Me Naiset
|
TANJA HAKAMO
Siskosten isoäiti valoi Carlaan (vas.) ja Camillaan avarakatseisuutta ja asenteen, että kaikki on mahdollista. ”Mami sanoi aina, että te vielä lähdette raketilla takapihalta kuuhun.” Kuva: Päivi Ristell
Siskosten isoäiti valoi Carlaan (vas.) ja Camillaan avarakatseisuutta ja asenteen, että kaikki on mahdollista. ”Mami sanoi aina, että te vielä lähdette raketilla takapihalta kuuhun.” Kuva: Päivi Ristell

Supertähtien manageri Carla Ahonius ja tunnevalmentaja Camilla Tuominen ovat kasvaneet vahvojen ihmisten ympäröiminä. Siskokset noudattavat elämässään lapsuutensa oppeja.

Espoon Ruukinrannassa, luontopolkujen kyljessä on talo, jossa rakastetaan sääntöjä. Ei sellaisia lannistavia sääntö-Suomi -rajoituksia, vaan lempeitä elämänviisauksia, joita talonväki on vuosien varrella viljellyt. Heti ovella manageri Carla Ahonius, 41, ja tunnevalmentaja Camilla Tuominen, 43, esittelevät niistä ensimmäisen: ”Kätellään kerran, halataan loput!”

Samaa sääntöä siskokset noudattavat töissäänkin: Carla ohjaamiensa tähtiartistien, kuten Jenni Vartiaisen, Erinin ja Jare Tiihosen eli Cheekin kanssa, Camilla taas bisnesmaailman tunnetuimpien tärkkikaulusten seurassa.

Carla ja Camilla ovat nuorimmat Ahoniusten neljästä lapsesta, joista jokainen on toteuttanut omanlaisensa menestystarinan. Levy-yhtiöuran jälkeen Carla perusti ManageMe-manageri- ja konsultaatiotoimiston. Camilla puolestaan vaihtoi rahakkaan konsulttiuransa yksityisyrittäjyyteen keksittyään Emotion Tracker -sovelluksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täällä Ruukinrannassa on nelikon lapsuudenkoti, samanlaisena kuin se oli valmistumisaikoinaan 1980-luvun alussa. Kalanruotoparketti tip top -kunnossa, tv-huone tutulla paikallaan ja klassinen mahalipasto täynnä valokuvia, Carlan päiväkirjoja sekä Camillan piirustuksia. Sama suuri ruokapöytä, jonka ympärille koko perhe yhä kerääntyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Kalustoon valittiin tuolit, joihin mahtuu käpertymään näin, Camilla ristii jalat istuimelle.

Sitten jutellaan, nauretaan ja syödään. Niitä kaikkia harrastetaan Ahoniuksilla kovaa ja paljon. Tänään isä on asetellut tarjolle toast skagenia, caesarsalaattia, juustoja, croissanteja ja piccolopulloissa kuohuvaa.

– Isä sanoo aina, että ne on ne pienet jutut. Muistan lapsuudesta, kuinka perjantaisin isä haki tapaksia ja laittoi äidille yhden oluen pakastimeen viilentymään, Carla fiilistelee.

– Isällä on ollut valtava merkitys kasvatuksessamme. Että tällaisen hölötyksen keskellä joku osaa aina kohdella niin arvostavasti.

Kahden äidin mallilla

Siskosten ensimmäiset muistikuvat toisistaan ovat kuitenkin muualta kuin Ruukinrannasta. Ne sijoittuvat Kotkaan, jossa tytöt asuivat vuoden ajan isän­äitinsä luona. Carla oli alle kolmen, Camilla ei vielä viittä. Samaan aikaan muu perhe asui kerrostaloyksiössä Espoossa ja rakensi kotitaloa.

– Sä varmaan muistelet, kuinka olen kontannut sua kohti hampaat ojossa? Kiusasin sua niin paljon! Carla ennakoi.

– Ei kun muistan hetken, kun keikistelimme peilipöydän edessä ja mami otti kuvia. Meillä oli huivit, ja leikimme, että ne olivat pitkät tukat. Mami oli huijannut meidät hiustenleikkuuseen, koska lyhyisiin hiuksiin ei tullut takkuja. Kampaus oli järkyttävä, mutta hän sanoi sitä Diana-tukaksi ja me uskoimme olevamme muodikkaita, Camilla kertoo.

