Jalmari Helander on määrätietoisesti rakentanut uraansa elokuvantekijänä ensin mainos- ja nyt viihdemaailmassa. ”Kaikki on tähdännyt tähän. En tiedä mitään siistimpää kuin päästä tekemään elokuvia ja isolla.”
Jalmari Helander on määrätietoisesti rakentanut uraansa elokuvantekijänä ensin mainos- ja nyt viihdemaailmassa. ”Kaikki on tähdännyt tähän. En tiedä mitään siistimpää kuin päästä tekemään elokuvia ja isolla.”

Ohjaaja Jalmari Helander teki Suomen historian kalleimman elokuvan. Kuvauksissa tinkimätön mies väänsi maailmantähden kanssa ja pelkäsi veritulppaa.

Tässä kohtaa päivää, lohikeittolounaan jälkeen, ohjaaja Jalmari Helanderilla, 38, on kaksi pientä toivetta. Että hän ehtisi käydä savukkeella ja saisi eteensä kupillisen laihaa mustaa teetä – tai mieluiten kupillisen kuumaa vettä ja teet siihen vierelle erikseen. Tee Helanderin tyyliin on niin laihaa, etteivät sitä oikein muut osaa tehdä; teepussia vain livautetaan vedessä ja nostetaan saman tien kuiville. Parasta tulee, kun itse tekee, teensärpijä on todennut elämänsä aikana.

Sama periaate pätee Jalmari Helanderin elokuvauraan. Ohjaajan merkittävimmät työt, vuoden 2010 Rare Exports sekä tällä viikolla ensi-iltansa saava Big Game,ovat myös hänen käsikirjoittamiaan.

– Näkemys säilyy puhtaampana, kun sen toteuttaa niin kuin itse haluaa. Mitä vähemmän muut säätävät, sen parempi, Jalmari sanoo kuitenkin ilman ylimielisyyttä.

Pari vakiosäätäjää ohjaajan ydintiimiin silti mahtuu. Toinen on tuottaja Petri Jokiranta ja toinen kuvaaja Mika Orasmaa. Tai ehkä miehiä pitäisi mieluummin kutsua Helanderin vision mahdollistajiksi tai toteuttajiksi. Yhteistyötä on tehty jo toistakymmentä vuotta, ja miehet jakavat Helanderin mahtipontisuuden ja suuruudenhulluuden mitä elokuviin tulee.

Kovistelua megatähden kanssa

Seikkailuelokuva Big Game on kallein suomalaiselokuva ikinä. Se toteutettiin 8,5 miljoonan euron budjetilla, josta suurin osa hankittiin ulkomailta. Rahalla sai kovia ammattilaisia ja näyttäviä räjähdyksiä sekä pääsi kuvaamaan paikoissa, jotka Helander oli nähnyt haavekuvissaan. Elokuvassa paikkaa kutsutaan Suomen Lapiksi, mutta oikeasti uljaimmat maisemat ikuistettiin Saksan Alpeilla.

Jalmaria huvittaa ajatus painajaisesta, jonka hänen elokuvansa vielä pohjoisen matkailuammattilaisille aiheuttaa; mitä oppaat vastaavat turisteille, jotka ihmettelevät, mihin Lapin vuoret ovat kadonneet?


Felicity Huffman on leffan ainoa naistähti. Hän valvoo tapahtumia Pentagonista Victor Garberin (vas.), Jim Broadbentin ja Ted Levinen kanssa.

Rahalla sai myös kovan luokan päätähden, ehkä kovimman, josta ohjaaja oli uskaltanut haaveilla. Kun pitkän uran tehnyt Oscar-ehdokas Samuel L. Jackson, 66, lupautui toiseen pääosaan, hänen mukanaan seurasi kansainvälistä julkisuutta, lisää rahoittajia ja vahvaa osaamista, mutta myös oma kokki, stuntmies sekä asuntoauto takkoineen.

– Aloitin kuvauspäivät aamukahvilla Samuelin asuntoautossa takkatulen loimussa. Siellä oli kieltämättä vähän huvittavaa istua, Jalmari muistelee virne kasvoillaan.

