"Tunteet pitää päästää ulos. Itken ja nauran, kun siltä tuntuu ja laulan vaikka uimahallissa", Supermarjo kertoi Me Naisille vuonna 2013. Kuva: Andreas Janett.
"Tunteet pitää päästää ulos. Itken ja nauran, kun siltä tuntuu ja laulan vaikka uimahallissa", Supermarjo kertoi Me Naisille vuonna 2013. Kuva: Andreas Janett.

Supermarjona tunnettu Marjo Niittyviita puhui Me Naisille kauneudesta ja kauneusrutiineistaan vuonna 2013. Marjon uusi ohjelma Pelasta meidät, Supermarjo! alkaa tänään.

Claudia Schifferiltä mallia

"Olen tummahiuksinen, mutta ihailin nuorempana Claudia Schifferiä niin, että päätin blondata tukkani. Viihdyn pitkissä hiuksissa. Kokeilin kerran polkkaa, mutta kasvatin tukan äkkiä takaisin.

Minulla ei ole huonoja hius­päiviä. Ponnari pelastaa arjessa, hiuslisäke juhlassa. Haluan laittaa hiukseni joka päivä eri tavalla: teen siksak-jakauksen, kiharran tai kreppaan tukan. Tyttärenikään
eivät lähde kouluun ilman pikakampausta, kuten ranskanlettiä.

Supermarjo-tv-sarjaa tehdessäni jouduin vaalentamaan tyvikasvua niin usein, että hiuspohjani herkistyi. Värjäystä tehdessä tuntui, että pää palaa. Nyt pidän taukoa ja hoidan hiuspohjaani erikoistuotteilla."

Marjo otsatukassa ja tummissa hiuksissa ylioppilasvuonna 1993. Kuva: Marjo Niittyviita.

Ei ikinä silikonia tai leikkauksia

"Innostuin itseni laittamisesta vasta 25-vuotiaana, kun tapasin mieheni. Siihen asti olin pärjännyt huulikiillolla ja ripsivärillä. Ensimmäiset meikkini ostin yläasteiässä Lahden Anttilasta ja Sokokselta. Apinoin Suosikista, mitä joku julkkis oli käyttänyt.

En lähde edes kauppaan ilman kevyttä meikkiä. Olen yritykseni kävelevä käyntikortti, joten haluan näyttää huolitellulta. Se on myös toisten ihmisen kunnioittamista. Meikkaan kevyesti myös kotona.

Käytän irtoripsiä kuvauksissa ja juhlissa. Mieheni Ari opetteli
kiinnittämään ne minulle, kun en uskaltanut läträtä liiman kanssa.

En ikinä ottaisi tatuointeja, lävistyksiä tai silikoneja. Pistoksille ja kauneusleikkauksille sanon ehdottoman ein. Rakastan kroppaani sellaisena kuin se on, enkä menisi esimerkiksi selluliittihoitoon. Sillä mennään, mitä luoja on luonut."

"Maailman paras tuoksu on keväinen metsä. Rakastan myös vauvojen ja pullan tuoksua." Kuva: Andreas Janett.

Tyyli-ihanteena Jenni Haukio

"Kauneusihanteeni on Jenni Haukio, koska hän on luonnollinen, eikä mikään meikkipytty. Ulkomaisista kaunottarista pidän prinsessa Victoriasta. Kun olimme 2000-luvun alussa Arin kanssa hänen kesäjuhlissaan, näki, että hän on sinut itsensä kanssa. On Madeleinekin kaunis, vaikka hänellä on välillä tupakka suussaan.

Rakastan värejä vaatteissa, ja ykkösvaateliikkeeni on Fiorella. En käytä liian avonaisia kauluksia. Rinnat ovat lasten ruokkimista,
eivät toista sukupuolta varten.

Kun lähdemme ulos perheenä, pukeudumme yhdenmukaisesti niin, että värimaailma rimmaa."

"Saan lapsiltani lahjakortteja kotikylpyläämme. Kynsien lakkaus on ykkösjuttu."

Oma aika ei ole tarpeen

"En tarvitse omaa aikaa, vaan rentoudun olemalla perheeni kanssa. Järjestämme tyttöjeni kanssa kauneus­iltoja pari kertaa kuussa. Teemme toisillemme päähierontoja ja kynsienlakkauksia.

Jos minulla on kaksi tuntia vapaa-aikaa, lähden mieluummin lenkille kuin kauneushoitolaan. Urheilu on henkireikäni. Talvella on maasto­hiihtokausi, kesällä juoksen kilpaa.  Parasta on, kun saan katsoa ennen nukkumaanmenoa ampumahiihtoa tai hiihtokisoja tallennuksesta. En edes osaisi katsoa saippuasarjoja.

Olen herkuttelija. Fazerin sinistä menee viikossa monta levyä, ja jäskiä kippokaupalla. Rajoitan muuta syömistäni, sillä olen tarkka, että päivittäinen kalorimäärä on tasapainossa kulutuksen kanssa.

En ole koskaan kokeillut tupakkaa tai maistanut alkoholia. Näissä asioissa olen aika mustavalkoinen."

Livin uusi sarja Pelasta perheemme, Supermarjo! alkaa torstaina 13.3.2014 klo 20.00. Sarjassa Marjo auttaa eri perheitä arjessa.

