Hiihtäjä Mika Myllylän perheessä roolit ovat heittäneet kuperkeikkaa. Miehensä uralle ja kolmelle pienokaiselle omistautunut vaimo ryhtyy kuuden kotona vietetyn vuoden jälkeen yrittäjäksi. – On minun vuoroni tehdä jotain omaa, Suvi Myllylä kertoo rohkeasta ratkaisustaan. Nyt on karpaasin vuoro seisoa tukijoukoissa.
Haastattelu on julkaistu Me Naiset -lehdessä 18.7.2002

Haastattelu on julkaistu Me Naiset -lehdessä 18.7.2002. ( Linkki tiedostoon )

Mika, 32, ja Suvi Myllylän, 29, mökkipaikka Posiolla on kuin pieni metsäparatiisi.

Ympäri vuoden asuttava torppa sijaitsee rauhallisen tien varrella, kauniissa järvenrantamaisemassa. Rehevä metsä suojaa pihapiirin vieraiden katseilta.

Piilopirtti rantasaunoineen on mitä mainioin paikka rauhoittumiseen ja latailuun. Pesueen pienokaisille Benjamille, 5, Olivialle, 3, sekä vuoden ja kahden kuukauden ikäiselle Wiljamille ympäristö tarjoaa tilaisuuden seikkailuun ja irrotteluun.

Tänä kesänä Myllylän huushollin lomaviikot jäävät vähiin Suvin opiskelukiireiden vuoksi. Ennen yksinomaan ammattimaiseen hiihtämiseen keskittyneessä perheessä Mikan ja Suvin roolit ovat heittäneet kuperkeikkaa.

Yhä suurempi vastuu kotiaskareista jää karpaasin kontolle, kun on vaimon vuoro rakentaa uraa. Suvi on astumassa yksityisyrittäjän saappaisiin ja toteuttamassa pitkäaikaista haavettaan omasta lastenvaateliikkeestä.

Williriiheksi nimetty putiikki avaa ovensa Myllylöiden kotikylässä Haapajärvellä elokuussa.

– Olen ollut kotona esikoisemme Benjamin syntymästä lähtien. Arkeni on ollut lasten ja kodin hoitamista sekä Mikan tukemista hänen urheilu-urallaan. Mutta nyt on minun vuoroni päästä tekemään jotain omaa, määrätietoinen Suvi kertoo.

Jäi vain tyhjyyden tunne

Myllylöiden arki on ollut yhtä myllerrystä Lahden MM-kisojen jälkeen. Kansan suuri suosikki, esikuva ja kunnioitettu sankari muuttui dopingkärähdyksen myötä sylkykupiksi ja petturiksi. Tai ainakin niin kävi julkisuudessa.

– Vaikka toisaalta minähän myös olin osaksi kohde, vuosien ajan elin Mikan rinnalla hiihtouran vaatimusten ja aikataulujen mukaan, tingin omista haaveistani hänen uransa vuoksi. Se oli kova päivätyö minullekin. Kun Lahden jälkeen matto oli yhtäkkiä vetäisty jalkojemme alta, tilalle jäi vain suuri tyhjyyden tunne.

Lapset olivat pelastava tekijä

Pahimpien jälkilöylyjen aikoihin Myllylät saivat kolmannen lapsensa. Pikku-Wiljamin syntyessä oli jaksettava iloita uudesta elämästä ja rakkautta oli riitettävä myös kahdelle vanhemmalle lapselle. Uusi pienokainen toi muuta ajateltavaa synkkien tuulien keskelle.

– Meidän oli keskitettävä kaikki energia lapsiin ja omaan jaksamiseemme, Suvi kertoo.

– Lapset olivat myös valtava voimanlähde. Heidän arkensa jatkui leikkeineen ja touhuineen, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa, sama meno oli aina päällä sateella ja paisteella. He pakottivat nousemaan aamuisin ja pysymään kiinni arkiaskareissa. Mikalle lapset olivat varmasti pelastava tekijä.

Suvi kuvailee itseään ”tilannesitkeäksi” tyypiksi, joka vastatuulessa sinnittelee eteenpäin. Väsyminen ja luovuttaminen tulevat vasta pitkällä aikavälillä, pahimpien karikkojen jälkeen. Suvi olikin Mikan piinanhetkillä perheen piiskuri, joka patisti miehensä sängystä ylös masennuksen tai väsymyksen uhatessa.

– Vasta myöhemmin minulta loppui usko. Mika oli puskurini silloin, kun aloin murehtia, mitä jatkossa tekisimme ja millä eläisimme. Mika on kuitenkin äärimmäisyyksiin asti sitkeä, hänellä on uskomaton sisu. Hän on enemmän pintatunneherkkä, kuohahtaa hetkessä, mutta hänen sisimpäänsä eivät pikkukolhut vaikuta, Suvi sanoo.

