Janne Kontkasen työnjälki nähtiin muun muassa Shrek 3 -elokuvassa. Shrekin vihreä nahka ei näyttäisi yhtä eläväiseltä ilman Kontkasta. Kuva MVPhotos
Janne Kontkasen työnjälki nähtiin muun muassa Shrek 3 -elokuvassa. Shrekin vihreä nahka ei näyttäisi yhtä eläväiseltä ilman Kontkasta. Kuva MVPhotos

Janne Kontkanen on ensimmäinen suomalainen Oscar-voittaja – ja silti melko vaatimaton.

San Franciscossa asuva Janne Kontkanen, 39, on ensimmäinen suomalainen, joka palkitaan Oscar-palkinnolla – mutta ei aivan sellaisella kuin voisi kuvitella. Tekniikan tohtori saa niin kutsutun teknisen Oscarin Dreamworks-elokuvayhtiölle kehittämästään 3D-teknologiasta, jota on käytetty vuodesta 2008 lähtien Dreamsworksin kaikissa animaatioissa.

Kontkasen teknologian ansiosta esimerkiksi vihreä Shrek-hirviö näyttää nykyään eläväisemmältä kuin elokuvasarjan ensimmäisissä osissa. Tekninen Oscari jaetaan 19 teknisestä saavutuksesta 52 henkilölle.

Miltä tällaisen tunnustuksen saaminen tuntuu?

Se antaa itsetuntoboostin töissä. Hyvä itsetunto on tärkeä, jotta on parhaimmillaan töissä: kestää enemmän kritiikkiä, uskaltaa ottaa riskejä eikä aina tarvitse olla äänessä. Ainakin hetkellisesti tulee sellainen olo, että hyvin pyyhkii.

Kuinka kauan teknologian kehittämiseen meni?

Tein samanaikaisesti myös muita asioita, joten projektin kimpussa kului vuosia – ja teknologiaa kehitetään edelleenkin. Tekisin sitä itse asiassa vieläkin mielelläni, jos olisin leffateollisuudessa töissä. Projektissa oli minun lisäkseni kolme insinööriä ja artisteja.

Janne Kontkanen.

Työskentelet nykyään Googlen karttatiimissä, mutta jos etsit tulevaisuudessa töitä, aiotko mainita Oscar-palkinnosta ansioluettelossasi?

Laitan sen varmaankin jonnekin CV:n loppuun, mutta en tiedä onko sillä niin kauheasti merkitystä. Kaipa se ohjelmistopuolellakin jotain painaa, ainakin siitä näkee, että olen saanut jotain järkevää aikaan.

Onko tunnustus huomioitu nykyisessä työpaikassasi?

Googlen perustajat Larry Page ja Sergei Brin mainitsivat asiasta palaverissa, joten viimeistään sen jälkeen kaikki tiesivät. Googlelta palkittiin kyllä muitakin. 

Elokuvatähdet valmistautuvat Oscar-gaalaan päiviä, miten sinä valmistaudut palkintojenjakoon?

Minulla on smokki, jota käytän, mutta rusetti piti hankkia. Vaimoni hankki iltapuvun tilaisuutta varten. Puheen olen kirjoittanut melko valmiiksi, mutta sitä pitäisi vielä lyhentää.

Helsingin Sanomien jutusta selviää, että Yhdysvaltain elokuva-akatemia haastatteli sinua hartaasti ennen kuin teki päätöksen palkinnosta. Oliko teknologian kehittäjä vaikea määritellä?

Se ei ollut helppo tehtävä. En oikeastaan tiedä itsekään, menikö se lopulta oikeaan osoitteeseen. Se on valintakysymys, kenen nimi palkintoon pannaan, kun koodauspuolta oli tekemässä kolme muutakin ihmistä. Aloitin projektin, joten ehkä langat johtivat minuun.

Olet asunut nyt seitsemän vuotta ulkomailla, haaveiletko paluusta Suomeen?

Emme me ihan ensi vuonna ole palaamassa, mutta takaisinmuutto tuntuu helpolta, kun Suomessa tehdään niin paljon kaikkia hienoja asioita juuri nyt. Se on tosi hyvä juttu.

Janne Kontkanen saa teknisen Oscarin Suomen aikaa varhain sunnuntaiaamuna 16.2.2014. Kontkanen on toinen suomalainen, joka pääsee noutamaan Oscar-palkinnon. Jörn Donner on käynyt aikaisemmin lavalla Ingmar Bergmanin palkitun Fanny ja Alexander -elokuvan tuottajana.

Virallinen Oscar-gaala järjestetään sunnuntai-iltana 2. maaliskuuta, Suomen aikaa maanantain vastaisena yönä. Tänä vuonna parhaan lyhytelokuvan Oscarista kilpailee suomalainen Pitääkö mun kaikki hoitaa?  Ennen Selma Vilhusen ohjaamaan lyhytelokuvaa Oscar-ehdokkaana on ollut ainoastaan Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä.

Tänä vuonna Oscar-gaala näytetään Yle Teemalla. 

Lue myös:

Suomalainen lyhytelokuva Oscar-ehdokkaana – yllätys jopa tekijöille!

Suomalaiset näkevät sittenkin Oscar-gaalan suorana

Tällaista on olla töissä pelifirmassa: pallomeri, kisailua ja vapaus huseerata

Angry Birdsin markkinointivelho: "Minulla on joku bitti väärin päin"

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...