Hallalahden perheeseen kuuluu viisi lasta, nuorin on 8 kuukautta ja vanhin 15-vuotias. Lisäksi perheeseen kuulu koiria, hevonen, poni, kanoja ja possu. Kuvat: Tiina Hallalahden kotialbumi
Hallalahden perheeseen kuuluu viisi lasta, nuorin on 8 kuukautta ja vanhin 15-vuotias. Lisäksi perheeseen kuulu koiria, hevonen, poni, kanoja ja possu. Kuvat: Tiina Hallalahden kotialbumi

Kaavilainen Tiina Hallalahti jätti maanantaina Facebookin ilmoituksen, jossa kertoo tarjoavansa mummolle kodin. – Kyse ei ole työpaikasta, hän painottaa.

Annetaan koti boheemille tänttähäärä mummolle maalta. Ylläpidosta huolehditaan, kerran viikkoon saunotus, kesäisin vastalla. Oma huone, vessa, suihku. Etuihin kuuluu hyvät marjamaat, täysi käyttöoikeus punkaa kasvimaalla ja kasvattaa mitä lystää kasvihuoneessa (poislukien kannabis). Kirkkoon viedään sunnuntaisin, jos tarve vaatii. Mieluummin suht raitis (iltamyssyt suotakoon). Leasingmummon tehtäviä, lukea satuja taaperolle, höpötellä jonninjoutavia, katsoa silloin tällöin taaperoa, jotta yrittäjä-äiti saa tehdä hommia. Perheemme on hetkittäin äänekäs, taiteellinen, raitis, boheemi, tunteita näyttävä, eläimiä ja luontoa rakastava. Hommiin ei kuulu siivous (ellei mummo rakasta sitä yli kaiken). Mummon etuja on myös neulominen, lauleskelu ja ennen kaikkea lapsi- ja eläinrakkaus. Perheeseen kuuluu lauma koiria, hevonen, poni ja possu – sekä teinejä (tapakasvatettuja.) Perhe lupautuu sitoutua mummoon hautaan asti. Saa jakaa.

Tällainen ilmoitus on levinnyt Facebookissa maanantai-illasta lähtien. Ilmoitusta on jaettu alle vuorokaudessa yli 6000 kertaa. Ilmoituksen on kirjoittanut kaavilainen Tiina Hallalahti. Tiina kertoo idean lähteneen perheen tarpeista, sillä heillä ei ole tukiverkostoa lähellä.

– Anoppini asuu 800 kilometrin päässä ja äidilläni on elämässä paljon muuta. Olemme mieheni kanssa molemmat yrittäjiä. Minä teen töitä kotoa, ja mies on viikot pääosin muualla töissä. Meillä on täällä melkoinen huvikumpi: lapsia on viisi ja sitten eläimiä. Mutta tässä on kyse myös siitä, että haluamme tarjota kodin ja ylläpidon jollekin mummolle. Kyse olisi molemmat voittaa -tilanteesta, Tiina kertoo puhelimitse.

Tiina asuu perheensä kanssa Kaavilla, josta on 60 kilometriä Kuopioon ja 95 kilometriä Joensuuhun.
Tiina asuu perheensä kanssa Kaavilla, josta on 60 kilometriä Kuopioon ja 95 kilometriä Joensuuhun.

Moni ymmärtänyt ilmoituksen väärin

Tiina on saanut maanantain jälkeen monia yhteydenottoja, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt. Yksi kiinnostunut olisi halunnut muuttaa miehensä kanssa. Jotkut taas ovat haaveilleet, että järjestely voisi sopia heille sitten joskus, kun ovat jääneet eläkkeelle. Kiinnostuneissa on ollut myös parikymppisiä nuoria ja sellaisia, joilla on itselläänkin monia lapsia ja lapsenlapsia.

– Emme valitettavasti hae nyt ukkia, vaan ainoastaan mummoa. Toivomme myös, että elämänkokemusta olisi kertynyt rutkasti. Uskon, että sopivin on sellainen, jolla ei ole omaa perhettä tai lapsenlapsia, Tiina sanoo.

Hänen mukaansa jotkut ovat myös ymmärtäneet ilmoituksen väärin. Kyse ei ole työpaikkailmoituksesta – eikä mummon tarvitse olla käytettävissä ympäri vuorokauden.

”Tämän pitää ehdottomasti tuntua mummosta kodilta.”

– On kyselty työsuhde-eduista ja lomista. Mutta emme etsi työntekijää, vaan perheenjäsentä. Täytyy natsata molemminpuoleisesti. Olisi kiva, jos mummo voisi esimerkiksi joskus auttaa nuorimman, 8-kuukautisen lapsen kanssa, ottaa hänet vaikka syliin ja pitää hetken seuraa. Muiden lasten kanssa voisi joskus vaikka leipoa piirakkaa tai käydä katsomassa sorsia sillä välin, kun minä käyn kaupassa tai kävelyllä. 

Tiina painottaa, että mummolla on oikeus olla kuin kotonaan ja tehdä mitä lystää.

– Jos hän haluaa laittaa kukkapenkin uusiksi, niin ei siihen tarvitse lupaa kysyä. Tämän pitää tuntua hänestä kodilta.

Hallalahden kotoa on lyhyt matka metsään. Tiina (vas.) on tällä hetkellä kotona 8 kuukautta vanhan lapsensa kanssa, mutta tekee myös töitä yrittäjänä.
Hallalahden kotoa on lyhyt matka metsään. Tiina (vas.) on tällä hetkellä kotona 8 kuukautta vanhan lapsensa kanssa, mutta tekee myös töitä yrittäjänä.

Sopivuuden voi testata käytännössä

Tiina tietää, että sopivaa ihmistä voi olla vaikea löytyä. Tärkeintä on se, että mummo on sekä lapsi- että eläinrakas.

– Olemme sellainen hössöperhe. Luonto ja eläimet ovat meille tärkeitä. Koirat saavat nukkua sängyllä ja lepäillä sohvalla. Ja hevonen ja possu saattavat tulla kuistille moikkaamaan. Emme siis etsi mummoa, joka alkaa ensitöikseen nyppiä vaatteista karvoja.

Menon ja meiningin lisäksi mummon pitää myös kestää alituista puheensuorinaa, sillä Tiinan mukaan perheessä puhutaan paljon.

– Kun karjalainen ja lappalainen avaavat suunsa, niin myös volumet saattavat nousta. Siitä on apua, jos mummo osaa juttujen tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

”Aivan kuten kuka tahansa perheenjäsen, mummo saa vapaasti hakeutua omaan rauhaan.”

1920-luvulla rakennetussa talossa riittää vilskettä päivittäin, sillä perheen lapset ovat siellä usein kavereidensa kanssa. Mummolle on kuitenkin varattu riittävästi omaa tilaa.

– Porukkaa tulee ja menee. Meidän on mahdollista järjestää niin, että mummolla olisi oma sisäänkäynti. Ja todellakaan ei tarvitse olla koko ajan tässä vilskeessä, vaan aivan kuten kuka tahansa perheenjäsen, mummo saa vapaasti hakeutua omaan rauhaan.

”Mekin sitoudumme mummoon.”

Tiinan mukaan paras tapa selvittää sopivuus molemminpuolin, on testata asia käytännössä.

– Tänne voi tulla kokeilemaan vaikka viikoksi, kestääkö omat hermot ja tykkääkö meistä ja elämäntavastamme. Me tietenkin myös sitoudumme mummoon. Jos mummoa tarvitsee kuskata lääkäriin, tai hänelle tulee jotain remppoja ja ramppoja, niin ne hoidetaan yhdessä, Tiina lupaa.

Sopiva mummo on sekä lapsi- että eläinrakas.
Sopiva mummo on sekä lapsi- että eläinrakas.

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä:

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.