Jenni Dahlman.
Jenni Dahlman.

Erottuaan Kimi Räikkösestä Jenni Dahlman kuvitteli silti jatkavansa elämäänsä Sveitsissä. Toisin kävi. Jenni rakastui jääkiekkoilija Ossi Väänäseen ja muutti Suomeen.

Nainen, joka kantaa päivät pitkät ranteessaan kymppitonnin Rolexia ja käsivarrellaan tuhansien eurojen luksuslaukkua, ei voi olla kovin hömelöä sorttia. Hän ei varmaankaan riisu hajamielisyyksissään kelloaan satunnaisille pöydänkulmille, ei unohtele käsilaukkuaan katukahvilan tuolien selkämyksille.

– No, en kyllä unohtele. Laukussahan on kaikki minulle muutenkin tärkeä, Jenni Dahlman nauraa ja latoo esiin tavaroita Hermèsin klassikkolaukun, mustan Birkinin, uumenista: pari puhelinta, vesipullo, huulikiilto...

Jennillä on Birkineitä muutaman muunkin värisinä, ja löytyy hänen laukkukokoelmistaan jokunen Chanelkin.

– Ovathan laukut kalliita, mutta ne ovat myös sijoituskohteita, sillä niiden arvo nousee vuosittain. Mieluummin maksan hyvästä ja laadukkaasta, Jenni perustelee hankintojaan.

Muodin maailma on aina inspiroinut Jenniä. Se on syy, miksi hänet nähdään tänä keväänä uudelleen käynnistetyn Mallikoulun juontajana. Sen saman ohjelman, jonka ensimmäisestä voittajasta, Suvi Koposesta, tuli maailmanluokan malli.

– Minulle on vuosien varrella tarjottu kaikenlaisia tv-töitä, mutta vasta tämän työn tunsin omakseni. Ihan toisella tavalla kuin vaikkapa jonkin kokkiohjelman. Tässä ei ole mitään väkisin tekemistä.

Jenni kävi oman mallikoulunsa jo 14-vuotiaana isoveljensä yllytyksestä. Vuonna 2000 hänet valittiin Miss Suomi Suvi Tiilikaisen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Seuraavana vuonna Miss Skandinavia -kilpailuissa osat vaihtuivat: Jennistä tuli voittaja ja Suvista Jennin perintöprinsessa. Kilpailuista asti naiset ovat olleet ystäviä.

– Ystävyys on kantanut kaikki nämä vuodet, vaikka olemme asuneet eri maissa ja vaikka olemme eri elämäntilanteissa, kun Suvi on jo kahden lapsen äitikin.

Nykyään meikkaajana työskentelevä Suvi tekee myös Mallikoulua ja sutii nytkin Jennille kuvausmeikkiä. Ystävyyden alkuajoista Suville on erityisesti jäänyt mieleen, kuinka he – Jennin kapinaideasta –kieltäytyivät esiintymästä Miss Skandinavia -kilpailun kapakkanäytöksissä pikkubikineissä.

– Järjestäjiltä tuli aikamoista huutoa, mutta saimme tahtomme läpi ja vedimme räkälöiden uimapukukierrokset verkkareissa, Suvi sanoo.

Jenni teki mallintöitä vielä senkin jälkeen, kun hän 12 vuotta sitten lähti formulatähti Kimi Räikkösen matkaan, meni naimisiin ja muutti Sveitsiin.

– Alkuaikoina lensin vielä Zürichistä säännöllisesti Suomeen kuvauksiin.

Mutta lopulta työntekoa oli mahdoton yhdistää maailmalla ja formulakisoissa reissaamiseen.

Kesä 2013 muutti kaiken

Nyt Jenni on totutellut aikaisiin, puoli viidenkin herätyksiin ja pitkiin päiviin.

– Olen nauttinut joka hetkestä, vaikka aluksi tv-kameroiden edessä oleminen jännittikin tosi paljon. Mutta sitten katselin Jussi-gaalaa ja totesin, että taitavat ne jännittää ihan ammattiesiintyjätkin.

