”Hollywood on jotakin, johon minä en kuulu. Olen ulkopuolinen”, Meryl Streep on sanonut. Kuva: MVPhotos
”Hollywood on jotakin, johon minä en kuulu. Olen ulkopuolinen”, Meryl Streep on sanonut. Kuva: MVPhotos

Meryl Streepiä on kutsuttu aikamme suurimmaksi naisnäyttelijäksi. Lahjakkuuden ja taitojen lisäksi Streepin ulkonäköä on kommentoitu koko hänen uransa ajan. Hän on oppinut suhtautumaan siihen sarkastisesti.

”Hän on muutakin kuin kauniit kasvot.”

Näin alkoivat useat, uudesta lupaavasta näyttelijästä Meryl Streepistä kirjoitetut lehti­jutut vuonna 1979, kun Streep oli juuri tehnyt vahvan roolin läpimurtoelokuvassaan Kramer vs. Kramer.

Jutuissa kuvailtiin alkuun laajasti ja ihailevasti Streepin ulkonäköä: korkeita poskipäitä, kuulasta ihoa, vaaleita hiuksia – ja sitten muistutettiin, että hän todellakin osaa myös näytellä, ikään kuin yhdistelmä olisi ennenkuulumaton.

Meryl Streepin uralla on kaksi merkkipaalua: vuodet 1979 ja 1995. Kuva: MVPhotos
Meryl Streepin uralla on kaksi merkkipaalua: vuodet 1979 ja 1995. Kuva: MVPhotos

Vuonna 1979 Meryl Streep oli 29-vuotias. Pari vuotta aiemmin hän oli kuvaillut elämäänsä tuhkimotarinaksi.

– Kasvoin turvallisessa lähiössä New Jerseyssä, ja minulla on kaksi isoveljeä. Olin kouluni musikaalitähti kolmena vuonna peräkkäin, cheerleader ja minut valittiin tanssiaisten kuningattareksi.

Traagisinta Streepin nuoruudessa oli lehtijuttujen mukaan se, ettei hän ollutkaan kaunis kuin kedon kukkanen koko lapsuuttaan.

– Pienempänä en ollut ollenkaan suosittu eikä minulla ollut juurikaan kavereita. Olin myös ruma. Minulla oli rillit ja omituinen, permanentattu tukka.

Kaksi vuotta nuorempi veli vahvistaa Seventeen-lehden haastattelussa, että Streep oli lapsena melko karsean näköinen.

Sitten 14-vuotiaana Streep päätti ryhtyä kauniiksi. Hän luopui rilleistään ”eikä käyttänyt niitä enää koskaan”. Päätöksensä voimasta hänestä tuli kaikkea sitä, mitä maailma arvostaa: kaunis, suosittu ja kuuluisa.

Sellaista on olla nainen julkisuudessa ja viihdebisneksessä.

Ulkopuolinen Hollywoodissa

Streep eteni vakaasti kohti hienoa tulevaisuutta: hän opiskeli näyttelemistä kahdessa erittäin arvostetussa eliittioppilaitoksessa, Vassarissa ja Yalessa. Hänen ensimmäinen elokuvansa oli Isossa-Britanniassa kuvattu Muistojeni Julia (1977), ja Kramer vs. Kramerin jälkeen Streep näytteli 1980-luvun arvostetuissa klassikkoelokuvissa Sofien valinta (1982), Minun afrikkani (1985) ja Sydän karrella (1986).

Streep myönsi olevansa lahjakas ja tiesi myös olleensa onnekas.

”Minulla on ehdottomasti ollut myös tuuria.”

– Minulla on ehdottomasti ollut myös tuuria. Kun saat yhden roolin, joka miellyttää oikeita tahoja, saat paljon helpommin uusia, kiinnostavia töitä.

Ensimmäisten elokuviensa aikaan hän haaveili, että voisi joskus perustaa kiertävän teatteriryhmän, joka esittäisi Shakespearen näytelmiä ympäri Yhdysvaltoja.

– Ottaisin siihen mukaan ystäviäni, kuten Al Pacinon, Dustin Hoffmanin, Robert De Niron, Raúl Júlian, Rosemary Harrisin ja Marybeth Hurtin.

Sitten Meryl Streep täytti neljäkymmentä ja hienojen, kriitikoidenkin arvostamien roolien tarjoaminen tyrehtyi. Sen sijaan hänen 90-luvun taitteen elokuvansa tekivät hänestä kuuluisan myös komedian taitajana. Streepin vähemmän arvostettuihin mutta tunnettuihin töihin kuuluvat muun muassa Naispaholainen (1989) ja Kuolema pukee häntä (1992).

Streep meni naimisiin veljensä ystävän, kuvanveistäjä Don Gummerin kanssa vuonna 1978. Naimisiinmenon kuvaillaan olleen yllätys lähipiirillekin, sillä monet eivät tienneet parin edes olleen yhdessä.

– Asumme Sohossa ja tapailemme taiteilijatuttaviamme, käymme gallerioissa ja illallisilla, Streep kuvaili parin silloista trendielämää.

He asuivat aluksi New Yorkissa ja muutaman vuoden Los Angelesissa, mutta amerikkalaisen viihde­teollisuuden liepeillä liehuminen ei koskaan ole ollut Meryl Streepin juttu. He hankkivat ison tilan Con­necticutista.

– Ajattelen Hollywoodista ihan niin kuin suurin osa ihmisistä ajattelee. Se on jotakin, johon minä en kuulu. Olen ulkopuolinen.

1990-luvulla Streepistä tehdyt haastattelut keskittyivät hänen äitiyteensä. Streepillä ja Gummerilla on neljä lasta: Henry, Mamie, Grace ja Louisa.

Streep korosti, kuinka hän on aivan tavallinen pikkukaupungin mamma rennoissa kotivaatteissaan, joka käy vain silloin tällöin kuvaamassa menestyselokuvan tai pari, ja on pitänyt aina vuoden vapaata kulloisenkin lapsen syntymän jälkeen. Ladies Home Journal -aikakauslehdessä ihailtiin, kuinka Streep kuskaa itse lapset kouluun, kokkaa perheen ruuat, pesee pyykit, silittää ne ja käy kaupassa.

”On joitakin asioita, joiden takia olen valmis luopumaan mukavasta yksityisyydestäni. ”

– En kuitenkaan halua ihan kokonaan hautautua kotielämään. On joitakin asioita, joiden takia olen valmis luopumaan mukavasta yksityisyydestäni. Sellaisia ovat aseistariisunta, tasa-arvo ja heikommista välittäminen, Streep sanoi vuonna 1986.

Humanisti, ei feministi

– Olen humanisti, Meryl Streep vastasi, kun häneltä kysyttiin vuonna 2015 Suffragetti-elokuvan ensi-­illassa, onko hän feministi. Suffragetti-leffa kertoo ensimmäisistä naisasianaisista 1900-luvun alun Britanniassa.

– Olen miellyttävän tasapainon puolesta, hän jatkoi.

Streep on kuitenkin puhunut paljonkin sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Hän on kiinnittänyt huomiota niin Hollywoodin epätasa-arvoiseen palkkaukseen kuin seksuaaliseen ahdisteluun ja seksismiin.

– Miesten pitäisi ymmärtää, että maailmassa on jotain vikaa, kun heidän äänensä dominoivat keskusteluja kaikkialla, Streep sanoi.

Hän on lähettänyt Yhdysvaltojen kongressin kaikille jäsenille kirjeen, jossa hän pyytää heitä kiinnittämään huomiota tasa-arvoon ja kieltämään naisten syrjinnän erikseen lailla.

– Muistan lapsena kuulleeni, kun äitini pyysi kuiskaten isältäni rahaa. Ajattelin silloin, että minä en ainakaan aikuisena anele keneltäkään rahaa vaan hankin omat rahani itse.

Kun Streep näytteli pääosaa Villissä joessa (1994), hän sanoi, että haluaa olla esimerkkinä kolmelle tyttärelleen.

– Toimintasankarin nimi voi olla jokin muukin kuin Arnold, Sylvester tai Bruce.

Vanhalle rooleja riittää?

Meryl Streepin uran toinen merkkipaalu oli vuonna 1995. Silloin tuli ensi-iltaan Hiljaiset sillat, jossa Streep näyttelee pääosaa Clint Eastwoodin kanssa. 1960-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Streep on maaseudulla asuva kotiäiti, joka rakastuu paikkakunnalla vierailevaan valokuvaajaan, mutta valitsee kuitenkin rakkauden sijaan perheensä.

Sen jälkeen Streepin ura on rullannut sujuvasti eteenpäin. Hän on tehnyt arvostettuja rooleja sekä draamoissa että komedioissa, ollut ennätykselliset kaksikymmentä kertaa Oscar-ehdokas ja saanut kultaisia pystejä kolme.

