”Koomikkona työtä ja arkea on mahdotonta erottaa. Havainnoin ympäristöäni ja ideoin samalla sketsejä lavalle”, Niko Kivelä ­kertoo.
”Koomikkona työtä ja arkea on mahdotonta erottaa. Havainnoin ympäristöäni ja ideoin samalla sketsejä lavalle”, Niko Kivelä ­kertoo.

Lavalla stand up -koomikko Niko Kivelä on hauska mies, mutta yksityiselämässä häntä ovat koetelleet tuore avioero, uupumus ja parhaan ystävän kuolema.

Stand up -koomikko ­Niko Kivelä, 34, on ­painunut pieneksi ­mytyksi takahuoneen lattialle vain hetkeä ­ennen astumista yleisön eteen. Soolo­kiertueen ensimmäinen keikka Raumalla on alkamassa, ja 400 katsojaa odottaa jo koomikkoa lavalle. Nikoa kuitenkin ­oksettaa ja itkettää. Kroppa kouristelee pelosta: entä jos ne eivät naurakaan?

Yhtäkkiä Niko tuntee rauhoittavan kosketuksen selässään. Isoveli Petteri ­Kivelä, 43, laskee kätensä Nikoa vasten, ei sano mitään, on vain. Niko huokaa ­syvään, halaa veljeään ja kävelee lavalle. Puoli minuuttia, ja  yleisö ulvoo naurusta.

Keikan jälkeen salista poistuu myhäileviä ihmisiä. Myös Niko on yhtä hymyä. Kaksituntinen keikka on ollut yksi parhaista, ehkä jopa paras. Oikeastaan Niko voisi lopettaa uransa tähän, niin täydelliseltä onnistuminen tuntuu.

Toinen minä! -kiertue on kuitenkin vasta alussa, ja 34 muuta paikkakuntaa odottaa Nikon esitystä. Lippuja on myyty ennakkoon lähes 15 000 kappaletta.

Yleisön poistuttua iskee illan vaikein osuus.

– Keikan jälkeen minut valtaa syvä tyhjyys. On vaikea hallita sitä tunnetta, kun on ensin ollut rakastettuna satojen ihmisten edessä ja sen jälkeen onkin ihan yksin. Koomikon työ on hirvittävän ristiriitaista. Vaikka lavalla olisi ollut kuinka kivaa, väsyneenä sitä ihmettelee, miksi kiusaan itseäni näin, Niko pohtii.

Keikan jälkeinen olotila on turrutettava jollain. Niinpä Niko suuntaa keikalta suoraan baariin. Se on hänelle keino päästä yli tunnekuohuista.

Viinaa, naisia ja rokkenrollia

Nikon mukaan stand up -koomikoiden elämä on kuin klisee rokkareiden kiertuearjesta: keikanjälkeinen alkoholinkäyttö ja pikkutunneille juhliminen ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Jotkut Nikon muusikkokaverit ovat jopa olleet näreissään, että koomikot ovat tulleet rokki­starojen tilalle yöelämän kuninkaiksi.

– Alkoholi on minulle pelkkää turrutusta varten. Kun otan ensimmäisen ­kulauksen tuopista, vastuu siltä illalta lähtee harteiltani.

Silti Niko on baarissa myös edustamassa itseään. Siellä pyörii katsojia, keikka­järjestäjiä ja työkontakteja. Moni keikka onkin syntynyt puolivahingossa baaritiskiin nojaillen ja ihmisiä jututtaen.

– Minun täytyy olla baarissa. Se on käyntikorttini ja mahdollisuus uusiin töihin.

Myös bändärit kuuluvat jo koomikoidenkin maailmaan. Osa faneista tulee katsomaan keikkoja yhä uudestaan.

– Seuraa saisi aina, kun haluaa. Oikea rakkaus on kuitenkin asia erikseen. ­Minulle on ihan ok, jos joku haluaa olla koomikko-Nikon kanssa, mutta sen ­oikean Nikon lähelle pääseminen on eri juttu. Jos mimmi yhteisen illan jälkeen pyytää lounaalle, en lähde.

Viinanhuuruiset aamut ja herääminen milloin mistäkin kuulostavat rankalta elämäntyyliltä. Nikon mielestä vaihto­ehtoja ei ole.

– Luultavasti fysiikkani pettää näissä hommissa aiemmin kuin motivaationi.

Arvostelu kirpaisee

Koomikoiden ja rokkareiden hommissa on myös eronsa. Muusikolla on lavalla tukenaan tutut kappaleet, etukäteen suunniteltu show ja bändi. Niko sen ­sijaan on yksin esityksen alusta loppuun.

– Lavalla minulla ei ole mitään, minkä taakse voisin piiloutua. Ja niin haluankin sen olevan. Lavalla on oltava oma aito itsensä, siitä syntyvät parhaat jutut. ­Minulla ei ole edes käsikirjoitusta, vain pelkkä ajatus, miten ilta voisi mennä.