Yhtä Jussi-gaalan esiintyjää Jenni katseli erityisellä silmällä, sillä juontaja Mikko Leppilampi on hänen läheisimpiä ystäviään.

– Suvin lisäksi hän on ihminen, jolle voin puhua kaikesta. Arvostan häntä paitsi ystävänä myös ammattilaisena. Hän on varsinainen moniosaaja.

Jenni miettii jo vähän haikeana kuvausjakson päättymistä ja työryhmän hajoamista. Ohjelman tekeminen on ollut hänelle kuin kiehtova harrastus. Sen päätyttyä hän palaa normaaliarkeensa, joka eron jälkeenkin on järjestynyt niin, ettei työn tekeminen ole Jennille välttämätöntä jokapäiväisen elannon takia.

– Mutta jokainen tarvitsee syyn nousta aamuisin ylös, liittyi se sitten työhön tai harrastuksiin.

Mallikoulun juontaminen ei kuitenkaan ole kimmoke, jonka vuoksi Jenni palasi viime syksynä takaisin Suomeen. Kun Jenni oli eronnut kymmenen vuotta kestäneestä liitostaan Kimi Räikkösen kanssa, hän ajatteli silti jatkavansa vakiintunutta elämäänsä Sveitsissä.

– En ollut ikinä ikävöinyt Suomeen enkä uskonut, että pystyisin enää koskaan asumaan pysyvästi Suomessa. Viihdyin Sveitsissä, minulla on sielläkin paljon ystäviä ja tuttu elämänpiiri. Ja jollain tavalla helpompi hengittää, sillä sveitsiläiset eivät ole kiinnostuneita tekemisistäni.

Kesä 2013 muutti kuitenkin kaiken.

– Vietin Suomessa tuolloin yhtäjaksoisesti seitsemän viikkoa. Se on pisin aika vuosikausiin, ja pääsin kunnolla tapaamaan itselleni tärkeitä ihmisiä. Kymmenen vuoden aikana vietimme aina kyllä Suomessa joulut ja usein kesäisin pari viikkoa. Mutta meillä oli kirjaimellisesti minuuttiaikataulu.

Sydän jäi suomeen

Tuona suvena Jenni pystyi olemaan toisella tavalla läsnä läheisilleen ja sai siitä itselleen uutta energiaa ja hyvää oloa.

– Kesä 2013 oli minulle itsetutkiskelun aikaa. Halusin ottaa ja antaa itselleni aikaa ja olin avoin ja herkkä kaikelle uudelle. Opettelin pelaamaan golfia, tapasin ystäviäni ja tutustuin uusiin ihmisiin. Vietin aikaa vanhempieni mökillä ja nautin siitä, ettei ollut mitään suunnitelmia.

Kun Jenni kesän jälkeen sitten palasi Sveitsiin ja laskeutui Zürichin lentokentälle, hän tunsi yllättävää vierautta.

– Ensimmäisen kerran minulle tuli tunne, että en tulekaan enää kotiin.

Syykin oli hänelle tosiasiassa jo selvä. Jos koti on siellä missä sydän, niin koti oli nyt Suomessa, sillä sinne sydän oli kuuman kesän jäljiltä auttamattomasti jäänyt. Jenni oli tavannut entisen NHL-tähden, nykyään Jokereissa ja KHL:ssä pelaavan Ossi Väänäsen ja rakastunut.

– Niinhän siinä kävi, Jenni sanoo.


Jenni ja Ossi Väänänen tapasivat kesällä 2013.

Jenni asui vielä vuoden Sveitsissä ja kypsytteli päätöstään. Arki jatkui, Jenni vietti paljon aikaa hevosten ja niihin liittyvien ihmisten kanssa. Into esteratsastukseen oli kuitenkin saanut kolauksen, kun Jenni pari vuotta sitten kilpaillessaan putosi hevosen selästä ja mursi pahasti nilkkansa, joka piti leikata.