– Välillä vedimme päähän sukkahousut ja kuvittelimme, että lahkeet olivat pitkät letit.

Tuttavapiirissä perheen asumisjärjestelyä hämmästeltiin ääneen, mutta vanhemmat tiesivät tyttöjen voivan hyvin isoäidillään.

– Meillä oli Kotkassa loistavat puitteet ja ihana mami. Minä rakastuin tulisesti naapurin Artturiin, ja Camilla marssi aamuviideltä naapuriin katsomaan niiden papukaijaa, Carla kertaa.

– Käydessämme Tapiolassa muun perheen luona tartuin mamia kädestä ja kysyin, joko lähdetään kotiin, Camilla muistaa.

”Meillä on aina ollut kaksi äitiä, mami ja oma äitimme.”

Kun Ahoniusten talo oli valmis, sinne muutti myös isoäiti. Tällä oli kansainvälinen elämä: hän asui puolet vuodesta Floridassa, puolet perheensä kanssa.

– Meillä on aina ollut kaksi äitiä ja kaksi naisen mallia, mami ja oma äitimme. Äidiltä olemme perineet puheliaisuuden ja oppineet empatiaa, mamilta taas asenteen You can do what you want, siskot sanovat.

Sillä asenteella isoäitikin eli. Päätti nuorena kotitilansa navetassa, että tänne en jää, ja lähti 16-vuotiaana laivalla Isoon-Britanniaan. Hän oppi seitsemän kieltä ja teki uran maahantuontiyrityksen pomona.

– Mami kiersi maailmalla tekemässä diilejä, tienasi itse rahansa ja osti omat timanttinsa. Kun kaverimme saivat tylsiä yöpaitoja, me saimme maailmalta uusimmat Madonna-paidat. En tiedä toista mummia, joka vinkkasi lapsenlapsilleen narubikineistä, kun ne olivat kuuminta hottia, Camilla kertoo.

”Mami tökkäsi alaselkään, jos röhnötimme tuolissa.”

– Hän luki meille lastenkirjat englanniksi ja vei kulttuurimatkoille Lontooseen. Mami opetti myös etiketin ja tökkäsi alaselkään, jos röhnötimme tuolissa. Vieläkään pöydästä ei nousta kiittämättä ensin ruuasta, Carla sanoo.

Lapsina tytöt ajattelivat, että kaikki mummit olivat sellaisia.

– Ymmärsimme hänen erityisyytensä vasta aikuisina. Mami on jo kuollut, mutta hämmästelemme kiitollisina vieläkin, että vitsit, millaisen naisen kanssa saimme kasvaa.

Kun isoäidistä nyt puhutaan, toistuvat sanat kaunis, elegantti ja vahva.

– Mami oli tough love ja tiukka kasvattaja. Hän pisti koville myös äitimme, Carla aloittaa.

– Millaisen duunin äiti tekikään asumalla anoppinsa kanssa ja antamalla lastensa rakastaa tätä niin paljon! Äidillämme on mieletön itsetunto, Camilla jatkaa.

”Meitä yhdistää lievä auktoriteettiongelma”, yrittäjäsiskokset Carla ja Camilla nauravat.
”Meitä yhdistää lievä auktoriteettiongelma”, yrittäjäsiskokset Carla ja Camilla nauravat.

Synnynnäinen neuvottelija

Siskot tunnustavat, että äidin empatian ja anteeksiannon rajoja tuli venytettyä läpi lapsuuden. Camilla rakasti esiintyä ja saada huomiota, Carla purki teinikiukkunsa kilareihin. Kumpikin jäi kerran kiinni näpistämisestäkin.

– Äidiltä opimme, että moka on lahja ja että ihmisen pitää saada ilmaista itseään. Ja sitä me teimme, Carla varsinkin! Veljemme rippikuvassa muu perhe on ykköset päällä, mutta Carla on vetänyt mekkonsa päälle Snoopy-paidan, Camilla aloittaa.

– Ei tuntunut mekolta sinä päivänä, Carla virnistää.

”Carla on edelleen siviilirohkeampi.”

