”En ole ensimmäinen enkä viimeinen artisti, joka lähtee lasten kanssa keikoille”, Suvi sanoo. Kuvat: Jouni Harala
”En ole ensimmäinen enkä viimeinen artisti, joka lähtee lasten kanssa keikoille”, Suvi sanoo. Kuvat: Jouni Harala

Laulaja Suvi Teräsniska on jämpti ja rakastaa järjestystä. Toisen lapsensa odotukseen hän suhtautuu kuitenkin rennosti. – Lapsen kanssa olen oppinut joustamaan.

Naiselle, jonka harrastuksena on järjestellä valkoiset, mustat ja värilliset paidat omiin pinoihinsa, tämä aamu ei ehkä ole ollut parhain.

Suvi Teräsniska, 27, on herännyt kotona Oulussa, mutta ei omasta makuuhuoneestaan, koska siinä ei juuri nyt ole lattiaa. Satavuotiaan hirsitalon remontti on edennyt viimeiseen huoneeseen, mutta kestää vielä viikkoja, ennen kuin uudet eristykset, levyt ja pinnat ovat paikoillaan.

Keskeneräisestä projektista huolimatta Suvi ei kärvistele stressissä: hän juttelee onnellisena, vastaa välillä miehensä Simo Aallon puheluun ja selittää muille kärsivällisesti remontista.

– Vanhassa talossa on rossipohja, ja olemme nyt vaihtaneet sähkölämmityksen maalämpöön, Suvi aloittaa.

Makuuhuoneesta on purettu lautakerroksia, ja tänään tulee imuauto vetämään vanhat hiekat ja oljet pois.

– Kyllä tämän jaksaa, kun ajattelen, että kohta pääsen sisustamaan ja järjestelemään.

Remonttiasiat ovat pyörineet mielessä aina siitä hetkestä, kun pariskunta kolme vuotta sitten osti talon hieman Oulun keskustan ulkopuolelta. Vielä isompi elämänmuutos tapahtui viime vuoden maaliskuussa, kun esikoispoika Terho syntyi.

Äidiksi tulo oli jännittänyt, mutta pian Suvi huomasi, että turhaan.

– Kun vaihdoin ensimmäisiä vaippoja vauvalleni, tajusin äkkiä, että kyllähän minä tämän muistan. Hoidin paljon pikkuveljeäni Oskaria.

Suville annettiin aikanaan iso vastuu.

– Vanhemmat luottivat minuun. Äidiksi tullessani siitä kokemuksesta oli iso apu.

”Tavaroiden järjestely on puuhaa, jossa saan olla ajatuksissani. Kassallakin järjestelen maitopurkit peräkkäin.”

Mutta oli toinenkin syy, miksi äitiys mietitytti: oma luonne.

– Olen siisti ja tarkka, tai siis överitarkka. Tavaroiden järjestely on puuhaa, jossa saan olla ajatuksissani. Kassallakin järjestelen maitopurkit peräkkäin, mistä kassaneidit kiittävät, Suvi sanoo.

– Ja nyt minulla on kotona pieni tyyppi, joka ei tajua järjestyksestä mitään.

Lue, miten Suvi puhui vauva-arjestaan oltuaan vuoden äitiysvapaalla.

Eniten Suvi yllättikin itsensä. Lapsen kanssa hän on oppinut joustamaan.

– Huomaan, että osaankin olla kärsivällinen. Poika on helppo ja rauhallinen lapsi. Toisaalta, jos me vanhemmat olisimme hermostuneita, niin varmasti lapsikin olisi. Tämä aika on ollut mukavaa, vailla turhaa stressiä ja kellonaikoja.

Rennosti raskaana

Loppusyksystä perheeseen syntyy toinen lapsi. Odotus on ollut nyt rennompaa.

– Alkuviikkoina, kun vauvavatsa ei ollut vielä kasvanut eikä liikkeitä tuntenut, saattoi mennä päiviä, etten edes muistanut olevani raskaana. Pitää paikkansa, että toinen lapsi menee vähän vasemmalla kädellä, Suvi nauraa.

Ensimmäistä odottaessaan Suvi oli ladannut puhelimeensa sikiön kehityksestä kertovan appsin.

– Katsoin siitä päivittäin, milloin vauva alkaa kuulla ja mitä hän oppii missäkin vaiheessa. Oikein ahmin tietoa. Nyt on hyvä, jos kerran kuukaudessa katson, mitä tapahtuu.

Suvi Teräsniska ja Simo Aalto menivät naimisiin 2014. Rakastuminen oli klassinen työpaikkarakkaus: Suvi palkkasi Simon bändiinsä toiseksi valo- ja ääniteknikoksi. Elettiin maaliskuuta 2011.