– Kävelin kaksi vuotta ilman korkokenkiä. Aloin miettiä, olivatko kisat kohdallani kisattu, sillä tunsin, että onnettomuuden jälkeen en enää ollut riittävän rohkea kilpailemaan. Myös kilpailemisen paine ja jännitys alkoivat rasittaa.

Päätös lopettamisesta ei ollut helppo, sillä kilparatsastaminen oli ollut seitsemän vuoden ajan Jennille tärkeä osa hänen identiteettiään.

– Se oli minun syyni nousta aamuisin ylös ja pitää yllä arjen rutiineja.

Kun hevosetkaan eivät enää painaneet vaakakupissa, Jenni päätti, että hän perustaisi kotinsa Suomeen ja Sveitsistä tulisi paikka, jossa hän kävisi kääntymässä.

– Tuntui, ettei se pakkaaminen loppunut ikinä. Annoin surutta pois kavereilleni tavaroitani, sillä en halua olla mikään hamstraaja eikä minulla ole useimpiin tavaroihini mitään tunnesiteitä. Vain valokuvat pelastaisin tulipalosta. Minulla on paljon albumeita, sillä tykkään siitä, että kuvat ovat oikeita paperisia valokuvia.

Hevosiakin Jennillä on enää kaksi, yksi Suomessa, yksi Saksassa.

– Nyt kun teen töitä, en ehdi ratsastaa edes viikoittain. Hevoseni onkin nyt lahjakkaan tytön ratsastettavana.

”Raha ei tuo onnea”

Maailmalle Jenni lähti nuorena morsiamena, takaisin hän tuli eronneena naisena. Kotiinpaluu on tuntunut Jennistä yhtä luontevalta kuin aikoinaan lähteminenkin.

– Lähtiessäni olin vasta parikymppinen. Ei silloin juuri mieti, mitä elämä tuo tullessaan, enkä ole tyyppinäkään sellainen, että kauheasti suunnittelisin tulevaisuutta. Elämä on joka tapauksessa aina yllätyksiä täynnä. Eihän kukaan naimisiin mennessään ajattele eroavansa, Jenni miettii.

Maailmalla reissatessaan Jenni sai nähdä ja kokea asioita, joista monet vain uneksivat. Formulamaailman tunnetut ihmiset, luksushotellit ja yksityiskoneet olivat hänen arkipäiväänsä.

– Raha helpottaa elämää, mutta ei se varmasti onnea tuo. Olen saanut kokea uskomattomia asioita, mutta ei ääriluksuksella, viiden tai seitsemän tähden hotelleilla, ole merkitystä, jos ajattelee asioita, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä. Esimerkiksi terveys. Vierailu lastensairaalassa avaa aina silmiä.


Jenni on määrännyt itsensä kenkien ja laukkujen shoppailukieltoon. ”Niitä minulla on ihan riittävästi.”

Eniten Jenni on elämänsä aikana oppinut asioiden oikeista merkityksistä valvoessaan veljensä sairasvuoteen äärellä.

– Joitakin vuosia sitten veljeni tippui keskeneräisen kesämökin terassilta pää edellä useita metrejä päin kalliota. Kävin kaksi viikkoa teho-osastolla hänen vierellään tietämättä, herääkö hän enää koskaan ja jos herääkin, missä kunnossa hän herää.

Jenni ei koskaan unohda hetkeä, kun veli ensimmäisen kerran avasi silmänsä.

– Helpotuksen tunne oli valtava, kun oli kaksi viikkoa pelännyt ja ollut epävarma siitä, selviääkö rakas ihminen.

Kylmä? Diiva? Ylimielinen?

Kylmä? Ehkä vähän varautunut. Diiva? Pikemminkin ujo. Ylimielinen? Ehei!

Ennen kuin Jenniltä ehtii kysyä, hän ehättää itse toteamaan, että ulkopuolinen voi saada hänestä helposti etäisen kuvan.

– Olen vähän pidättyväinen vieraiden kanssa. Muuten pidän itseäni sosiaalisena, avoimena ja lapsenmielisenä.