– Carlasta kehittyi loistava neuvottelija. Kun meidän piti esiintyä joulujuhlassa, hän keksi esiripun takana, ettemme nouse lavalle, jos äiti ei lupaisi meille tietynlaista Daisy-nukkea. Minä en edes älynnyt vaatia moista, mutta nyökyttelin sujuvasti vierellä, Camilla kikattaa.

– Carla on edelleen siviilirohkeampi kuin minä. Kun minua kehutaan suoraksi, vastaan aina, että sä et ole tavannut mun siskoa!

Muutamista tyttöjen neuvotteluvoitoista huolimatta äiti taisi kuitenkin olla se, joka nerokkaimmin veteli naruista.

– Äiti huijasi meidät kotitöihin kehittämällä diplomijärjestelmän. Camille hän antoi diplomin lakanoiden viikkauksessa, minulle silityksessä. Silitin isän 12 kauluspaitaa, koska äiti vakuutti minun olevan siinä maailman paras, Carla nauraa.

– Äidin oppeja on myös, että perheessä kuuluu puhua kaikesta. Tämän ruokapöydän ääressä on kelailtu viinat, seksit ja poikaystävät. Äiti hoki, että tunteita ei saa tukahduttaa, Camilla sanoo.

Nuo opit Carla laiminlöi vain yhdessä asiassa. Vuosia kestäneestä koulukiusaamisesta hän ei puhunut kenellekään.

Kouluvuosien kiusahelvetti

–  Koska Cami oli lähin ja rakkain, purin pahan oloni häneen. Jos minulla olisi ollut kaltaiseni pikkusisko, olisin hukuttanut sen tuohon lähipuroon, Carla sanoo.

Kiusaamista kesti koko peruskoulun. Vain kerran Carla yritti kertoa siitä siskolleen. Tytöt köllöttelivät vierekkäin, kun Carla sanoi, että häntä ahdistaa ja pelottaa. Cami ei vastannut, koska oli jo ehtinyt nukahtaa. Carla päätti, ettei sotkisi ongelmaansa muita.

Kiusaaminen oli aluksi verbaalista, sitten Carla uhattiin hakata. Hän sai kuulla olevansa hemmoteltu läski, ja hänet pakotettiin solmimaan kiusaajansa kengännauhat. Carla antoi hienoimmat pyyhekumit kiusaajilleen, jotta saisi kuulua jengiin.

”Nyt jo osaan ottaa vastaan kohteliaisuuksia, mutta sen opettelu kesti todella kauan.”

Carla oli jäänyt yksin, kun hänen paras kaverinsa oli menehtynyt sydänleikkauksessa.

– Koskaan kouluun mennessäni en tiennyt, oliko minulla ystäviä vai ei. Kiusaaminen saattoi tauota kuukausiksi, mutta kun näin tietyn tyttöporukan kokoontuvan ryhmäksi, tiesin, että taas alkaa tapahtua. Oli nälvimistä ja kyykyttämistä. Kuudennella luokalla minua nimiteltiin venäläisen rekkakuskin huoraksi, Carla kertoo selatessaan lapsuudenalbumia.

– Jännää, että olen aina kuvitellut olleeni tosi lihava lapsi, koska kiusaajat haukkuivat minua painostani. Nyt kun katson näitä kuvia, minähän olin vain vähän pyöreä, tavallinen tyttö.

Kiusaaminen loppui vasta, kun koulu loppui. 17-vuotiaana Carla lähti Manchesteriin au pairiksi. Siellä hän päätti aloittaa tyhjältä pöydältä ja lupasi joka aamu sanoa peilikuvalleen: Carla Maria Ahonius, minä rakastan sinua.

– Se oli helvetin vaikeaa. Itkin ja huusin ja hajotin varmasti neljä peiliä. Jos joku poika kehui kauniiksi, reagoin vastaamalla fuck off. Nyt jo osaan ottaa vastaan kohteliaisuuksia, mutta sen opettelu kesti todella kauan.

Parikymppisenä Carla tunnettiin hövelinä bilekaverina, jolla oli vippi suosituimpiin yökerhoihin ja piikki auki koko porukalle. Hänellä oli ainakin 40 bestistä.

”Lahjoin ihmisiä tykkäämään minusta.”