– Mutta oli myös ihmeellistä saada työskennellä niin kokeneiden ja kovien tekijöiden kanssa. Kun Jacksonin stuntmies vaikkapa tarjosi ideaa toimintakohtaukseen, oli pakko todeta, että perhana, tästä tulee parempi kuin olin kuvitellut.

Sitten oli niitäkin päiviä, kun Jackson ja Helander kävivät keskusteluja siitä, miten kohtaus kuuluisi tehdä. Tähdellä saattoi olla käsitys, mistä kulmasta häntä kannatti kuvata; ohjaajalla taas tarkka suunnitelma, miten tarinan kuului edetä kuva kuvalta.

– Kun kummallakin on tottumuksensa ja tapansa tehdä sekä kova tahto puolustaa mielipidettään, tilanteet eivät ole helppoja. Mutta pääasiassa kaikki meni hyvin ja tärkeintä oli, että Jacksonilla ja Onnilla oli hyvät välit.

Jalmari suhtautuu toiseen pääosan esittäjäänsä Onni Tommilaan erityisen lämpimästi. Pian 16-vuotias Onni on paitsi Jalmarin näyttelijälöytö jo Rare Exportsin ajalta myös hänen siskonpoikansa. Onnin äiti on lavastaja Ida Helander-Tommila ja isä näyttelijä Jorma Tommila.

– Vaikka Onni osaa muuten olla aikamoinen koheltaja, oli hienoa nähdä, miten ammattimaisesti hän toimi kuvauksissa. Jackson selvästi kunnioitti Onnia, ja he pelasivat hyvin yhteen. Pojasta on kasvanut loistava näyttelijä.


Samuel L. Jackson ja Onni Tommila ovat Big Gamen päätähdet.

Lapsena painajaisia leffoista

Jalmari ei ollut vielä lähelläkään Onnin ikää, kun hän koki ensimmäisen hurahduksensa elokuvaan. Ikää oli seitsemän vuotta, paikka oli kotikylän ainoa elokuvateatteri Kinotupa Tuusulan Jokelassa, ja valkokankaalla pyöri ET. Sen kosketus ulottui Jalmariin asti.

– Halusin heti ymmärtää, miten elokuvia tehdään. Jo 12-vuotiaana tiesin varmaksi, että minusta tulisi elokuvantekijä.

Jalmarin lapsuudessa Jokelassa oli vielä elokuvateatteri. Nyt vanhan puutalon paikalla on R-kioski. Ne elokuvat joita Kinotuvassa ei näytetty, Jalmari kävi katomassa Hyvinkäällä, Järvenpäässä ja Helsingissä. Kotoa löytyi vhs-nauhuri, mutta sen käyttöön liittyi liuta tiukkoja sääntöjä.

– Kavereiden luona sitten katsottiin kaikkea, mitä sen ikäisenä ei olisi kannattanut nähdä. Leffoista seurasi painajaisia, enkä nukkunut öisin.

Veijarit tekivät elokuvia myös itse. Jalmarilla on tallessa jätesäkillinen käsikameralla kuvattuja kotileffoja, jotka odottavat siirtoa digitaaliseen muotoon. Leffat olivat tietysti mahtipontisia ja täynnä rytinää.

– Taisimme olla 13-vuotiaita, kun teimme oman versiomme Talvisodasta. Ei tullut mieleenkään, ettemme osaisi. Homma näytti oikealta, kun oli riittävästi rapaa naamassa.

Nykyään Jalmari jakaa elokuvainnostuksen omien lastensa kanssa. Perheen 7- ja 4-vuotiaat istuvat jo mielellään kotiteatterissa, yksivuotias oppii sen ajallaan.

– Minulla on mielessäni niin monta leffaa, jotka haluaisin näyttää lapsilleni. Yritän kuitenkin muistaa, miten nuoria he vielä ovat. Tässä hiljan aloimme katsoa Jurassic Parkia yhdessä. Alku meni hyvin, mutta sitten aloin ennakoida, mitä seuraavissa kohtauksissa tapahtuu. Vaihdoimme lennosta johonkin piirrettyyn, kolmen lapsen isä kertoo.

Helanderin Big Gamea jälkikasvu ei näe vielä vuosiin. Elokuvan ikäraja on 12 vuotta, tosin 9-vuotiaat pääsevät näkemään sen vanhempiensa kanssa. Eikä pätkä mikään pikkulasten elokuva olekaan. Sen pahikset ovat terroristeja, oikean maailman todellinen uhka.