Kun Niko puhuu stand upista, hän kuulostaa erikoiselta sekoitukselta nöyryyttä ja röyhkeyttä. Hän vertaa esitystään kirkkoon ja itseään pappiin, joka saarnaa kuulijoille ja haluaa luoda lämpimän yhteenkuuluvuuden tunteen. Se kuulostaa samaan aikaan suuruudenhullulta mutta myös vilpittömältä.

– Puhun rankoistakin asioista, mutta tarkoitukseni ei ole loukata. Sanomani on, että ihmiset voivat nauraa minulle ja sitä kautta itselleen. On nautinto nähdä ihmisten riemu, silloin olen tehnyt jotain oikein.

Negatiivistakin palautetta tulee. Se tuntuu Nikosta kurjalta.

– Suomalaisilla on jännä käsitys, että koomikoille pitää vähän vittuilla. Saan aina välillä kuulla, että olipas sulla tänään paskat jutut. Se tuntuu pahalta, koska ­puhun lavalla itsestäni ja arvostelun kohteena on oma elämäni.

Hintana terveys

Kun Niko ajautui stand upin maailmaan, ala oli Suomessa vielä tuntematon. Hän opiskeli Lahden kansanopistossa teatteri­linjalla 2000-luvun alussa ja kävi siellä lajista kurssin. Opettaja huomautti tuolloin, että Nikolla on paskimmat jutut mutta kaikki nauravat.

Kurssin innoittamana Niko ryhtyi esittämään stand upia lahtelaisessa Teatteri Vanhassa Jukossa. Onnistumiset lavalla kasvattivat kunnianhimoa ja näyttämisenhalua. Vähitellen keikkalavat vaihtuivat suurempiin ja sooloesiintymiset ­muiden koomikoiden, kuten Sami Hedbergin, kanssa tehtyihin yhteiskiertueisiin.

Suuri unelma omasta soolokiertueesta toteutui vuonna 2012, kun Minä!-show kiersi ympäri Suomen.

Nousu stand upin eliittiin ei ole tullut ilmaiseksi. Viitisen vuotta sitten liian ­kova työtahti johti uupumukseen. Niko veti itsensä niin piippuun, että sai lopulta sydänkohtauksen.

Niko työskenteli tuolloin radiojuontajana Voicella ja teki jopa 250 stand up -keikkaa vuodessa. Ensin nukkumiselle ei jäänyt aikaa, sitten uni ei edes tullut.

– Luulin jaksavani aina, mutta kroppa sanoikin piip. Minulla oli rytmihäiriöitä, ja kerran sellainen meni vähän liian pitkäksi. Edes sydänkohtauksen jälkeen en tajunnut hiljentää tahtia.

Vasta kun Niko alkoi yskiä verta ja ääni hävisi, hän joutui lopettamaan työt radiossa. Elettiin vuodenvaihdetta 2009. Vasta seuraavana keväänä Nikosta alkoi taas tuntua, että olo oli levännyt.

– Olin todella väsynyt. Lääkärikin ­sanoi, ettei niin suurta univelkaa hetkeen saa kiinni. Pysähdys opetti minulle paljon. Opin arvostamaan omaa hyvinvointiani ja sitä, ettei kaikkea vain voi jaksaa.

Niko heräsi, ystävä ei

Kun Niko nyt istuu helsinkiläisen kulmakuppilan nurkkapöydässä, oululainen keski-ikäinen mies bongaa hänet ja hihkuu: ”Sehän olet sinä! Mikset sää naura?”

– Saan kuulla tuota jatkuvasti. Ihmiset ihmettelevät, miksi olen niin vakava. ­Totuus on, että arkielämässään koomikot ovat usein aika synkkiä ihmisiä.

Yksi Nikon elämän rankimmista paikoista tuli vastaan kaksi vuotta sitten, kun hänen paras ystävänsä menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen.

Ystävä oli tuolloin 35-vuotias, koomikko hänkin. Niko oli miehen kanssa erottamaton, ja he kiersivät yhdessä keikoilla.

– Koomikoiden välinen ymmärrys on jotain sellaista, mitä ulkopuolinen ei voi tajuta. Kun keikkailee toisen kanssa, siitä syntyy ihan omanlaisensa suhde.

Erään yhteisen illan päätteeksi Nikon ystävä ei enää herännyt.

– Mietin yhä, miten epäreilua on, että minä heräsin aamulla ja ystäväni ei. Se herättää minussa vihaa ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Suoraan sanottuna vituttaa, että minulta vietiin kolmekymppisenä paras kaveri. En kai vieläkään ole päässyt yli hänen kuolemastaan.

Nikon mieli on musta myös siksi, että hän on juuri eronnut vaimostaan. Pari ehti olla yhdessä 17 vuotta, ja heillä on nelivuotias poika.