Tämän vuosituhannen menestyksiin kuuluvat Tunnit (2002), Paholainen pukeutuu Pradaan (2006), Mamma Mia! (2008), Julie & Julia (2009), Rautarouva (2011) ja Florence (2016).

Streepin viime vuosien elokuvat ovat olleet pääosin myös valtavia taloudellisia menestyksiä.

– Luulen, että se johtuu paitsi onnekkaista yhteensattumista myös siitä, että elokuva-alalla on sekä ohjaajina että rahoittajina nykyään enemmän naisia, jotka uskaltavat satsata naisiin vetoaviin elokuviin, hän analysoi Mamma Mian! menestystä.

Vuonna 2009 sanomalehti The Independent käytti Streepiä esimerkkinä naisesta, jolle rooleja on riittänyt, vaikka 60 ikävuotta lähestyy. Se kun on vieläkin harvinaista.

Nyt Meryl Streep on 67-vuotias. Edelleen hänestä kirjoitetuissa artikkeleissa yllytään puhumaan hänen ulkonäöstään: kuinka Streep ei ollenkaan vaikuta ikäiseltään mummelilta, vaan hänen ”silmänsä sädehtivät” ja ”säärensä ovat upeat”. Tässä iässä hyvä ulkonäkö ei siis enää ole naisnäyttelijän ammatti­uskottavuuden este.

Streepiltä tietysti kysellään koko ajan, puolihienotunteisesti, miltä vanheneminen tuntuu. Vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa Streep on oppinut mediapelin.

– No, emmekö me kaikki ole kiitollisia siitä, että olemme elossa? hän on vastannut sarkastisesti.

Lähteet Simply Streep ja IMDB

Meryl Streep

  • Syntyi kesäkuussa 1949 New Jerseyssä.
  • On tehnyt urallaan kymmeniä elokuvia, ja hänellä on kaikkien aikojen ennätys Oscar-ehdokkuuksista eli 20. Hän on voittanut Oscarin elokuvista Kramer vs. Kramer, Sofien valinta ja Rautarouva. Voittanut useita Golden Globe -palkintoja.
  • Ennen avioliittoaan kuvanveistäjä Don Gummarin Streep seurusteli näyttelijä John Cazalen kanssa ja näytteli tämän tyttöystävää elokuvassa Kauriinmetsästäjät (1978). Cazale kuoli keuhkosyöpään pian elokuvan jälkeen.

Uusi Soo Soo -kappale esittelee entistä rohkeamman artistin, ABREUn. – On outoa, että seksi naisen laulamana on tabu, Anna huomauttaa.

Uudella ABREU-artistinimellä esiintyvä Anna Abreu, 27, julkaisi keskiyöllä uuden kappaleensa Soo Soo, jossa puhutaan suorasukaisesti seksistä. Kappale esittelee entistä rohkeamman artistin, joka muun muassa räppää ja laulaa näin:

Oon just niin taitava kuin musta huhutaan / oota vaan, että sulle aukeaa mun boudoir / oota vaan, näytän sulle miten käärmeet lumotaan.

– Mistä tahansa laulankaan, puhun asioista niiden oikeilla nimillä. Seksi on luonnollinen osa meitä kaikkia, eikä siitä laulaminen ole minulle outoa. Sen sijaan on outoa, että seksi naisen laulamana on tabu, Anna huomauttaa.

– Kappaleessa on kyse minun ajatusmaailmastani ja arvoistani: olen oikeasti aika härski mimmi! Tykkään heittää läheisilleni biisin kaltaista läppää, eikä minulla ole heidän kanssaan tabuja.

Me toon hengessä

Annan mukaan kappaleen taustalla on myös syvempi ajatus: jokaisella on oikeus määrätä itse omasta kehostaan. Se osuu yksiin paljon puhutun Me too -kampanjan kanssa, joka vastustaa seksuaalista häirintää. Annan mukaan Soo Soo on kuitenkin tehty vuosi sitten ja ajoitus on sattumaa.

”Vaikka biisissäni on lupaus seksistä, silti minä päätän, milloin se tapahtuu.”

– Biisissäni on minulle tärkeä sanoma. Vaikka siinä on lupaus seksistä, silti minä päätän, milloin se tapahtuu. Sattumoisin Me too -kampanjassa on samaa henkeä. Ero toki on, että minun biisissäni me molemmat haluamme sitä.