– Bändin pojat olivat olleet minulle kuin isoveljiä, koska olin porukan nuorin ja alalla kokemattomin. Aluksi suhtauduin Simoonkin samalla tavalla, mutta melko pian huomasin, että hänellä oli syvempiä tunteita. Ensin bändin sisällä vitsailtiin, että olimme porukan ainoat sinkut. Pari kuukautta myöhemmin se ei enää ollutkaan vitsi.

”Minulle on sanottu, että pidä tuosta kultakimpaleesta kiinni.”

Suvi ihastui Simon huomaavaisuuteen ja tarkkuuteen, tapaan huolehtia muista ja työasioista. Vauvaperheen arki ei ole vähentänyt toisen arvoa, päinvastoin.

– Minulle on sanottu, että pidä tuosta kultakimpaleesta kiinni. Simo on ensimmäinen seurustelusuhteeni, ja alussa hämmensi, että olisimme yhdessä koko ajan.

Suvi pohti asiaa ennen naimisiin menoa, ja tunne vain vahvistui.

– Uskon edelleen ikuiseen liittoon ja siihen, että olemme mieheni kanssa yhdessä loppuelämän.

 


Kymmenvuotias Suvi hoiti aikoinaan paljon yksin pikkuveljeään. Kokemuksesta on ollut apua nyt oman lapsen kanssa.
Kymmenvuotias Suvi hoiti aikoinaan paljon yksin pikkuveljeään. Kokemuksesta on ollut apua nyt oman lapsen kanssa.

 

Vanhempien ero opetti

Suvia pidetään yhä Lapin tyttönä, vaikka lapsuudenperhe muutti Kolarista Ouluun, kun tyttö oli seitsemänvuotias. Vanhemmat erosivat, kun Suvi oli 15-vuotias ja veli viiden. Suvi jäi asumaan isänsä ja pikkuveli äidin luo. Käytännössä sisarukset liikkuivat kotien välillä niin paljon kuin arkeen sopi.

– Vanhemmat ajattelivat, että näin on parempi. Ikäeron takia emme veljen kanssa olleet leikkitovereita, ja näin kumpikaan vanhemmista ei jäänyt yksin.

Nyt aikuisena Suvi ymmärtää, että he veljen kanssa eivät olleet helpossa kehitysvaiheessa; hän murrosiässä ja veli uhmaiässä. Välillä ovia paiskottiin.

– Isä antoi minulle paljon velvollisuuksia ja vastuuta, joka joskus aiheutti kränää. Ehkä hän liikaa kuvitteli minut äidin rooliin meidän kahden hengen perheessämme. Minä olin sitä mieltä, että minun olisi vielä kuulunut olla se huollettava.

– Riitelimme näistä asioista silloin, mutta sekin kasvatti. Kaikki asiat on myöhemmin käyty läpi, Suvi sanoo.

Oma parisuhde on auttanut ymmärtämään vanhempien eroa. Vasta sitten Suvi taisi tajuta, minkä vuoksi vanhempien oli parempi elää erillään. Nyt tuntuu rauhoittavalta, että äidillä ja takaisin Kolariin muuttaneella isällä on hyvät välit.

”Heti eronsa jälkeen isä sanoi, että älä Suvi ikinä mene naimisiin.”

Mutta on eräs asia, joka vaivasi Suvia siihen asti, kun hän itse rakastui.

– Heti eronsa jälkeen isä sanoi, että älä Suvi ikinä mene naimisiin. Se jäi mieleeni, vaikka en silloin ymmärtänyt parisuhteista mitään, Suvi aloittaa.

– Simon kohdattuani sanoin isälle, että mitä roskaa olet minulle jauhanut. Heillä oli hienoja hetkiä ja he saivat kaksi hienoa lasta, vaikka liitto epäonnistuikin.

Kaikki elämän miehet

Äitiysloma on merkinnyt Suville pitkää lomaa keikkailusta ja musiikin tekemisestä. Irtiotto tuli tarpeeseen: takana on liki kymmenen vuoden yhtämittainen työputki. Ensimmäisen levytyssopimuksensa Suvi allekirjoitti 18-vuotiaana.

Muutama työkatkos äitiysvapaassa on ollut. Ensimmäinen oli tammikuussa pidetty biisileiri, jonka tuotokset on nyt jalostettu syyskuussa julkaistavaksi albumiksi. Elokuussa ilmestyy jo sinkku Elämäni miehiä, joka on Nina Granrotin, Matias Keskiruokasen ja Lasse Kurjen käsialaa. Se on Suvin mukaan henkilökohtaisin biisi, jonka hän on koskaan esittänyt.

Lause on paljon luvattu, sillä Suvi tunnetaan artistina, joka pilkuntarkasti vahtii, mitä esittää. Hänestä biisien on oltava uskottavia ja suuhun sopivia. Näitäkin riimejä on hiottu tavuja myöten.

– Uusi biisi kertoo isästäni, pikkuveljestä, miehestäni, pojastani ja Yö-yhtyeen Olli Lindholmista – tietenkin.

Puolisostaan Suvi on laulanut jo Uusi aamunkoi -kappaleessa, jonka hän esitti yllätysnumerona häissään. Pikkuveljelle omistettu laulu löytyy joululevyltä. Pitkäaikaiselle ystävälleen ja oppi-isälleen Olli Lindholmille Suvi on aiemmin omistanut kokonaisen albumin, tribuuttilevynsä Hän tanssi kanssa enkeleiden. Se oli kiitos viidestä vuodesta Yö-yhtyeen taustalaulajana: siitä Suvin ura lähti vauhtiin.

– Pääsin Yö-yhtyeeseen 18-vuotiaana. Kaikilla tuntui olevan pelko, mitä siitä tulee. Mutta jo ensimmäisenä syksynä bändin jäsenet olivat jutelleet, että ei tuota niin nuoreksi uskoisi. Minulle on aina sanottu, että olen syntynyt vanhana.

Suvi on miettinyt pian kymmenvuotista uraansa vastikään myös tv-kameroiden edessä. Hirvensalmen leiri seuraavalla Vain elämää -kaudella herätti hänessä paljon ajatuksia. Helpolla hän ei itseään päästänyt, taaskaan.

”Olen kunnianhimoinen ja tarkka ja helposti vaatisin itseltäni liikaa.”

– Olin leirillä ainoa, joka ei ole itse tehnyt kappaleitaan. Selitin itselleni pitkään, etten ole vielä kokenut mitään biisin arvoista. Mutta eihän se pidä paikkaansa, olen kokenut vaikka mitä. Sitä paitsi Jussi Hakulinen kirjoitti Joutsenlaulun vain 16-vuotiaana!

Toisaalta, biisiä tehdessä rima tulisi heti nostettua korkealle ja hittiä pitäisi syntyä saman tien, Suvi pohtii.

– Olen kunnianhimoinen ja tarkka ja helposti vaatisin itseltäni liikaa. Tiedän kuitenkin, että minulle on suotu laulunlahja, ja sitä minun täytyy kantaa kunnioituksella. Siitä minua kehutaan ja sitä ihmiset tulevat kuuntelemaan, platina­levyjä myyvä tähti miettii.

Perhe rundille

Kun Suvi taas palaa keikoille täysillä helmi-maaliskuussa, tilanne on uusi: mukaan lähtee koko perhe ja lastenhoitaja.

– Paluu vähän jännittää, mutta kun en ole stressannut tähänkään asti, en aio stressata nytkään.

Lapsenvahdin etsiminen on jo alkanut. Suvin äiti on tiiviisti työelämässä Limingan kunnan vanhustyön johtajana. Isä asuu Kolarissa iäkkään äitinsä tukena ja käy töissä kultakaivoksella Kittilässä.

– Mietin kavereita läpi. Jospa se voisi olla joku heistä.

” Paluu vähän jännittää, mutta kun en ole stressannut tähänkään asti, en aio stressata nytkään.”

Suvi on tehnyt paluunsa eteen muitakin valmisteluja: keväällä hän esimerkiksi kävi läpi kaikki bändin käyttämät mikrofonikaapelit, valopiuhat ja muut johdot. Siis pesi, nimikoi, tarroitti, tarkisti mitat, järjesteli ja inventoi.

– Sanoin miehelleni, että anna mulle jotain järkevää tekemistä. Olen kiinnostunut teknisestä välineistöstä ja haluan, että kaikki toimii ja näyttää hyvältä, kun yleisö tulee minua katsomaan.

– Sitä paitsi minähän omistan ne kamat, ja yrityksestä täytyy pitää huolta, 22-vuotiaana yrittäjäksi ryhtynyt Suvi sanoo.

Moni Suvin ikätovereista opiskelee vielä. Heidän elämänsä näyttää hänestä joskus kadehdittavankin huolettomalta. Toisaalta niin on myös toisinpäin: Suvin valinta kiinnostaa kavereita. Monelle hän on toiminut mentorina ja selostanut, miten yritys perustetaan ja miten sitä pyöritetään.

Suvin mielestä homma on yhtä selvää kuin kirjanpito. Kaikki hoituu, kun tekee täsmälliset pohjatyöt. Kuittien lähettäminen kirjanpitäjälle jätesäkissä olisi kauhistuttava ajatus. Sellaistakin kuulee.

– Kirjanpitäjäni kysyi yhtä tositetta. Sanoin, että se on yläkerrassa, mutta en pääse hakemaan sitä nyt, kun portaat on purettu pois remontin ajaksi. Olen kuulemma tilitoimiston unelma-asiakas.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.