– Tämä ura on hajottanut kaiken ympäriltäni. Se on ainakin osasyy eroomme. Amma­tissani läheisiltä vaaditaan enemmän kuin minulta. Kun lähden kiertueelle, suljen kotioven ja ­jätän kaiken taakseni.

Jotkut ottavat perheensä mukaan, mutta Niko ei ole halunnut vetää rakkaitaan kiertue-elämän hullunmyllyyn.

– En seurustelisi hetkeäkään itseni kanssa. Minun seurassani elämällä ei ole mitään kaavaa. Olen fiilistelijä enkä suunnittele asioita etukäteen. En myöskään usko, että ketään on lopulta luotu elämään pitkiä aikoja ilman kotia. Reissaaminen tuhoaa paitsi parisuhteen myös reissaajan itsensä.

Miksi Niko sitten edes tekee koomikon hommia? Siksi kai, että kaikesta huolimatta se tuntuu hänestä omalta elämäntehtävältä.

– Niin hassua kuin onkin, lavalla olo rauhoittaa. Yleisön edessä on keskityttävä hetkeen, ja voin sulkea mielestäni kaiken muun. Kun katson yleisöä, mietin, miten monta erilaista elämää yhteen katsomoriviin mahtuu. Paras hetki on, kun heillä taustoistaan riippumatta on kasvoillaan tismalleen sama ilme.

Hurttia veljeshuumoria

Vuosien varrella Niko on kehitellyt useita keinoja pitää päänsä kasassa. Tälläkin kiertueella Petteri-veli kulkee matkassa. ­Kivelöiden perheeseen kuuluu neljä ­veljeä, joista Niko on nuorin.

Petteri otti virkavapaata omasta työstään psykiatrisella alalla ollakseen Nikon tukena. Kiertueella hän kulkee Nikon kanssa kaikkialle, miehet jakavat jopa hotellihuoneen.

– Petterin työ on olla minulle veli ja ­ottaa kaikki paska vastaan. Aamuisin ja keikan ympärillä olen todella vaikea ­ihminen. Petteri tuntee minut paremmin kuin kukaan ja näkee ammattinsa puolesta heti, jos minulla alkaa keittää yli.

Niko maksaa Petterille kiertueesta palkkaa. Petterin varsinainen ammatti on sen verran rankka, että Nikon mukaan vaihtelu on veljellekin tervetullutta.

– Meille tämä on ihan selkeä juttu. Tarvitsen jonkun vierelleni, ja kukapa olisi parempi kuin oma veli. Heitämme välillä niin hurttia huumoria, että jos ­joku sitä kuulisi, saisimme syytteen.

Petteri valvoo paitsi Nikoa myös muita tämän ympärillä. Veli toimii tavallaan henkivartijana, jos vaikka baarissa ihmiset yltyvät jututtamaan Nikoa liian ­innokkaasti.

Vähitellen Niko on opetellut myös ­pitämään huolta terveydestään. Viime syksynä hän löysi avukseen personal trainer Kira Paanasen, jonka kanssa Niko treenaa kuntosalilla kolmesti viikossa.

– Koska elämässä on viime aikoina ollut paljon murheita, on ollut vaikea keskittyä mihinkään. Urheilun ansiosta olo ja mieli ovat paremmassa kuosissa. Kirasta on ollut suuri apu: hän on työssään niin hyvä, että minäkin haluan ­tehdä parhaani.

Myös vaeltaminen Lapin luonnossa on yksi Nikon selviytymiskeinoista. Siellä mukana on hänen toinen veljensä.

– Lapissa ei ole yhtään mitään, mutta silti ihan älyttömästi kaikkea. Kun kävelee paikassa, jossa ei ole yhtä ainutta puuta, onnellisuus vain jotenkin hiipii luokse ja alkaa hymyilyttää.

Sellaisia tunteita Niko haluaa tarjota katsojilleenkin. Joskus hän tuskaili ystävälleen, että pitäisi varmaan kouluttautua psykologiksi, jotta voisi oikeasti auttaa muita.

Ystävä huomautti, että niinhän Niko jo tekee.

Lyhennelmän jutusta voit lukea ilmaiseksi täältä.

Niko Kivelä

■ Stand up -koomikko syntyi 23.7. 1979 Seinäjoella. Asuu Helsingissä. 4,5-vuotiaan pojan isä.
■ Tehnyt stand upia vuodesta 2001. Työskennellyt myös radiojuontajana Kiss FM:llä ja Voicella. Esiintyi teini-iässä seinäjokelaisessa yhtyeessä Dollarihymy.
■ Nikon soolokiertue Toinen minä! jatkuu toukokuuhun asti. Seuraavat esitykset 28.3. Kajaanissa, 29.3. Jyväskylässä ja 2.4. Vantaalla.