– Minulla on aina aluksi hirveä halu tehdä tosi rankkoja juttuja, mutta lopulta löydän itseni tekemästä suurieleistä seikkailua. Haluan kuitenkin, etteivät pahikseni ole mitään pellejä, jotka vähän tukistavat lopuksi.

Big Gamessa roistot ampuvat ohjuksilla, konekivääreillä, käsiaseilla. Maalla, ilmassa ja meressä. He pudottavat Yhdysvaltain presidentin lentokoneen Air Force Onen ja ajavat presidenttiä kuin metsämiehet riistaa, mutta saavat vastaansa itsepintaisen pikkupojan ja suomalaisen jääräpäisyyden.

– Tarina kiteytyy ideaan siitä, miten maailman vaikutusvaltaisin mies kohtaa maailman vähiten vaikutusvaltaisimman pojan, Jalmari summaa.


Jalmari suunnittelee jo kolmatta leffaansa tutun ryhmän kanssa. Se on tietysti potenssiin isompi kuin edelliset. ”Olen miettinyt tätä suuruuden nälkääni. Neljännen kanssa voi jo tulla vähän ongelmia.”

Perso yleisön kiitoksille

Elokuvan ensi-iltaa odottaessaan ohjaajalla on malttamaton ja miedosti melankolinen olo. On ikävä takaisin kuvauksiin ja samalla halu jo hiipiä salaa leffansa näytökseen kuuntelemaan yleisön reaktioita; toimivatko vitsit, saavatko actionrytinät aplodeja?

– Olen vähän kateellinen muusikoille siitä, millaiseen vuorovaikutukseen he pääsevät lavalla kuulijoidensa kanssa. Olen varma, että he rakastavat sitä työssään eniten. Minulle paras palkinto on voida todeta, että yleisö tykkää.

Sitä hetkeä kuitenkin edeltää pitkä yksinäisen puurtamisen aika. Jalmari melko lailla vihaa käsikirjoittamista.

– 95 prosenttia siitä ajasta on kauheaa, yksinäistä ja masentavaa hommaa. Tarina on kirjoitettava uudestaan ja uudestaan, kartoitettava kaikki paskat vaihtoehdot pois. Parin kuukauden työstä ei päädy ehkä sekuntiakaan lopulliseen elokuvaan.

– Keksimisen riemu kattaa loput viisi prosenttia: kun löydän hyvät ideat ja sen, miten juonen kuuluu kulkea.

Näyttämisenhalu on työssä hyvä voima. Se on ajanut Jalmaria eteenpäin jo pikkupojasta asti.

– Uskon, että jonkinlainen muille pätemisen tarve on tuttu ominaisuus kaikille elokuvantekijöille. Näin kilpaillulla alalla se on myös hyödyllinen piirre; jos olisin flegmaattinen ja liian anteeksipyytelevä, tuskin pääsisin tekemään mitään.

Jalmari kirjoittaa työhuoneellaan, kotitalonsa päädyssä sijaitsevassa yksiössä. Siellä hän hakee sopivaa fiilistä musiikista, yleensä elokuvien soundtrackeista.

– Olen superhidas kirjoittamaan, sillä yritän nähdä tarinan ensin kuvina. Sillä tavalla puntaroin ideanikin. Jos pystyn heti tuottamaan mielessäni kymmenen hyvää konseptikuvaa, se on yleensä hyvä merkki.

Mitä elokuviin tulee, Jalmari Helanderilla on kallis maku. Tarvitaan tietynlaiset kamerat, välineet ja tehosteet, jotta lopputulos miellyttää häntä. Samanlainen mies on katsojanakin. Kotiteatteria on paranneltu aina, kun rahaa on liiennyt ja vähän muulloinkin. Nykyään katselukokemus siellä on likimain sama kuin elokuvateatterissa.

– Hifistelyä olen harrastanut pikkujätkästä lähtien ja varmasti rasittavuuteen asti. Onneksi vaimo ymmärtää. Jos ei ymmärtäisi, olisimme pulassa.

Myös vaimon tausta on mainos- ja elokuvamaailmassa, ja työssä pariskunta aikoinaan tapasi.