Lue myös:

Tiikeriäiti Marjo Niittyvirta vuonna 2012: "En halua asettaa paineita lapsilleni"

Marjo Niittyviita

  • Syntynyt 13.11.1974 Hollolassa, jossa asuu miehensä ja kolmen lapsensa kanssa.
  • Tunnetaan Liv-kanavan Supermarjo ja tytöt -ohjelmasta. Pitää miehensä ja äitinsä kanssa Malli- ja ohjelmatoimisto Model Acea.
  • Harrastaa urheilua, pianonsoittoa ja laulamista.

Hiihtäjä Krista Pärmäkoski löysi puolisonsa yhteisten ystävien kautta. – Minulla on hyvä tilanne, koska Tommi kannustaa ja ymmärtää, mitä työni vaatii.

Olympiamitalisti Krista Pärmäkoski, 27, on valinnut kahden kodin taktiikan puolisonsa, valmentaja Tommi Pärmäkosken, 34, kanssa. Omakotitalo pohjalaismaisemissa Kuortaneella on avioparin ykköskoti, ja asunto Lahdessa toimii kaupunkikämppänä. Novascotiannoutaja Carla kulkee sujuvasti mukana molemmissa.

Krista matkustaa 250 päivää vuodessa, mutta Tommin työt keskittyvät nykyään enimmäkseen Suomeen hänen jätettyään pestinsä F1-kuljettaja Sebastian Vettelin kuntovalmentajana.

– Minulla ei ollut osuutta siihen päätökseen, Krista heittää.

Pariskunta tapasi aikoinaan yhteisten tuttujen kautta.

– Kaverimme taisivat tunnistaa, että olisimme sopiva mätsi. Asiat etenivät nopeasti tutustumisemme jälkeen.

Nyt Tommi vastaa Kristan voimavalmennuksesta ja yrittää välillä ehtiä mukaan harjoitusmatkoille. Silti pitkiin erojaksoihin on ollut pakko tottua.

– Nooh, siinä pysyy suhde tuoreena, Krista vitsailee ensin, mutta vakavoituu sitten.

– Kyllä ikävä ja yksinäisyys ovat iso haaste. Minulla on hyvä tilanne, koska Tommi kannustaa ja ymmärtää, mitä työni vaatii. Puolisoni ei ole koskaan painostanut, että tule jo kotiin sieltä.

Mitä Krista kertoo perhesuunnitelmistaan? Miksi hän oli vähällä lopettaa uransa? Lue Kristan koko haastattelu uusimmasta Me Naisista 16/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Maria Veitola muistelee kirjassaan, miten vaikeaa oli saada omat vanhemmat ymmärtämään, että kaikki hänen kaverinsa laihduttivat amfetamiinilla ja Nutriletilla.

Toimittaja Maria Veitola, 45, muistelee uutuuskirjassaan Veitola päihteidenhuuruista nuoruuttaan. Hän kirjoittaa, miten ihanaa 21-vuotiaana oli, kun elämä oli ”pelkkää nousua” ja ”hetkessä elämistä”.

– Joka ilta oli täynnä absurdeja tapahtumia ja hassuja ihmiskontakteja. Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. Mennään yhdelle saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi, Veitola kirjoittaa.

”Olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen.”

Hän huomasi kuitenkin jossain vaiheessa, että kaikkeen kyllästyy. Klubeilla naamat kävivät tutuiksi, ja bileiden jälkeen yhä useammin tuntui ontolta. 

– Aina välillä minulla on ikävä sitä huumaavaa ja hasardia tunnetta, jonka muistan vanhoilta ajoilta. Sitä tunnetta ostaisin itselleni, jos voisin. Mutta sitä tunnetta en kyllä ostais, kun olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen eikä ole ketään kenelle voisin sanoa: ”Auta. Musta tuntuu, että mä joko sekoan tai kuolen”, Veitola kirjoittaa.

”Söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki.”

Amfetamiinilla ja Nutriletilla laihduttaminen ei ollut epätavallista

Hän muistelee myös erästä reissua Saimaan-mökille vanhempiensa kanssa. Ennen sitä Veitola oli ollut juhlimassa pari päivää putkeen.

– Siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti.

– Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon sen jälkeen nukkunut. Äiti ja isä oli kamalan järkyttyneitä, huolissaan ja vihaisia. – – On vaikea saada heitä ymmärtämään, että hei, ei tässä oo mitään ihmeellistä, kaikki mun kaverit laihduttavat amfetamiinilla ja Nutriletilla, se on ihan tavallista.

”Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn.”

Veitola kirjoittaa, että sekä hän itse että hänen ystävänsä elivät parikymppisinä vaihetta, jolloin arki ei välillä riittänyt ja välillä se oli liikaa.

– Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn. Tai eihän niitä tunteita käsitelty. Ne herätettiin, voimistettiin tai turrutettiin. – – Mutta onko mitään surullisempaa fiilistä kuin etsiä jonkun klubin vessan kiiltäviltä pinnoilta, että olisiko jollain jäänyt sinne joku murunen jotain valkoista.

Veitolan mukaan hänen oma päihdetoleranssinsa oli hänen onnekseen niin onneton, että hän itse oli usein se, joka huolehti muista. 

Maria Veitola: Veitola (Johnny Kniga, kirja on juuri ilmestynyt)