– Elin luottokortilla eikä minulla oikeasti ollut varaa sellaiseen elämäntyyliin. Sitten ymmärsin tekeväni samaa kuin koulussa: lahjoin ihmisiä tykkäämään minusta. Kompensoin pelkoani, että minut hylättäisiin, Carla kuvailee.

– Olin 27-vuotias, kun aloin todella tehdä töitä itseni kanssa. Tunnustin vihdoin, etten ole sinut kaiken sen kanssa, mitä minulle oli tapahtunut.

Camilla on kolme lasta, Carla asuu yksin. ”Ajattelin pitkään, että minustakin tulisi äiti, mutta elämä ei vielä ole mennyt niin. En ole halunnut ottaa siitä projektia elämääni”, Carla sanoo.
Camilla on kolme lasta, Carla asuu yksin. ”Ajattelin pitkään, että minustakin tulisi äiti, mutta elämä ei vielä ole mennyt niin. En ole halunnut ottaa siitä projektia elämääni”, Carla sanoo.

Siskot erkaantuvat

Samaan aikaan ruuhkavuodet olivat vieneet Camillaa etäämmälle. Hän muutti Ruotsiin opiskelemaan, tapasi puolisonsa ja luopui lapsuuden urahaaveistaan arkeologina, psykologina tai kuvataiteilijana. Tilalle tuli hektinen konsulttiura bisnesmaailmassa sekä kolmilapsinen perhe.

”Erkaannuimme, kun Cami lakkasi olemasta luova.”

– Me erkaannuimme, kun Cami lakkasi olemasta luova ja hänestä tulikin corporate-salkkumuija. Se oli vaihe, jolloin en tunnistanut häntä samaksi tyypiksi, Carla kertoo.

– Musiikki, tanssi, muoti ja fanittaminen olivat olleet liimaa välillämme. Mietin, mitä tapahtui Madonnan kiertuevaatteita piirtäneelle siskolleni. Mutta en arvostellut häntä ääneen, koska kaikkea pitää saada kokeilla.

Perheestään Camilla on kiitollinen ja pitää kolmea lastaan suurimpina ihmeinään.

– Mutta sitä konsulttiuraa olen miettinyt, että mitä mulle siinä kohdassa tapahtui.

Havahdus iski kuusi vuotta sitten. Markkinointitoimiston projektijohtajana Camillalla oli sinä päivänä palaveri joka tunti.

– Niiden keskellä mietin, mitä oikein tunnen. Miksi ajatukseni harhailivat? Olinko vihainen jo töihin tullessa, vai heittikö joku juuri tikarin tuossa keittiössä? Miksi minulla oli paha olo?

Ajatuksista syntyi Emotion Tracker, digitaalinen tunnepäiväkirja. Applikaation on tarkoitus auttaa ihmistä kehittämään tunneälyään. Camilla uskoo, että keinoälyn ja robotiikan yleistyessä ihmisen erityisosaaminen on luovalla tunnepuolella.

– Tajusin, että mikään ei muutu, jos joskus ei tehdä toisin. Näin ympärilläni burnoutia ja huomasin itsekin olevani kyynisyyden junassa. Piti alkaa ottaa tunteet huomioon. Ymmärsin keksineeni työkalun, jolla voisin viedä asioita parempaan suuntaan.

Camilla piirsi ideansa isolle pahville ja ilmestyi pahvihökötys kainalossaan pitkästä aikaa Carlan ovelle.

– Se oli maailman siisteintä! Mun sisko oli keksinyt ja luonut jotain itse. Cami oli yhtäkkiä tullut takaisin, Carla muistaa.

Carla tunnetaan puheliaisuudestaan, mutta hän esittelee Camillan 2.0-versiona itsestään. ”Työkaverini kuvaili Camin puhuvan niin nopeasti, että siinä piti oikein miettiä, puhuuko hän suomea ollenkaan!”
Carla tunnetaan puheliaisuudestaan, mutta hän esittelee Camillan 2.0-versiona itsestään. ”Työkaverini kuvaili Camin puhuvan niin nopeasti, että siinä piti oikein miettiä, puhuuko hän suomea ollenkaan!”