– Elämämme on aika täynnä leffaa. Hyvistä ystävistäni vain muutama työskentelee kokonaan toisella alalla. Meidän kaveruudessamme kunnioitan juuri sitä, että tavatessa emme hirveästi puhu töistäni.

Jousiammunta rauhoittaa

Päällisin puolin Jalmari Helander on leppoisan oloinen mies. Nauru kertoo rentoudesta, maastokengät mukavuudenhalusta. Miljoonahankkeita ei kuitenkaan pyöritetä vain hekotellen mukavissa monoissa.

– On tässä stressi tullut tutuksi, vaikka se ei näy ulospäin. Big Gamen kuvausten alla en tunnistanut itsekään, mistä kummallisissa oireissani oli kyse: vasen jalkani puutui ja sitten vasen käteni. Olin varma, että olin saanut veritulpan.

Jalmari matkusti kuvauspaikalta Saksasta tutun lääkärinsä luo Suomeen.

– Hän totesi vain, että nämä ovat näitä sinun juttujasi. Mene kotiin, ole perheesi kanssa, käy saunassa, ja sinulla on kaikki hyvin. Niinhän siinä kävi.

Jalmari on kehittänyt itselleen terveellisiä sääntöjä. Esimerkiksi töitä ei tehdä iltayhdeksän jälkeen ja illat pyhitetään perheelle. Yötyöt eivät sovi miehelle, jolla jää helposti työvaihde päälle eikä nukkumisesta tule mitään. Saksassa perhe oli vähän aikaa mukana kuvauksissa, kunnes Jalmari lähetti porukan takaisin kotiin.

– Kuvauspäivän jälkeen olin niin poikki, että halusin vain istahtaa kaljalle kuvaajan kanssa ja mennä sitten nukkumaan. Perhe joutui odottelijan rooliin, ja minulla oli tilanteesta huono omatunto. Ei se ollut reilua kenellekään.

Kun työasiat alkavat surista päässä liikaa, Jalmari lähtee ampumaan. Elokuvansa miesten tapaan hän on innokas jousiampuja.

– Tosin metsästystaitoni ovat olemattomat. Olen monesti suunnitellut aloittavani, mutten ole koskaan ryhtynyt. Ehkä minua ei oikeasti kiinnosta ampua eläintä.

Mutta maalia kohti kyllä. Jousiammunnan lisäksi Jalmari heittää veitsiä ja kirvestä. Niitä on kotona kokoelman verran.

– Vaistoammunta on älyttömän kehittävä harrastus, joka vaatii täydellistä keskittymistä. Jousipyssy viritettynä ei voi ajatella mitään muuta.

Laiha tee on juotu, ja Jalmari astuu ulos tupakalle. Järvenpääläinen katumaisema on, miten sen nyt sanoisi…

– Helvetin ruma tähän aikaan vuodesta, ohjaaja auttaa.

– Saksasta palatessani istuin taksin takapenkillä ja havahduin ihmettelemään, miten kertakaikkisen ankea ja harmaa Järvenpään keskusta on. Kysyin vaimoltakin, miksi me oikein asumme täällä.

Jos Jalmari Helander saisi valita, hän asettuisi Kanadan Vancouveriin. Ikkunasta näkyisi vuoria ja pitkiä puita.

– Sellainen olisi maisema minun makuuni.

Lue lisää:

Suomalaisohjaaja yhteistyöstä supertähti Samuel L. Jacksonin kanssa: ”Aina ei ollut helppoa”

Suomalaisohjaaja sai Täydelliset naiset -näyttelijän elokuvaansa: ”Ei lainkaan tähden elkeitä”

Hollywood-tähti suomalaisessa erämaassa – katso Big Game -elokuvan vauhdikas traileri

Jalmari Helander

Ohjaaja ja käsikirjoittaja syntyi 21.7.1976 Tuusulassa. Kasvoi viidestä lapsesta keskimmäisenä. Kolmen lapsen isä on naimisissa ja asuu perheineen Järvenpäässä.

Hankki kannuksensa mainoselokuvien tekijänä. Ensimmäinen täyspitkä elokuva Rare Exports vuonna 2010.

Big Game ensi-illassa 19.3. Valmistelee tuottajaparinsa Petri Jokirannan kanssa jo seuraavaa elokuvaa.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.