Anna on tehnyt viimeisen vuoden ajan kappaleita hänelle uuden tuottajan Tido Nguyen kanssa. Soo Soon kirjoittamiseen osallistui myös muusikko Vilma Alina.

– Vilma oli korvat punaisina kaikista ideoista, joita heitin studiolla. Kun hän kuuli valmiin biisin, hän viestitti minulle: "Apua, en muistanut, että tämä on niin härski!" Meillä oli todella hauskaa kappaletta tehdessämme, jotain taikaa siellä studiossa oli, Anna nauraa.

Syy sometilien tyhjenemiseen

Anna on käyttänyt viimeisen vuoden myös itsetutkiskeluun. Hän halusi päästä eroon vanhoista mielikuvista, jotka hän oli itse luonut itselleen. Artistinimen vaihto liittyi samaan ajatukseen: hän halusi vapautua menneisyydestään.

”Olen käyttänyt paljon aikaa selvittääkseni itselleni kuka oikeasti olen.”

– Olen käyttänyt paljon aikaa selvittääkseni itselleni kuka oikeasti olen. Olen mieltänyt itseni tietynlaiseksi ja antanut ulkopuolisten tekemän määritelmän vaikuttaa siihen, miten itse määrittelen itseni. Nyt uskallan olla rohkeammin ja rehellisemmin oma itseni.

Viime aikoina paljon huomiota on herättänyt myös Annan hiljaisuus sosiaalisessa mediassa, sillä hän poisti Instagramistaan kaikki kuvat. Anna kertoo kiinnostuksen sometilien tyhjenemiseen olleen hänelle yllätys.

– Minulle tuli fiilis, että halusin poistaa kaikki vanhat kuvani, mutta sillä hetkellä sille ei ollut sen suurempaa syytä. En osannut odottaa, miten paljon se kiinnosti. Mutta olihan se mahtavaa: se kertoo siitä, että on edelleen ihmisiä, jotka seuraavat minua 11 artistivuoden jälkeenkin, Anna iloitsee.

Kuuntele ABREUn kappale Spotifysta:

Tanssinäytökset ja -kilpailut pitävät yrittäjä Anitra Ahtolan syksyn kiireisenä. Hän vietti harvinaista vapaailtaa ravintola Palacen avajaisissa miesseurassa.

Tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola nautti uudistuneen ravintola Palacen kutsuvierasavajaisissa harvinaisesta vapaaillasta ulkona. Hän saapui tilaisuuteen komeassa miesseurassa, mutta pysyi salaperäisenä parisuhdetilanteestaan.

– Oikein hyvää kuuluu. Kaikki on hyvin, hän kuvailee hymyillen yksityiselämäänsä.

Ahtolan elämä on juuri nyt tanssintäyteistä.

– Olin vielä tunti sitten verkkareissa kotona ja mietin, että varmaan pitäisi vähän hiuksiakin laittaa. Verkkareissa vietän muutenkin suurimman osan ajastani, varsinkin nyt, kun treenaamme esityksiä ja kilpailuja varten, hän naurahtaa.

Ahtolalla on tällä hetkellä paljon syytä iloon. Perheeseen tuli parin viikon takaisista Performing Arts Soolo -kilpailuista kaksi SM-kultaa, kun hänen nuorempi poikansa Alex sekä tytärpuolensa Yasmin voittivat Suomen mestaruuden omissa sarjoissaan.

– Se oli mieletön viikonloppu. Seuraavaksi lähdemme DCA:n 50 tanssikoululaisen kanssa joulukuussa maailmanmestaruuskisoihin. Alex, Yasmin ja 10-vuotias Anina kisaavat kaikki siellä, Ahtola kertoo.

”Verkkareissa vietän muutenkin suurimman osan ajastani.”

Ahtolan uusioperheessä tanssiminen on todellinen elämäntapa, ja osalle lapsista siitä on alkanut muodostua myös ammatti. Alex palasi juuri Suomeen New Yorkista, missä hän oli hankkimassa uutta tanssioppia.

– Yasmin taas miettii parhaillaan, haluaako hän suuntautua enemmän opetuspuolelle vai tanssijaksi. Ja Anina haluaisi vain tanssia. Hän aina kysyy, että onko pakko käydä koulussakin, että eikö voisi vain tanssia, Ahtola nauraa.