Suvi ei osaa sanoa, milloin ikävät kokemukset laitettiin takaalalle tai koska vastoinkäymisistä päästiin yli. Suvi vertaa kokemuksiaan surutyöhön, jolloin tasapainoillaan luopumisen ja uuden alun välillä ja jonka kestoa ei tarkalleen voi määrittää.

Suvilla on tapana pitää leuka pystyssä ja katse eteenpäin, ja hän yrittää löytää kaikesta tapahtuneesta positiivisia puolia. Hän huomauttaa, että Mikan menestymisen vuosinakin heillä on ollut paljon kestettävää. Kunnia ei tullut karpaasille ilmaiseksi.

Näin jälkeenpäin Suvi näkee Lahden jälkeisen ajan myös opettavaisena ja terapeuttisena. Se antoi tilaisuuden aloittaa alusta. Kun ei ollut enää kiinni missään, oli tulevaisuus suunniteltava uusiksi. Muutoksien myötä hän kokee kasvaneensa myös aiempaa empaattisemmaksi.

– Se, mitä elämässä tapahtuu, on tarkoitettu kestettäväksi. Täytyy vain ajatella, mitä kaikkea vielä voi tulla ja tapahtua, mitä kaikkea meillä vielä on elämättä.

Suvi on rohkeampi

Suvi ja Mika ovat olleet yhdessä kolmetoista vuotta, he alkoivat seurustella Suvin ollessa 16-vuotias. Kesällä heidän häistään tulee seitsemän vuotta. Suville kolme lasta alkaa tuntua riittävältä määrältä, mutta Mika naureskellen suunnittelee oman jalkapallojoukkueen hankkimista.

Mikan rinnalla Suvi joutui tottumaan yksinoloon, sillä huippuurheilua elettiin paljon yhteisen ajan kustannuksella. Perheen kasvettua Suvin oli helpompi jäädä kotiin kuin reissata Mikan perässä koko pesueen voimalla.

Myllylät ovat kuitenkin pitäneet kiinni jokavuotisesta perinteestään päästä kahdenkeskiselle lomamatkalle. Tänä vuonna he rentoutuivat romanttisessa Pariisissa.

Suvi kertoo taannoisten koettelemusten yksinomaan lähentäneen heidän suhdettaan.

– Wiljamin syntymän aikoihin tunsin kuin en olisi riittänyt kaikille. Uudesta vauvasta huolehtiessani en pystynyt olemaan tarpeeksi läsnä Mikaa varten, minusta ei ollut tukemaan häntä yhtä paljon kuin olisin halunnut. Mutta niin vain me selvisimme siitä ajasta, Suvi huokaa.

Myllylät elävät toisenlaista, positiivisempaa kriisiaikaa nyt Suvin yrittäjyyden kynnyksellä. Kun Mikalla on aikaa kotona olemiseen, aikaisempaa suurempi vastuu kotiaskareista jakaantuu hänenkin kontolleen. Entisessä elämässä mies oli tottunut kävelemään valmiiseen pöytään, mutta tällä kertaa onkin Mikan vuoro seisoa tukijoukoissa.

– Nyt olen ehtinyt iloita lapsistamme paljon enemmän kuin aiemmin. Olen saanut seurata Wiljamin kasvua ja nauttia isyydestä aivan uudella tavalla. Vaikka se tietäisikin tekemistä, on ollut palkitsevaa nähdä, että isääkin tarvitaan kotona, Mika tuumii.

Päätös Suvin töihin lähdöstä tehtiin pitkien keskustelujen ja harkintojen jälkeen, eikä se syntynyt kivuttomasti. Suvi opiskelee parhaillaan yrittäjätutkintoa varten ja nauraa, ettei vieläkään oikein varmuudella tiedä, mikä hänestä tulee isona. Hän kuitenkin saa täyden tunnustuksen Mikalta.

– Minä en varmasti olisi uskaltanut tehdä mitään yhtä radikaalia. Suvi on paljon rohkeampi kuin minä, Mika sanoo ylpeyttä äänessään.

Oma elämä hallussa

Idea lastenvaateliikkeen perustamisesta syntyi käytännön tarpeista. Omalta asuinseudulta sellainen puuttuu, ja tähän asti Myllylät ovat hakeneet naperoidensa vaatteet isoista kaupungeista tai tuoneet tuliaisina ulkomaanmatkoilta.

Äitinä Suvi on oppinut, mikä lastentarvikkeissa käytännössä toimii ja eritoten, missä heikkoudet piilevät. Omaan liikkeeseen hän hankkii tuotteita niin Suomesta kuin maailmalta. Benjami, Olivia ja Wiljami saavat toimia koekaniineina.

Suvi aikoo työskennellä putiikissaan niin paljon kuin se perhe-elämän puitteissa on mahdollista. Hän on myös päättänyt välttää näännyttämästä itseään.

Yrittäjäksi ryhtyminen on Suville suuri haaste, johon on vastattava nyt tai ei koskaan.

Vastuu ei Suvia pelota, hän kuvailee itseään selviytyjäksi, joka mieluiten on oman elämänsä herra. Kuusi lasten kanssa kotona vietettyä vuotta ovat olleet antoisaa aikaa, mutta vaihteeksi hän tahtoo tehdä asioita itselleenkin.

– Nyt on minun vuoroni kokeilla kykyjäni, ottaa aikaa itselleni. Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken ja nautin suuresti kotona olemisesta, ei minusta ole ikuiseksi kotiemoksi. Olen vielä nuori tekemään ja kokemaan. Sitä paitsi ei se raha puussa kasva, Suvi perustelee.

– Elämä on viime vuosina opettanut sen, ettei sitä kannata suunnitella kauhean pitkälle. Paras vain elää päivä kerrallaan, nauttia onnesta tässä ja nyt, muutoin voi pudota tyhjän päälle, Suvi hymyilee itsevarmasti.

Daniel Craig ja Rachel Weisz kertovat odottavansa ensimmäistä yhteistä lastaan.

Viimein on selvinnyt, mitä Daniel Craig, 50, alkaa tehdä James Bond -uransa jälkeen. Näyttelijä on kertonut, että seuraava 007-leffa jää todennäköisesti hänen viimeisekseen salaisena agenttina.

Sen jälkeen pyssyhommat jäävät vähemmälle, ja mies katoaa vauvakuplaan!

No vitsi vitsi, eiköhän Craigia yhä nähdä myös valkokankaalla. Hänen näyttelijävaimonsa Rachel Weisz, 48, on kuitenkin kertonut The New York Timesille, että pari odottaa ensimmäistä yhteistä lastaan. Weiszin paljastus antaa ymmärtää, että molemmat ovat uutisesta varsin haltioissaan.

– Vatsani alkaa näkyä pian. Daniel ja minä olemme niin onnellisia. Meille tulee pieni ihminen. Emme malta odottaa, että tapaamme hänet. Kaikki on niin mystistä, Weisz hehkutti onneaan haastattelussa.

Rachel Weiszilla on 11-vuotias poika Henry edellisestä liitostaan ohjaaja Darren Aronofskyn kanssa. Daniel Craigin Ella-tytär suhteesta näyttelijä Fiona Loudonin kanssa on jo 25-vuotias. Weisz ja Craig ovat olleet naimisissa seitsemän vuotta.

Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen
Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen

”Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää”, Maaret Kallio muistelee kouluaikojaan Kodin Kuvalehdessä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio kertoo Kodin Kuvalehdessä, ettei ollut koululaisena mikään kympin oppilas. Toisin oli hänen isoveljensä Jarno Limnéllin laita. Jarno on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa, sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri ja upseeri. 

Maaretin ja Jarnon lapsuudenperheessä oli neljä sisarusta, joista Jarno on vanhin ja Maaret toiseksi vanhin. He kertovat jutussa, että Jarno nosti keskiarvonsa kymppiin lukion alussa. Maaret keskittyi koulun sijaan kavereihin ja teatteriharrastukseen.

– Toisaalta tunsin myös huonommuutta ja kateutta. Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää. Kun sain kutosia matematiikan kokeista, vanhempani lohduttivat, että heilläkin on huono matikkapää, Maaret toteaa jutussa.

Sisarukset kertovat jutussa olevansa erilaisia, mutta läheisiä. Lempeydestään tunnettu Maaret kertoo, että Jarno on aina ollut suorittaja.

– Jarno oli itseään kohtaan armoton jo lapsena. Muistan yhdet hiihtokisat, joissa hän hiihti niin kovaa, että oksensi maalissa. 

”Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset.”

Jarno puolestaan kertoo Kodin Kuvalehdessä, että Maaretista on ollut hänelle tukea ja apua esimerkiksi avioeron jälkeen. Psykoterapeutilla ja kyberturvallisuuden professorilla on kylläkin hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten tunteita käsitellään.

– Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset. En käsittele niitä vaan laitan aivoissani niiden päälle rastin ja jätän ne sinne, Jarno toteaa. 

Maaretin mukaan vaikeat asiat pitää avata, jakaa ja selittää. Kuten kaikki psykoterapeutit, hänkin on käsitellyt lapsuuttaan terapiassa. Maaret on aiemmin kertonut, että lapsuudenperhe oli puuhakas ja tavallinen.