Formulavuosinaan Jenni oppi varautuneeksi. Parin elämää seurattiin tarkasti, ja pieninkin risahdus päätyi otsikoihin. Avioliiton tilaa arvioitiin ja sitä puitiin jo vuosia, ennen kuin liitto lopulta päättyi.

– Elämääni on tarkkailtu ja siitä on spekuloitu niin paljon, että päätin jo varhain, että tärkeintä on, että läheiset tietävät ja minä itse tiedän, kuka olen ja miten asiat oikeasti ovat.

Kaikkina noina vuosina ystävänsä elämää seurannut Suvi kuvailee Jenniä maailman kilteimmäksi ihmiseksi.

– Minä olen kiltti, mutta Jenni on ylikiltti. Hän ei esimerkiksi raaski käskeä seuraan tuppautunutta vierasta poistumaan, vaikka haluaisikin olla rauhassa. Jenni on myös reilu ja ajattelee muita ihmisiä kaikessa tekemisessään. Ja antelias – äskettäin hän antoi minulle uudet kenkänsä, koska ne olivat hänen mielestään ihan minun näköiseni.

Jenni itse kuvailee olevansa aika vahva ihminen ja pärjäävänsä.

– En ole masentujatyyppiä. Olen aika itsenäinen ja käsittelen vaikeat tilanteet omassa päässäni. Pyrin ajattelemaan asioita aina positiivisen kautta enkä sillä tavalla tarvitse lohduttajaa.


Luottamusta ja turvaa

Juuri nyt Jenni elää vaihetta, jossa elämän kaikki tärkeät osa-alueet ovat balanssissa. Työ esimerkiksi. Ja rakkaus.

Kyllähän sen näkee päällepäinkin. Jenni säteilee rauhallista ja rentoa hyvää oloa.

– Olen onnellisempi kuin aikoihin. Vai saako näin edes sanoa, vähättelemättä muuta elämäänsä, hän epäröi.

Mutta jatkaa sitten.

– Parisuhteessa on tärkeää samanlaiset arvot. Hyvä parisuhde on sellainen, jossa voi avoimesti jakaa asioita ja mikä tärkeää, voi nauraa yhdessä. Nyt rinnallani on ihminen, johon voin luottaa ja jonka kanssa on turvallista elää.

Jenni pitää itseään helppona elämänkumppanina.

– En ole mikään marisija, vaan sopeutuvainen, jalat maassa tyyppi. Inhoan riitelyä, mutta aika kovapäinen olen kyllä.

Jenni haluaa elää parisuhteessaankin itselleen tyypillisesti: suunnittelematta kovin pitkälle tulevaa.

– Minulla ei ole mitään tavoitetta mennä vielä uudelleen naimisiin, mutta koskaan ei pidä sanoa ei.

Niin hän ei sano lapsistakaan, joista häneltä tivattiin koko edellisen liiton ajan. Jenni vastasi tuolloin, etteivät lapset sopineet silloiseen elämäntilanteeseen.

– Lapsethan joutuisivat reissaamaan vuoroin formulatallin, vuoroin hevostallin väliä, Jenni totesi.

Jennin arkeen kuuluu nyt shoppailua, hyviä ravintoloita – Tomi Björckin ravintolat ovat Jennin suosikkeja – urheilua ja treenaamista, sillä Jenni palkkasi itselleen juuri personal trainerin. Ja aika paljon koti-iltoja sohvalle käpertyen.

– Elämässäni on nyt hyvää virtaa ja energiaa. On ihanaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Lue myös:

IS: Jennin ja Kimin avioero lopullinen

Kimin ja Jennin liitto on ollut kriisissä aiemminkin – lue harvinainen yhteishaastattelu

Jenni Dahlman

Malli ja juontaja.

Syntynyt 27.10.1981 Piikkiössä.

Puoliso vuosina 2004–2014 formulakuljettaja Kimi Räikkönen.

Seurustelee Jokereissa pelaavan Ossi Väänäsen kanssa.

Juontaa Avalla 29.3. alkavaa Mallikoulua.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.