Kirjailija luottaa miehensä kritiikkiin. Rakastumiseen häneltä meni vain kaksi minuuttia.

Kun lukee amerikkalaisen Siri Hustvedtin menestysromaaneja, syntyy kiusaus arvuutella, millainen ihminen ne on kirjoittanut. Älykäs esteetikko ilman muuta, mutta ehkä myös melankolinen sivustakatsoja? Valokuvissakin kirjailija näyttää jotenkin hauraalta ja herkältä.

Siksi Hustvedtin, 53, tapaaminen yllättää: hän kättelee jämäkästi, puhuu kovaa leveällä jenkkiaksentilla ja nauraa yhtenään. Vaikka Siri on ehtinyt parissa päivässä antaa monta haastattelua, hän ei osoita eleelläkään olevansa kyllästynyt.

– Tunnen vain syvää kiitollisuutta, että kirjani kiinnostavat niin monia. Ehkä se johtuu siitä, että olen saanut mainetta vasta vanhemmalla iällä.

Vaikka Siri julkaisi ensimmäiset tekstinsä jo parikymppisenä, hänet tunnettiin pitkään vain kulttikirjailija Paul Austerin, 61, kauniina vaimona.

Vuonna 2003 Siri räjäytti potin romaanilla Kaikki mitä rakastin. Teos kuvaa nokkelasti ja tunteikkaasti kahta perhettä, jotka menettävät paljon rakastamisen arvoista. Suomessakin kirja on myynyt yli 20 000 kappaletta.

Paluu lapsuuden preerialle

Sirin neljäs romaani Amerikkalainen elegia on sekin tarina perheestä. Romaanissa keski-ikäiset newyorkilaissisarukset Erik ja Inga selvittävät kuolleen isänsä papereita ja törmäävät salaisuuksiin tämän menneisyydessä.

Ingan hahmossa on paljon samaa kuin Sirissä: molemmat ovat Minnesotasta, norjalaissiirtolaisten jälkeläisiä ja itseään vanhemman kirjailijamiehen vaimoja. Siri kuitenkin kiistää, että Inga olisi hänen omakuvansa.

– Mutta on romaanin päähenkilöissä paloja minusta. Äitini tunnisti minua sekä Erikissä että Ingassa.

Amerikkalainen elegia alkoi hahmottua, kun Sirin isä teki kuolemaa. Kirjailija halusi sisällyttää teokseen isänsä tarinan sekä muistoja lapsuudestaan. Siri kasvoi preerialla, pienen Northfieldin kaupungin liepeillä. Hän oli vanhin neljästä siskoksesta. Kotona puhuttiin norjaa.

– Puhun edelleen kieltä ja koen aina tuttuuden tunteen, kun tulen Pohjoismaihin.

Siri opiskeli historiaa ja viihtyi kirjastossa paremmin kuin opiskelijabileissä. 23-vuotiaana hän muutti New Yorkiin suorittaakseen tohtorintutkinnon kirjallisuudesta.

Eräässä runonlausuntatilaisuudessa vuonna 1981 ystävä esitteli hänet hiljattain eronneelle Austerille.

– Rakastuin häneen kahdessa minuutissa! Paulilta se vei useita tunteja. Ne olivat minulle pitkiä tunteja...

Pariskunta meni naimisiin jo seuraavana vuonna. Perhe täydentyi Sophie-tyttärellä 1987.

Mies on paras kriitikko

Paul ja Siri asuvat New Yorkissa, trendikkäässä Brooklynissa. Siri kirjoittaa kotona, Paul työhuoneessaan kadun toisella puolella. Puolisot ovat toistensa ateljeekriitikkoja.

Kerran Paul totesi vaimolleen, että tämän olisi aloitettava Kaikki mitä rakastin kokonaan alusta. Lopulta Siri kirjoitti romaanin uusiksi neljä kertaa.

Siri toteaa luottavansa täydellisesti miehensä makuun ja ottavansa tämän neuvot aina vastaan.

– Välillämme ei ole kilpailua. Ehkä se johtuu siitä, että olen häntä kahdeksan vuotta nuorempi ja tulen siksi aina hänen jäljessään. Ihailen vilpittömästi hänen työtään – ja hän minun.

Nyt Siri viimeistelee teosta The Shaking  Woman or a History of My Nerves. Hän on kärsinyt aina rajuista migreeneistä. Kirja on sukellus sekä hänen omaan sairauskertomukseensa että länsimaisen lääketieteen ja psykiatrian historiaan.

Sirin intohimoja ovat taidehistoria ja psykiatria. Mikä sitten olisi kirjailijalle sitä rentouttavaa, aivot narikkaan -tekemistä?

– Voi, puutarhanhoito! Takapihamme on pieni, mutta olen saanut sen kukoistamaan. Kun kitken rikkaruohoja, en ajattele mitään. Se on ihanaa meditaatiota.