Menestys on mielenrauhaa

Nyt siskoja yhdistää yrittäjyys, luova työ ja sydämellä tekeminen – sekä jätetyt virat, joissa olisi voinut tienata isommin.

– Äiti sanoo, että tee sitä, mikä tuntuu oikealta. Meistä tuntuu mahdottomalta feikata, Camilla aloittaa.

– Meitä yhdistää myös lievä auktoriteettiongelma, Carla nauraa.

– Oikein alkaa veri kuohua korvissa, jos neuvotaan, että ei aina tarvitse tehdä niin täysillä. Siksi yrittäjyys sopii meille täydellisesti, Carla sanoo.

Molemmat kokevat menestyneensä, sillä kumpikin tuntee löytäneensä mielenrauhan.

– Ihminen päättää itse, ovatko tapahtuneet asiat hänelle risti vai soihtu. Ilman aiempia kokemuksia en olisi sama tyyppi kuin tänään, Carla miettii.

Carlan bilevuosilta jäi kourallinen oikeita ystäviä. Osa katosi, kun Carla lakkasi käymästä baareissa.

– Opettelinkin nauttimaan omasta seurastani. Töiden jälkeen pistän kännykän äänettömälle ja lähden koirani kanssa kävelylle.

Cami taas sukkuloi samaan aikaan perhearjessa ruuanlaiton ja harrastusten keskellä. Hän on järjestänyt päivänsä niin, että ensimmäinen palaveri aamuisin on lasten kanssa, vasta sitten tulee työ.

”Suhtaudun Carlaan leijonaemon suojelevuudella.”

– Perhe on minun ankkurini. Isosiskollamme on hyvä motto: mikään menestys kodin ulkopuolella ei korvaa epäonnistumista kotona, Camilla toteaa.

– On mieletöntä, miten meidän siskojen välinen läheisyys ei ole hiipunut aikuisinakaan. Suhtaudun Carlaan leijonaemon suojelevuudella. Samat vaistot heräävät vain omien lasteni kohdalla.

Kun Ruukinrannasta tehdään lähtöä, on vielä yksi tärkeä sääntö.

– Täältä ei lähdetä halaamatta, Carla sanoo.

– Kerran lähdin, kun äiti oli vessassa. Hän soitti perään ja antoi kuulua!

Siskojen lomamuisto Mallorcalta.
Siskojen lomamuisto Mallorcalta.

Se pieni ero?

”Carla oli lapsena niin unelias, että hänet nostettiin aamulla pöntölle ja puettiinkin siinä. Samalla Camille piti jo keksiä lisää tekemistä, koska aamuvirkku oli jo tehnyt kaikki aamutoimet.”

Tyylimuisto?

”Mami puki meidät identtisiin asuihin: Carlan sinisiin ja Camin vihreisiin silmänvärien mukaan.”

Äiti?

”Tulisieluinen nainen, jolla on iso sydän ja mieletön itsetunto.”

Isä?

”Kun isä sanoo jotain, sillä on aina merkitystä.”

Matkamuisto?

”Asuimme lapsina pätkän Mosambikissa isän töiden takia. Kun pikkukylän paikalliset kerääntyivät tuijottamaan meitä, se ei ollut ihailua vaan ihmettelyä. Me olimme niitä outoja, emme yhtään parempia.”

Carla Ahonius

  • 41-vuotias manageri vetää perustamaansa Manage Me-yritystä. Asuu Espoossa koiransa Leon kanssa.
  • Manage Men artisteja ovat mm. Erin, Cheek, Jenni Vartiainen sekä puhujia Tuija Pehkonen, Anna Perho ja Jussi Heikelä.
  • Aloitti uransa musiikkitoimittajana.

Camilla Tuominen

  • 43-vuotias tunnevalmentaja, kirjailija ja kuvittaja vetää perustamaansa Emotion Tracker -yritystä.
  • Asuu Espoossa puolisonsa ja kolmen lapsen kanssa.
  • Emotion Tracker -applikaatio julkaistiin vuonna 2012. Nyt Camillan päätyö on kouluttaa tunteiden johtamista.
  • Piirtäjä piti visuaalista blogia Huffington Postissa. Radiossa haastattelusarja Diippii shittii – tunteet työelämässä. Seuraava kirja Johda tunteilla, menesty työelämässä ilmestyy elokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla