koulukavereiden luona kylässä hulppeissa lukaaleissa, muistan ajatelleeni, etten ihan kuulu tänne. Lapsuudestani minulla on silti hyvin lämpimät muistot: oli mahtavaa asua meren lähellä ja kiipeillä Kaivopuiston kallioilla.

3 eli trio

Tykkään trioista. Trioissa kaikki ovat keskiössä, eikä kenenkään taakse pääse piiloon. Olemme sellainen puolisoni Elina Knihtilän ja poikamme kanssa. Pieni perhekokomme toimii meille.

Tapasimme Elinan kanssa Q-teatterissa vuonna 1991. Kun näin hänet, ajattelin, että hän on vaikuttava näyttelijä ja voimakas persoona, joka näkyi ja kuului. Se oli kiehtovaa ja vähän pelottavaakin, itse kun olin aika hiljainen ja rauhallinen.

Kunnioitan sitä, että Elina uskaltaa ottaa kantaa erilaisiin epäkohtiin. Ääntä meillä on riittänyt aina puolin ja toisin, mutta toivottavasti huuto on iän myötä jalostunut. Perheenä elämämme on kuitenkin tasapainoista ja arkista.

5+ lähiystävää

Paras ystäväni lapsena oli talonmiehen poika, jonka perhe asui samoilla kulmilla. Niiltä ajoilta minulle on jäänyt joitakin tärkeitä ystävyyssuhteita, joita tulee pidettyä edelleen yllä. On helpottavaa ja terveellistä tavata rakkaita ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa teatterin tekeminen tai näytteleminen ylipäätään.

”On helpottavaa tavata rakkaita ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa näytteleminen.”

Minulla on myös ammatin puolesta paljon hyvin läheisiä ystäviä, joiden kanssa vietän aikaa myös vapaalla. Tässä hommassa syntyy helposti ryhmiä, joiden on helppoa ja hedelmällistä työskennellä yhdessä. Se edesauttaa montaa asiaa ja vapauttaa energiaa oleelliseen.

100 senttiä kalaa

Kalastus on minulle rakas harrastus, käyn kalassa aina kun vain ehdin. Se on haastavaa, jännittävää ja vie täysin mukanaan, en mieti silloin mitään muuta kuin sitä. 100 senttiä on perhokalastajalle tärkeä mitta: sillä voi kutsua itseään kalastajaksi. Itsellänikin oli kerran sellainen kala perhossa kiinni Australiassa, mutta härkähai päätti syödä sen, ja minulle jäi vain tyhjä siima käteen.

Kaupunkikalastusta on tässä maassa hyödynnetty matkailussa ihan liian vähän. Pelkästään Helsingin Töölönlahdelta voi saada 20 eri kalalajia päivässä. Hietaniemen uimarannalta voi saada keväällä siikaa, Hakaniemen sillan alta syksyllä kuhaa, Kaivopuiston rannasta taimenta ja ahventa. Olen kalastanut niissä kaikissa.

Vanhankaupungin patoa en ymmärrä. Se vaikeuttaa erittäin uhanalaisen meritaimenen ja lohen kutunousua, eikä padolla ole kuin museoarvoa. Kaupunkilaisten ja turismin kannalta olisi paljon hienompaa, että Helsingin reunalla virtaisi parin kilometrin mittainen villi koski, jonka alajuoksulle Helsinki on aikoinaan perustettu.

"Olen yrittänyt opettaa pojalleni, että mitä paremmin ymmärtää kieliä, sitä paremmin ymmärtää myös ihmisiä."
"Olen yrittänyt opettaa pojalleni, että mitä paremmin ymmärtää kieliä, sitä paremmin ymmärtää myös ihmisiä."

666 paholaisen rytmi

Kiehtova ja koominen luku, joka on nuoruuden kauhuelokuvista ja hevimusiikissa tuttu pedon merkki. Se sisältää energiaa, joka toimii sukupolvesta toiseen: nuorempana se kiehtoi minua, sitten poikaani.

Ensimmäinen konsertti, johon menin yhdessä poikani kanssa, oli Iron Maidenin Olympiastadionin-keikka vuonna 2011. Poikani oli tuolloin 12-vuotias. Ajattelin, että kokemuksesta saattaisi tulla meille kiusallinen isä, poika ja rock’n roll -hetki. Mutta kun Bruce Dickinson tuli lavalle, poikani pomppasi pystyyn, nyrkki alkoi heilua ja heiluikin sitten läpi konsertin. Se oli liikuttavaa ja hauskaa: ei näitä asioita näköjään voi eikä tarvitse opettaa tai selittää.

1 lempikirja

Pahan ja hyvän kamppailu on aina kiinnostavaa. Se, että ihminen pyrkii hyvään, mutta toimii jatkuvasti itseään ja parastaan vastaan.

Lempikirjani Saatana saapuu Moskovaan käsittelee muun muassa tätä tematiikkaa. Se on maagisen kaunis ja monitasoinen teos. Siitä sovitettu esitys pyörii nyt parissakin helsinkiläisteatterissa, ja itsekin näyttelin Saatanaa Suomenlinnan kesäteatterissa 1990-luvun lopulla. Saatanaa on oikeastaan mahdotonta näytellä, sillä tärkeämpää kuin se, mitä kaikkea minä teen, on se, miten muut ympärillä reagoivat rooliini.

2 kieltä

Toivon, että olisin lapsuudessani satsannut kieliin. Ne ovat voimavara. Poikaani seuratessa olen huomannut, miten voimakasta vastustus pakkoruotsia kohtaan on. Se on ihmeellinen peikko. Olenkin yrittänyt opettaa pojalleni, että mitä paremmin ymmärtää kieliä, sitä paremmin ymmärtää ihmisiä ja maailmaa.

”Surkuttelen huonoa kielipäätäni.”

Kuvasin juuri virolaista elokuvaa The Last Ones, ja häkellyin, miten hyvää suomea kaikki puhuivat. Itse en osaa viroa ollenkaan enkä oikein ruotsiakaan. Englannilla yritän takellella eteenpäin, mutta surkuttelen huonoa kielipäätäni.

Ammatin puolesta olen päässyt tutustumaan useisiin erilaisiin kulttuureihin, mikä on ollut ilo. On lohduttavaa huomata, että ihmiset ovat lopulta kaikkialla hyvin samanlaisia ja painivat samojen asioiden kanssa. Se hälventää ennakkoluuloja.

15. sukupolven isäntä

Elina on maatalon tytär, ja heillä on vanha sukutila Oravalassa, Valkealassa. Myös oma isäni on maanviljelijän poika.

Nykyaikana ei ole enää mikään itsestäänselvyys, että maatilan pyörittäminen kannattaa. Elinan serkku Tommi Hasu on 15. polven isäntä tilallaan. Olen keskustellut hänen kanssaan paljon ja oppinut kunnioittamaan hänen työtään suuresti. Maatilan isännät ovat nykyajan sankareita, sillä he joutuvat taistelemaan tehotuotantoa vastaan. He keksivät luovia keinoja selvitä: Tommi esimerkiksi kasvattaa muun muassa luonnonohraa, jota myydään nyt pienpanimolle Saimaalla.

Ihailen sitä rohkeutta, jolla maatilalliset ottavat riskejä, tekevät suuria satsauksia. Pitäisi muistaa, ettei mikään ole niin kannattavaa kuin suosia suomalaista.

Tommi Korpela

Syntyi 23.8.1968 Helsingissä. Asuu Töölössä avopuolisonsa Elina Knihtilän ja parin 20-vuotiaan pojan kanssa.

Pääosa-jussit elokuvista Miehen työ, Putoavia enkeleitä ja Häiriötekijä.

Näytellyt Q-teatterissa 25 vuotta.

Incredible Fishing with Hissu ja Tommi TV6:lla keskiviikkoisin.

Ikitie nyt elokuvateattereissa.

– Olen tehnyt itselleni kylmästi selviytymisstrategian, sillä minulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Romahtaa tai selvitä, Anne Kukkohovi sanoi Me Naisten haastattelussa ystävänsä Teri Niitin poismenon jälkeen. Kuva: Jouni Harala

Anne Kukkohovi kertoo sosiaalisessa mediassa, että hänen äitinsä on kuollut.

Juontaja ja malli Anne Kukkohovi kertoo Facebookissa, että hänen äitinsä on menehtynyt.

Kukkohovi kirjoittaa, että hänen äitinsä diagnoosista on kulunut kymmenen kuukautta.

– Se sama päivä kuin Teri menehtyi. Syyskuu Pariisissa 2016 olimme yhdessä ensimmäisellä ja viimeisellä matkallamme. Meillä oli kivaa, juoksimme sadetta pakoon ja flirttailimme miesten kanssa. Tänään minusta tuli äiditön tytär. 23.10. kello 8.10. R.I.P. rakas äiti, Kukkohovi suree menetystään Facebookissa.

Hänen ystävänsä, stylisti Teri Niitti kuoli vain 43 vuoden ikäisenä tammikuussa 2017. Kukkohovi kertoi sen jälkeen Me Naisille, kuinka parikymmentä vuotta kestänyt ystävyys Terin kanssa oli hänen henkireikänsä. Tuolloin hän kertoi myös joutuneensa tekemään järjestelyjä, jotta voisi olla kuluvan vuoden aikana sairastuneen omaisensa tukena toisessa kaupungissa.

Kukkohovi kertoi Facebookissa syyskuussa vierailevansa Vaasan keskussairaalassa. Toisessa syyskuisessa päivityksessään hän kertoi vievänsä äidille sairaalaan proteiinilettuja. Lokakuussa hän kertoi vierailleensa Vaasan sairaalan saattohoito-osastolla.